Viime aikoina on taas pidetty meteliä siitä, millä horisontissa siintävä työvoimapula saadaan selätettyä. On väläytelty eläkeiän nostamista, työviikkojen pidentämistä ja palkkojen laskemista.
Tuottavuusvajetta ei kuitenkaan korvata tunteja lisäämällä.
Frederick Taylor mullisti aikanaan tehdastyön tehostamalla pikkutarkalla tutkimuksella tehtaiden tuottavuutta. Kun teollisuusprosesseista höylättiin turhat vaiheet pois, tehtaat suolsivat tuotteita hurjaa tahtia. Taylorismista tulikin länsimaisen teollisuuden kivijalka.
Ongelmana on, että siinä vaiheessa kun turha hötö on siivottu pois prosesseista, ei matemaattinen tehostaminen enää toimikaan. Ihminen kun jaksaa vain niin ja niin paljon. Päin vastoin, viimeisen sadan vuoden aikana tuottavuus on kasvanut kaikkein parhaiten silloin, kun työaikaa on lyhennetty ja palkkoja nostettu!
Henry Ford mullisti aikanaan teollisen tuotannon kahteenkin kertaan. Hänet tunnetaan yleensä liukuhihnan keksimisestä. Fordin suurempi innovaatio oli kuitenkin kahdeksantuntinen työpäivä. Ford oli sitä mieltä, että puhki väsytetyt työläiset eivät olleet riittävän tuottavia; työntekijöiden piti saada myös levätä. Sen lisäksi hän ounasteli, ettei riistopalkalla raatavien motivaatio ole kohdallaan. Palkat piti siis tuplata.
Fordin yhtiökumppanit olivat kauhusta kalpeita. Eihän siinä ole minkään valtakunnan järkeä, että pudotetaan työtunteja ja vielä nostetaan palkkoja! Tuottavuushan romahtaa!
Ford runnoi kuitenkin muutoksensa läpi. Sen seurauksena virkeämmät ja motivoituneemmat työntekijät käärivät hihat ja laittoivat töpinäksi. Tehtaiden tuottavuus nousi rajusti. Lopulta muu raskas teollisuus joutui pikku hiljaa seuraamaan pitkin hampain perässä.
Nykyaikana ilmiö korostuu entisestään. Tietotyössä motivaation ja jaksamisen merkitys nousee aivan uusiin ulottuvuuksiin. Hilavitkuttimen toiseen liittäminen onnistuu vielä joten kuten vaikka silmät ristissä. Mutta väsyneenä ja stressaantuneena kyky luovaan ajatteluun ja oma-aloitteisuuteen kyykkää ennen kuin ehdit sanoa kissa. Ja sitten kyykkää yhtiön tuloskin.
Nykytiedon valossa eläkeiän pidentämisessä ja työtuntien lisäämisessä ei ole mitään järkeä. Pitää tehdä juuri toisin päin. Jos haluamme valmistautua ikäluokkien murrokseen kunnolla, pudotetaan työpäivä kuuteen tuntiin ja nostetaan palkkoja. Näin saadaan tuottavuus kunnolla kasvuun.
Me tarvitsemme ennen kaikkea ratkaisuja, jotka saavat ihmiset innostumaan siitä, mitä he tekevät. Teollinen aikakausi on tulossa tiensä päähän, ja etenkin täällä lännessä tietotiiviit alat tulevat nousemaan yhä suurempaan rooliin. Tietotyö vaatii aitoa kiinnostusta ja terävää ja levännyttä päätä: tästä syntyvät Roviot, Supercellit ja Jollat.
Ennen kaikkea tietotyö vaatii ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneet siitä, mitä tekevät. Tämä ei onnistu pää sumussa ja hampaat irvessä puurtaen. Se onnistuu silloin, kun työnkuva on mielekäs ja työkuorma sopiva. Tietotyön murrosta ei ratkaista teollisuuden keinoin. Nyt tarvitaan innostunutta ja motivoitunutta yhteiskuntaa.
