Tag Archives: innovaatio

5 tapaa, joilla tekoälyn tuottavuushyödyt voidaan kääntää voitoksi

07/11/2023

Jätä kommentti

Kuluneen vuoden aikana on käynnistynyt ennennäkemätön siirtymä tietotyöstä ajatustyöhön. Siinä, missä vielä ennen marraskuuta 2022 tietointensiiviset työtehtävät kuten vaikkapa ohjelmointi, markkinointitekstin laatiminen tai kuvanluonti vaativat täysin ihmisen panosta, nyt tällaiset tehtävät voi suorittaa osittain tai kokonaan uusien tekoälyratkaisujen avulla. 

Vaikka esimerkiksi Microsoftin Co-Pilot -työkalut ovat vasta lanseerausvaiheessa, viime kuukausina on julkaistu jo useita tutkimuksia, jotka osoittavat, että jo nyt yleisesti saatavilla olevat tekoälyratkaisut kuten ChatGPT ja GitHub Co-Pilot tuottavat parhaimmillaan 17–55% tuottavuuslisän esimerkiksi konsultin tai koodarin työssä. Tämä tarkoittaa siis, että tekoälyä käyttävälle konsultille tai koodarille vapautuu viikossa 1–3 päivää lisää aikaa.

Nyt tietotyössä vasta opetellaan käyttämään uusia ratkaisuja. Kun esimerkiksi Co-Pilot -työkalut tulevat yleiseen käyttöön, se tarkoittaa, että tietotyön perustyökalut Wordista Exceliin tarjoavat kertaluokkaa laajemmat tuottavuushyödyt. Kun opimme käyttämään näitä työkaluja paremmin, ovat esimerkiksi yllä mainitut Harvardin ja MIT:n tutkimusten osoittamat tuottavuushyödyt luultavasti vasta alkusoittoa.

Kun tekoälyratkaisut yleistyvät, on kyseessä mittava siirtymä tietotyöstä ajatustyöhön. Ihmisen panos suorittavissa tietointensiivisissä työtehtävissä on vähäisempi, ja kaistaa vapautuu enemmän ajatustyöhön. Miten tätä vapautunutta aikaa ja ajattelun kaistaa voi sitten käyttää? Tässä viisi strategiaa, joilla yritykset voivat reagoida uusiin mahdollisuuksiin.

  1. Irtisanotaan ylimääräiset työntekijät lisävoittojen toivossa

Media mässäilee pelkoskenaarioilla, joissa robotit vievät ihmisten työt. Goldman Sachsin analyysin mukaan tekoälyratkaisut voivat johtaa jopa 300 miljoonan työpaikan vähennykseen. Lyhyellä tähtäimellä tämä voikin vaikuttaa fiksulta strategialta. Kun yksikkötuottavuus kasvaa esimerkiksi 50%, se tarkoittaa, että kymmenen ihmistä tekeekin viidentoista työt. Tällöin siis sama liikevaihto voidaan synnyttää huomattavasti pienemmillä kuluilla jolloin liikevoitto kasvaa. Moni yritysjohtaja voikin kokea tällaisen lyhytnäköisen voitto-osuuksien ylös pumppaamisen viehättävänä.

Tämä strategia on kuitenkin monella tapaa pöljä. Toki näin voidaan ihan laskennallisesti tehdä isompi siivu voittoa lähikvartaalien liikevaihdosta. Mutta ilo on lyhytaikainen, etenkin siinä vaiheessa kun tuonnempana linjaamillani tavoilla toimivat yritykset muokkaavat markkinarakenteita, puhumattakaan irtisanomisten negatiivisista motivaatiovaikutuksista yrityksessä. Jos työnantaja kääntää tuottavuuslisän likinäköiseksi lisävoitoksi, on todennäköinen lopputulos pitkällä tähtäimellä supistunut markkinaosuus silloin kun merkittävää lisäarvoa tuottavat kilpailijat valtaavat uusia markkinaosuuksia.

2. Pudotetaan hintoja ja kasvatetaan kysyntää

Yritys voi myös toimia kuten esimerkiksi James Bessen linjaa työmarkkina-automaatiota käsittelevässä paperissaan ja kääntää tuottavuuslisän kuluttajan hyödyksi laskemalla hintoja. Tällöin on luultavaa, että kokonaiskysyntä kasvaa ja usein kilpailukykyisen tuotteen halvemmalla tarjoava toimija voi jopa vallata markkinoita vakiintuneemilta toimijoilta.

Tämä strategia voi johtaa jopa kokonaistyöllisyyden kasvuun kun kasvava kysyntä synnyttää paineita tuotantopuolelle. Toki hintojen laskuun liittyy myös riskejä, ja tämän strategian kannattavuus perustuukin ennen kaikkea tarkkasilmäiseen analyysiin omasta potentiaalisesta kokonaismarkkinasta ja nykyisestä markkina-asemasta.

3. Panostetaan uusiin markkinoihin markkinaosuuksien kasvattamiseksi

Jos yrityksellä vapautuu 20%–50% uusia resursseja, tämä aika voidaan käyttää myös siihen, että olemassa olevat työntekijät alkavat skaalata yrityksen toimintaa uusille markkinoille. Jos vaikkapa koodarifirma palvelee nyt vain pääkaupunkiseudulla, voi myynti ja tuotanto suunnata osan työajasta esimerkiksi Turun ja Tampereen seudulle, jolloin uusilta alueilta saadut asiakkaat kasvattavat liikevoittoa merkittävästi. Samoilla kuluilla saadaan lisää liikevaihtoa.

Harva yritys toimii markkinoilla, joissa yritys palvelee maksimaalista kokonaiskysyntää. Jos vapautuneet resurssit käännetään myyntiin ja markkinointiin, voi omaa markkinaosuutta kasvattaa merkittävästikin. Vaikka lyhyellä tähtäimellä käteen jäävä voitto voi olla pienempi, palkitsee strategia pidemmällä tähtäimellä etenkin kun likinäköistä lisävoittoa tavoitelleet yritykset karsiutuvat pois olemassaolevilta markkinoilta kun ne eivät pysty enää vastaamaan kasvaneeseen kysyntään.

4. Panostetaan tutkimukseen ja kehitykseen kokonaismarkkinan kasvattamiseksi tai uusien markkinoiden synnyttämiseksi

Yritys voi myös käyttää vapautuneen työajan R&D-toimintaan kehittääkseen uusia tuote- tai palveluinnovaatioita, joilla ei pelkästään vallata suurempia osuuksia olemassaolevilta markkinoilta, vaan kasvatetaan kokonaismarkkinaa tarjontalähtöisesti tai luodaan jopa kokonaan uusia markkinoita. Riittävän innovatiivisella tuotteella kun on mahdollista synnyttää kysyntää jopa siellä, missä sitä ei koskaan aiemmin osoittaneet, kuten vaikkapa älypuhelimet, kännykkäpelit – tai generatiiviset tekoälyratkaisut – osoittavat.

