Mitä hyötyä kutsumuksellisesta työstä on?

Erään helsinkiläisen pubin seinällä oli sitaatti edesmenneeltä huippukoomikko George Carlinilta. Se kuuluu näin:

Kas, vihaatko työtäsi? Miksi et heti sanonut? Sitä varten on olemassa tukiryhmä. Sen nimi on JOKAINEN. He tapaavat baarissa.

Tämä kuvastaa hyvin vielä 1900-luvulla vallinnutta asennetta työtä kohtaan. Työ on jotain epämiellyttävää, joka täytyy tehdä, jotta saadaan leipä pöytään ja vuokra maksettua. Ajatuksen juuret ovat Martti Lutherin ja Jean Calvinin protestanttisessa työetiikassa, jonka mukaan jokaisen on kannettava oma ikeensä mutisematta. Elämän kuuluukin olla rankkaa.

Tosiasiassa silloin, kun ihminen tekee itsessään palkitsevaa työtä, seuraukset hyvinvoinnille ovat dramaattiset. Kutsumukselliset työntekijät ovat muita terveempiä. He kärsivät merkittävästi verrokkiryhmää vähemmän burn-outista. Kutsumuksellisilla ihmisillä on myöhemmällä iällä myös selvästi ei-kutsumuksellisia vähemmän kognitiivisia sairauksia kuten Alzheimeria. Ja kutsumukselliset työntekijät kokevat olevansa selvästi ei-kutsumuksellisia onnellisempia.

Mutta kutsumus ei ole hyväksi vain työntekijälle. Itse asiassa kutsumuksellinen työ on merkittävä etu myös työnantajalle. Kutsumukselliset työntekijät suoriutuivat esimiesarvion perusteella työtehtävistään 16 % ei-kutsumuksellisia paremmin. Kutsumukselliset työntekijät olivat 32 % sitoutuneempia työpaikkaansa kuin ei-kutsumukselliset. London School of Economicsin tutkimuksessa selvisi, että työntekijän hyvinvointiin ja motivointiin satsattu punta tuotti hulppeat yhdeksän puntaa vähenty- neinä työpoissaoloina ja kasvaneena tuottavuutena. Kutsumus ei siis ole mitään muka-kivaa hömppää. Oman kutsumuksen löytämisellä on dramaattisen merkittäviä seurauksia niin työntekijälle kuin työnantajallekin.

Mistä oman kutsumuksen sitten löytää? Ihan ensimmäinen juttu on se, että sinun pitää päättää haluta tehdä asialle jotain. Jos sinulla ei ole virtaa tai halua tehdä tutkimusmatkaa oman olemassaolosi äärelle, mikään kirja tai menetelmä ei tee sitä sinun puolestasi. Mutta jos koet, että elämästäsi puuttuu jokin keskeinen palikka, ja haluat sen löytää, monet maailmalta löytyvät menetelmät voivat olla suureksi avuksi

[…]

Bob Dylan sanoi kerran, että menestyksekäs ihminen on sellainen, joka herää aamulla ja menee illalla nukkumaan – ja tekee siinä välissä niitä asioita, joita haluaa. Kun arkesi täyttyy askareista, jotka palkitsevat itsessään, on elämä täyttä ja tyydyttävää. Kysymys kuuluukin, miten voisit järjestää elämäsi niin, että voisit tehdä merkityksellisiä ja palkitsevia asioita päivästä toiseen siitä kun heräät siihen kun käyt nukkumaan.

Teksti on ote tällä viikolla julkaistavasta uutuuskirjastani Upeaa työtä! Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan (ss. 15–19). Käsittelen kirjassa kutsumuksellista työtä ja sitä, miten siihen pääsee käsiksi. Kerron kirjasta lisää keskiviikon blogikirjoituksessa.

14 thoughts on “Mitä hyötyä kutsumuksellisesta työstä on?

