Tag Archives: kutsumus

Kokeilut ja mikromuutos: Pienin askelin kohti kutsumustyötä

20/01/2023

Jätä kommentti

Kutsumustyö tarkoittaa sisäisesti motivoivaa työtä. Toisin sanoen, työtä, jossa tekeminen itsessään on palkitsevaa.

Kutsumustyöhön liittyy kaksi vaarallista väärinkäsitystä. Ensimmäinen on, että vain harvoilla ja valituilla on kutsumus. Jos olet onnekas, kerran elämässä taivas aukeaa, hohtava sormi osoittaa sinua ja syvä ääni sanoo: ”Sinä olet nokkahuilisti!” Tosiasiassa kutsumus on aina monimuotoinen.

Ihmisellä voi olla lukematon määrä kutsumuksia – eli tapoja toteuttaa työssään itseään kiinnostavia aktiviteetteja.

Toinen väärinkäsitys on, että kutsumustyö olisi silkkaa onnen auvoa aamusta iltaan. Elämään kuuluu aina monenlaisia haasteita, olipa työ kuinka innostavaa tahansa, ja missä tahansa työssä on myös asioita, jotka on vain pakko hoitaa, vaikka ei yhtään nappaisi. Perinteinen kutsumuskäsitys voikin virittää odotukset epärealistisiksi ja saada jopa luopumaan itsessään antoisasta elämästä. Ennen kaikkea on tärkeää huomioida, ettei kutsumustyö löydy yhdessä yössä, vaan se vaatii kokeiluja ja askel askeleelta tapahtuvaa muutosta.

Kutsumuskartta tarkoittaa työkalua, jonka avulla on mahdollista kartoittaa, minkälainen työ olisi juuri sinulle yksilöllisesti sopivin. Siinä listaat paperille ensin, minkälaiset aktiviteetit juuri sinua kiinnostavat. Sitten vielä pisteytät ne asteikolla 1–3 sen mukaan, kuinka paljon pystyt juuri nyt aktiviteettejasi toteuttamaan työssä ja vapaa-ajalla. Suurin osa ihmisistä pystyy kokemukseni mukaan kirjoittamaan kutsumuskartalleen ainakin kymmenkunta asiaa. Mutta mitäs sitten, jos listallasi ei ole juuri mitään? Tällöinkään ei ole syytä huoleen.

Ihmisen ei pidä tehdä työkseen, mitä ei halua tehdä – mutta jos ei halua tehdä mitään, pitää tehdä kaikkea.

Jos kutsumuskartalle ei kerta kaikkiaan irtoa kiinnostavia aktiviteetteja, ota seuraavan vuoden projektiksi kokeilut. Valitse joka kuukausi tai vaikka kerran kahdessa viikossa jokin uusi aktiviteetti ja kokeile sitä. Jos tuntuu hyvältä, anna palaa ja katso, kuinka pitkälle pääset. Jos ei tunnu hyvältä, valitse seuraava ja kokeile uudestaan. Jos kokeilet uutta aktiviteettia kahden viikon välein, ehdit vuodessa kokeilla 24 erilaista aktiviteettia.

Yleensä ottaen niin sanottu ”hanskat tiskiin ja Tiibetiin” -menetelmä ei toimi elämänmuutoksissa, vaan järkevämpää on panostaa mikromuutoksiin eli pieniin arjen muutoksiin. Kun olet saanut kutsumuskartan valmiiksi, mieti, miten voisit nostaa yhden kohdan arvosanaa listallasi. Miten voisit lisätä aikaa vaikkapa kiinnostaville keskusteluille, tuoda visuaalisen taitosi PowerPoint -presentaatioiden laatimiseen työssä tai lisätä uimahallissa vietettyä aikaa?

Kutsumuskartta on kuin merirosvojen aarrekartta. Sen nykytila kertoo, missä olet nyt. Kun kaikki listasi kohdat saavat arvosanan 3, on kyseessä kartan rasti – minne aarre on haudattu. Lopuksi kartan sanelemat mikromuutokset ovat askeleita aarresaarella kohti juuri sen oikean palmun juurta, josta aarre lopulta löytyy.

Lopuksi vielä varoituksen sana: on myös mahdollista päätyä tilanteeseen, jossa on ”liikaa hyvää”. Kutsmustyössä usein ilmaantuva flow on stressitila – tosin positiivinen ja miellyttävä sellainen. Jos arki on täynnä jatkuvaa into piukeana puskemista, tulevat ennen pitkää kropan rajat vastaan. Myös innostava työ voi polttaa loppuun. Siksi on tärkeää huomioida, että mitä lähemmäksi kutsumustyötäsi mikromuutokset vievät sinua, sitä enemmän pitää varata tilaa arjen suunnittelulle ja aikaa palautumiseen ja läheisten huomioimiseen.

Kutsumustyö ei ole ihmemaa, joka kirkastuu joillekin onnekkaille, kun taivas aukenee. Jokaisella ihmisellä on kutsumus: kyky toteuttaa itselleen mielekkäitä aktiviteetteja tavalla, joka palvelee muita. Jokaisella ihmisellä on lukematon määrä kutsumuksia, koska omia kiinnostuksen kohteita voi toteuttaa niin monella tavalla. Olennaista on tarttua toimeen ja selvittää ensin, mikä juuri sinua kiinnostaa – ja sitten tehdä ensimmäinen mikromuutos vaikka jo tänään.

Teksti on osin muokattu ote uutuuskirjastani Mestariajattelijan työkalut. Voit tutustua kirjaan ja tilata sen täältä. Alennuskoodilla MESTARI30 saat 30% alennuksen kirjasta.