Jos esimerkiksi vapautunut 20% työaika käytetäänkin tutkimus- ja kehitystyöhön koko organisaation laajuisesti, syntyy vaikkapa tuhannen ihmisen kokoisessa yhtiössä suurella todennäköisyydellä uudenlaisia oivalluksia, joiden pohjalta olemassa olevaa asiakaskuntaa voidaan palvella entistä paremmin. Uusia asiakkaita on mahdollista valloittaa sellaisilta sektoreilta, jotka aiemmalla tarjoomalla eivät olisi olleet mahdollisia. Esimerkiksi teleoperaattoriyritys voi laajentaa vaikkapa henkilökohtaisten GPT-tekoälyratkaisujen kehittämiseen asiakkaille ja näin kasvattaa merkittävästi omaa kokonaismarkkinaansa.

5. Panostetaan jatkuvaan oppimiseen ja kokeiluihin epäsärkyvyyden lisäämiseksi

Epäsärkyvyys eli antifragiliteetti tarkoittaa kykyä luoda rakenteita ja prosesseja, jotka hyötyvät muutoksesta. Useimmiten yritykset ovat muutoksen kanssa pulassa, koska niiden prosessit on virtaviivaistettu palvelemaan tietyllä tavalla rakentunutta markkinaa. Jos vaikkapa kovamuovisten peruskännyköiden kysyntä on huipussaan, mutta yhtäkkiä asiakkaat alkavatkin hamuta ainoastaan älypuhelimia, on sliipatun logistiikkaverkon Kiinasta Kokkolaan laatineen yrityksen haastavaa kääntää suuntaa tyhjästä ilmaantuneeseen uuteen markkinaan.

Nassim Talebin kirjassaan Antifragile lanseeraama epäsärkyvyyden käsite tarkoittaa kykyä hyötyä erilaisista virheistä, haasteista ja epäjatkuvuuskohdista. Se seuraa esimerkiksi siitä, että yritys luo rakenteita, joiden seurauksena muutokset luovat mahdollisuuksia, sen sijaan että ne uhkaavat yritystoimintaa. Yksi hedelmällinen tapa lisätä yrityksen antifragiliteettia on varata jokin osa työajasta jatkuvalle oppimiselle ja kokeiluille. Hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta on Googlen aikanaan harjoittama ”20% sääntö”, jonka perusteella Googlen työntekijät saivat käyttää päivän viikossa tällaisiin aktiviteetteihin. Säännön puitteissa keksittiin esimerkiksi Gmail-sähköposti.

Kehitysajalla työntekijät voivat vapaasti kehittää itseään, opiskella uutta tai kokeilla uusia tuote-, palvelu-, myynti- tai markkinointi-ideoita. Vaikka tällaisella uudella osaamisella tai oivalluksella ei olisi juuri nyt markkina-arvoa, kun markkina keikahtaa uuteen asentoon, voi organisaatiossa kokeilun kautta syntynyt osaaminen nousta mittaamattoman arvookkaaksi. Esimerkiksi tekoälyn parissa puuhasteleminen ei vielä 2022 alkuvuodesta ollut suurimmalle osalle yrityksiä arvokasta – kun taas nyt voi olla mittaamaton kilpailuetu, jos työntekijöiden joukosta löytyy tekijöitä, jotka tajuavat, miten uudet ratkaisut toimivat.

Olemme siirtymässä ihmisen suorittamasta tietotyöstä ajatustyöhön, jossa ihminen ja tekoäly työskentelevät saumattomasti yhdessä. Jo nyt tunnistetut tuottavuushyödyt ovat mittavia. Luultavasti tämä on vain alkusoittoa sille, mitä näemme lähikuukausina ja -vuosina. Esimerkiksi maanantaina OpenAI:n julkaisema uusien GPT-agenttien luominen kaupalliseen käyttöön on luultavasti taas merkittävä harppaus eteenpäin tekoälyn hyötyjen lisäämisessä, puhumattakaan hiljattain käynnistyneestä Microsoftin tekoälytyökalujen lanseerauksesta, joka viimeistään tuo tekoälyn kaikkien tietotyöläisten arkeen.

Muutoksessa voi toimia monella tavalla. Luultavimmin voittajiksi nousevat ne toimijat, jotka osaavat hyödyntää muutosta pitkäjänteisesti. Lyhytnäköinen voitontavottelu karsii sen sijaan perinteisemmät toimijat lopulta pois. On täysin mahdollista, että meillä on käsillä ennennäkemätön tilaisuus kehittää tekoälyn avulla ajatustyöstä inhimillisempää ja innostavampaa kuin koskaan aikaisemmin. 

Elvyttäminen ja leikkaaminen ovat menneen ajan makropolitiikkaa – nyt tarvitaan liikevoimaa

24/03/2015

7 kommenttia

Olen seurannut viime päivinä vaivaantuneena Hesarissa käytyä keskustelua siitä, pitäisikö sukeltavaa kansantalouttamme tukea elvyttämällä velkarahalla vai leikkamalla julkisia menoja. Kumpikin näkemys saa tukea valtavirran makrotalousteorioista. Harmi vaan, että nämä teoriat perustuvat maailmaan, jota ei enää ole.

Sekä elvyttäminen että leikkaaminen ovat käsittääkseni ihan hyvin perusteltuja toimenpiteitä silloin kun talous sakkaa makrotasolla. Ennen vanhaan tämä johtui siitä, että markkinat lakkasivat vetämästä esimerkiksi öljykriisin tai valuuttakriisin takia.

Vieläkin kuulee puhetta siitä, miten nykyinen talouskriisi olisi jonkinlainen lama tai taantuma. Ongelmana on, ettei nykytilanne ole tosiasiassa lähelläkään takavuosien makrotason lamaa. Nykytilanne ei johdu niinkään siitä, että massojen ostovoima olisi heikentynyt jonkin yksittäisen ison tekijän takia. Syynä nykyiseen talouskriisiin on se, että ihmisten ja yritysten ostotottumukset muuttuvat koko ajan rajummin. Markkinarakenteet muuttuvat päivä päivältä nopeammin. Siis sekä se, mitä kysytään että se, mitä tarjotaan.

Tästä seuraa, että erityisesti omaan markkinajohtaja-asemaansa tuudittautuneet yritysjätit saavat tuta sen, kun ketterämpi haukkaa markkinan alta. Kun liikevaihto sulaa, on pakko saneerata. Seurauksena on työttömyyttä ja sitä kautta ostovoiman heikentymistä.