  1. Eikö ”protestanttinen työetiikka” ole alunperin Max Weberin lanseeraus, jonka ensisijainen kohde on kuvata juuri kalvinismia kapitalismin synnyttäjänä sellaisena kuin hän sen ymmärsi? Calvinista en niin tiedä, mutta Lutheria jokusen niteen lukeneena – toki viisaammat korjatkoot – en kyllä näe kaikuakaan tästä hänen kirjoituksissaan. Päinvastoin, ”Jumalan naamiona” toimiminen omassa kutsumuksessaan (Berufung) oli kiitoksen aihe itse kullekin kristitylle ja siis iloinen asia. Omaa työtäänkin professorina hän hoiti hyvän saksalaisen oluen, makkaran ja laulun säestyksellä aina kun voi.

    Eli Lutherkin fanittaisi uutta kirjaasi! (Näin markkinoituna joku piispakin lukee vielä tämän kirjan)

  2. Päivitysilmoitus: Thoughts | Pearltrees

  3. Kuulostaa jotenkin ihanan positiiviselta, ja tykkäisin uskoa tähän. Miten tälläinen ajattelumalli kuitenkin toimisi tosielämässä? Onko olemassa ihmistä, joka – huolimatta siitä miten teknologia sun muut kehittyvät, ja millaisia mahdollisuuksia maailmalla on tarjota – kokee silti kutsumustyökseen esimerkiksi siivoojan ammatin? Tai onko olemassa ihmisiä, jotka eivät oikeasti välitä siitä mitä tekevät työkseen, kunhan työ ei ole täydellisen hirveää ja tarjoaa mukavan toimeentulon? Onko kaikilla ihmisillä oma kutsumuksensa?

    Hirveä määrä kysymyksiä, mutta ne vain vahvistavat mielipidettäni tekstin onnistuneisuudesta, sillä se sai minut oikeasti ajattelemaan.

  4. Itse taas olen ajatellut (oma keittiöpsykologiaani), kun vierestä seurannut, että burn-out iskee useimmiten sellaisille ihmisille jotka tekevät työtä jonka tuntevat kutsumukseksi. Se on niin olennainen elämää joillakin ihmisillä, että työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy ja ennen kuin huomaakaan niin on uhrannut kaiken ajan työlle. Eli työn mielekkyys ja siihen panostus voi myös kostautua, näin ajattelen.

  5. Hyvä kirjoitus, kiitos.

    Olen valitettavasti samoilla linjoilla Erika B:n kanssa. Esimerkiksi ravintola-alan yksi vitsaus on ruoalle sydämellään omistautuneiden ihmisten burn-outit. Olen kuullut alalla työskenteleviltä ihmisiltä, että monet huippuravintolat teettävät nuorilla rivikokeilla hurjia tuntimääriä kehnolla palkalla. Nimekkäät ravintolat voivat tehdä näin, koska tietävät nuorten rakastavan työtään ja työpaikkaansa enemmän kuin hyvinvointiaan. Eivätkä keittiömestaritkaan pääse helpommalla: heillä on keittiötyön lisäksi suuri vastuu ravintolan muusta toiminnasta.

    Olen kokenut kutsumuksen karvaamman puolen myös henkilökohtaisesti elokuva-, musiikki- ja kirjoitusharrastusteni vuoksi. Taidelukio tarjosi pöydän täydeltä toinen toistaan innostavampia kurssivaihtoehtoja, ja haalittuani niitä kutsumukseni mukaan tein lähes koko kevätlukukauden kaksitoistatuntista päivää. Nukuin huonosti, olin väsynyt, masentunut, kyllästynyt ja motivaatio-ongelmainen. Pitkäaikainen parisuhteeni tyrehtyi, uusi alkoi ja tyrehtyi alkuunsa.

    Oman kokemukseni mukaan voimakkaan kutsumuksen ja työnarkomanian raja on siis äärimmäisen häilyvä. Ehkä sinä Lauri osaat kertoa tarkemman määritelmäeron näiden kahden välillä, sekä antaa hyvän neuvon niiden erossa pitämiseksi käytännössä.