5 tapaa pysyä täysjärkisenä koronakriisissä – nyt ei ole aika käpertyä siiliksi, eikä tsempata

30/03/2020

3 kommenttia

Tuskin kukaan osasi kuukausi sitten odottaa, että Suomi vetää rajat kiinni ja kansalaiset kotiarestiin. Muutamassa viikossa olemme siirtyneet kokonaan uuteen aikakauteen, jossa tulevaisuutta ei tunne kukaan.

Kriisireaktiot vaihtelevat siilipuolustukseen käpertymisestä hyperaktiiviseen tsempparikulttuuriin, jossa mistä vain selvitään. Nähdäkseni kumpikaan näistä strategioista ei toimi nykyisen tapaisessa tilanteessa. Siiliksi käpertymällä saatamme kyllä selviytyä kriisistä, mutta ulos tullaan niin mykkyrässä, että koronanjälkeiseen maailmaan voi olla vaikeaa päästä kiinni. 

Vielä vaarallisempaa on sisulla läpi puskeminen ja omista tavoitteista tinkimättömästi kiinni pitäminen. Sisu ja tsemppi ovat voimavaroja, jotka ovat rajallisia. Tässä tilanteessa saatetaan olla kuukausia, ellei pidempäänkin. Kuukausien poikkeustilasta ei selvitä sisulla ja hammasta purren, vaan toimimalla fiksusti.

Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, miten tästä oikeasti selvitään. En oikeastaan usko, että kenelläkään on. On kuitenkin jotain strategioita, joiden uskon olevan hyödyllisiä, jotta selviäisimme tästä kriisistä enemmän tai vähemmän täysjärkisinä. Tässä joitain ajatuksia.

1. Ole armollinen itsellesi ja lähimmäisillesi

Nyt ei ole aika tsempata ja pyrkiä kohti omaa ihanne-itseä. Nyt on keskeistä tunnustaa, että olemme todennäköisesti sukupolvemme suurimmassa kriisissä. Siksi ihan ensinnä sinun täytyy pitää huolta omasta ja lähimmäistesi hyvinvoinnista. Ja ennen kaikkea olla armollinen itsellesi.

Et tule saamaan aikaan kaikkea, mitä olit suunnitellut tälle keväälle. Se on ihan ok. Samaten, jos sinulla on lapsia, he eivät tule opiskelemaan samalla tahdilla kuin vuosi sitten. Sekin on ihan ok. Pääasia on nyt pitää huolta toisistamme ja pyrkiä välttämään kriisin synnyttämät turhat loppuun palamiset. Ehkä lapset voivat katsoa vähän useammin Netflixiä ja voit kirjoittaa vähän vähemmän sähköpostia. Nyt pääasia on, että pääsemme päivä kerrallaan eteenpäin.

2. Riittävän hyvä on riittävän hyvä

Psykologi ja käyttäytymistaloustieteen pioneeri Herbert Simon esitteli maailmalle erottelun tarpeeksi hyvän (satificing) ja maksimoidun (maximizing) päätöksenteon välillä. Perinteisesti meidät on opetettu tekemään oikeita päätöksiä harkiten. Tämä toimii, jos maailma on ennustettava. Nyt ei ole. Siksi meidän pitäisikin nyt omaksua ennemminkin startup-maailmasta tuttu tekemisen, tutkimisen ja oppimisen kehä, jota esimerkiksi startup-guru Eric Ries on esitellyt.

Tällaisen nopean päätöksenteon haasteena on, että sen nojalla tulee usein tehtyä vääriä päätöksiä. Startup-maailma on jo vuosia juhlinut erehdyksiä. Nyt tämä koskettaa meitä kaikkia. Myös erehdyksistä voi saada uutta oppia ja ymmärrystä oikeaa päätöstä kohti. Tee asioita, katso mitä tapahtuu. Jos homma menee hyvin, hieno juttu! Jos taas menee mönkään, kirjoita vaikka pari-kolme kappaletta analyysiä siitä, mikä ei toiminut ja tee uudestaan. Tekemällä, tutkimalla tuloksia ja oppimalla niistä pystyt pysymään toimintakykyisenä myös nykyisenkaltaisessa ennakoimattomassa ympäristössä.

3. Priorisoi 

Oman tehtäväkentän priorisointi on yleisestikin järkevää. Nyt se on nähdäkseni välttämätöntä. Itse kirjoitan yleensä prioriteetit kerran puolessa vuodessa ja kuukausittain. Aikanaan startup-yrittänä kirjoitin prioriteetit viikoittain. Nykytilanteessa voi yleisestikin olla järkevää tarkastella omia prioriteetteja viikkotasolla.

Helppo priorisointiharjoitus auttaa tekemään selkoa asioiden tärkeysjärjestyksestä. Kirjoita ylös kaikki, mitä sinun pitäisi tehdä. Kuvaile jokaista tavoitetta noin kappaleella tekstiä. Järjestä sitten tekemiset numeroiduksi listaksi. Erota lopuksi kolme ensimmäistä. Jim Collinsin sanoin, jos sinulla on enemmän kuin kolme prioriteettia, sinulla ei ole prioriteetteja.

Listasi hännillä olevat asiat jäävät todennäköisesti tekemättä, mutta se on ihan ok. Pääasia on, että edistyt edes hieman viikkotasolla niissä asioissa, joilla on oikeasti väliä. Muu voi odottaa.

4. Tutki sisäistä motivaatiotasi

Sisäisestä motivaatiosta ja itseohjautuvuudesta on puhuttu Suomessa jo vuosia. Itseohjatuvuus muuttui lähes kaikkien suomalaisten arkipäiväksi käytännössä yhdessä yössä. Nyt meidän täytyy itse pitää itsemme liikkeessä, tehdä asioita oma-aloitteisesti ja muodostaa omaa ymmärrystä tavoitteistamme. 