Elvytyksen perusajatus on, että kun markkinaan pumpataan lisää rahaa, ostovoima paranee. Julkishallinnon investointien kautta saadaan töihin lisää porukkaa ja sitä kautta lisää ostovoimaa myös markkinoille. Näin yritykset voivat paksummin ja voivat palkata lisää porukkaa, jotka voivat puolestaan kuluttaa lisää. Hupsista vaan, ja talous kasvaa. Tämä toimiikin loistavasti, jos markkinat koostuvat pääasiassa hitausvoimaisista teollisuustuotteista ja päivittäiskulutustavarasta.

Siinä vaiheessa kun ihmiset upottavat miljardeja muutaman kymmenen hengen kehittämiin mobiilipeleihin tai virtuaaliyrityksen välittämiin taksikyyteihin, on tilanne ihan toinen. Nyt markkinaan pumpattu raha ei menekään suuryritysten kasvuun ja työllistämiseen, vaan valuu pienten digiyhtiöiden kassaan. Usein omien rajojemme ulkopuolelle.

Leikkaamiskiiman takana on käsittääkseni puolestaan ajatus siitä, että kun valtiohallinto on pieni, verot pienenevät ja pääoman tuotto on parempi. Tällöin maahan virtaa oletettavasti lisää fyrkkaa. Harmi vaan, että verovaroin tuotetaan nykyaikana alati arvokkaampaa osaamispääomaa esimerkiksi koulutusjärjestelmämme kautta. Ei se sijoittaja rahojaan Suomeen upota siksi että meillä on kivat verot, vaan siksi, että täällä tehdään jotain, jonka joku haluaa ostaa.

Elvyttäminen saa nykytilanteessa aikaan pahimmassa tapauksessa sen, että pumppaamme velkarahaa maasta ulos. Leikkaaminen puolestaan vähentää julkisen sektorin työpaikkoja ja entisestään jo nyt kyykytettyä ostovoimaa. Mikä sitten avuksi?

Suomi tarvitsee lisää liikevoimaa.

Kukaan ei tiedä, mikä näin nopeasti muuttuvassa maailmassa toimii. Sitä ei tiedä sen enempää poliitikko, professori kuin tällainen filosofinplanttukaan. Sen takia pitäisikin rohkeasti kokeilla, katsoa mitä tapahtuu ja sitten toistaa tai korjata tulosten mukaan.

Sokean elvyttämisen sijaan meidän pitää kannustaa rohkeisiin kokeiluihin ja tukea aloittavia yrityksiä, joilla on pähkähullultakin vaikuttavia ideoita. Yhdeksänkymmentä yhdeksän sadasta epäonnistuu. Mutta yksikin suksee saattaa tuoda satoja miljoonia verotuloina kansan kassaan. Supercell, yksi viime aikojen suurista suomalaisonnistujista, on kerta toisensa jälkeen alleviivannut Tekesin merkitystä miljardimenestykselleen.

Sokean leikkaamiskiiman sijaan pitäisi satsata hallintohimmeleiden virtaviivaistamiseen. Niissä on kuitenkin paljon parantamisen varaa. On kansan kokonaistuottavuuden kannalta ihan turhaa istuttaa leipääntynyttä virkamiestä vuosikaupalla tyhjän panttina konttorissa, kun sama ihminen voisi nauttia elämästä täysin rinnoin vaikkapa harjan varressa tai laulunopettajana.

Sokkoside silmillä leikkaamisesta tuskin seuraa mitään hyvää. Jos sen sijaan joku neropatti käy läpi valtion ja kunnallishallinnon himmelit huolella läpi ja siivoaa sieltä turhat pois, luullakseni kaikki voittavat.

Ja sitten: Meidän pitää suunnata resursseja siihen, että työmarkkinassa on riittävästi liikkuvuutta, jotta ihmiset löytäisivät mielekästä työtä. Ongelmamme ei ole niinkään ostovoiman vähyys, vaan ennemminkin kokonaistuottavuutemme ja -innovatiivisuutemme heikkous. Sekä tuottavuus että luovuus kukoistavat kun työ kiinnostaa muunkin kuin palkan takia.

Yritysjohtajien on pakko herätä siihen, ettei markkinoiden sakkaaminen johdu keskuspankin ohjauskorosta, vaan siitä, että Piilaaksosta pompahtanut propellipää tarjoaa sinun yritystäsi parempaa tuotetta. Tällöin YT-kirves on pahinta mitä voit yrityksellesi tehdä. Satsaa ennemmin tuotekehitykseen.

Keskeisin huomio on, että elämme ihmiskunnan historian muutosvoimaisinta aikaa. Kapitalismin aika alkaa olla ohi. Olemme siirtymässä ideoiden aikakaudelle, jossa se, joka jaksaa innostua ja kehitellä uutta tulee voittamaan. Vaikka olisit kuinka markkinajohtaja tahansa, voi innokkaampi tekijä syödä markkinasi alta nopeammin kuin ehdit sanoa ”Nokia”.

Maailman suurin taksiyhtiö Uber ei omista ainuttakaan autoa. Maailman suurin hotelliyhtiö AirBNB ei omista ainuttakaan asuntoa. Maailman suurin mediayhtiö Facebook ei tuota riviäkään sisältöä.

Kaikki kolme perustuvat siihen, että joku on keksinyt hyvän idean. Hyvät ideat eivät synny sen enempää setelitukku kourassa kuin saneerausveitselläkään. Hyvät ideat syntyvät liikkuvuudesta, kokeiluista, innostuksesta, oppimisesta ja halusta tehdä hyvää. Ne syntyvät siitä, kun pääkoppaan saadaan liikettä.

Maailma on muuttunut perustavanlaatuisesti. Jopa muutos on muuttunut: maailma muuttuu alati nopeammin. Muuttuva Suomi ei tarvitse sen enempää elvyttävää kuin leikkaavaakaan politiikkaa.

Suomi tarvitsee lisää liikevoimaa.

Suomessa tehdään hämmentävän hyvää politiikkaa

13/08/2014

6 kommenttia

Viime aikoina media on ollut taas vaihteeksi aika hulluna poliitikkojen sättimisestä. Milloin aiheena on pääministerin shortsigate tai twiittauskäytännöt, tai valtiovarainministerin budjettilinjanvedot. Suomalainen politiikka on ihan surkeaa, hallitus pitäisi saada vaihtoon nyt eiku heti, samaten Arkadianmäen sakki.

Minua on useamman kuukauden ajan kiusannut tämä uutisointi ja kitisevä keskustelu. En ole kuitenkaan saanut ihan kiinni siitä, mikä minua asiassa on häirinnyt ennen kuin Sixten Korkman niittasi asian loistavassa Hesarin kolumnissaan.

Kyllä, Suomessa on ongelmia. Mutta niitä on ensinnäkin keskimäärin vähemmän kuin lähes missään muualla. Ja toiseksi, meillä menee myös monella osa-alueella ihan tolkuttoman hyvin.

