Viime aikoina media on ollut taas vaihteeksi aika hulluna poliitikkojen sättimisestä. Milloin aiheena on pääministerin shortsigate tai twiittauskäytännöt, tai valtiovarainministerin budjettilinjanvedot. Suomalainen politiikka on ihan surkeaa, hallitus pitäisi saada vaihtoon nyt eiku heti, samaten Arkadianmäen sakki.
Minua on useamman kuukauden ajan kiusannut tämä uutisointi ja kitisevä keskustelu. En ole kuitenkaan saanut ihan kiinni siitä, mikä minua asiassa on häirinnyt ennen kuin Sixten Korkman niittasi asian loistavassa Hesarin kolumnissaan.
Kyllä, Suomessa on ongelmia. Mutta niitä on ensinnäkin keskimäärin vähemmän kuin lähes missään muualla. Ja toiseksi, meillä menee myös monella osa-alueella ihan tolkuttoman hyvin.
Iso osa ongelmistamme johtuu siitä, että koko maailma on tullut hulluksi. Globaali talous ei ole koskaan ihmiskunnan historiassa ollut näin turbulentti ja ennustamaton. Tämän seurauksena Kreikka, Italia, Irlanti, Islanti sun muut natisevat liitoksistaan. Samaan aikaan Suomi keikkuu niin innovaatio-, koulutus-, kilpailukyky-, kuin eettisyystilastojenkin kärjessä.
Suomi on siis yhtä aikaa maailman tuottavimpia ja eettisimpiä maita. Aika huikea saavutus, sanoisin, huomioiden minkälaisessa maailmassa tällä hetkellä elämme.
Jollakin hämmästyttävällä tavalla suomalaiset poliitikot ovat onnistuneet pitämään kansantaloutemme ja hyvinvointivaltiomme pystyssä huolimatta finanssikriisistä, lähi-idän konflikteista, Ukrainan kriisistä, alati natisevasta eurotaloudesta ja niin edelleen. Olemme lainoittaneet heikommin pärjääviä valtioita ja silti menee aika hyvin. Olemme tehneet eettisiä sopimuksia – emme ihan kaikkia, mutta silti aika monia – ja talous ei ole ottanut siitä pataansa. Päin vastoin, Suomi on Euroopan kilpailukykyisin maa.
Kyllä, meillä on vielä paljon tehtävää. Kyllä, poliitikkomme eivät ole täydellisiä.
Mutta miettikää nyt hetki millaisessa maailmassa meidän poliitikkomme tekevät työtään. Työtään, jota tusinan tilastokärkipaikan mukaan kukaan tällä planeetalla ei tee paremmin kuin he.
Kyllä, rutiseminen on kivaa ajanvietettä, ja kyllä, epäkohdista pitää puhua ja niihin pitää puuttua. Ja kyllä, tähänkin blogipostaukseen voi keksiä heti kolmekymmentä anekdotaalista vastaesimerkkiä siitä, miksi esimerkiksi Pihtiputaalla kaikki on kuitenkin päin honkia.
Mutta kun katselee maailman menoa, niin kyllä Suomessa tehdään tällä hetkellä ihan hämmentävän hyvää politiikkaa.
Tiettyjen mittareiden läpi tarkasteltuna voisi ehkä väittää näin, mutta eikö sinua häiritse julkishallinnon voimakas holhous verrattuna esim. Saksaan? Tuntuu, että uuden hyvää tekevien innovaatioiden kehitys torpataan heti alkuunsa säännöillä, jotka vievät pienyrittäjyydeltä mahdollisuudet ja lujittavat suuryritysten monopoleja.
Minkälaisiin faktoihin perustat väitteen Suomen tuottavuudesta?
Häiritsee. Jos se minusta olisi kiinni, julkista sektoria voisi supistaa reilusti. Samaten on monia muitakin epäkohtia, joihin pitäisi puuttua, vaikkapa sosiaaliturvajärjestelmien nöyryyttävyys.
Mutta samaan aikaan politiikassa on myös tehty valtavasti hyvää siinä, että olemme pärjänneet näinkin hyvin, ja myös siitä pitäisi antaa kiitosta. Kyse ei ole joko/tai -asetelmasta, vaan sekä että. Siis sekä onnistumisia että ratkottavia haasteita.
Mitä huumeita käytät? Mistä saa ostaa?
Eikö laaja julkinen sektori ole kuitenkin juuri se asia joka erottaa Suomen muista maista ja luo tätä ”hämmentävän hyvää politiikkaa”? Julkinen sektori ei ole mitään byrokraatteja, vaan opettajia, lääkäreitä, poliiseja, lastentarhanopettajia ja tutkimusta.
Tästä voi käydä tarkastelemassa mihin rahat menevät:
http://www.veropuu.fi/valtionbudjetti/
Bransonilta tuli muuten juuri ihan hyvä kirjoitus siitä, miksi hän on valinnut mielummin yrittäjyyden vaikuttaakseen kuin politiikan:
http://www.virgin.com/richard-branson/business-politics-and-long-term-vision
Ööö.. Joo mutta lainarahalla
Kuinka paljon mielestäsi voimme ottaa lisää lainaa jos talouden pyörät ei pyörikään?