Omia motivaattoreita voit tutkia vaikkapa kutsumuskartan avulla. Kirjoita paperille kaikki sellaiset aktiviteetit, joista aidosti nautit. Esimerkiksi lukeminen, kirjoittaminen, ulkoilu ja niin edelleen. Voit katsoa tarkemmat ohjeet täältä.

Pyri sitten muodostamaan päivärutiinistasi sellainen, että mahdollisimman moni kohta listallasi saisi aikaa. Käytä myös aikaa viikkotasolla suunnitteluun. Istu esimerkiksi puoleksi tunniksi alas joka sunnuntai-ilta hahmottelemaan, miten käytät seuraavan viikon aikasi ja varmista vaikka kalenteroimalla, että myös kivoille jutuille jää edes jonkin verran aikaa.

5. Ruoki luovaa ajattelua

Lähikuukausina kyky luovaan ajatteluun tulee ratkaisemaan sen, minkälaista maailmaa alamme rakentamaan seuraavaksi. Se tarkoittaa, että vanhat ajatusrakenteet täytyy pöllyttää auki ja puskea ajattelua uusille raiteille. Star Trek -TV-sarjaa mukaillen, nyt on rohkeasti mentävä sinne, minne kukaan ei ole aiemmin mennyt. Tietysti sillä twistillä, että sinne pitää mennä lähtemättä kotoa.

Helpoin tapa lisätä luovaa ajattelua on lukea, matkustaa ja kerätä uusia virikkeitä. Nyt matkustaminen ei tietenkään ole mahdollista, mutta voit katsoa Areenasta tai Netflixistä hyviä dokumentteja tai matkustaa vaikkapa lähimetsään. Tai vaikka keittiöön. Kuka tietää mitä sieltä löytyy?

Luovuus kukoistaa myös, kun keräät ideat ylös heti kun ne yllättävät. Kaiva kaapista muistivihko, pidä se käsilläsi pitkin päivää ja kirjoita oivallukset ylös saman tien kun ne päähän pälkähtävät.

Me olemme menossa myrskystä läpi. On täysin mahdollista, että tästä tullaan ulos entistä ehompina. Kukaan ei tiedä miten, mutta mennään päivä kerrallaan, olennaiseen keskittyen, fyysisesti etäällä mutta henkisesti lähellä, kuten presidentti Sauli Niinistö opasti. Ja ennen kaikkea olemalla itsellemme armollisia.

Tämäkin loppuu ennen pitkää. Anonyymiä nokkelikkoa siteeraten, asiat ovat lopussa hyvin. Jos asiat eivät ole vielä hyvin, emme ole vielä lopussa.

Kutsumuskoneella kohti unelmien työpaikkaa

13/11/2014

18 kommenttia

Julkaisimme maanantaina Monster.fi:n ja Filosofian Akatemian yhteistyössä kehittelemän Kutsumuskoneen. Leikkimielisen testin tarkoituksena on avata työnhakua omista intohimoista käsin. Ihminen ei tarvitse tutkintoaan vastaavaa työtä – ihminen tarvitsee intohimoaan vastaavaa työtä.

Testin taustafilosofia perustuu viime vuonna julkaistua Upeaa työtä -kirjaani varten tekemääni tutkimukseen sekä Filosofian Akatemian tiimimme työhön. Vaikka itse testi on viihteellinen, on sen takana myös paljon tutkimustyötä. Samalla testi avaa myös Monsterin laajaa työpaikkatietokantaa hieman uudella tavalla.

Kutsumuskoneen suosio ylitti kaikki odotuksemme. Itse ajattelin, että jos ensimmäisinä päivinä saamme muutaman tuhatta testaajaa, olen tosi tyytyväinen. Neljässä päivässä testin on tehnyt yli 150 000 suomalaista! Huikea juttu!

En edes osaa alkaa arvailla, mistä testin suosio johtuu. Kenties aika alkaa viimein olla kypsä kutsumustyölle.

Nähdäkseni hyvä elämä ei löydy prinsessahäistä tai perjantaipullosta, vaan maanantai-iltapäivästä klo 13:30. Siis ihan tavallisesta arjesta, kun puuhaamme normaalien askareidemme parissa. Mutta jotta tämä toteutuu, täytyy askareiden vastata sitä, mistä olet aidosti kiinnostunut. Olennaista on, että et rajaa työpaikkojen vaihtoehtoavaruutta turhaan esimerkiksi taustasi tai tutkintosi kautta.

Hoivaviettinen ihminen voi löytää kutsumuksensa yhtä hyvin sairaanhoitajana, kennelinpitäjänä tai lastentarhan opena. Esiintymisestä ja lukemisesta pitävä voi puolestaan nauttia niin konsultin, opettajan kuin pr-gurunkin puuhasta. Salilla viihtyvä ja kroppansa kehittämisestä kiinnostunut voi puolestaan löytää kutsumuksensa fitness-ohjaajana, puistotöistä tai varastohommista. Olennaista ei ole tittelin komeus tai tutkinnon laajuus. Olennaista on arjen askareiden laatu ja soveltuvuus juuri sinulle.

Asetimme vuonna 2013 tavoitteeksi, että vuoteen 2023 mennessä on normaalia, että suomalaiset heräävät maanantai-aamuna innostuneena töihin ja kouluun. Tavoite on määritelty niin, että vähintään 51% suomalaisista kokee silloin työnsä tai opintonsa kutsumuksellisina – siis sellaisina, että ne innostavat aidosti. Tämä vaatii työskentelyä niin yksilöiden, työyhteisöjen kuin yhteiskunnankin tasolla.