Iso osa ongelmistamme johtuu siitä, että koko maailma on tullut hulluksi. Globaali talous ei ole koskaan ihmiskunnan historiassa ollut näin turbulentti ja ennustamaton. Tämän seurauksena Kreikka, Italia, Irlanti, Islanti sun muut natisevat liitoksistaan. Samaan aikaan Suomi keikkuu niin innovaatio-, koulutus-, kilpailukyky-, kuin eettisyystilastojenkin kärjessä.

Suomi on siis yhtä aikaa maailman tuottavimpia ja eettisimpiä maita. Aika huikea saavutus, sanoisin, huomioiden minkälaisessa maailmassa tällä hetkellä elämme.

Jollakin hämmästyttävällä tavalla suomalaiset poliitikot ovat onnistuneet pitämään kansantaloutemme ja hyvinvointivaltiomme pystyssä huolimatta finanssikriisistä, lähi-idän konflikteista, Ukrainan kriisistä, alati natisevasta eurotaloudesta ja niin edelleen. Olemme lainoittaneet heikommin pärjääviä valtioita ja silti menee aika hyvin. Olemme tehneet eettisiä sopimuksia – emme ihan kaikkia, mutta silti aika monia – ja talous ei ole ottanut siitä pataansa. Päin vastoin, Suomi on Euroopan kilpailukykyisin maa.

Kyllä, meillä on vielä paljon tehtävää. Kyllä, poliitikkomme eivät ole täydellisiä.

Mutta miettikää nyt hetki millaisessa maailmassa meidän poliitikkomme tekevät työtään. Työtään, jota tusinan tilastokärkipaikan mukaan kukaan tällä planeetalla ei tee paremmin kuin he.

Kyllä, rutiseminen on kivaa ajanvietettä, ja kyllä, epäkohdista pitää puhua ja niihin pitää puuttua. Ja kyllä, tähänkin blogipostaukseen voi keksiä heti kolmekymmentä anekdotaalista vastaesimerkkiä siitä, miksi esimerkiksi Pihtiputaalla kaikki on kuitenkin päin honkia.

Mutta kun katselee maailman menoa, niin kyllä Suomessa tehdään tällä hetkellä ihan hämmentävän hyvää politiikkaa.

Miksi verotus on oikein?

16/10/2013

11 kommenttia

Tutkijakollegani Reima Launosen esikoiskirja julkaistiin eilen. Reiman teos Kuningasjako: Miksi verotus on oikein? käsittelee kuumaa kysymystä verotuksen eettisyydestä. Kirjassa hahmottuu vastakkainen näkökulma viime aikoina jonkinasteiseen suosioon nousseelle liberaalikapitalismille, jonka mukaan kaikenlainen sääntely tulisi purkaa vapaiden markkinoiden alta.

Mutta miksi verotus on oikein – vai onko se ylipäätään? Verotushan näyttäisi olevan monien mielestä nimenomaan epäoikeudenmukaista. Onhan se päätöntä, että ensin raataa pyöreitä päiviä ja sitten omasta otetaan vielä pois. Verotuksella on kuitenkin tärkeä rooli yhteisön hyvinvoinnin ja menestyksen kannalta.

Keskeisin verotuksen oikeuttava tekijä on, että sen kautta voidaan taata yhteisön kaikille jäsenille inhimilliset perusoikeudet. Tässä on myös bisnesjärkeä. Vapaa markkina arvottaa ihmisen hänestä saatavan välittömän hyödyn perusteella. Jos joku lojuu päivät pitkät sohvalla pelaamassa tietokonepelejä, ei hän ole markkinataloudelle hyödyllinen toimija.

Ongelmana on kuitenkin, että jos lyhyen tähtäimen välitön hyöty on ydinarvo, lakaisemme samalla sivuun pidemmällä aikavälillä kypsyvät mutta viime kädessä ihan eri mittakaavan ilmiöt. Sohvalla lojuva tietokonepelaaja saattaa myöhemmin innostua laittamaan pystyyn oman pelifirman ja… no, loppu on historiaa. Ilman verotuksen turvaamaa perusturvaa tämä ei olisi mahdollista, ja sohvalta olisi pitänyt ponnistaa Mäkkärin tiskille jo vuosikausia aikaisemmin.

Verotus tasaa myös tuloeroja. Omasta mielestäni tuloerokeskustelun arvo on kyllä aika paljon vähäisempi ihmisten hyvinvoinnin kannalta kun yleensä ajatellaan. Sama se minkälaista Mersua naapuri ajaa, jos oma menopeli auttaa tekemään sen, mitä haluan elämässäni tehdä. Tästä huolimatta tutkimuksissa on käynyt ilmi, että jyrkät tuloerot korreloivat monien sosiaalisten ongelmien kanssa. Ja jos niiltä, joilla on reippaasti ylikin oman tarpeen saadaan tasattua niille, joilla on päivittäin akuutti hätä, hyvä niin.

Nimenomaan verotuksen eettisyyttä järjestelmänä puoltaa se, että vaikka meistä enemmistö haluaisi olla kamalan solidaarisia, emem usein sitä käytännössä ole. Kyselytutkimuksessa sanomme, että kyllähän huonommin pärjäävistä täytyy pitää huolta. Käytännössä äänestämme käytöksellämme päinvastaisten mallien puolesta. Verojärjestelmä oikein rakennettuna tarjoaa systemaattiset puitteet sille, että meidän hyvin pärjäävien tulovirroista kanavoidaan osa automaattisesti yhteiseen hyvään. Johtuen ihmismielen vinoumista on vaikea kuvitella, että tämä onnistuisi esimerkiksi pelkästään lahjoitusten kautta.

Lopuksi, verokeskustelussa päivitellään usein sitä, että progressiivinen verotus heikentää suomalaisten globaalia kilpailukykyä. Tämä ajatus on kuitenkin ihan tavattoman yksisilmäinen. Se perustuu siihen, että verotuksen ainoa vaikutus on se, että se leikkaa voittoja. Samalla verotus luo kuitenkin näkymätöntä infrastruktuuria, joka ruokkii jälleen myös bisnestä tavalla, jota voi olla vaikeaa mitata. Korkea koulutustaso, toimiva infrastruktuuri ja innovaatiotukijärjestelmät tarjoavat kaikki nimenomaan globaalissa markkinassa uniikkia kilpailuetua.

Jos yritykset joutuisivat itse rakentamaan koulutusjärjestelmänsä, huolehtimaan teiden kunnossapidosta kukin omalla tienpätkällään, ja suojaamaan työntekijöiden perjantaisen illanvieton, veikkaan, että kustannus nousisi nopeasti reippaasti yli yhteisöveron rokottaman määrän. Ja entäs innovaatio sitten? Jos verovaroin rahoitettu Tekes ajettaisiin alas, iso osa suomalaisista startupeista jysähtäisi raiteilleen saman tien. Nyt suomalainen verotus tarjoaa aivan uniikin yhdistelmän huippuosaamista, loistavasti pelaavat yhteiskunnan peruspalvelut sekä tukea uuden kehittämiselle.

