5 tapaa pysyä täysjärkisenä koronakriisissä – nyt ei ole aika käpertyä siiliksi, eikä tsempata

Tuskin kukaan osasi kuukausi sitten odottaa, että Suomi vetää rajat kiinni ja kansalaiset kotiarestiin. Muutamassa viikossa olemme siirtyneet kokonaan uuteen aikakauteen, jossa tulevaisuutta ei tunne kukaan.

Kriisireaktiot vaihtelevat siilipuolustukseen käpertymisestä hyperaktiiviseen tsempparikulttuuriin, jossa mistä vain selvitään. Nähdäkseni kumpikaan näistä strategioista ei toimi nykyisen tapaisessa tilanteessa. Siiliksi käpertymällä saatamme kyllä selviytyä kriisistä, mutta ulos tullaan niin mykkyrässä, että koronanjälkeiseen maailmaan voi olla vaikeaa päästä kiinni. 

Vielä vaarallisempaa on sisulla läpi puskeminen ja omista tavoitteista tinkimättömästi kiinni pitäminen. Sisu ja tsemppi ovat voimavaroja, jotka ovat rajallisia. Tässä tilanteessa saatetaan olla kuukausia, ellei pidempäänkin. Kuukausien poikkeustilasta ei selvitä sisulla ja hammasta purren, vaan toimimalla fiksusti.

Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, miten tästä oikeasti selvitään. En oikeastaan usko, että kenelläkään on. On kuitenkin jotain strategioita, joiden uskon olevan hyödyllisiä, jotta selviäisimme tästä kriisistä enemmän tai vähemmän täysjärkisinä. Tässä joitain ajatuksia.

1. Ole armollinen itsellesi ja lähimmäisillesi

Nyt ei ole aika tsempata ja pyrkiä kohti omaa ihanne-itseä. Nyt on keskeistä tunnustaa, että olemme todennäköisesti sukupolvemme suurimmassa kriisissä. Siksi ihan ensinnä sinun täytyy pitää huolta omasta ja lähimmäistesi hyvinvoinnista. Ja ennen kaikkea olla armollinen itsellesi.

Et tule saamaan aikaan kaikkea, mitä olit suunnitellut tälle keväälle. Se on ihan ok. Samaten, jos sinulla on lapsia, he eivät tule opiskelemaan samalla tahdilla kuin vuosi sitten. Sekin on ihan ok. Pääasia on nyt pitää huolta toisistamme ja pyrkiä välttämään kriisin synnyttämät turhat loppuun palamiset. Ehkä lapset voivat katsoa vähän useammin Netflixiä ja voit kirjoittaa vähän vähemmän sähköpostia. Nyt pääasia on, että pääsemme päivä kerrallaan eteenpäin.

2. Riittävän hyvä on riittävän hyvä

Psykologi ja käyttäytymistaloustieteen pioneeri Herbert Simon esitteli maailmalle erottelun tarpeeksi hyvän (satificing) ja maksimoidun (maximizing) päätöksenteon välillä. Perinteisesti meidät on opetettu tekemään oikeita päätöksiä harkiten. Tämä toimii, jos maailma on ennustettava. Nyt ei ole. Siksi meidän pitäisikin nyt omaksua ennemminkin startup-maailmasta tuttu tekemisen, tutkimisen ja oppimisen kehä, jota esimerkiksi startup-guru Eric Ries on esitellyt.

Tällaisen nopean päätöksenteon haasteena on, että sen nojalla tulee usein tehtyä vääriä päätöksiä. Startup-maailma on jo vuosia juhlinut erehdyksiä. Nyt tämä koskettaa meitä kaikkia. Myös erehdyksistä voi saada uutta oppia ja ymmärrystä oikeaa päätöstä kohti. Tee asioita, katso mitä tapahtuu. Jos homma menee hyvin, hieno juttu! Jos taas menee mönkään, kirjoita vaikka pari-kolme kappaletta analyysiä siitä, mikä ei toiminut ja tee uudestaan. Tekemällä, tutkimalla tuloksia ja oppimalla niistä pystyt pysymään toimintakykyisenä myös nykyisenkaltaisessa ennakoimattomassa ympäristössä.

3. Priorisoi 

Oman tehtäväkentän priorisointi on yleisestikin järkevää. Nyt se on nähdäkseni välttämätöntä. Itse kirjoitan yleensä prioriteetit kerran puolessa vuodessa ja kuukausittain. Aikanaan startup-yrittänä kirjoitin prioriteetit viikoittain. Nykytilanteessa voi yleisestikin olla järkevää tarkastella omia prioriteetteja viikkotasolla.

Helppo priorisointiharjoitus auttaa tekemään selkoa asioiden tärkeysjärjestyksestä. Kirjoita ylös kaikki, mitä sinun pitäisi tehdä. Kuvaile jokaista tavoitetta noin kappaleella tekstiä. Järjestä sitten tekemiset numeroiduksi listaksi. Erota lopuksi kolme ensimmäistä. Jim Collinsin sanoin, jos sinulla on enemmän kuin kolme prioriteettia, sinulla ei ole prioriteetteja.

