Innostustalous: Miten aito intohimo kääntyy fiksuiksi talousluvuiksi?

Järjestimme eilen Finlandia-talolla Innostustalous-seminaarin. Seminaarissa joukko suomalaisia ajatteluvaikuttajia avasi näkökulmia innostumiseen ja innostamiseen. Keskeisessä roolissa oli ajatus siitä, miten kovat ja pehmeät arvot voisivat paiskata kättä niin, että ihmisten hyvinvoinnista ja intohimosta kasvaisi myös merkittävä kansantalouden moottori.

Kaikkien tuntema innostaja Jari Sarasvuo esitti avauspuheenvuorossaan, että elämänlaatu seuraa toteutettujen ideoiden laadusta. Siis pelkkä ajattelu ei riitä, vaan ajatukset täytyy viedä myös käytäntöön. Ideat eivät kuitenkaan synny eristyksissä, vaan niiden taustalla ovat Sarasvuon mukaan ihmissuhteet. Ihmissuhteiden perustana on puolestaan inspiraatio, ja viime kädessä aito intohimo. Hyvinvointi seuraa siis aidosta kiinnostuksesta ja intohimosta kumpuavista ja käytäntöön viedyistä ideoista.

Yrityskouluttaja, tutkija ja taitoluisteluliiton puheenjohtaja Susanna Rahkamo nosti esiin ristiriidan vanhan ja uuden johtajuuden välillä. Vanhaa johtajuutta edustaa komentaminen, korjaaminen ja kontrolli. Uutta johtajuutta kuvastavat puolestaan innostuminen, innostaminen ja innovointi. Samoin kuin Sarasvuokin, Rahkamo korosti yhteistyön merkitystä. Yksin on vaikeaa innostua. Yksi aidon intohimon kriteereistä onkin Rahkamon mukaan se, että pystyt innostumaan myös toisten ideoista.

Kansanedustaja Mikael Jungner jatkoi vanhan ja uuden ajan kahtiajaon teemaa esittämällä, että on olemassa kaksi erilaista maailmaa. Hallintaperustainen maailma on sellainen, jossa arvostettuja ominaisuuksia ovat ahkeruus, osaaminen ja tottelevaisuus. Ketterä maailma on puolestaan sellainen, jossa arvostetaan intohimoa, luovuutta ja oma-aloitteisuutta. Jungnerin mukaan maailma ei toimi enää hallinnan sääntöjen mukaan, vaikka niistä yhä pidetäänkin kynsin hampain kiinni. Tarvitaan murrosta, jossa jokainen muuttaa maailmaa olemalla se, mitä aidosti on.

Redesigning 925 -yrityksen toimitusjohtaja Pekka Pohjakallio nosti esiin työtä koskevan uutisoinnin negatiivisen vinouman. Nokian Salon tehtaan sulkeminen uutisoitiin isoin otsikoin. Kun samalla alueella uusi yritys palkkasi 200 työntekijää, toimittaja ei pitänyt tapahtumaa riittävän mielenkiintoisena. Pohjakallio esitti, että nykyaikana työtä ei voi enää suorittaa mekaanisesti – ei, vaikka kyse olisi itsessään mekaanisesta työstä. Kun maailma on murroksessa, odotetaan ihmeratkaisuja: että tulisi konsultti, ja ratkaisisi asian. Tosi asiassa nyt tarvitaan siirtymä reaktiivisesta ajattelusta proaktiiviseen ajatteluun: siis ajatteluun, joka lisää autonomian, aikaansaamisen ja merkityksen tunteita.

Hiljattain TTL:n tutkimusprofessoriksi nimitetty Jari Hakanen vyörytti ruudulle valtavan määrän innostuksen talous- ja terveysvaikutuksista kertovia tutkimuksia. Hakanen teroitti, ettei hiljattaisessa innostusta tukevassa positiivisen psykologian tutkimuksessa ole kyse vain siitä, että unohdetaan ikävät asiat ja hymyillään, vaan siitä, miten saadaan tutkimusnäytön varassa ihmiset innostumaan ja motivoitumaan. Hakasen Suomeen lanseeraama työn imu -käsite selittää valtavan paljon ilmiökenttää, jossa nähdään, että työ kuin työ voi olla innostava, jos ihminen löytää oikean tavan suhtautua siihen. Oman työn tuunaaminen on tässä keskeisessä roolissa. Vaikka esimerkiksi bussikuskilla ei ole valtavan paljoa vapautta vaikuttaa työhönsä, voi hän päättää tervehtiä matkustajia iloisesti. Tämän seurauksena hänen hyvinvointinsa ja innostuksensa kasvaa merkittävästi.