Ajattelun ammattilainen 
Aika monet alan asiantuntijat puhuvat,että kuusi tuntia alkaa olemaan maksimaalinen työaika mikäli oletetaan saatavan jotakin aikaan. Pidemmillä päivillä ihmiset väsyneinä niitä triviaaleja ratkaisuja. Työntehon laskemisen lisäksi pitkä työpäivä tuottaa vain normaleja tai normaaliahuonompia ratkaisuja. Mutta nuo ajatukset päivän pidentämisestä tuntuvat johtuvan siitä, ettei mietitä tulosta vaan katsotaan pelkkää kellokorttia.
Hieno juttu! Jäin miettimään sitä, miten innostaa irtisanomisuhan alaisia? Entä YT-bingon osallistujia?
Itselläni on kokemus hanketyöstä juuri, kuten asian esitit: kun itsenäisenä ammatinharjoittajana vastaan itse koska teen tunnit ja seuratessani työtunteja huomasin, että samanlaisen hankkeen minkä olin tehnyt kokopäivätyönä toisen palveluksessa, pystyin tekemään 3-4 päivässä/vko ja 6h/pv (ja sama palkka). Kun hankkeessa on hiljaisempaa, sen sijaan, että notkun kahvikuppi kädessä työkaveria kiusaamassa voin mennä vaikka pulkkamäkeen omien ja naapurien lasten kanssa. Mutta huomaan myös, että vaatii hankkeiden tilaajalta ammatillista itsetuntoa ja uskallusta sopia työnteko näin. Ja vaatii myös työntekijältä vastuunottokykyä.
Aika moni työnantaja hyödyntääkin tätä tietoa siinä kohdassa, kun työntekijä haluaa tehdä kuusituntista työpäivää: Työkuorma säilyy entisellään, mutta palkkaa saa vain kuudesta tunnista kahdeksan sijaan…
Notkuminen kahvikuppi kädessä työkaverin kanssa ei muuten aina ole huono juttu. Se on myös sitä verkostoitumista, mitä nykypäivänä sanotaan tarvittavan. 2h päivässä sille on ehkä kuitenkin vähän ylimitoitettua.
Itseasiassa kirjoitin eilen FB:ssa näin: Tuottavuutta voi olla myös vähemmällä tuntimäärällä. Pitäisi varmaan katsoa kuinka tehokkaasti työt tehdään. Välillä sitä tekee vähemmässä ajassa paljon enemmän esim. ajatustyötä ja välillä joutuu funtsimaan vähän pidemmän aikaa. Ei runsas tuntimäärä ole laadun tae. Niille, jotka pitävät yllä ammattitaitoaan ja kouluttautuvat tulisi antaa extraa eikä ainakaan poistaa sitä mahdollisuutta osallistua koulutuksiin. Elinikäinen oppiminen on must.
8 tunnin työpäivä on vain kiusantekoa työnantajilta/päättäjiltä. Työtunnit pitäisi liberalisoida. VALTA TYÖNTEKIJÖILLE!
Ne, jotka jaksavat tehdä vähän enemmän, voivat tehdä näitä pieniä hommia kuten mainosten jako, joissa riittää tunteja suunnilleen 4 / viikko.
Totta kirjoitat taas, hyvä Lauri. Nykytiedon valossa eläkeiän pidentämisessä ja työtuntien lisäämisessä ei ole mitään järkeä. Jokainen, joka vähänkään seuraa asioita tietää tämän. Ei voi olla oikeasti mahdollista, että esimerkiksi Katainen tai Häkämies oikeasti voisivat olla tietämättömiä asiasta.
Mikä ihmeessä saa heidät ajamaan asioita, joiden hyvin tietävät olevan yhteiskunnan etujen vastaisia. Voin jotenkin ymmärtää, että vanhat mallit saavat heissä vallan ja nykyhetken tietämys sivuutetaan turvautumalla jo vanhentuneisiin ajatusmalleihin ( näinhän on aina toimittu).
Toivotaan päättäjille järjen valoa ja rohkeutta kohdata nykyhetken ongelmat – voi olla liikaa toivottu.
Päivitysilmoitus: Ajattelulla vauhtia uuteen vuoteen « Ajattelun ammattilainen