Hyvinvointi ei seuraa siitä, mitä sinulla on – eikä edes siitä, mitä sinä olet. Sekä resursseillasi että olemuksellasi on kyllä välillistä merkitystä hyvinvoinnillesi. Mutta ne eivät sen enempää takaa kuin ehkäisekään sitä. Hyvinvoinnille kaikkein keskeisintä on se tapa, miten suhtaudut asioihin.
Ennen kaikkea keskeistä on se, mitä teet.
Miksi minä kohkaan tästä tekemisestä tässä blogissa jatkuvasti? Syy on yksinkertainen. Ominaisuutesi tai omaisuutesi ovat asioita, joista olet loppujen lopuksi aika harvoin tietoinen. Miljonääri tuskin käyttää suurtakaan osaa päivästään pankkitilinsä saldoa ihastellen. Ja turhamaisinkaan missi tuskin viihtyy tunnin toisensa jälkeen poskipäitään peilistä ihaillen. Jokainen meistä käyttää leijonaosan ajastaan erilaisten askareiden parissa. Ja hyvinvoinnin määrää ennen kaikkea näiden askareiden laatu.
Voit hyvin silloin, kun on hyvä olla. Hyvinvointia on kuitenkin monenlaista. Antiikin mestariajattelija Aristoteles jakoi hyvinvoinnin hedoniaan ja eudaimoniaan. Hedonia tarkoittaa aistinautintoa. Se on siis hyvinvointia, joka seuraa vaikkapa seksistä tai suklaapatukasta. Hedonian ongelmana on usein se, että vaikka se on välittömänä kokemuksena ihanaa, voi siitä seurata kaikenlaisia ikäviä kerrannaisvaikutuksia. Hedonia ei myöskään kestä: nautintoa tarvitaan aina suurempi annos.
Eudaimonia tarkoittaa puolestaan mielekkyyttä. Se on siis hyvinvointia, joka seuraa nimenomaan mielekkäästä toiminnasta – kuten Aristoteles sanoisi, oman tarkoituksen täyttämisestä. Eudaimonia ei välttämättä ole aistillisesti miellyttävää: kutsumuksellinen kivenhakkaaja voi paukuttaa lohkaretta hauikset maitohapoilla – mutta tuntea silti lämpimän virran sydämessään.
Antiikin nokkelikot ja nykyajan positiivisen psykologian suurnimet Martin Seligmanista Mihaly Csikszentmihalyihin ovat yksimielisiä: tekemisen laatu määrää ennen kaikkea hyvinvoinnin laadun. Hyvinvointi on kuin syntymäpäiväkakku. Merkityksellinen tekeminen on kakkupohja ja kakun täyte. Mutta kakku tarvitsee myös kuorrutuksen – siksi nautintojakin on hyvä olla. Sen sijaan se, mitä sinä olet, tai mitä sinulla on on merkityksellistä hyvinvoinnin kannalta ainoastaan välineenä sille, mitä sinä pystyt tekemään – sille miten sinä olet. Siinä asuu nähdäkseni koko hyvinvoinnin ydin.
Ajattelun ammattilainen 
Omaisuus ja varallisuus kuitenkin mahdollistaa sen, että elämä on hauskempaa, terveempää ja kestää pidempään/a>. Siksi rahalla on väliä myös hyvinvoinnin kannalta.
Mikko,
Omaisuus ja varallisuus eivät nähdäkseni mahdollista yksinään yhtikäs mitään. Resursseista tulee merkityksellisiä vasta, kun käytät niitä johonkin sinulle tärkeään. Toisin sanoen, pelkkä resurssien haaliminen ei linkkaa hyvinvointiin millään tavalla.
Sen sijaan *resurssien puute* on kylläkin ongelmallinen este hyvinvoinnin tiellä. Mutta yllä mainitusta syystä tulisi mielestäni resurssien haalimiseen käyttää juuri niin paljon voimavaroja, kuin *riittävät* resurssit edellyttävät; kaikkeen ylimääräisen omaisuuden haalimiseen käytetty aika kun on pois joltain itsessään palkitsevammalta.
Rahalla on merkitystä riippumatta siitä, käytätkö sitä vai et.
Toisilla on varaa mennä asunto-ostoksille käteiskassalla. Toisilla ei. Ei se silti tarkoita sitä, että miljonäärit ostelisivat asuntoja harva se päivä.
Mutta onhan se kivaa olla varaa…
Kiitos Lauri, hyvä kirjoitus jälleen.
Onnen kokemus tekee onnelliseksi. 🙂 Onnen kokemuksia saa kun seuraa kutsumustaan.
Hanna,
Kiitos kommentistasi! Juuri näin. 🙂
Osuvia kiteytyksiä hyvinvoinnin olemuksesta, jotka varsin pitkälle olen valmis allekirjoittamaan!
Eräs syy siihen, että länsimainen hyvinvointiajattelu kiinnittyy liikaa kiinteisiin ominaisuuksiin ja ulkoisiin tekijöihin on kulttuurimme taustalla oleva objekti-ontologia, jossa maailmaa katsotaan liikaa pysyvien ominaisuuksien ja kiinteiden objektien perspektiivistä. Tällöin hyvinvoinnissakin huomio kiinnittyy ensinnäkin sisäisiin, kohtuullisen staattiseksi oletettuihin tiloihin ja erityisesti ulkoisiin materiaalisiin ja konkreettisiin tekijöihin.
Jos lähtisimme liikkeelle enemmän systeemisestä prosessi-perspektiivistä, näkisimme, että hyvinvointi muodostuu enemmänkin siitä, mitä tapahtuu maailman ja minun vällilläni – eli toiminnasta.
Frank,
Loistohuomio! Minulla ei ole tähän oikeastaan mitään lisättävää. 🙂
Mielenkiintoinen aihe. Jäin Frankin puheenvuorossa miettimään, mitä tarkoitat sisäisillä, staattiseksi oletetuilla tiloilla?
Hieno kirjoitus. Sinulla on kynä hallussa, jaksan lukea mitä vain tekstiäsi.
t. Jason
Jason, kiitos!