    Kun katselen taaksepäin elämääni, en tekisi mitään toisin. En edes vaikeina aikoina. Mutta vaikka olen oppinut tekemästäni virheestä, en millään malta olla tasapainottelematta mainitulla kutsumustyön ja burn-outin rajamaalla. Olen tavallaan jo tottunut olemaan siinä.

  6. Niin … ja älkäämme kuitenkan unohtako ”ARBEIT MACHT FREI …”

    tätä slogania voisi ”WIenin tanssivan kongressin Brysselin Bobrikovikin”
    eräille lämpimämpien maiden manolitoille yrittää kaupata.
    Sauli sentään toivotti Jumalan siunausta meille.

  7. Näkisin että on työnkuvia jotka eivät sovi ihmisille. En puhu tässä mistään teurastuspuuhasta (jota olen tehnyt itse) johon turtuu. Niihin ”kasvaa” ja inhotus karisee. En puhu edes työstressistä, sillä vaikka itse en kauaa jaksanut vartijan hommia, isäni teki sitä vuosikymmeniä.

    Kysymys on siitä että osa töistä ns. hajottaa. Niihin ei totu, turru. Niissä ei välttämättä edes ole stressiä. Vaan toistoa. Esimerkiksi nuorempana tein sisäänpistohommaa, eli laittelin manuaalisesti lehtien väliin mainoksia. Määrät oli hurjia, mutta työtahti oli inhimillinen.

    Pelkkä konemainen saman toistaminen kuitenkin teki jokaisesta päivästä pahemman kuin edellisen. Feissarityössä on kuulemman mukaan ”parasta ennen” -päiväys, koska siinä sosiaalisuus on hankalan rakenteista. Sama koskenee kaikkea sellaista missä tehtävänä on kuunnella valituksia ilman että voi vaikuttaa asiaan. Jos välittää ihmisistä, ei sovi. Ja jos ei, niin sopii vielä vähemmän.

    Näille sielua syöville töille tarvitaan kuitenkin monesti tekijää. Niihin päätyvät ne joilla ei ole mahdollista muuhun.

  8. Kerronpa hieman! Toimin vuosikymmeniä erään energiayhtiön palveluksessa vastuullani asiakkaisiin ja sähköverkkoon liittyvät huoltotyöt. Eräänä päivänä yhtiön johto päätti ulkoistaa huoltotoiminan ja myi liiketoiminnan. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että työn luonne muuttuu.Enää ei ollut tarkoituksena tuottaa hyviä palveluita tai varmistaa hyvää huoltovarmuutta.Uuden omistajan päällimmäisenä tarkoituksena on tietysti tuottaa omistajalleen maksimaalinen voitto. Sinä samana päivänä hävisi työstä kutsumuksellisuus, johon oli kasvettu vuosikausien aikana ja niin oli tapahtunut useampien sukupolvien ajan. Voin sanoa että samalla kun kutsumuksellisuus hävisi tilalle tuli univaikeudet, burnout,verenpaine jne.. eikä pelkästään nimimerkille. Työn sisältö ei paljoakaan muuttunut, mutta kohde muutui vieraisiin verkkoihin jne.
    Nyt olen löytänyt muita tehtäviä ja jättänyt koko Energia-alan taakseni.Voin hyvin ja olen innostunut uudesta työstäni.

  9. Päivitysilmoitus: Lisää työhyvinvointia aidolla innostuksella | Upeaa työtä

  10. Päivitysilmoitus: Kannattaako unelmien työstä unelmoida? | Upeaa työtä

  11. Päivitysilmoitus: Sekalaista höpinää

  12. Päivitysilmoitus: Sekalaista höpinää

  13. Päivitysilmoitus: Lisää työhyvinvointia aidolla innostuksella | Duunitorin blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s