Siinä vaiheessa kun verovaroja käytetään fiksusti, syntyy myös globaalissa mittakaavassa aivan uniikkeja läpimurtoja, niin kuin esimerkiksi eilinen Supercell-uutinen osoittaa. Onkin riemastuttavaa huomata, että nämä uuden sukupolven huippuyrittäjät ajattelevatkin nimenomaan, että verotus on oikein.

Järjestelmällä, jonka avulla jaamme automaattisesti omastamme niille, joilla ei vielä ole, rakennamme  yhteiskuntaa, jossa ihmisen perustavanlaatuinen oikeus elää arvokasta elämää toteutuu ja jossa jokaisen potentiaalille on kasvun varaa. Yhteiskuntaa, jossa jokainen voi löytää elämälleen suunnan ja yhteisön tukemana ponnistaa eteenpäin.

Tutustu Reiman kirjaan täällä.

Innostustalous: Miten aito intohimo kääntyy fiksuiksi talousluvuiksi?

26/09/2013

4 kommenttia

Järjestimme eilen Finlandia-talolla Innostustalous-seminaarin. Seminaarissa joukko suomalaisia ajatteluvaikuttajia avasi näkökulmia innostumiseen ja innostamiseen. Keskeisessä roolissa oli ajatus siitä, miten kovat ja pehmeät arvot voisivat paiskata kättä niin, että ihmisten hyvinvoinnista ja intohimosta kasvaisi myös merkittävä kansantalouden moottori.

Kaikkien tuntema innostaja Jari Sarasvuo esitti avauspuheenvuorossaan, että elämänlaatu seuraa toteutettujen ideoiden laadusta. Siis pelkkä ajattelu ei riitä, vaan ajatukset täytyy viedä myös käytäntöön. Ideat eivät kuitenkaan synny eristyksissä, vaan niiden taustalla ovat Sarasvuon mukaan ihmissuhteet. Ihmissuhteiden perustana on puolestaan inspiraatio, ja viime kädessä aito intohimo. Hyvinvointi seuraa siis aidosta kiinnostuksesta ja intohimosta kumpuavista ja käytäntöön viedyistä ideoista.

Yrityskouluttaja, tutkija ja taitoluisteluliiton puheenjohtaja Susanna Rahkamo nosti esiin ristiriidan vanhan ja uuden johtajuuden välillä. Vanhaa johtajuutta edustaa komentaminen, korjaaminen ja kontrolli. Uutta johtajuutta kuvastavat puolestaan innostuminen, innostaminen ja innovointi. Samoin kuin Sarasvuokin, Rahkamo korosti yhteistyön merkitystä. Yksin on vaikeaa innostua. Yksi aidon intohimon kriteereistä onkin Rahkamon mukaan se, että pystyt innostumaan myös toisten ideoista.

Kansanedustaja Mikael Jungner jatkoi vanhan ja uuden ajan kahtiajaon teemaa esittämällä, että on olemassa kaksi erilaista maailmaa. Hallintaperustainen maailma on sellainen, jossa arvostettuja ominaisuuksia ovat ahkeruus, osaaminen ja tottelevaisuus. Ketterä maailma on puolestaan sellainen, jossa arvostetaan intohimoa, luovuutta ja oma-aloitteisuutta. Jungnerin mukaan maailma ei toimi enää hallinnan sääntöjen mukaan, vaikka niistä yhä pidetäänkin kynsin hampain kiinni. Tarvitaan murrosta, jossa jokainen muuttaa maailmaa olemalla se, mitä aidosti on.

Redesigning 925 -yrityksen toimitusjohtaja Pekka Pohjakallio nosti esiin työtä koskevan uutisoinnin negatiivisen vinouman. Nokian Salon tehtaan sulkeminen uutisoitiin isoin otsikoin. Kun samalla alueella uusi yritys palkkasi 200 työntekijää, toimittaja ei pitänyt tapahtumaa riittävän mielenkiintoisena. Pohjakallio esitti, että nykyaikana työtä ei voi enää suorittaa mekaanisesti – ei, vaikka kyse olisi itsessään mekaanisesta työstä. Kun maailma on murroksessa, odotetaan ihmeratkaisuja: että tulisi konsultti, ja ratkaisisi asian. Tosi asiassa nyt tarvitaan siirtymä reaktiivisesta ajattelusta proaktiiviseen ajatteluun: siis ajatteluun, joka lisää autonomian, aikaansaamisen ja merkityksen tunteita.

Hiljattain TTL:n tutkimusprofessoriksi nimitetty Jari Hakanen vyörytti ruudulle valtavan määrän innostuksen talous- ja terveysvaikutuksista kertovia tutkimuksia. Hakanen teroitti, ettei hiljattaisessa innostusta tukevassa positiivisen psykologian tutkimuksessa ole kyse vain siitä, että unohdetaan ikävät asiat ja hymyillään, vaan siitä, miten saadaan tutkimusnäytön varassa ihmiset innostumaan ja motivoitumaan. Hakasen Suomeen lanseeraama työn imu -käsite selittää valtavan paljon ilmiökenttää, jossa nähdään, että työ kuin työ voi olla innostava, jos ihminen löytää oikean tavan suhtautua siihen. Oman työn tuunaaminen on tässä keskeisessä roolissa. Vaikka esimerkiksi bussikuskilla ei ole valtavan paljoa vapautta vaikuttaa työhönsä, voi hän päättää tervehtiä matkustajia iloisesti. Tämän seurauksena hänen hyvinvointinsa ja innostuksensa kasvaa merkittävästi.

Lopuksi puhuin itse sisäisen motivaation talousvaikutuksista ja yleisemmin innostustalouden käsitteestä. Esittelin tässäkin blogissa usein viittaamiani tutkimuksia siitä, miten sisäinen motivaatio lisää niin hyvinvointia kuin tuottavuuttakin. Itse asiassa sisäisen motivaation talousvaikutukset ovat niin merkittävät, että jos sisäisesti motivoidusta työstä, kutsumustyöstä, tulisi suomalaisen työn normi, olisi kestävyysvajekin pian historiaa. Jo yksinomaan Harvard Business Review’n viime vuonna julkaistun huippupaperin esittämä innostuksen synnyttämä 16% tuottavuusnousu riittäisi todennäköisesti selvittämään bkt-haasteet, puhumattakaan niistä kerrannaisvaikutuksista, jotka syntyvät, kun innostuneet ihmiset lyövät viisaat päänsä yhteen ja alkavat puuhata yhdessä.

