Marko Jalkanen soitti minulle joulukuussa.

Marko on 27-vuotias Nordic Business Forum -tapahtuman tiimin osaajaohjus. Olin jo aiemmin tuuminut, että minusta voisi olla mielenkiintoista osallistua tapahtumaan.

Suoramyyntipuhelut, ”kylmät puhelut”, ovat yleensä todella rasittavia. Markon puhelu oli suoraan sanottuna tähänastisen elämäni vaikuttavin suoramyyntipuhelu. Hänen sydämellinen, kuunteleva ja osallistava keskustelutyylinsä keikautti vaa’an heittämällä ostopäätökseen. Ostin liput.

Torstaina saavuin iltapäivällä Jyväskylän rautatieasemalle, jossa törmäsin sattumalta samaiseen tapahtumaan matkalla olleeseen ystävääni Bijay’iin. Suuntasimme radan yli kohti Lutakon Paviljonkia.

Ratasillan päässä seisoi Hans-Peter Siefen, koleassa ilmassa nappikuuloke korvassaan, opastamassa vieraita sivuovesta sisään. Pääovella kun oli ryysistä.

Oikeasti.

Koko Skandinavian merkittävimmäksi bisnestapahtumaksi matkalla olevan häppeningin toimitusjohtaja värjöttelee liki nollakelissä ja ohjaa ihmisiä eteenpäin. Aika vaikuttavaa.

Ennen ensimmäistä puheenvuoroa sali hiljeni, ja kaikille yllätyksenä lavalla oli ensimmäisen puhujan sijaan sellobändi Apocalyptica. ”Nothing Else Matters” -biisin jälkeen lavalle astui vielä Jenni Vartiainen esittämään sellojen säestyksellä hittibiisinsä ”Missä muruseni on”. Veikkaan, että en ollut ainoa 3300-päisestä yleisöstä, jolla karvat nousivat kylmistä väreistä pystyyn. Aika uhkarohkeaa virittää porukka heti kättelyssä näin voimakkaaseen tunnetilaan. Etenkin kun seuraavan päivän yllätysvieraana ollut Vesku Loiri nosti rimaa vielä korkeammalle.

Nämä tapaukset kuvastavat hyvin sitä täydellä sydämellä paneutumista ja yksityiskohtiin satsaamista, joka määrittää nyt neljättä kertaa järjestettyä Nordic Business Forumia.

Tapahtuma oli, kenties Moskovan ja Los Angelesin positiivisen psykologian kongressien ohella, vaikuttavimpia kokouksia, joihin olen osallistunut.

Foorumi ei jäänyt puitteiltaan maailmanluokan konferensseille millään tavoin jälkeen. Päin vastoin, oli ihan päätöntä, että 3300 ihmistä paikan päälle houkutelleessa kokouksessa joka ikisellä kahvitauolla sai kupin käteensä viiden minuutin sisään kokoussalista poistuttuaan. Nämä jätkät pystyisivät tekemään elämäntyön jo pelkällä logistisella osaamisellaan.

Mutta logistiikka luo vain puitteet. Sisältö on viime kädessä tärkein.

Tietysti se, että paikan päällä oli esimerkiksi Blink– ja Outliers -kirjailija Malcolm Gladwell, management-guru Tom Peters tai kaikkien aikojen menestyksekkäimpiin toimitusjohtajiin lukeutuva Jack Welch, asetti riman korkealle. Puhumattakaan suomalaisista huippuosaajista Alf Rehnistä, Jari Sarasvuosta ja Petri Parvisesta.

Mutta mitä ihmettä filosofian tutkija tekee bisnestapahtumassa?

Nordic Business Forum tarjosi minulle neljä timanttista oivallusta.

Ensinnäkin, luovuus (tai hirmusana innovatiivisuus) tarvitsee rajoja. Sekä Malcolm Gladwell että Alf Rehn toivat tämän tärkeän seikan esiin puheenvuoroissaan. Jo Einstein kiteytti ajatuksen hyvin: ”Nerouden ja tyhmyyden raja kulkee siinä, että nerolla on rajansa.” Maailman suurimmat tuotekehitysbudjetit ovat Microsoftilla, Panasonicilla – ja Nokialla. Ja mitä siitä on seurannut?

Kinect.

Samalla kun kolmen tyypin startupit vääntävät koko maailmaamme uuteen uskoon.

Jos haluat tehdä kovaa tuotekehitystä, leikkaa tuotekehitysbudjettisi kymmenesosaan. Oikeasti.

Toiseksi, me määritymme sen mukaan, kenen kanssa vietämme aikaa. Ihminen ei ole mikään eristetty yksilöatomi, vaan suhde muihin. Tämä tuli harvinaisen selväksi erityisesti Tom Petersin ja Jari Sarasvuon puheenvuorojen aikana.

Sivumennen sanoen, se ei muuten tarkoita sitä, että pitäisi siivota hankalat ihmiset pois tuttavapiiristä.

Muista: nero tarvitsee rajansa.

Mutta me emme ole yksilöitä. Me olemme, kuten ystäväni ja kollegani Frank Martela teroittaa, suhdeloita.

Me synnymme toistemme kautta. Erityisesti toistemme arvostuksen ja kannustuksen kautta. Joskus myös vastahangan kautta. Koska se voi juuri teroittaa meistä esiin sen kirkkaimman timantin, joka muuttaa maailmaa.

Kolmanneksi: jokainen briljantti ajatus tarvitsee vasta-ajatuksen. Kuten Tom Peters teroitti, jokaiselle bisneshypoteesille on olemassa vähintään yhtä uskottava vastahypoteesi.

Tämä oli erityisen vaikuttavaa sikäli, että noin tuntia aiemmin bisnesproffa Alf Rehn oli aika tehokkasti ampunut alas noin 90% Petersin argumenteista. Silti se ei vähentänyt niiden tehoa kuin marginaalisesti. Ennemminkin pani ajattelemaan entistä kuumemmin.

Lopputulos oli ihanan zeniläinen paradoksi. Vähän niin kuin se ääni, joka kuuluu yhdestä kädestä, joka taputtaa.

Neutronitoimitusjohtaja Jack Welch lopetti seminaarin arvokkaaseen ajatukseen.

Ihan liian usein me keskitymme siihen, mikä menee pieleen, tai – vielä pahempaa – mikä saattaa mennä pieleen.

Keskitytään ennemminkin siihen, mikä menee hyvin ja mikä edistää maailmaa ja ihmisten hyvinvointia.

Juhlitaan onnistumisiamme.

Juhlitaan etenkin läheistemme onnistumisia.

Siinä asuu nähdäkseni aidon ja ihmisellisen bisneksen ydin.