Steve Jobs kuoli viime viikolla. Ei kestänyt montaakaan tuntia, kun korppikotkat jo löysivät haaskan. Samalla kun verkko täyttyi surunvalittelusta, säntäsivät bloggaajat ja toimittajat nostamaan esiin myös Applen “pimeän puolen”.
Suosituin argumentti on väittää, että Apple riistää kiinalaisia työntekijöitä Foxconn-tuotantolaitoksessaan, jossa työläiset ovat päätyneet jopa itsemurhaan epäinhimillisten olosuhteiden takia. Tämä argumentti on tosi: Foxconnissa työolosuhteet ovat tutkimusten mukaan kaameat. Samalla se on kuitenkin myös täyttä hölynpölyä.
Ensinnäkin, Foxconn ei ole Applen tuotantolaitos. Se on monikansallinen yritys, jolle ovat Applen ohella ulkoistaneet tuotantonsa myös muiden ohella Microsoft, Nintendo, Intel, Amazon – ja Nokia. Toisekseen, kun katsotaan Foxconnin itsemurhatilastoja, ne ovat itse asiassa pienemmät kuin Kiinan valtaväestön. Kyse on samasta ilmiöstä, kuin “pedofiilipappien” tapauksessa: kun tarkastellaan pientä otosta ilman suhdelukua suurempaan väestöön, näyttävät siinä tapahtuvat poikkeamat korostuvan.
Mutta kolmanneksi – ja tämä kohta on nähdäkseni tärkein – tämä argumentaatio sivuuttaa kokonaan tosiseikan, josta eivät ole vastuussa vain suuryritykset, vaan joka ikinen meistä.
Länsimainen kulttuuri perustuu yhä orjatyölle.
Joka ikinen yritys, joka on ulkoistanut tuotantonsa itään perustuu käytännössä ihan samanlaiseen toimintamalliin, kuin se, johon turvautui Afrikan tulokkaita puuvillaplantaaseillaan riistänyt etelävaltiolaisen ketku. Ja käytännössä tämä tarkoittaa joka ikistä yritystä, joka tuottaa mitään fyysisiä tuotteita. Jopa lempilenkkarivalmistajani Karhu siirsi taannoin tuotantonsa Virosta Kiinaan.
Idässä työolosuhteet ovat pitkälti samanlaiset kuin 1800-luvun orjilla. Me olemmekin kätevästi ulkoistaneet koko orjuuden, jotta se ei rumentaisi meidän omaa maisemaamme. Kun se tapahtuu jossain kaukana, sitä ei tarvitse ajatella.
Mutta Apple-argumentaatiolla on vielä pimeämpi puoli kuin se, että menestyjää nyt pitää vaan päästä tavalla tai toisella nokkimaan. Suurin ongelma tässä on se, että kun lehdet kirjoittavat siitä, miten elektroniikkajätti riistää työläisiään, me saamme kätevästi syyllisen. Kun voimme ajatella, että “kyllähän Applen pitäisi tehdä asialle jotain”, meidän ei tarvitse. Kun voimme osoittaa jotakuta sormella, meidän ei tarvitse enää tuntea tunnontuskia kaukoidän riistämisestä.
Tosi asiassa joka ikinen meistä on syyllinen Foxconnin tapahtumiin. Vaikka et omistaisi ainuttakaan elektronista härpäkettä, elät kuitenkin kulttuurissa, jonka koko infrastruktuuri perustuu näille rakenteille. Pakoon pääsee vain tekemällä Linkolat: muuttamalla metsän keskelle ja kaatamalla ja keräämällä oman lounaansa.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tästä asiasta pitäisi puhua – ja etenkin, etteikö sille pitäisi tehdä jotain. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei meidän kannata haaskata aikaa syyllisten etsimiseen. Ennemminkin meidän kannattaa pysähtyä miettimään, mitä me voisimme tehdä, jotta Foxconnin ja muiden idän tuotantolaitosten olosuhteita saataisiin kohenemaan.
Erityisesti meidän kannattaisi miettiä, olisimmeko sittenkin valmiit maksamaan iPhonestamme tuhatkunta euroa – tai Nokian peruskännykästä pari sataa. 1990-luvun lopussa Apple oli viimeisiä amerikkalaisia elektroniikkavalmistajia, jotka siirsivät tuotantonsa USA:sta itään. Eettiset ja laadulliset standardit eivät kestäneet siinä vaiheessa, kun hintatasollaan itsensä marginaaliin ajanut yritys oli menossa konkurssiin.
Niin totta, me jokainen olemme vastuussa. Yksittäinen ihminen syyttää mielellään suuryrityksiä ahneudesta, mutta mitä muuta se on kuin ahneutta kun pitää kahmia mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla. Toimimme itse suuryrityksen periaatteella esimerkiksi halpalehtoyhtiöitä kilpailuttaessamme. Ahneuden hallinta on yksi niistä isoista asioista, joihin ihmisten pitäisi kiinnittää huomiota ennenkuin tässä käy huonosti.