Jos haluamme rakentaa tulevaisuuden Suomea aidon intohimon varaan, on aika toimia nyt. Kaikkein keskeisimmässä roolissa uuden Suomen rakentamisessa ovat elämänsä nivelvaiheissa olevat 15- ja 18-vuotiaat nuoret. Siis ihmiset, jotka miettivät juuri nyt jopa koko loppuelämäänsä määrittäviä elämänvalintoja. Meidän pitäisi nyt kysyä, mitä he haluavat arjessaan tehdä. Siis ei sitä, miksi he haluavat isona tai mitä he haluavat tienata. Vaan yksinkertaisesti, minkälaisista aktiviteeteista ihannearki voisi koostua. Kymmenen vuoden päästä nyt 15- ja 18-vuotiaat ovat 25- ja 28-vuotiaita – siis merkittävä osa suomalaista työväestöä. Jos rakennamme nyt uutta Suomea, jossa keskeisessä roolissa on arvokas ja palkitseva arki, on meillä jo kymmenessä vuodessa sellainen maa, jossa on normaalia herätä maanantaiaamuna ja lähteä töihin intoa täynnä.

Kun kuuntelin eilisiä erinomaisia esityksiä, piirtyi mieleeni kirkas kuva siitä, että tällainen Suomi on täysin mahdollista rakentaa. Kuten Jari Hakasen laaja tutkimusnäyttö osoitti, kyse ei ole toiveajattelusta vaan ihan normaalista ihmisen käytäntöjen ymmärtämisestä. Pekka Pohjakallion kokemukset yrityskentältä näyttävät, näitä uuden ajan käytäntöjä voidaan tuoda osaksi ihan tavallista arkista työpäivää. Mikael Jungnerin, Susanna Rahkamon ja Jari Sarasvuon puheenvuorot puolestaan avasivat kukin näkökulman samaan asiaan: intohimo ei ole kiva pikku lisä, joka voidaan lätkäistä muuten harmaan arjen päälle. Intohimo on keskeisintä inhimillisen hyvinvoinnin ja tuottavuuden käyttövoimaa.

Ja se on käyttövoimaa, joka voidaan tehdä todelliseksi tarttumalla toimeen nyt.

Mikael Jungner puhui esityksessään pingviineistä. Pingviinit patsastelevat avannon äärellä. Yhtäkkiä yksi pingviini hyppää. Muut ihmettelevät hetken aikaa, miten uskaliaalle suunnannäyttäjälle käy. Jos hai ei syö pingviiniä, muut hyppäävät lopulta perään.

Suunnannäyttäjäpingviinit ovat jo hypänneet. Nyt on aika meidän muiden kääriä hihat ja hypätä perään.

Tehdään Suomesta innostustalouden majakkamaa vuoteen 2023 mennessä.

Uhkaava keksintö on kiellettävä!

20/01/2012

4 kommenttia

1900-luvun alussa kuuluisa amerikkalainen säveltäjä John Philip Sousa aloitti kiivaan kampanjan uutta musiikintekijöitä uhkaavaa teollisuudenalaa vastaan. Sousan mukaan uusi keksintö johtaisi musiikintuotannon rappioon.

Jos ihmelaite päästettäisiin markkinoille, ei muusikoille riittäisi enää töitä. Kaiken lisäksi teknologian seurauksena kukaan ei enää pitäisi mielekkäänä uuden musiikin säveltämistä. Musiikki kuihtuisi pois taiteenalana.

Sousan lobbaus johti jopa niin pitkälle, että USA:n kongressissa ajettiin lakimuutosta, jonka seurauksena laitteiden myynti tehtäisiin laittomaksi.

Kyseessä oli gramofoni.

Missä lymyää uusi vihainen lintu?

04/05/2011

4 kommenttia

Minua on ihmetyttänyt viime aikoina talouslehdistöön pesiytynyt vihaisen linnun metsästys. Samalla kun into Nokiaa ja jättiyrityksiä kohtaan on laantunut, on huomio siirtynyt kansainvälistä suursuosiota nauttivan Rovion menestystarinaan. Siinä missä takavuosina jahdattiin uutta Nokiaa, on talousgurujen tähtäimessä nyt seuraava Angry Birds.

Tämä on erityisesti harmillista siksi, että rahavirrat suunnataan juuri tällaisten menestystarinoiden mukaan. Tosi asiassa menestys ei kumpua formaatista – ei sen enempää kännykkäjätiksi päivittyneestä kumisaapastehtaasta, kuin hupiprojektista kansainväliseksi sukseeksi ponnahtaneesta pelipajastakaan. Elinkelpoisia kopioita mahtuu maailmaan yksi, enimmillään kaksi, kuten Al Ries opasti takavuosien loistoteoksessaan Focus. Uudet läpimurrot kumpuavat aidosta innostuksesta, osaamisesta ja, kuten Edison aikanaan teroitti, kovasta työstä.

Nähdäkseni suomalaisen innovaatiopolitiikan tulisikin päivittyä hakemaan ennen kaikkea kutsumuksellisesti ja rakkaudella omaan työhönsä suhtautuvia uusia tekijöitä. Sen sijaan, että rahahanat avataan aina uusimman villityksen mukaan, olisi hyvä, että tukea suunnattaisiin ennen kaikkea innostuksen ja osaamisen mukaan.

Angry Birds yllätti suomalaisen bisneskentän täysin puun takaa. Uusi vihainen lintu löytyy tuskin pelipajasta. Se löytyy yhtä yllättävän nurkan takaa, jostain, missä joku värkkää lähes koko valveillaoloaikansa rakastamansa asian parissa – oli sitten kyse 3D-printtereistä tai paperilennokeista. Läpimurto ei synny formaatteja kopioimalla. Läpimurto syntyy intohimosta.

5 menetelmää, joilla puristat ideoistasi mestariteoksen

26/01/2011

3 kommenttia

Lukemattomat luovan työn mestarit ovat noudattaneet tavattoman yksinkertaisia menetelmiä hioessaan mestariteoksiaan. Samat menetelmät löytyvät niin Da Vinciltä, Edisonilta kuin Hemingwayltäkin. Tässä viisi menetelmää, joiden avulla hiot luonnoksesi raakajalokivestä säkenöivän timantin.

1. Muokkaa, muokkaa, muokkaa

Yksi luovan työn palkitsevimmista hetkistä on viimeisen pisteen lyöminen. Kun työ on ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan näkyvillä, on tuloksena säännönmukaisesti julmetun hyvä olo – oli sitten kyse opinnäytteestä, sävelteoksesta tai maalauksesta. Useimmiten työn ensimmäinen kokonaisvaltainen versio on kuitenkin vasta karkea luonnos siitä mestariteoksesta, johon pystyisit pienellä vaivalla yltämään.