Nähdäkseni olemme tosi pahassa pulassa, jos emme onnistu tässä tavoitteessa. Yhä nopeammin muuttuva maailma tarvitsee aidosti työstään kiinnostuneita tekijöitä.

Olen kuitenkin viime aikoina alkanut miettiä, pitäisikö rimaa nostaa. Minusta 51% suomalaisista on kyllä hyvä ja mitattavissa oleva tavoite. Mutta se ei ehkä riitä.

Olen itse ollut niin onnekas, että olen saanut lähes koko aikuisikäni tehdä kutsumuksellista työtä. Tämä koskee niin ensimmäistä uraani musiikin parissa, kuin nykyistä tutkijantyötänikin. Mutta minusta on pitkään tuntunut epäreilulta, että tällainen onnekkuus on yhä vain harvojen etuoikeus.

Minusta hyvä tavoite voisi olla sittenkin, että jokainen saisi tehdä halutessaan aidosti kiinnostavaa ja innostavaa työtä. Olen ihan vakavissani alkanut viime aikoina ajatella, että tämä projekti ei ole valmis, ennen kuin joka ikinen suomalainen saa tehdä työtä, jonka kokee aidosti mielekkääksi. Nähdäkseni löytämällä ratkaisut siihen, miten oikea työ kohtaa oikean tekijän tämä on myös mahdollista.

Jos me onnistumme tässä, Suomi näyttää samalla suuntaa myös muulle maailmalle. Unelmani onkin, että Suomesta tulisi innostavan ja kannustavan työn majakkamaa. Että suomalaisesta innostavasta työstä ja uuden ajan sisukkuudesta tulisi kansainvälisesti arvostettu vientituote. Ehkä sitten rimaa pitää nostaa vieläkin korkeammalle. Hymiö tähän.

Mutta Suomi on hyvä paikka aloittaa. Meillä on täällä ihan huikeaa porukkaa, ja jos nyt kääritään hihat, ei mene aikaakaan kun asiat ovat täällä ihan älyttömän hyvin.

Tehdään Suomesta yhdessä sellainen paikka, jossa on hyvä olla ja tehdä hienoja juttuja. Tehdään Suomesta innostavan työn globaali majakkamaa.

Testaa Kutsumuskonetta täällä.

Ajattelun ammattilainen kirjoittaa kutsumuksellisesta työstä

11/01/2013

Jätä kommentti

Siirrän Ajattelun ammattilainen -blogin hetkeksi tauolle. Keskityn alkuvuoden ajan kirjoittamaan aktiivisesti uuteen Upeaa työtä! -kirjaani liittyvää blogia, joka löytyy osoitteesta upeaatyota.fi/blogi.

Uudessa blogissa tekstejä ilmestyy kolme kertaa viikossa. Ajattelun ammattilainen palaa taas langoille keväämmällä.

Lue Upeaa työtä -blogia täällä.

Upeaa työtä! Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan

09/01/2013

2 kommenttia

Vuonna 2005 Applen toimitusjohtaja Steve Jobs piti kuuluisan puheen Stanfordin ylioipston valmistujaisissa. Puheessan Jobs sanoi näin:

Työ on suuri osa elämääsi, ja ainoa tapa olla todella tyytyväinen työhösi on tehdä upeaa työtä. Ainoa tapa tehdä upeaa työtä on tehdä työtä, jota rakastat. Jos et ole löytänyt sitä vielä, jatka etsimistä – äläkä tyydy vähempään. Kuten kaikissa sydämen asioissa, tiedät heti, kun löydät sen. Ja kuten kaikissa upeissa suhteissa, tämäkin vain paranee vanhetessaan. Jatka siis etsimistä – älä tyydy vähempään.

Minusta on aivan älytöntä, että kulttuurimme pitää työtä välttämättömänä pakkona, joka pitää raataa pois, jotta saat vuokran maksettua. Työ on parhaimmillaan yksi elämäsi suurimpia rakkaustarinoita: se voi olla kutsumus, joka saa sinut heräämään aamuisin innosta soikeana siksi, että pääset taas tekemään juuri sellaisia juttuja, jotka ovat sinusta kaikkein kiinnostavimpia.

Uudessa kirjassani Upeaa työtä! Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan käsittelen kutsumuksellista työtä. Kirjan ensimmäisessä osassa kerron siitä, mitä kutsumuksellinen työ on, ja mitä hyötyä siitä on niin työntekijälle kuin työnantajallekin. Esittelen myös joukon tehokkaita työkaluja kutsumustyön rakentamiseen, jotka ovat olleet keskeisessä roolissa myös omalla elämäntaipaleellani.

Kutsumus ei kuitenkaan yksin riitä – jollainhan se vuokrakin pitää saada maksettua. Sen takia kerron kirjan toisessa osassa siitä, miten omasta intohimosta on mahdollista rakentaa fiksu ansaintamalli joko tarjoamalla omaa kutsumustyötä sitä tarvitseville tai perustamalla oma yritys.

Kirjan kolmas osa käsittelee työnhakua. Siinä tarkastelen työnhakua ennen kaikkea oma-aloitteisena toimintana, jossa voit omalla panoksellasi vaikuttaa valtavan paljon yleisesti luultua enemmän onnistumiseesi. Työnhaku on työttömän kokopäivätyö. Ja myös omaan työhönsä puutuneella alanvaihtajalla on huikeita mahdollisuuksia löytää innostava ja kutsumuksellinen työ ilman, että pitää heti lyödä hanskat tiskiin ja painella kortistoon.