Listasi hännillä olevat asiat jäävät todennäköisesti tekemättä, mutta se on ihan ok. Pääasia on, että edistyt edes hieman viikkotasolla niissä asioissa, joilla on oikeasti väliä. Muu voi odottaa.

4. Tutki sisäistä motivaatiotasi

Sisäisestä motivaatiosta ja itseohjautuvuudesta on puhuttu Suomessa jo vuosia. Itseohjatuvuus muuttui lähes kaikkien suomalaisten arkipäiväksi käytännössä yhdessä yössä. Nyt meidän täytyy itse pitää itsemme liikkeessä, tehdä asioita oma-aloitteisesti ja muodostaa omaa ymmärrystä tavoitteistamme. 

Omia motivaattoreita voit tutkia vaikkapa kutsumuskartan avulla. Kirjoita paperille kaikki sellaiset aktiviteetit, joista aidosti nautit. Esimerkiksi lukeminen, kirjoittaminen, ulkoilu ja niin edelleen. Voit katsoa tarkemmat ohjeet täältä.

Pyri sitten muodostamaan päivärutiinistasi sellainen, että mahdollisimman moni kohta listallasi saisi aikaa. Käytä myös aikaa viikkotasolla suunnitteluun. Istu esimerkiksi puoleksi tunniksi alas joka sunnuntai-ilta hahmottelemaan, miten käytät seuraavan viikon aikasi ja varmista vaikka kalenteroimalla, että myös kivoille jutuille jää edes jonkin verran aikaa.

5. Ruoki luovaa ajattelua

Lähikuukausina kyky luovaan ajatteluun tulee ratkaisemaan sen, minkälaista maailmaa alamme rakentamaan seuraavaksi. Se tarkoittaa, että vanhat ajatusrakenteet täytyy pöllyttää auki ja puskea ajattelua uusille raiteille. Star Trek -TV-sarjaa mukaillen, nyt on rohkeasti mentävä sinne, minne kukaan ei ole aiemmin mennyt. Tietysti sillä twistillä, että sinne pitää mennä lähtemättä kotoa.

Helpoin tapa lisätä luovaa ajattelua on lukea, matkustaa ja kerätä uusia virikkeitä. Nyt matkustaminen ei tietenkään ole mahdollista, mutta voit katsoa Areenasta tai Netflixistä hyviä dokumentteja tai matkustaa vaikkapa lähimetsään. Tai vaikka keittiöön. Kuka tietää mitä sieltä löytyy?

Luovuus kukoistaa myös, kun keräät ideat ylös heti kun ne yllättävät. Kaiva kaapista muistivihko, pidä se käsilläsi pitkin päivää ja kirjoita oivallukset ylös saman tien kun ne päähän pälkähtävät.

Me olemme menossa myrskystä läpi. On täysin mahdollista, että tästä tullaan ulos entistä ehompina. Kukaan ei tiedä miten, mutta mennään päivä kerrallaan, olennaiseen keskittyen, fyysisesti etäällä mutta henkisesti lähellä, kuten presidentti Sauli Niinistö opasti. Ja ennen kaikkea olemalla itsellemme armollisia.

Tämäkin loppuu ennen pitkää. Anonyymiä nokkelikkoa siteeraten, asiat ovat lopussa hyvin. Jos asiat eivät ole vielä hyvin, emme ole vielä lopussa.

Älä ole robotti

Tällä hetkellä jatkuva puheenaihe on tekoälyn vallankumous. Iso paha tietokone tulee ja
vie työpaikat. Jäljelle jää ainoastaan työtä runoilijoille ja abstraktin taiteen osaajille.

Pelko on liioiteltu.

Tekoäly on käytännössä vain läjä algoritmeja: suorita tehtävä A, jatka sitten tehtävään B.
Tämän hetken edistyksellisin tekoäly noudattaa tätä samaa logiikkaa ja toteuttaa käskyjä hyvinkin lineaarisesti askel kerrallaan. Askeleet voivat olla monimutkaisia, kuten koneälyllä mahdollistetun näkökyvyn tapauksessa. Tarvitaan äärimmäisen monimutkainen oppimiskykyinen neuroverkko, jotta kone osaa tunnistaa valokuvasta esimerkiksi tavallisen toripulun. Mutta tämä algoritmi ei pysty pysähtymään kesken tehtäväänsä miettimään elämän tarkoitusta. Se suorittaa annetun tehtävän tarkasti ja huolellisesti.

Algoritmi kulkee uomaa pitkin kohti sille annettua päämäärää. Joskus algoritmi on niin
monimutkainen, että koodin tekijät eivät aluksi tiedä, mihin kone lopulta päätyy. Matka on kuitenkin aina looginen: pisteestä A pisteeseen B. Se ei koskaan kulje pisteestä A pisteeseen BANAANI.

Mainitsimmekin jo uomakipittäjät –  nuo filosofi Esa Saarisen esittelemät oliot. Uoma-
kipittäminen tarkoittaa sellaista elämää, jossa jokainen harmaa arkipäivä seuraa toistaan
samalla tavoin. Tavat ja rutiinit ohjaavat hamuamaan neuvottelupöydässä toista munkkia.
Ruoat toistavat toisiaan, televisio-ohjelmat ja kaupassakäynnit määrittävät rytmin elämälle.