Tästä syystä hyvä nyrkkisääntö onkin, että kun olet saanut työsi ensimmäisen version valmiiksi, muokkaa sitä ainakin kolme kertaa. Vaikka olisit aivan varma, että tämä on nyt tässä, kannattaa työ käydä läpi kolmeen kertaan – löydät varmasti yhtä sun toista parannettavaa jokaisella editointikierroksella.

2. KISS

Lyhenne KISS tulee sanoista ”Keep It Simple, Stupid”. Kuten Albert Einstein on sanonut, kaikki tulee tehdä niin yksinkertaisesti kuin mahdollista, mutta ei yksinkertaisemmin. Pyri siis työtäsi muokatessasi noudattamaan seuraavaa sääntöä: jos jonkin osan voi poistaa, se pitää poistaa.

Luova teos ei ole kokoelma nokkelia oivalluksia, vaan kokonaisuus, jossa jokainen elementti tukee toistaan. Tästä syystä onkin tärkeää poistaa työstä kaikki sellaiset elementit, jotka eivät ole työn kannalta olennaisia. Ylimääräinen krääsä vie vain huomion pois pääasiasta.

3. Kill Your Darlings

Tämä luovan työn jalostamisen sääntö lienee yksi eniten väärin ymmärretyistä. Monet luulevat, että tässä kohtaa olisi tuhottava työstä kaikki hyvä – ja jättävät siksi tämän tuiki tärkeän säännön huomiotta. Kill Your Darlings on kuitenkin ohjenuora, joka seuraa samasta seikasta kuin edellinenkin: luova työ ei ole nokkeluuskokoelma, vaan eheä kokonaisuus.

Jos jäät jatkuvasti onnittelemaan itseäsi mestarillisesta tekstinpätkästä tai siveltimenvedosta, vie se huomion pois työstäsi kokonaisuutena. Siirrä neronleimauksesi takaisin idea-arkistoosi ja hyödynnä sitä jossakin tulevassa teoksessasi. Nykyisessä työssäsi idea-armaasi vain varastaa huomion muilta oivalluksiltasi.

4. Pyydä kommentteja

Joka ikisellä ihmisellä on ainutlaatuinen näkökulma maailmaan. Tästä syystä onkin usein hedelmällistä pyytää kommentteja työstäsi ennen kuin annat sille viimeisen silauksen. Näin saatat löytää sellaisia tapoja jalostaa työtäsi, joita et olisi itse koskaan tullut ajatelleeksi.

Anna työsi tarkasteltavaksi esimerkiksi kolmelle erilaiselle ihmiselle. On kuitenkin tärkeää huomata, että kuuntelet kritiikkiä nimen omaan sinun alaasi ymmärtäviltä ihmisiltä. Hiphoppari osaa tuskin arvioida heviballadisi kitarariffejä. Ja kognitiotieteilijän voi olla hankala sulatella poststrukturalistisen pro gradusi sanankäänteitä.

5. Ota aikaa

Kun olet muokannut työtäsi, siivonnut siitä epäolennaisuudet pois ja pyytänyt siitä kommentteja, ota vielä hetki aikaa ennen kuin viimeistelet työn. Siirrä työ sivuun ja lomaile, tai aloita seuraava hanke. Palaa vanhan työn pariin vaikkapa viikon tai parin päästä.

Luovan työn jalostamisvaiheessa huomio kiinnittyy usein yksityiskohtiin. Tällöin on pian vaikeaa nähdä metsää puilta. Siirtämällä työn syrjään unohdat, mihin yksityiskohtiin kiinnitit huomiota. Näin pystyt palaamaan työsi pariin kokonaisuutena.

Jos haluat, anna työllesi vielä viimeinen silaus. Ja sitten onkin aika nauttia luovan työsi hedelmästä.

PS. Jos haluat tutustua lähemmin luovan työn menetelmiin, lataa tästä maksutta Filosofian Akatemian Luovan työn opas.

5 luovan ajattelun peruspilaria

04/08/2010

1 kommentti

Usein ajatellaan, että luovuus on harvojen nerojen etuoikeus. Kun oma ajattelu urautuu arkirutiinien myötä, on sisäistä MacGyveriä vaikea ravistella hereille. Tosiasiassa luovuus on taito siinä, missä pyörällä ajaminenkin. Ja luovuuden taidon oppii niin kuin minkä tahansa muunkin taidon: harjoittelemalla.

Toinen luovuuteen liitetty myytti on, että luovuus edellyttäisi kaaosta. Tosiasiassa luovassa ajattelussa on nähtävissä selkeää rakenteellisuutta – tosin aidosti luova ihminen osaa myös tarvittaessa rikkoa tätä rakennetta.

Luova prosessi liikkuu hajottavasta toiminnasta kohti kokoavaa toimintaa. Usein luovina pidetään ihmisiä, jotka toimivat hajottavasti: tällaiset ihmiset keksivät koko ajan paljon uutta. Mutta todelliselta luovalta nokkelikolta edellytetään sekä kykyä uuden keksimiseen että olennaisen tiivistämiseen.

Seuraavassa esittelen viisi luovan ajattelun peruspilaria. Ne etenevät asteittain hajottavista työvaiheista kokoaviin. Opettelemalla nämä viisi askelta pystyt helposti hyödyntämään tarvitessasi luovaa kyvykkyyttäsi.

1. Kerää

Yksi luovan työn perusongelmista on valkoisen paperin kammo. Vaikka pitäisi synnyttää uutta, ei runosuoni alakaan pulputtaa. Kukko kun ei käskien laula. Apu valkoisen paperin kammoon löytyy keräämisestä. Lähes joka ikinen ihmiskunnan tuntema luova nero on kerännyt ideansa ja inspiraationlähteensä talteen. Wittgenstein tuhersi Tractatus-teoksensa synnyttäneet muistiinpanot maailmansodan tuiskeessa rintamalla, ja Edisonille kertyi hulppeat viisi miljoonaa sivua muistiinpanoja. Keräämällä ideat ja inspiraationlähteet synnytät pian ideahautomon, jonka avulla pääset heti vauhtiin, kun pitää synnyttää uutta.

2. Valikoi

Kun alat kerätä materiaalia, on sitä pian niin paljon, että hyvät ideat hukkuvat helposti runsauden sekaan. Tällöin on hyvä osata valikoida nopeasti jyvät akanoista. Erityisen tehokasta on vaihdella niin sanottua dialektista ja dialogista menetelmää. Dialektisuus perustuu vastakkainasetteluun: tämä on parempi kuin tuo, mutta huonompi kuin tämä. Tarkastelemalla keräämääsi materiaalia dialektisesti asetat sen paremmuusjärjestykseen. Lopuksi kuorit kerman päältä ja tartut toimeen. Dialogisuus puolestaan perustuu yhteen sovittamiseen. Dialogisesti tarkastelet keräämääsi materiaalia sen valossa, mikä sopii yhteen minkäkin kanssa. Näin synnytät uusia assosiaatioita, ja aiemmin vähäpätöinenkin idea saattaakin osoittautua uuden työsi kulmakiveksi.