Lopuksi, kaikkien meidän kutsumuksemme eivät kohtaa olemassaolevia työmarkkinoita. Jos kutsumus sattuu kohdistumaan vaikkapa, krhm, teoreettiseen filosofiaan, on töitä tarjolla kouralliselle ihmisiä. Tällöinkään ei kuitenkaan ole syytä vaipua epätoivoon. Siinä vaiheessa kun kuvioon tuodaan mukaan yrittäjyys, räjähtää valinta-avaruus loppumattoman suureksi.

Työsi on parhaassa tapauksessa yksi elämäsi parhaimmista rakkaustarinoista. Jos et ole löytänyt sitä vielä, jatka etsimistä. Älä tyydy vähempään, kuin mitä juuri sinä ansaitset.

Tilaa kirja täältä. Kirjaa tukemaan on myös avattu työkaluja, videoita, kirjoituksia ja muuta inspiroivaa materiaalia sisältävät verkkosivut. Tutustu verkkosivuihin täältä.

Mitä hyötyä kutsumuksellisesta työstä on?

07/01/2013

14 kommenttia

Erään helsinkiläisen pubin seinällä oli sitaatti edesmenneeltä huippukoomikko George Carlinilta. Se kuuluu näin:

Kas, vihaatko työtäsi? Miksi et heti sanonut? Sitä varten on olemassa tukiryhmä. Sen nimi on JOKAINEN. He tapaavat baarissa.

Tämä kuvastaa hyvin vielä 1900-luvulla vallinnutta asennetta työtä kohtaan. Työ on jotain epämiellyttävää, joka täytyy tehdä, jotta saadaan leipä pöytään ja vuokra maksettua. Ajatuksen juuret ovat Martti Lutherin ja Jean Calvinin protestanttisessa työetiikassa, jonka mukaan jokaisen on kannettava oma ikeensä mutisematta. Elämän kuuluukin olla rankkaa.

Tosiasiassa silloin, kun ihminen tekee itsessään palkitsevaa työtä, seuraukset hyvinvoinnille ovat dramaattiset. Kutsumukselliset työntekijät ovat muita terveempiä. He kärsivät merkittävästi verrokkiryhmää vähemmän burn-outista. Kutsumuksellisilla ihmisillä on myöhemmällä iällä myös selvästi ei-kutsumuksellisia vähemmän kognitiivisia sairauksia kuten Alzheimeria. Ja kutsumukselliset työntekijät kokevat olevansa selvästi ei-kutsumuksellisia onnellisempia.

Mutta kutsumus ei ole hyväksi vain työntekijälle. Itse asiassa kutsumuksellinen työ on merkittävä etu myös työnantajalle. Kutsumukselliset työntekijät suoriutuivat esimiesarvion perusteella työtehtävistään 16 % ei-kutsumuksellisia paremmin. Kutsumukselliset työntekijät olivat 32 % sitoutuneempia työpaikkaansa kuin ei-kutsumukselliset. London School of Economicsin tutkimuksessa selvisi, että työntekijän hyvinvointiin ja motivointiin satsattu punta tuotti hulppeat yhdeksän puntaa vähenty- neinä työpoissaoloina ja kasvaneena tuottavuutena. Kutsumus ei siis ole mitään muka-kivaa hömppää. Oman kutsumuksen löytämisellä on dramaattisen merkittäviä seurauksia niin työntekijälle kuin työnantajallekin.

Mistä oman kutsumuksen sitten löytää? Ihan ensimmäinen juttu on se, että sinun pitää päättää haluta tehdä asialle jotain. Jos sinulla ei ole virtaa tai halua tehdä tutkimusmatkaa oman olemassaolosi äärelle, mikään kirja tai menetelmä ei tee sitä sinun puolestasi. Mutta jos koet, että elämästäsi puuttuu jokin keskeinen palikka, ja haluat sen löytää, monet maailmalta löytyvät menetelmät voivat olla suureksi avuksi

[…]

Bob Dylan sanoi kerran, että menestyksekäs ihminen on sellainen, joka herää aamulla ja menee illalla nukkumaan – ja tekee siinä välissä niitä asioita, joita haluaa. Kun arkesi täyttyy askareista, jotka palkitsevat itsessään, on elämä täyttä ja tyydyttävää. Kysymys kuuluukin, miten voisit järjestää elämäsi niin, että voisit tehdä merkityksellisiä ja palkitsevia asioita päivästä toiseen siitä kun heräät siihen kun käyt nukkumaan.

Teksti on ote tällä viikolla julkaistavasta uutuuskirjastani Upeaa työtä! Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan (ss. 15–19). Käsittelen kirjassa kutsumuksellista työtä ja sitä, miten siihen pääsee käsiksi. Kerron kirjasta lisää keskiviikon blogikirjoituksessa.

Kohtaako tulevaisuuden työ tekijänsä?

19/11/2012

13 kommenttia

Elämme kenties teollisen vallankumouksen jälkeen merkittävimmän yhteiskunnallisen rakennemurroksen aikaa. Viime vuosikymmenten alati kiihtyvä teollis-teknologinen kehitys on synnyttänyt muutosvoimia, joiden merkittävät vaikutukset näkyvät maailmantaloudessa. Raskas teollisuus on paennut itään. Informaatioteknologia on synnyttänyt kokonaan uusia teollisuudenaloja. Samalla suuret ikäluokat siirtyvät vielä eläkkeelle.

Tulevaisuuden työ näyttää hyvin erilaiselta kuin ennen.

Ikämurroksen myötä tietotyön rooli ja automatisoituminen korostuvat. Tarvitaan enemmän aikaa ajatella. Pelkkä suorittaminen ei enää riitä.

Tutkimukset osoittavat, että taitava ajattelu kehittyy ennen kaikkea innostuksen kautta. Maailmaa muuttaneet nerot ovat poikkeuksetta innostuneet jo pienestä pitäen omasta alastaan. Tulevaisuuden työtä ei voi enää tehdä ihmisrobotti. Oikeat robotit tekevät mekaaniset työt tehokkaammin.