Ilmiö on tuttu varsinkin pienten lasten perheissä. Aika kuluu perustarpeiden turvaamiseen. Käydään töissä. Käydään kaupassa. Tehdään ruokaa. Siivotaan jos ehtii. Laitetaan lapset nukkumaan. Katsotaan jakso lempisarjaa. Nukahdetaan puolessa välissä.
Tällainen elämä on algoritmin seuraamista. Tarkkaa kipittämistä omassa pienessä uomassamme. Kuljemme aamun A:sta illan I:hin.

Toistuvat kokemukset ovat tietenkin ihania. On mukava istua kivojen työkavereiden
kanssa lounaalla tai lauantai-illan saunassa uudelleen ja uudelleen. Mutta jos ihmiselämä
jäätyy algoritmiksi, aivot puutuvat ennen pitkää. Itse asiassa koska aivot ovat alati
muovautuva elin, juurruttaa algoritminen elämä myös aivoihin eräänlaisen biologisen
algoritmin: hermoverkon, jossa syötteestä A seuraa aina toiminta B.

Käyttämällä luovuuttamme saamme pään nousemaan hetkeksi uomasta ja rikottua hermoverkkojen ratoja. Luovuutemme avulla pystymme käymään läpi vaihtoehtoja siitä, mikä kaikki voisi olla mahdollista.

Uomasta käsin on kuitenkin helppo kieltäytyä kohteliaasti kokeilemasta uutta. On helpompi pitää katse tiukasti A:ssa ja sanoa ei uudelle ruoalle, jota olisi hauska tehdä, koska aikaa ei tänään siihen ole. Emme sisusta asuntojamme uudelleen. Emme kirjoita rakkausrunoja.
”Koska en osaa.”
”Koska ei minulla ole aikaa.”
”Koska en nyt halua.”
”En jaksa.”
Klassikko: ”Ei se ole ennenkään toiminut.”
Tätä kuulee harvemmin: ”Haluan ennemmin olla ihmisalgoritmi.”

Mitä enemmän poikkeat totutusta ja turvallisesta – omasta uomastasi – sitä enemmän
oikeasti koet asioita ja sitä enemmän olet läsnä.

Jos nyt muistelet omaa elämääsi taaksepäin, vaikka viime viikkoa, mitä muistikuvia sinulle tulee mieleen? Nämä muistikuvat ovat todennäköisesti juuri poikkeuksia algoritmistasi. Tapasit tuttavan, jota et ollut nähnyt pitkään aikaan. Puhelimesi tipahti ja näyttö meni rikki. Ystävän tekemä ruoka oli hämmästyttävän hyvää.

Viime kädessä asia on niin kuin Jonna Tervomaa kiteyttää kappaleessaan Saa kukoistaa:
”Tie on tylsä, mennään siis tien syrjään. Täällä kukkii maa ja rikkaruohotkin rauhassa saa
kukoistaa.”

Joskus kannattaa mennä tien syrjään.

Siitä kohtaa alkaa mahdollisuuksien maailma.

Teksti on ote tiistaina 21.1.2020 ilmestyvästä uudesta kirjastamme PIM! Olet luova. Kirjoitimme kirjan pikkuveljeni Paavon kanssa, joka on suunnitellut kansainvälisiä mainoskampanjoita muun muassa Finnairille, Nokialle ja Aurinkomatkoille. Olemme koonneet kirjaan ajatuksiamme luovuudesta sekä kokoelman työkaluja, joista on meille ollut töissämme iloa ja hyötyä. Tutustu kirjaan täältä.

Innostustalous: Miten aito intohimo kääntyy fiksuiksi talousluvuiksi?

Järjestimme eilen Finlandia-talolla Innostustalous-seminaarin. Seminaarissa joukko suomalaisia ajatteluvaikuttajia avasi näkökulmia innostumiseen ja innostamiseen. Keskeisessä roolissa oli ajatus siitä, miten kovat ja pehmeät arvot voisivat paiskata kättä niin, että ihmisten hyvinvoinnista ja intohimosta kasvaisi myös merkittävä kansantalouden moottori.

Kaikkien tuntema innostaja Jari Sarasvuo esitti avauspuheenvuorossaan, että elämänlaatu seuraa toteutettujen ideoiden laadusta. Siis pelkkä ajattelu ei riitä, vaan ajatukset täytyy viedä myös käytäntöön. Ideat eivät kuitenkaan synny eristyksissä, vaan niiden taustalla ovat Sarasvuon mukaan ihmissuhteet. Ihmissuhteiden perustana on puolestaan inspiraatio, ja viime kädessä aito intohimo. Hyvinvointi seuraa siis aidosta kiinnostuksesta ja intohimosta kumpuavista ja käytäntöön viedyistä ideoista.