Lopuksi puhuin itse sisäisen motivaation talousvaikutuksista ja yleisemmin innostustalouden käsitteestä. Esittelin tässäkin blogissa usein viittaamiani tutkimuksia siitä, miten sisäinen motivaatio lisää niin hyvinvointia kuin tuottavuuttakin. Itse asiassa sisäisen motivaation talousvaikutukset ovat niin merkittävät, että jos sisäisesti motivoidusta työstä, kutsumustyöstä, tulisi suomalaisen työn normi, olisi kestävyysvajekin pian historiaa. Jo yksinomaan Harvard Business Review’n viime vuonna julkaistun huippupaperin esittämä innostuksen synnyttämä 16% tuottavuusnousu riittäisi todennäköisesti selvittämään bkt-haasteet, puhumattakaan niistä kerrannaisvaikutuksista, jotka syntyvät, kun innostuneet ihmiset lyövät viisaat päänsä yhteen ja alkavat puuhata yhdessä.

Jos haluamme rakentaa tulevaisuuden Suomea aidon intohimon varaan, on aika toimia nyt. Kaikkein keskeisimmässä roolissa uuden Suomen rakentamisessa ovat elämänsä nivelvaiheissa olevat 15- ja 18-vuotiaat nuoret. Siis ihmiset, jotka miettivät juuri nyt jopa koko loppuelämäänsä määrittäviä elämänvalintoja. Meidän pitäisi nyt kysyä, mitä he haluavat arjessaan tehdä. Siis ei sitä, miksi he haluavat isona tai mitä he haluavat tienata. Vaan yksinkertaisesti, minkälaisista aktiviteeteista ihannearki voisi koostua. Kymmenen vuoden päästä nyt 15- ja 18-vuotiaat ovat 25- ja 28-vuotiaita – siis merkittävä osa suomalaista työväestöä. Jos rakennamme nyt uutta Suomea, jossa keskeisessä roolissa on arvokas ja palkitseva arki, on meillä jo kymmenessä vuodessa sellainen maa, jossa on normaalia herätä maanantaiaamuna ja lähteä töihin intoa täynnä.

Kun kuuntelin eilisiä erinomaisia esityksiä, piirtyi mieleeni kirkas kuva siitä, että tällainen Suomi on täysin mahdollista rakentaa. Kuten Jari Hakasen laaja tutkimusnäyttö osoitti, kyse ei ole toiveajattelusta vaan ihan normaalista ihmisen käytäntöjen ymmärtämisestä. Pekka Pohjakallion kokemukset yrityskentältä näyttävät, näitä uuden ajan käytäntöjä voidaan tuoda osaksi ihan tavallista arkista työpäivää. Mikael Jungnerin, Susanna Rahkamon ja Jari Sarasvuon puheenvuorot puolestaan avasivat kukin näkökulman samaan asiaan: intohimo ei ole kiva pikku lisä, joka voidaan lätkäistä muuten harmaan arjen päälle. Intohimo on keskeisintä inhimillisen hyvinvoinnin ja tuottavuuden käyttövoimaa.

Ja se on käyttövoimaa, joka voidaan tehdä todelliseksi tarttumalla toimeen nyt.

Mikael Jungner puhui esityksessään pingviineistä. Pingviinit patsastelevat avannon äärellä. Yhtäkkiä yksi pingviini hyppää. Muut ihmettelevät hetken aikaa, miten uskaliaalle suunnannäyttäjälle käy. Jos hai ei syö pingviiniä, muut hyppäävät lopulta perään.

Suunnannäyttäjäpingviinit ovat jo hypänneet. Nyt on aika meidän muiden kääriä hihat ja hypätä perään.