Kyllä, vastuuta ei pääse pakoon. Sama juttu ruokatehtaiden kanssa, halvan kanapaketin valitseminen on aina ääni sille että ”on ok että kanat elävät ahtaasti ja huonoissa oloissa koska se tulee halvemmaksi tuottajalle”. En kyllä itse ole mikään esimerkillinen kuluttaja vaikka aihe onkin mielestäni tärkeä. Yleensä ei puhuta kuluttamisen laadusta tai vastuullisuudesta, vain määristä.
Marko,
Hyvä pointti. Nähdäkseni sekä suuryritysten vastuuttaminen että kulutuskäyttäytymisen muuttaminen ovat tärkeitä askelia kohti parempaa maailmaa. Ongelmana on, että silloin kun käsillä on sopiva syntipukki, jäävät molemmat lähinnä aikeen tasolle.
Yksittäisen ihmisen on jokseenkin mahdotonta tehdä asialle yhtään mitään. Se, että valitsee kalliimman tuotteen, ei takaa sitä, että työntekijöillä olisi yhtään paremmat työolot. On todellakin nimenomaan yritysten oma velvollisuus huolehtia työntekijöille asianmukaiset työolosuhteet, eikä hyödyntää sitä, että jossakin ihmisillä ei ole tarpeeksi vaihtoehtoja, jotta voisivat kieltäytyä orjuuttavasta vaihtoehdosta.
Toimittajat ja yksittäiset ihmiset tekevät aivan oikein, kun julkistavat asioita ja vaativat muutosta. Toki tietojen pitää olla oikeat ja kohdistua kaikkiin toimijoihin, eikä vain valikoidusti.
Väitän, ettei suurin hyötyjä orjatyönomaisista työskentelyolosuhteista ole länsimainen tossunostaja, vaan sekä työntekijän että kuluttajan antama hyöty kasautuu yritysten omistajille. Katsokaa varallisuuden kertymistä kuvaavia tilastoja. Vauraimpina vuosina Suomessa varallisuutta kertyi mahtavasti, mutta vain vauraimmalle prosentille. Esim keskiluokkaisia tuotot eivät hyödyttäneet, eivätkä ne sanottavasti tulleet yhteiskunnalliseksi hyödyksi – säästötoimenpiteitä leikkaamalla ja höyläämällä jatkettiin.
Kuluttajat voisivat myös vaatia korjauskelvottomiksi ja yhdistämiskelvottomiksi suunniteltujen tuotteiden tilalle kestäviksi ja muunneltaviksi suunniteltuja tuotteita, mikä paitsi säästäisi kuluttajien kustannuksia, säästäisi myös ympäristöä sekä materiaalin tuottamisen, kuljettamisen että jäteongelmien kannalta.
Hear, hear.
Aihe oli aiheellinen! Kuluttajalla ei ole nähdäkseni enää mahdollisuutta hallita tuotteiden alkuperään liittyvää tietoa globaalissa taloudessa. Toisaalta myöskään yksittäisten tekijöiden syyllistäminen tuntuu jotenkin täysin irrationaaliselta tässä ajassa. Ratkaisuja ei ole, mutta jostain pitäisi löytyä aito halu etsiä niitä yhdessä.
Orjuus on varmasti tätä päivää. Ikävä kyllä. Maailmantalous on uskonto, joka pitää sitä yllä. Se tuhlaa ja riistää yhteisiä resurssejamme sillä aikaa kun me istumme tumput suorina ja ihmettelemme.
”Orjuus on varmasti tätä päivää. Ikävä kyllä. Maailmantalous on uskonto, joka pitää sitä yllä.”
Juuri näin! On todella ikävä kuulla, kuinka moni (ekonomisti) ajattelee kuluttamisemme ja näin tekemämme riiston vievän hyvinvointia myös kehitysmaihin. Todellisuudessa se on orjatyön teettämistä.
Tässä(kin) asiassa pitäisi nähdä metsä puilta, eli katsoa kokonaiskuvaa yksittäisten toimijoiden sijaan. Vaikka Applelta vaihdettais kaikki työntekijät kerralla uusin, samat realiteetit tulis uusillekin päättäjille vastaan, vaikka eettiset arvot olisivat kuinka tärkeät.
Tarvitaan perustavanlaatuista systeemin uudelleenjärjestelyä. Mun tietotaidot ei riitä kuvaileen, että minkälaista muutosta tarvitaan, mutta mikään yksittäinen yritys, kukaan yksittäinen ihminen eikä todennäköisesti edes yksi valtio pysty yksin muuttamaan tilannetta radikaalisti. Tilanne huutaa kaikkien osapuolien yhteispeliä.
Juuso,
Erinoimainen pointti! Ongelma ei ole yksittäisessä yrityksessä tai sen henkilökunnassa, vaan tällaista yrityskulttuuria tukevassa infrastruktuurissa.