Yrityskouluttaja, tutkija ja taitoluisteluliiton puheenjohtaja Susanna Rahkamo nosti esiin ristiriidan vanhan ja uuden johtajuuden välillä. Vanhaa johtajuutta edustaa komentaminen, korjaaminen ja kontrolli. Uutta johtajuutta kuvastavat puolestaan innostuminen, innostaminen ja innovointi. Samoin kuin Sarasvuokin, Rahkamo korosti yhteistyön merkitystä. Yksin on vaikeaa innostua. Yksi aidon intohimon kriteereistä onkin Rahkamon mukaan se, että pystyt innostumaan myös toisten ideoista.

Kansanedustaja Mikael Jungner jatkoi vanhan ja uuden ajan kahtiajaon teemaa esittämällä, että on olemassa kaksi erilaista maailmaa. Hallintaperustainen maailma on sellainen, jossa arvostettuja ominaisuuksia ovat ahkeruus, osaaminen ja tottelevaisuus. Ketterä maailma on puolestaan sellainen, jossa arvostetaan intohimoa, luovuutta ja oma-aloitteisuutta. Jungnerin mukaan maailma ei toimi enää hallinnan sääntöjen mukaan, vaikka niistä yhä pidetäänkin kynsin hampain kiinni. Tarvitaan murrosta, jossa jokainen muuttaa maailmaa olemalla se, mitä aidosti on.

Redesigning 925 -yrityksen toimitusjohtaja Pekka Pohjakallio nosti esiin työtä koskevan uutisoinnin negatiivisen vinouman. Nokian Salon tehtaan sulkeminen uutisoitiin isoin otsikoin. Kun samalla alueella uusi yritys palkkasi 200 työntekijää, toimittaja ei pitänyt tapahtumaa riittävän mielenkiintoisena. Pohjakallio esitti, että nykyaikana työtä ei voi enää suorittaa mekaanisesti – ei, vaikka kyse olisi itsessään mekaanisesta työstä. Kun maailma on murroksessa, odotetaan ihmeratkaisuja: että tulisi konsultti, ja ratkaisisi asian. Tosi asiassa nyt tarvitaan siirtymä reaktiivisesta ajattelusta proaktiiviseen ajatteluun: siis ajatteluun, joka lisää autonomian, aikaansaamisen ja merkityksen tunteita.

Hiljattain TTL:n tutkimusprofessoriksi nimitetty Jari Hakanen vyörytti ruudulle valtavan määrän innostuksen talous- ja terveysvaikutuksista kertovia tutkimuksia. Hakanen teroitti, ettei hiljattaisessa innostusta tukevassa positiivisen psykologian tutkimuksessa ole kyse vain siitä, että unohdetaan ikävät asiat ja hymyillään, vaan siitä, miten saadaan tutkimusnäytön varassa ihmiset innostumaan ja motivoitumaan. Hakasen Suomeen lanseeraama työn imu -käsite selittää valtavan paljon ilmiökenttää, jossa nähdään, että työ kuin työ voi olla innostava, jos ihminen löytää oikean tavan suhtautua siihen. Oman työn tuunaaminen on tässä keskeisessä roolissa. Vaikka esimerkiksi bussikuskilla ei ole valtavan paljoa vapautta vaikuttaa työhönsä, voi hän päättää tervehtiä matkustajia iloisesti. Tämän seurauksena hänen hyvinvointinsa ja innostuksensa kasvaa merkittävästi.

Lopuksi puhuin itse sisäisen motivaation talousvaikutuksista ja yleisemmin innostustalouden käsitteestä. Esittelin tässäkin blogissa usein viittaamiani tutkimuksia siitä, miten sisäinen motivaatio lisää niin hyvinvointia kuin tuottavuuttakin. Itse asiassa sisäisen motivaation talousvaikutukset ovat niin merkittävät, että jos sisäisesti motivoidusta työstä, kutsumustyöstä, tulisi suomalaisen työn normi, olisi kestävyysvajekin pian historiaa. Jo yksinomaan Harvard Business Review’n viime vuonna julkaistun huippupaperin esittämä innostuksen synnyttämä 16% tuottavuusnousu riittäisi todennäköisesti selvittämään bkt-haasteet, puhumattakaan niistä kerrannaisvaikutuksista, jotka syntyvät, kun innostuneet ihmiset lyövät viisaat päänsä yhteen ja alkavat puuhata yhdessä.

Jos haluamme rakentaa tulevaisuuden Suomea aidon intohimon varaan, on aika toimia nyt. Kaikkein keskeisimmässä roolissa uuden Suomen rakentamisessa ovat elämänsä nivelvaiheissa olevat 15- ja 18-vuotiaat nuoret. Siis ihmiset, jotka miettivät juuri nyt jopa koko loppuelämäänsä määrittäviä elämänvalintoja. Meidän pitäisi nyt kysyä, mitä he haluavat arjessaan tehdä. Siis ei sitä, miksi he haluavat isona tai mitä he haluavat tienata. Vaan yksinkertaisesti, minkälaisista aktiviteeteista ihannearki voisi koostua. Kymmenen vuoden päästä nyt 15- ja 18-vuotiaat ovat 25- ja 28-vuotiaita – siis merkittävä osa suomalaista työväestöä. Jos rakennamme nyt uutta Suomea, jossa keskeisessä roolissa on arvokas ja palkitseva arki, on meillä jo kymmenessä vuodessa sellainen maa, jossa on normaalia herätä maanantaiaamuna ja lähteä töihin intoa täynnä.

