Pablo Picasson mukaan jokainen lapsi on taiteilija; ongelmana on, kuinka pysytellä taiteilijana, kun kasvamme aikuisiksi. Jokainenhan tietää varmasti hyvin, että tämä pitää paikkansa. Mukulat koheltavat milloin minkäkin uuden virityksen parissa. Aika harvaa aikuista saa kuitenkaan innostumaan uudesta samalla tavalla. Usein ajatellaan, että kyky luovaan ajatteluun asuu geeneissä. Tämä on kuitenkin humpuukia.

Aikuiset eivät ole luovia siksi, että aikuiset ovat liian taitavia.

Kuten koomikko John Cleese linjasi loistavassa luovuutta käsittelevässä puheenvuorossaan, luovuudessa on kyse tavasta tehdä asioita. Ennen kaikkea luovuudessa on kyse siitä, että teet asioita uudella ja jollakin tavalla tarkoituksenmukaisella tavalla.

Aikuisena joudumme harvoin tilanteisiin, jossa pitäisi heittää kaikki vanha osaaminen roskiin ja tarkastella tilannetta uusin silmin. Meille on elinvuosien aikana kehittynyt niin tehokas paketti toimintamalleja, että sen kyseenalaistaminen on harvoin tarpeen. Vai kuka miettii joka aamu uusiksi, miten keittäisi kahvin tällä kertaa? Tai että kävelisikö sitä töihin tänään vaikkapa selkä edellä?

Lapset ovat sen sijaan jatkuvasti uusien haasteiden edessä. Jopa käveleminen on ollut joskus merkittävä luovaa ajattelua vaativa koitos. Se vaan unohtuu siinä vaiheessa kun aivojemme hermoverkot ovat piuhoittuneet riittävän tanakasti pitämään meidät tolpillamme.

Mutta kun maailma muuttuu alati kiihtyvään tahtiin, alamme löytää itsemme yhä useammin lapsen kengistä. Vanhat formaatit eivät toimi. Vielä viisi vuotta sitten loistavasti rullanneet prosessit yskivät kuin viimeistä päivää. Ja eilispäivänä oppimamme tapa ajatella ei sovikaan, kun tulevaisuus on saanut meidät kiinni jo nyt.

Erään suomalaisen pörssiyrityksen johtaja sanoi minulle muutama vuosi sitten, ettei huomisen ongelmia ratkota eilisen keinoin. Ei niin. Ne ratkotaan katsomalla niitä uudesta näkövinkkelistä, lapsen silmin. Jokainen lapsi on taiteilija. Pysytään taiteilijoina aikuisinakin. Kun muutostahti vaan kiihtyy entisestään, on lapsenmielisyys alati arvokkaampaa.