Tulevaisuuden työ vaatii tekijäkseen luovaan ja ketterään ajatteluun kykenevän intohimoisen ammattilaisen. Intohimon ja innostuksen hyödyt tunnetaan jo hyvin. Aidosti innostunut työntekijä on Harvard Business Review’n mukaan 16% tehokkaampi, ja 32% ei-innostunutta sitoutuneempi työpaikkaansa. Gallupin tutkimuksen mukaan innostuneilla työntekijöillä on kolme kertaa vähemmän työpoissaoloja. London School of Economicsin viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan työntekijöiden motivaatioon ja hyvinvointiin sijoitetun punnan tuotto on hulppeat yhdeksän puntaa.

Lahjakkuustutkimus ja aivotutkimus kertovat puolestaan yksiselitteisesti, että innostunut paneutuminen johtaa monin verroin mekaanista suoritusta tehokkaampaan oppimiseen. Ja luova ajattelu ei ole edes mahdollista ilman aitoa paneutumista ja mielenkiintoa.

Motivaatiopsykologian tutkimus kertoo, mistä innostus syntyy. Maailman johtavat motivaatiopsykologit Richard Ryan ja Edward Deci osoittavat, että intohimon taustalla ovat psykologiset perustarpeet: autonomia, kompetenssi ja yhteys toisiin. Kun nämä tarpeet täyttyvät, ihminen ohjautuu sisäisen motivaation varassa tekemään itseään kiinnostavia asioita ja kehittyy niissä alati paremmaksi.

Innostavat asiat eivät kuitenkaan tupsahda itsestään syliin. Ne edellyttävät elämänkokemusta ja kokeilua. Ihmisen aivokuori kehittyy radikaalisti vielä 25-vuotiaaksi asti. Silti ihmiset joutuvat nyt tekemään koko elämää määrittäviä valintoja jo 15–18 -vuotiaina.

Meidän pitäisikin päästä pois putkitutkintomallista ja siirtyä koulutukseen, jossa oppilaat voivat kokeilla vapaasti erilaisia aloja kunnes löytävät oman intohimonsa kohteen.

Tulevaisuuden työ tarvitsee aidosti kiinnostuneen ja innostuneen tekijän. Taitavaa tietotyötä ei tehdä mekaanisesti suorittaen. Alati muuttuvassa maailmassa tarvitaan alati ketterämpää ajattelua. Tulevaisuuden haasteita varten me tarvitsemme innostustaloutta: sellaista yhteiskuntaa, jossa on normaalia herätä aamulla ja lähteä intoa täynnä tekemään juuri sellaista työtä, joka kiinnostaa eniten.

Bob Dylan totesi kerran, että ihminen on menestyjä silloin kun hän herää aamulla ja menee illalla nukkumaan – ja tekee siinä välissä niitä asioita, joita haluaa. Innostunut ihminen kehittyy alallaan jatkuvasti paremmaksi. Innostusyhteiskunta on aitojen menestyjien yhteiskunta.

PS. Muutama viikko sitten julkaistiin Frank Martelan kanssa kirjoittamani raportti Ammattiosaajan hyvä elämä. Tutkimusraportissa kartoitamme työkaluja ja ratkaisuja erityisesti ammattiosaajien hyvinvointiin. Voit tutustua raporttiin täältä.

Nyt on aika näyttää taantumalle taivaan merkit

31/10/2012

8 kommenttia

En ole normaalisti kauhean äkäinen ihminen, mutta tämän taantumauutisoinnin keskellä pulssi nousee tämän tästä. Nähdäkseni tappiomielialan viljely ei saa aikaan mitään hedelmällistä. Paljon fiksumpaa olisi alkaa miettiä, mitä kaikkea voisimme oikeasti tehdä, jotta osaisimme toimia paremmin murroksessa olevassa maailmassamme. Tässä viisi ideaa.

1. Innostustyöllisyys

Lähitulevaisuudessa työllisyyskäyrät tuskin kääntyvät vielä nousuun ainakaan suuryritysten puolesta. Niin moni liiketoiminta-ala on tällä hetkellä murroksessa, että irtisanomiset ovat usein välttämättömiä. Harva nyt haihtuvista työpaikoista tulee myöskään myöhemmin takaisin; kun taantuma on ohi, maailma näyttänee kovin erilaiselta kuin ennen. Sen sijaan, että surkuttelisimme tilannetta, voisimme kuitenkin yrittää kääntää sen voitoksi. Jos ihminen on puurtanut koko ikänsä konttorissa stressitasot tapissa, voisiko työttömyyden kääntääkin mahdollisuudeksi?

Moni voisi löytää aivan uudenlaisia ja innostavia mahdollisuuksia selvittämällä omia intohimon kohteita, tutkimalla luonteenvahvuuksiaan ja kokeilemalla kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Eivät ihmiset tarvitse koulutustaan vastaavaa työtä – vaan sellaista, jossa on oikeasti hyvä olla, ja joka innostaa aamuisin heräämään uudelleen ja uudelleen.

Miksi emme siis lähtisi satsaamaan kunnolla innostustyöllisyyteen selvittämällä, mikä meitä itse kutakin kaikkein eniten kiinnostaa, ja laittamalla sitten kaikki sen puolesta likoon?