Kun kuuntelin eilisiä erinomaisia esityksiä, piirtyi mieleeni kirkas kuva siitä, että tällainen Suomi on täysin mahdollista rakentaa. Kuten Jari Hakasen laaja tutkimusnäyttö osoitti, kyse ei ole toiveajattelusta vaan ihan normaalista ihmisen käytäntöjen ymmärtämisestä. Pekka Pohjakallion kokemukset yrityskentältä näyttävät, näitä uuden ajan käytäntöjä voidaan tuoda osaksi ihan tavallista arkista työpäivää. Mikael Jungnerin, Susanna Rahkamon ja Jari Sarasvuon puheenvuorot puolestaan avasivat kukin näkökulman samaan asiaan: intohimo ei ole kiva pikku lisä, joka voidaan lätkäistä muuten harmaan arjen päälle. Intohimo on keskeisintä inhimillisen hyvinvoinnin ja tuottavuuden käyttövoimaa.

Ja se on käyttövoimaa, joka voidaan tehdä todelliseksi tarttumalla toimeen nyt.

Mikael Jungner puhui esityksessään pingviineistä. Pingviinit patsastelevat avannon äärellä. Yhtäkkiä yksi pingviini hyppää. Muut ihmettelevät hetken aikaa, miten uskaliaalle suunnannäyttäjälle käy. Jos hai ei syö pingviiniä, muut hyppäävät lopulta perään.

Suunnannäyttäjäpingviinit ovat jo hypänneet. Nyt on aika meidän muiden kääriä hihat ja hypätä perään.

Tehdään Suomesta innostustalouden majakkamaa vuoteen 2023 mennessä.

Miten luova intohimo muuttaa maailmaa?

Osallistuin perjantaina Aalto-yliopistolla järjestettyyn paneeliin, jossa pohdittiin sitä, miten luova intohimo muuttaa maailmaa. Nähdäkseni olemme sellaisessa tilanteessa, jossa vanhan maailman mallit eivät pian ole enää vaihtoehto. Eläkekriisi, Kiina-ilmiö ja teknologian räjähdysmäinen kehitys pitävät huolen siitä, ettei teollisen ajan patruunajohtaminen tuota pian enää tulosta.

Tarvitaan intohimoa.

Paneelissa Mikael Jungner esitti, että meillä on tällä hetkellä kaksi maailmaa. 1980-luvun maailma on yhä äänekäs ja kiinni vallan kahvassa. Se perustuu voimankäyttöön. 1980-luvun maailma on kuitenkin ahdingossa. Voima ei riitä silloin kun juna meni jo.

2000-luvun maailmassa ei tarvita voimaa, vaan ketteryytä. Tätä ilmentävät parhaiten nykyajan uudet startup-komeetat. Hupparihörhöt laittavat kokonaisten teollisuudenalojen pakan uusiksi ennen kuin jättitalot ehtivät edes aloittaa viimeisintä organisaatiomuutosta.

Teknoguru Pia Erkinheimo sanoi, että tarvitsemme enemmän amatöörejä. Siis ihmisiä, jotka rakastavat sitä, mitä tekevät. Mediavaikuttaja Jarmo Eskelinen korosti tee-se-itse-kulttuurin ja verkkoistumisen voimaa. Nykyaikana verkottuneet ihmiset kykenevät tekemään huikeita juttuja, joista yksikään jättiorganisaatio ei voisi edes unelmoida, kuten sokeita kartoittamattomilla slummialueilla ohjaava BlindSquare.

Tähtiluistelija Kiira Korpi kertoi, miten hänen intohimoinen harrastuksensa on muuttunut ammatiksi. Hän kertoi myös, ettei hänen matkansa taitoluistelun huipulle ole suinkaan ollut mutkatonta. Matkalle on mahtunut kompastus jos toinenkin. Tärkeintä on kuitenkin miten virheisiin suhtautuu. Pitää nousta ylös ja yrittää uudelleen.

Tutkija ja yrityskouluttaja Susanna Rahkamo korosti sitä, että täytyy tarttua toimeen. Loputon arviointi ja analyysi eivät tuota tuloksia nopealla sykkeellä muuttuvassa maailmassa. Tehdään ensin ja katsotaan mitä tapahtuu. Olympiakomitean pääsihteeri Mika Sulin puolestaan korosti flow-kokemuksen merkitystä. Kun työ vie mukanaan, flow voi kannatella vaikka vuosikausia.

Professori Mikko Koria tähdensi, että intohimo ohjaa meitä löytämään tuntemattomia tuntemattomia. Siis niitä asioita, joista emme vielä edes tiedä että emme tiedä. Suuntaamalla luovan ajattelun ja intohimon räjähdysvoimaa voimme oppia uutta sellaisista asioista, joiden olemassaolosta emme tienneet mitään vielä hetki sitten.