Nähdäkseni jonkun pitäisi pystyä tekemään eettisyydestä merkittävä kilpailuvaltti, vähän samaan tapaan kuin ympäristötekijät alkavat olla nykyään – tällä voitaisiin saada aikaan radikaalejakin muutoksia.
http://en.wikipedia.org/wiki/Race_to_the_bottom
Kyllä muutoksen pitää tulla Kiinasta ja muista orjatyövoimaa käyttävistä maista, niinhän tapahtiu jo euroopassa, kuten Virossa, Puolassa, ym. On käsittämätöntä miten esim Kiina joka on kommunistinen valtio ja jonka ideologia pitäisi olla tasa-arvo ihmisten kesken sallii kaikista valtavammat tasa-arvon loukkaukset.
Apple on kritiikkinsä ansainnut kuten muutkin suuret toimijat. Steve Jobsin kuolema tietysti nostaa asioita keskusteluun, siitähän tämäkin kirjoitus on saanut ideansa.
Kulutustavaroiden tuotanto halpa- tai orjatyövoimaa käyttäen on suuntaus, johon markkinavoima tuotantoa vahvasti ohjaa. Kuluttajina me olemme vahva osa sitä markkinavoimaa mutta, siti yksittäisen kuluttajan mahdollisuus vaikuttaa on mitätön. Onnistuessaan suuret kampanjat voivat pientä helpotusta orjatyövoimalle tuottaa.
Kotimaisen elintarviketuotannnon osalta kuluttajalla on oikeasti vaikutusvaltaa siihen kuinka ruokamme tuotetaan ja millaista se on laadultaan. Esimerkiksi alakarppaajien valinnoilla on jo vaikutuksia leipomotuotteiden tuotantoon.
Kuluttajan valintaa rajoittaa kuitenkin hinta. Luomumuna tai -kana on kallis riippumatta siitä kumpi tuli ensi kaupan hyllylle.
Timo,
Hintakysymyshän on koko villakoiran ydin. Jos ydinarvo ostopäätökselle on hinta, ja eettiset kysymykset toisarvoisia, on varmaa, että kilpailu heijastaa tämän asetelman myös koko tuotantoketjun läpi. Jos kuluttajat puolestaan arvostaisivat eettisiä kysymyksiä vaikka hinnan kustannuksella, olisi luullakseni melko varmaa, että kysyntään myös vastattaisiin.
Orjatyö ei ole vierasta oman maammekaan maaperällä. Vaihtoehtoja ei (näytä) olevan tavallisella asuntovelallisellakaan. ’Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.’ 🙂
Hei,
Vaikka maailma on paha, ja kaikki me olemme syyllisiä, asioita voi yrittää parantaa yksilöimällä ongelmia ja etenemällä askel kerrallaan. Applen haluttomuus huolehtia paremmin alihankkijoidensa työntekijöiden työolosuhteista on yksi selkeä epäkohta, johon voi tarttua epämääräisen itseruoskimisen sijaan. Tässä yksi vaikuttamisyritys:
http://makeitfair.org/makeitfair-1/take-action/main
Mikko,
Hyvä pointti. Mielestäni Applen pitäisi kyllä puuttua näihin epäkohtiin – ei siitä olekaan yllä kysymys. Ongelmana on kuitenkin se, että siinä vaiheessa kun Apple eriöidään yksilölliseksi syntipukiksi hämärtyy sekä muiden toimijoiden vastuu, että meidän vastuu näiden yritysten asiakkaina.
Päivitysilmoitus: Kulutusjuhla » Orhatyö valmistaa elektroniikkamme: mitä sinä olisit valmis maksamaan eettisestä kännykästä?
Mainiota. Moraalin ulkoistaminen on teema, josta ihan liian vähän puhutaan.
Näyttää vain siltä, että yritystenkin on helppo ulkoistaa moraalinsa väittämällä, että kuluttajien ostopäätökset ratkaisevat. Kuluttajilta ei voi vaatia tietoa työskentelyolosuhteista – kuluttajat saavat sitä vain sen verran kuin media antaa. Siksi juuri yrityksiltä tulee vaatia eettisesti oikeaa toimintaa. Kansainväliset sopimukset voisivat edellyttää yhteiskuntavastuuta. Nythän lainsäädäntö toimii yhteiskuntavastuuta vastaan asettamalla sijoittajat kaiken muun edelle yritystoiminnassa.
En ole varma mihin viittaat, mutta jos tarkoitat tätä artikkelia: http://tinyurl.com/44gcqw9
Ajatus taitaa olla, että Apple ja Amazon ovat Level 1, muiden toimijoiden ollessa Level 2-3. Apple tarvii siis vain lisää expaa.
Päivitysilmoitus: Minä olen tätä mieltä, ja sillä sipuli! | Ajattelun ammattilainen