Tehdään Suomesta innostustalouden majakkamaa vuoteen 2023 mennessä.

4 thoughts on “Innostustalous: Miten aito intohimo kääntyy fiksuiksi talousluvuiksi?

  1. Jos pohditaan, miksi jengiä ei nappaa, syitä on muutama ihan perussyy.

    1. valta
    2. vastuu
    3. etukysymykset

    1. Perinteinen työsuhde on alisteinen, jossa duunari on muiden pomotettavana. Päivänselvää, että harva diggaa siitä että joutuu toisten skodittavaksi. Tappaa innostuksen tai nostaa kapinan. Next. Tällä ongelmalla on toinenkin nimi: hierarkia.

    2. Kun ei ole valtaa, ei kanneta vastuuta. Kun etukysymykset ei ole oikeassa linjassa, miksi kantaa vastuuta?

    3. Harvainomistus on reaaliongelma. Wanha viisaus sanoo: no ownership, no buy-in. Tämän takia meillä rakenneongelma, joka tappaa motivaation. On luonnotonta osallistua hankkeisiin, joiden hedelmistä ei pääse osalliseksi ja jonka riskeistä ei kanna osaansa.

    Lääkkeet?

    1. Hierarkioiden purkaminen, työpaikkademokratia. Siis autonomia.
    2. Autonomia, osuuskuntamalli tai työväen osakeohjelmat.
    3. Osuuskunta tai työväen osakeohjelmat.

    PS.
    Motivaatiotekijät tunnetaan hyvin, tiiviisti: autonomia, mahdollisuus oppimiseen/kehittymiseen, sopiva paine (ei liiaallinen!)

  2. Samana päivänä Tapiolassa järjestettiin Talouden Timeout -seminaari (http://www.haikudeck.com/p/njNtdVVOOh/talouden-timeout-2013#), jossa useat suomalaisen talouselämän vaikuttajat puhuivat joukkuehengen teemoittamana siitä miten Suomi saadaan uuteen nousuun.

    Mielenkiintoista oli, että samanlaiset aiheet toistuivat niissäkin puheissa – ihmisten jaksaminen työelämässä, hyvä johtajuus, uskallus toteuttaa itseänsä. Erityisesti mieleen jäi jossain vaiheessa mainittu ero työttömyysuutisoinnista Suomen ja Yhdysvaltojen välillä – Suomessa puhutaan aina menetetyistä työpaikoista, Yhdysvalloissa luoduista työpaikoista.

    Viime aikoina hienosti menestyneen Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentajan Henrik Dettmannin puheenvuoro siitä miten Daavid voi selättää Goljatin oli erittäin hyvä katsaus moderniin johtajuuteen. Tiivistettynä Dettmannin filosofia on ”pass the ball to the open man, not only your buddy”. Kenen tahansa pelaajan kentällä pitää pystyä tekemään päätöksiä ja ratkaisuja – kaikkien pelaajien on myös pystyttävä syöttämään palloa muille pelaajille eli pelkästään kaverillensa. Tämä edellyttää valmentajalta täydellisestä kontrollista luopumista, ja pelaajilta vastuunottoa ja keskinäistä luottamusta. Myös aikalisällä, joka tyypillisesti on valmentajan minuutin ohjeistus pelaajilleen, Dettmann on ottanut eri linjan. Pelaajat tuntevat parhaiten vallitsevan tunnetilan ja heillä voi olla aivan yhtä paljon annettavaa kuin valmentajalla, jos pelaajalla on sanottavaa muille hän saa sen sanoa. Tällaisen keskinäisen luottamuksen ja vapauden kautta on syntynyt tila, jossa pelaajat voivat tehdä arvaamattomia luovia ratkaisuja ja luottavat itseensä ja toisiinsa jopa Goljatien edessä.

    Tämä innostuksen ja intohimon lipun kantaminen on tärkeää ja arvostettavaa ja juuri näinä synkempinä aikoina sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Toivottavasti pääsen ensi vuonna osallistumaan myös tähän seminaariin.

  3. Päivitysilmoitus: Toimitusjohtaja on uusi aikakauslehti johtajille » Innostustalous: Miten aito intohimo kääntyy fiksuiksi talousluvuiksi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s