Kuten Jarmo Eskelinen linjasi, ideat ovat verkostoja: käytämme samoja ideoita yhä uudelleen ja uudelleen. Kuitenkin alati eri tavoin. Ideat ruokkivat lisää ideoita. Seurauksena on jatkuvasti kiihtyvä itseään ruokkiva kehityskulku.

Ääretöntä monimutkaisuutta ei voi ottaa haltuun analysoimalla. Olennaista on tarttua nyt toimeen ja tehdä jotain uutta – jotain, joka kirkastaa omassa elämässäsi tai lähipiirissäsi sitä, missä oma intohimosi on.

Mieti vaikkapa, mistä tykkäät kaikkein eniten. Buukkaa sitten ensi viikolle kalenteriin tunti, ja tee juuri sitä. Peru palaveri ja anna itsellesi laatuaikaa, jotta intohimosi saa tilaa hengittää. Pura esteitä innostuksen edeltä. Anna ideoiden lentää.

Olen aivan varma siitä, että jos nyt tartumme toimeen ja alamme tekemään pieniä muutoksia kohti intohimoista elämäämme, meillä on käsissämme upea maapallo alta aikayksikön. Jo nyt tulokset ovat huikeita: viime vuosikymmeninä maailman absoluuttinen köyhyys ja nälänhätä ovat vähentyneet räjähdysmäisesti innostuneiden ideanikkarien ansiosta. Luulen myös, että olemme vasta ihan alussa.

Intohimo kun ei ole vain kiva pikku juttu, joka piristää päivää. Intohimo on suurin käyttövoimamme. Sillä muutetaan maailmaa.

Ajattelulla vauhtia uuteen vuoteen

Käännä elämästäsi esiin kaunis puoli: tähyä siihen, mikä on elämässäsi kaunista ja missä loistat kirkkaimmillasi. Vetovoima ei riipu pärstäkertoimesta. Muista, että stressi on mielikuvituksen tuotetta. Harva muu otus kuin ihminen keksii odottaa niska jäykkänä katon romahtamista, vaikkei nokan edessä tönötä ainuttakaan uhkaa.

Palkintojen tavoittelusta tulee vain paha mieli. Taantumalle näytetäänkin taivaan merkit satsaamalla siihen, mistä me olemme kaikkein eniten innoissamme. Pudotetaan työaikaa ja lisätään sisäisen motivaation määrää.

Leikki on lapsen työtä – mutta niin se on aikuisenkin. Ilman leikkiä elämä muuttuu nopeasti harmaaksi ahertamiseksi. Leikkivä ihminen puolestaan kukoistaa.

Kannattaa kuitenkin muistaa, etteivät muutokset tapahdu hetkessä. Luovaan ajatteluun ja mestarilliseen päätöksentekoon paras lääke onkin aika.

Ollaan vielä kiitollisia myös niistä pienistä hetkistä, jotka eteemme sattuvat. Kiitos lämmittää niin kiittäjää kuin kiitettävääkin.

Lämmintä joulua ja valoisaa ja antoisaa uutta vuotta kaikille!

PS. Ajattelun ammattilainen joululomailee. Seuraava kirjoitus ilmestyy maanantaina 7.1.

Menestyjän salainen ase

Vuonna 2008 olin juuri aloittanut väitöskirjatutkimukseni ja kärsin massiivisesta valkoisen paperin kammosta. Tutkimusaiheesta ei meinannut saada millään kiinni, eikä ruudulle syntynyt tekstiä, vaikka kuinka rutistaisi.

Lopulta tuskasteltuani laitoin Amazoniin hakusanaksi ”creativity”. Pakkohan luovuuteen oli jollakin keinolla saada potkua. Aloitin tutkimusmatkani Mihaly Csikszentmihalyin teoksesta Creativity ja Edward de Bonon loistokirjasta Lateral Thinking. Pian innostuin lukemaan luovien supernerojen elämänkertoja. Kun kolusin da Vincin, Edisonin ja Hemingwayn elämänkertoja, huomasin, että onnistumisen, menestyksen ja luovuuden salaisuus olikin tavattoman paljon yksinkertaisempi kuin olin luullut.

Ennen tutkimusmatkaani odottelin usein päiväkausia inspiraation iskemistä. Ja kun loistoideoita ei päähän putkahtanut, tuijotteli valkoinen tietokoneruutu tuimana takaisin. Ajattelin, että minussa on jotain vikaa, kun oivallukset eivät pursua valtoimenaan. Mutta kun luin elämänkertoja ja muuta kirjallisuutta, aloin tajuta, että onnistuminen ei taida sittenkään olla rakettitiedettä. Myöhemmin sain selville, että da Vincin, Edisonin, ja Hemingwayn menetelmään ovat turvautuneet myös bisnesgurut Steve Jobs ja Richard Branson. Niin luovien nerojen kuin bisnesohjustenkin menestyksen takana on nimittäin näinkin simppeli juttu:

Tee asioita.