2. Oppimisen vallankumous

Tämä liittyy suoraan edelliseen kohtaan. Tieteellinen tutkimus osoittaa meille jo kirkkaasti, ettei lahjakkuus synny geeneistä, vaan innostuksesta ja harjoittelusta. Eli jos koulutus ei vielä riitä, mutta intoa puhkuu ovista ja ikkunoista, homma on jo puoliksi valmis. Nyt kun rakennetaan vielä sellaisia verkkosovelluksia ja järjestelmiä (itse asiassa niitä on jo), jotka mahdollistavat uuden oppimisen nopeasti ja ketterästi, muuttuu innostus myös kirkkaaksi ammattitaidoksi.

Ja annetaan nyt niille lapsille tabletit ja muut härpäkkeet käyttöön koulussa. Mitä ihmeen järkeä siinä on, että täysin verkottuneessa ja mobilisoituneessa maailmassa muksut joutuvat jättämään kännykkänsä koululuokan ulkopuolelle?

Jos lapset voisivat sen sijaan kokeilla rauhassa uutta ja opetella oppimispeleillä ja innnostavilla videoilla oikeasti käyttökelpoisia ja kiinnostavia asioita, voisi oma intohimo syttyä jo vaikkapa ala-asteella. Minkähänlainen maailma siitä tulisi, kun enemmistö teineistä olisikin löytänyt jo pari tai kolmekin sellaista asiaa, joista he ovat aidosti innoissaan?

3. Lisää rahaa startupeille

Kun olen puuhastellut Aalto-yliopiston startup-hautomo Venture Garagen tai Tampereen Proakatemian tulevien yrittäjäohjusten kanssa, ei taantuman tappiomielialasta ole näkynyt häivähdystäkään. Parikymppiset yritysnikkarit askaroivat uusia yritysideoita ja tuotekonsepteja yötä päivää Batteryn voimalla, harjoittelevat hissipuheita ja kokoavat prototyyppejä.

Tälle porukalle pitäisi saada tulitukea niin paljon kuin suinkin mahdollista. Tässä yksityinen sektori tekee jo ihan hyvää duunia, mutta miksei valtio voisi tukea omaehtoisia yrittäjäohjuksia paremmin? Starttiraha on kuitenkin aika pieni pläjäys aloittavalle yrittäjälle. Voisiko esimerkiksi opintolainan tapainen valtion takaama yrittäjälaina laittaa vielä lisää potkua uusiin startup-yrityksiin?

Ja haloo! Joukkorahoituksen lakikiemurat pitää saada selväksi heti eilen. Ei entisajan teknoedelläkävijä Suomesta ole voinut tulla sellainen takapajula, että yksi kaikkein innostavimmista ja ketterimmistä uuden ajan rahoitusmuodoista torpataan ikivanhan lakipykälän takia. Joukkorahoituksella yksi jos toinenkin innostunut startup-yrittäjä voisi saada firmansa komeasti pystyyn jo kauan ennen kuin Tekes ehtii edes sanoa ”kissa”.

4. Vanhuustalous

Suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Pääasiassa tästäkin puhutaan vain uhkana. Mutta maailma muuttuu, ja meidän pitää muuttua sen mukana. Viimeksi kun kurkkasin, koko ihmiskunnan historia on pelannut näin. Sen sijaan, että suremme sitä, etteivät eläkerahat riitä, voisimmekin syleillä aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.

60+ -vuotiaat tuskin aikovat levätä laakereillaan loppuelämäänsä. Miksemme voisi hakea tälle porukalle uudenlaisia tekemisen muotoja? Niin kuin Arto Antman totesi viime keskiviikon blogikirjoituksen kommenteissa, tämä porukka tekisi mielellään yhtä sun toista lastenlasten vahtimisesta hiljaisen tiedon siirtämiseen, matkailusta uusien laitteiden ja palveluiden hankkimiseen. Sitä paitsi, tutkimukset osoittavat, että aktiivisilla ikäihmisillä on merkittävästi vähemmän Alzheimeria ja muita kognitiivisia sairauksia.

Veikkaan muuten, että tässä on myös aika otollinen kohderyhmä yhdelle jos toiselle tulevaisuuden startupille.

5. Perustulokokeilu

Tästä perustulosta on jauhettu iänikuista juupas-eipäs -kiistaa jo aivan tarpeeksi pitkään. Itsekin olen ollut ennen jonkinlainen perustuloskeptikko. Mutta fakta on, ettei mikään teoria voi kertoa meille näin monimutkaisen yhteiskuntamuutoksen todellisia vaikutuksia. Huonoimmassa tapauksessa se syöksee Y-sukupolven entistä syvempään laissez-faire -kuiluun. Parhaassa tapauksessa se antaa hurjan ponnahduslaudan kaikelle yllä mainitulle. Mikä siis avuksi?

Tehdään se, mikä olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten: kokeillaan. Niin kuin Tapani Sihvola ehdotti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla toissa sunnuntaina, otetaan joku porukka, jolle lasketaan perustulo ennalta määritellyksi ajaksi. Seurataan tilannetta ja katsotaan mitä tapahtuu.

Jos tulokset ovat hyvät, niin annetaan palaa koko rahan edestä. Ja jos menee mönkään, niin riski on kontrolloitu. Sitten mietitään jotain muuta uutta. Emme me ole niin nerokkaita otuksia, että pystyisimme funtsaamaan tämän vyyhdin valmiiksi etukäteen kabineteissa. Parasta jälkeä saamme aikaan, kun lakkaamme surkuttelemasta ja ryhdymme toimeen.

Meillä on edessämme loistava tulevaisuus – jos vaan nousemme ylös ja alamme rakentamaan sitä nyt.