Inspiraation intensiivinen odottelu ei tee kuin pään kipeäksi. Jos sen sijaan tartut toimeen ja alat vaikkapa kirjoittaa tai puuhata muuta itsellesi keskeistä, alkaa tuloksiakin pian tulla kuin itsestään. Alkumatkalla voi toki tulla kompuroitua kerran tai toisenkin. Tästä syystä niin moni jääkin odottelemaan ”täydellistä hetkeä”. Sellaista kun ei kuitenkaan koskaan tule, on kaikkein paras tapa saada hienoja juttuja aikaiseksi tehdä kaikenlaisia juttuja. Osa niistä ei ole hienoja, mutta ennen kuin huomaatkaan, saat jo upeita asioita aikaiseksi.

Maailman huipputekijöillä ei ole sen ihmeellisempiä geenejä tai perhetaustaa kuin sinulla tai minullakaan. He olivat kuitenkin kaikki poikkeuksetta tavattoman puuhakkaita. Tietysti, jos puuha maistuu puulta, ei sitä halua tehdäkään. Siksi onkin tärkeää tutkia, missä oma intohimo loistaa kirkkaimmillaan.

Siinä vaiheessa kun saat kiinni siitä, mitä oikeasti haluat elämälläsi tehdä, et tarvitse kuin yhden salaisen aseen niin, että onnistut ja menestyt. Tee asioita, joka ikinen päivä. Niin saat myös aikaiseksi asioita.

Pelaa Scrabblea omin sanoin

Sanaristikkopeli Scrabble koukuttaa keksimään toinen toistaan hankalampia sanoja ja sanayhdistelmiä. Sääntöjen mukaan vaikeaselkoisetkin sanat tulee hyväksyä, jos pelaaja pystyy osoittamaan osaavansa käyttää niitä oikeissa lauseissa.

Viime perjantain blogikirjoituksen kommenteissa Jarno kertoi kuitenkin vieneensä pelin uusiin ulottuvuuksiin: hän pelaa Scrabblea omin sanoin. Miten viehättävä idea!

Miksei Scrabblea voisi pelata ihan itse keksityillä sanoilla, kunhan keksii, minkälaisiin lauseisiin ne sopivat? Pelihän saa tästä aivan uusia ulottuvuuksia!

Jokainen lapsi on taiteilija

Pablo Picasson mukaan jokainen lapsi on taiteilija; ongelmana on, kuinka pysytellä taiteilijana, kun kasvamme aikuisiksi. Jokainenhan tietää varmasti hyvin, että tämä pitää paikkansa. Mukulat koheltavat milloin minkäkin uuden virityksen parissa. Aika harvaa aikuista saa kuitenkaan innostumaan uudesta samalla tavalla. Usein ajatellaan, että kyky luovaan ajatteluun asuu geeneissä. Tämä on kuitenkin humpuukia.

Aikuiset eivät ole luovia siksi, että aikuiset ovat liian taitavia.

Kuten koomikko John Cleese linjasi loistavassa luovuutta käsittelevässä puheenvuorossaan, luovuudessa on kyse tavasta tehdä asioita. Ennen kaikkea luovuudessa on kyse siitä, että teet asioita uudella ja jollakin tavalla tarkoituksenmukaisella tavalla.

Aikuisena joudumme harvoin tilanteisiin, jossa pitäisi heittää kaikki vanha osaaminen roskiin ja tarkastella tilannetta uusin silmin. Meille on elinvuosien aikana kehittynyt niin tehokas paketti toimintamalleja, että sen kyseenalaistaminen on harvoin tarpeen. Vai kuka miettii joka aamu uusiksi, miten keittäisi kahvin tällä kertaa? Tai että kävelisikö sitä töihin tänään vaikkapa selkä edellä?

Lapset ovat sen sijaan jatkuvasti uusien haasteiden edessä. Jopa käveleminen on ollut joskus merkittävä luovaa ajattelua vaativa koitos. Se vaan unohtuu siinä vaiheessa kun aivojemme hermoverkot ovat piuhoittuneet riittävän tanakasti pitämään meidät tolpillamme.

Mutta kun maailma muuttuu alati kiihtyvään tahtiin, alamme löytää itsemme yhä useammin lapsen kengistä. Vanhat formaatit eivät toimi. Vielä viisi vuotta sitten loistavasti rullanneet prosessit yskivät kuin viimeistä päivää. Ja eilispäivänä oppimamme tapa ajatella ei sovikaan, kun tulevaisuus on saanut meidät kiinni jo nyt.

Erään suomalaisen pörssiyrityksen johtaja sanoi minulle muutama vuosi sitten, ettei huomisen ongelmia ratkota eilisen keinoin. Ei niin. Ne ratkotaan katsomalla niitä uudesta näkövinkkelistä, lapsen silmin. Jokainen lapsi on taiteilija. Pysytään taiteilijoina aikuisinakin. Kun muutostahti vaan kiihtyy entisestään, on lapsenmielisyys alati arvokkaampaa.

Mummon kalkkunarullat

Mummo osasi tehdä herkullisia kalkkunarullia. Aina ennen uuniin laittamista mummo leikkasi rullasta päädyt pois. Kun tytär oppi tekemään kalkkunarullia, hän teki niin kuin mummo opetti, päätyjen leikkaamista myöten. Myös tyttärentytär oppi myös aikanaan tekemään kalkkunarullia.

Kerran tyttärentytär kysyi äidiltään, miksi tarkkaan ottaen kalkkunarullista pitää leikata päädyt pois. ”Koska niin mummo aina teki”, vastasi äiti. Mummolassa kyläillessään äiti kysyi puolestaan mummolta, miksi päätyjen leikkaamien oli niin keskeinen osa mummon herkullista kalkkunarullareseptiä.

Siinä häärätessään mummo vastasi: ”No kun minun patani oli niin pieni, ettei se rulla olisi mahtunut siihen muuten!”

Luovan ajattelun pulautustekniikka

Ensinnäkin, lupaan että tämä julkaisutulva tyrehtyy tämän jälkeen hetkeksi. Mutta tässä vielä yksi juttu: ylihuomenna ilmestyy uusi Songsworth-nimellä julkaistava albumi Launchland. Levy sisältää 10 science fiction -kirjallisuuden inspiroimaa syntikkapop-kappaletta. Se löytyy esimerkiksi iTunesista ja ilmestynee ennen pitkää myös Spotifyyn. Jos haluat, voit ladata levyn myös maksutta täältä keskiviikosta lähtien.

Levyn syntyhistoria on minulle aika epätavallinen.

Olen liputtanut tässä blogissa paljon luovan ajattelun prosessimallin puolesta. Nähdäkseni luovaan ajatteluun liitetään aivan turhaan kaikenlaista mystiikkaa, vaikka kyseessä on perimmillään taito, joka löytyy jokaiselta pikkulapselta itsestään, ja jonka voi aikuisenakin opetella uudelleen. Tutkiessani luovan ajattelun mestareiden, kuten Da Vincin ja Edisonin, elämänkertoja, kävi selkeästi ilmi, että luova ajattelu on usein ennen kaikkea fiksua työtä – ja aika vähän mystistä inspiraatiota. Tämän prosessin työkaluja on koottu Filosofian Akatemian Luovan työn oppaaseen. Nämä ovat samoja työkaluja joiden avulla kirjoitin esimerkiksi väitöskirjani ja tammikuussa ilmestyneen esikoiskirjani.

Tämän uuden levyn syntytarina oli kuitenkin toisenlainen. Minulla on aika pitkät juuret musiikin parissa. Ennen tutkijanuraa toimin liki kymmenen vuotta säveltäjänä ja musiikkituottajana. 2000-luvun alkupuolella tajusin kuitenkin, että minulle vielä kutsumuksellisempaa on tämä tutkijantyö. Lisäksi musiikkimakuni on hiukkasen outo: pidän erityisesti tieteiselokuvamusiikista ja syntikkapopista, kuten Vangelisista ja Jean-Michel Jarresta.

Viime vuosina olen tehnyt hurjan vähän uutta musiikkia. Mutta vaikka en ole tehnyt aktiivisesti töitä musiikin parissa, tekee tiedostamaton mieleni töitä, halusin sitä tai en.

Viime vuoden maaliskuussa vaimoni lähti viikoksi Puolaan ja jätti mukulat minun hoivaani. Muutamaa päivää ennen vaimon lähtöä paine tehdä musiikkia oli kasvanut niin suureksi, että jouduin virittämään olohuoneen nurkkaan pienen musiikkinurkkauksen. Nykyaikana yksi syntetisaattori ja laptop riittävät hurjan pitkälle.

Vaimon lähdettyä reissuun tiedostamattomassa mielessä työstyneet aihiot alkoivat yhtäkkiä pulpahdella hurjaa tahtia ulos. Kun olin saanut lapset nukkumaan, laitoin sekvensserin päälle. Biisit syntyivät kuin itsestään. Neljäntenä tai viidentenä iltana olo oli lähinnä epäuskoinen, kun näytti siltä, että musiikin virta ei ota tyrehtyäkseen. Kahdeksan päivän kuluttua minulla oli 9 kappaletta kasassa. Lisäsin joukkoon vielä yhden edellisenä syksynä tekemäni biisin. Lopuksi vein levyn Suomen ehkä parhaimman konemusiikin masteroijan Pete Salosen käsittelyyn, ja albumi oli valmis.

Ammattiurallani pitkäsoiton tekeminen kesti keskimäärin kolmesta kuuteen kuukautta. Tämä putkahti maailmaan lähes kokonaan kahdeksassa päivässä. Filosofikollegani Karoliina nimitti myöhemmin menetelmää pulautustekniikaksi, ja siltä se tosiaan tuntui: biisit pulahtivat maailmaan kuin itsestään. Musiikki oli hioutunut tiedostamattoman mieleni huomassa valmiiksi, ja se piti enää tuottaa kuultavaksi. Kädet juoksivat koskettimistolla kuin itsestään.

Uskon yhä, että useimmiten luova ajattelu toimii parhaiten prosessina. Mutta joskus myös pulautustekniikka voi toimia. Jos toimit alan parissa, jonka tunnet kuin taskusi, vastusta kiusausta uuden työn tekemiseen niin pitkään, että sinun on aivan pakko tarttua toimeen. Vaikka luova työ onkin normaalisti 99% perspiraatiota, on myös inspiraatiossa joskus laivalasteittain taikaa!