Nuorten hyvinvointi syntyy aidosta innostuksesta

19/10/2012

17 kommenttia

Osallistuin tiistaina järjestetylle Väinö Tanner -luennolle, jossa suomalaiset poliitikot ja liike-elämän vaikuttajat pohtivat ratkaisumalleja nuorison hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Luentosarja oli innostava esimerkki siitä, ettei suomalainen politiikka polje paikoillaan.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti puheenvuoron, jossa hän osoitti ottaneensa vaarin surullisenkuuluisan syrjäytymiskampanjansa kritiikistä. Niinistö alleviivasi moneen otteeseen, etteivät pelkät yksilötason teot riitä, vaan myös rakennemuutoksia tarvitaan. Niinistö totesi, että julkisen sektorin toimet ja ammattiapu ovat korvaamattomia, kun nuori on etäällä. Meitä muita taas tarvitaan, ettei sinne etäälle päädytä.

Jo käyntiin pantuja rakennemuutoksia esitteli muun muassa työministeri Lauri Ihalainen. Ihalaisen esittelemä yhteiskuntatakuu pyrkii takaamaan kaikille nuorille työttömille mahdollisuuden päästä takaisin työelämään kiinni viimeistään kolmen kuukauden sisällä työttömäksi jäämiseksi. On toki huomattava, kuten yleisöpuheenvuoroissa kuultiin, että ohjelman täytäntöönpanossa on vielä paljon korjattavaa – mutta missä ei ole? Ainakin poliittinen tahtotila on oikea: pyritään takaaman se, ettei kukaan putoa yhteiskunnan rakoihin pysyvästi.

Innostavimmat puheenvuorot kuultiin kuitenkin EK:n johtaja Leena Mörttiseltä ja Icehearts-jääkiekkojoukkueen toiminnanjohtaja Ville Turkalta. Mörttinen peräänkuulutti makrotason muutoksia. Siinä vaiheessa kun puhutaan koko kansaa koskevista päätöksistä, ei miljoona euroa siellä tai täällä vielä vaikuta suuressa mittakaavassa. Tarvitaan päätöksiä, jotka vaikuttavat miljardien tasolla.

Ja millaisia päätöksiä? Sellaisia, jotka mahdollistaisivat sen, että nuoret voisivat löytää kiinnostavaa sisältöä elämälleen ja aidon ja palavan intohimon tekemistä kohtaan. Kun media kohkaa koko ajan työttömyydestä, unohdetaan samalla, että yritysmaailmassa on jatkuvasti huutava pula aidosti intohimolla työhönsä suhtautuvista tekijöistä! Tällainen tekijä voi olla kuka tahansa, jos vaan oma, aito innostus tekemistä kohtaan syttyy.

Ville Turkka osoitti omalla esimerkillään, että tällainen innostus on jo nyt mahdollista jopa todella vaikeista elämäntilanteista ponnistaville. Turkka on koonnut jääkiekkojoukkueeseensa syrjäytymisuhan alla olevia nuoria: maahanmuuttajia, alkoholistiperheiden lapsia ja niin edelleen. Icehearts tarjoaa nuorille aidosti mielekästä tekemistä kukkahattutätien päähäntaputtelun sijaan. Muutoin elämään turhautuneet nuoret löytävät aitoa ja innostavaa sisältöä lätkän pelaamisesta. Tämä innostus säteilee sitten myös muille elämänalueille koulu- ja työmenestyksen kautta.

Niin kuin presidentti Niinistö puheenvuorossaan totesi, jokaisella nuorella pitäisi olla elämässään ainakin yksi aikuinen, joka välittää hänestä aidosti. Kaikilla tällaista aikuista ei ole syntyjään. Turkan malli tarjoaa ainakin yhdelle lätkäjoukkueelliselle nuoria tällaisen aikuisen. Miten tätä mallia voisi soveltaa Mörttisen peräänkuuluttamalla makrotasolla?

Miten pystyisimme järjestämään asiat niin, että jokaisella nuorella olisi ainakin yksi aikuinen elämässään, joka olisi aidosti kiinnostunut ja innostunut hänestä? Ja miten voisimme auttaa nuorisoa – niin vaikeista kuin vähemmänkin vaikeista olosuhteista ponnistavia – löytämään aidon intohimonsa, kirkkaan kutsumuksensa?

Tahtotilaa poliittisilla päätäjillä selvästi on. Myös hyviä ratkaisuehdotuksia kuultiin jo itse tilaisuudessa: helpotetaan Iceheartsin tyyppisten oma-aloitteisten hankkeiden rahoitusta; tehostetaan yhteiskuntatakuuohjelman käytännön toteutusta; järjestetään lisää rahaa sosiaalityöhön.

Maailma on muuttunut – ja meidän pitää muuttua sen mukana. Nyt on aika lyödä viisaat päät yhteen ja miettiä asiat fiksusti uudella tavalla. Meillä on jokaisella mahdollisuus vaikuttaa siihen, että ihmiset ympärillämme voivat paremmin.

Älä sotke ympyröitäni

30/03/2012

5 kommenttia

Vuonna 212 eaa. roomalainen kenraali Marcus Claudius Marcellus valloitti Syrakusan. Hän oli kuullut nerokkaasta matemaatikosta Arkhimedeestä, ja käski sotilaan hakea hänet luokseen.

Kun sotilas saapui matemaatikon kotiin, hän työskenteli vaativan geometrisen ongelman parissa, jota varten hän oli piirtänyt maahan ympyröitä. Sotilas ryntäsi sisään ja käski Arkhimedestä mukaansa.

Tämä oli kuitenkin niin keskittynyt ongelmaansa, ettei edes nostanut katsettaan sanoessaan hermostuneelle sotilaalle kuuluisat viimeiset sanansa: ”Noli turbare circulos meos” – älä sotke ympyröitäni.

Matematiikkanero oli niin uppoutunut työhönsä, että siinä kuolemakin jäi kakkoseksi.