3. Luonnostele

Luonnostelu on luovan työn ensirakkaus. Luonnostelussa nimittäin tapaat luovan työsi tuloksen ensimmäistä kertaa. Siksi suurin osa luovasta työstä tapahtuukin usein juuri tässä vaiheessa. Esimerkiksi amatööritaiteilijat eivät yleensä juuri muuta tee, kuin luonnostele: kankaalle synnytetään ensimmäinen mielikuva, ja sen hiominenkin jätetään puolitiehen. Luonnostellessa synnytät ensimmäisen version teoksestasi, mutta on hyvä pitää mielessä, että kyse on vielä luonnoksesta. Hahmottelu kannattaa siis pitää vielä hyvin karkeana, ja keskittyminen suurissa linjoissa. Yksityiskohtien aika on vasta jalostaessa.

4. Jalosta

Jalostamisvaiheessa on aika synnyttää lopullista jälkeä. Tässä olennaista on keskittyä yksityiskohtien hiomiseen. Jalostaessa on hyvä muistaa muutama luovan työn perussääntö. Ensinnäkin, kuten Albert Einstein on todennut, kaikki tulee tehdä niin yksinkertaisesti, kuin mahdollista, mutta ei yksinkertaisemmin. Jos työssäsi on siis jotain turhaa, jätä se pois. Voit siirtää turhat ideat idea-arkistoosi myöhempää käyttöä varten. Editoi siis veitsellä, ennemmin kuin pensselillä: jalostamisvaiheessa kannattaa aina ennemmin poistaa, kuin lisätä. Toisekseen, luovan työn elintärkeä ohjenuora on: kill your darlings. Jos toistamiseen jäät taputtelemaan itseäsi selkään nokkelasta oivalluksesta, poista se. Luova työ ei ole vain kokoelma nokkelia oivalluksia. Luova työ on tasapainoinen kokonaisuus, jossa jokainen elementti tukee toistaan. Jos yksi yksityiskohta vie jatkuvasti huomion pois kokonaisuudesta, ei kokonaisuus ole vielä tasapainossa.

5. Viimeistele

Luova työ on kokonaisuus, jossa jokainen yksityiskohta tukee toistaan. Tästä syystä viimeisteleminen on niin tärkeä työvaihe. Viimeistelyvaiheessa otat etäisyyttä työhösi, jotta pystyt tarkastelemaan sitä kokonaisuutena. Saatuasi työsi valmiiksi, nuku ainakin yö tai pari, tai vaikkapa viikko, ennen kuin todella hyväksyt sen valmiiksi. Palaa nyt työn pariin ja tarkastele sitä kokonaisuutena. Puhutteleeko se sinua sellaisena kuin se on, vai puuttuuko siitä jotain – tai viekö jokin yksityiskohta yhä huomion pois kokonaisuudesta? Lopuksi voit vielä tehdä loppusilauksen – pienen muutoksen, jolla annat itsellesi luvan lopettaa työn loputtoman hiomisen. Kuten Leonardo da Vinci on sanonut: ”Taideteos ei ole koskaan valmis. Vain lopulta hylätty.”

Lisää vinkkejä luovan työn siivittämiseen löydät Filosofian Akatemian Luovan työn oppaasta. Lataa se maksutta täältä.

Missä on sinun läpimurtosi?

02/08/2010

11 kommenttia

Google kehittää kilpailijaa Facebookille. Toistaiseksi Googlen yritykset ottaa sosiaalista mediaa haltuun ovat kompuroineet Buzzista Waveen. Koska sosiaalisessa mediassa piilevät kuitenkin valtavat rahavirrat, haluaa myös hakukonejätti osansa potista.

Monet suuryritykset toimivat juuri näin: ne bongaavat olemassa olevan ilmiön ja pyrkivät rakentamaan sille elinkelpoisen kilpailijan. Tästä kertovat esimerkiksi lukuisat iPhone-kloonit siinä missä Facebook- ja Twitter-imitaatiotkin. Ongelmana on kuitenkin, että kloonaamalla syntyy lähes aina kakkoslaatua. Ja vaikka markkinoilla pysyykin mukana kopio tai kaksi, on uutta tuotetta lähes mahdotonta mahduttaa hyllylle tungoksen sekaan siinä vaiheessa kun ilmiö on jo yleistä tietoutta.

Olennaista on siis keksiä uusi läpimurto.

Tämä on se salaisuus, joka avittaisi Nokian takaisin kärkikahinoihin, ja joka on nostanut niin Facebookin kuin Applenkin maailman teknokentän johtotähdiksi. Facebook ei ollut uusi, parannettu versio IRC-galleriasta tai keskustelufoorumista. Nettinörttien tai ventovieraiden sijaan Facebook yhdisti sinut vanhoihin luokkakavereihisi ja toi koko tuttavapiirisi tietokoneesi työpöydälle. Facebook määritteli kokonaan uusiksi sosiaalisen internetin.

Samalla tavoin iPhone mullisti radikaalisti mobiililaitemarkkinat. Apple ei tuonut markkinoille uutta puhelinta. Se toi markkinoille ensimmäisen värkin, jolla internetiä pystyy selaamaan ongelmitta myös tien päällä. Se, että iPhone on kehno puhelin osoittautui sivuseikaksi: Applen ihmelaite tuottaa enemmän voittoa kuin muiden valmistajien värkit yhteensä.

Nyt kilpailijat pelaavat Applen ja Facebookin kentällä, ja tilanne on samanlainen kuin Lassin ja Leevin jenkkifutisottelussa: jos Lassi joutuu koville, Lassi muuttaa sääntöjä. Ainoa tapa tehdä todellinen läpimurto on hypätä ulos pelistä, keksiä uusi peli, ja palata sen kanssa kentälle. Silloin voit itse sanella säännöt, ja muut seuraavat perässä.

Uuden keksiminen ei ole kuitenkaan aivan helppoa. Läpimurron löytäminen edellyttää ensiksikin olemassa olevien lähtökohtien kyseenalaistamista. Tässä auttaa lateraalinen ajattelu. Vasta rikkomalla urautuneet ajatusmallit voi synnyttää jotakin todella uutta. Pelkkä uutuus ei kuitenkaan vielä riitä. Sinun täytyy myös selvittää, minkä läpimurron juuri sinä pystyt tekemään. Mitä sellaista uutta voit tehdä, joka tuottaa merkittävää arvoa toisille ihmisille? Toisin sanoen: mikä on siilikonseptisi?

Läpimurto ei synny apinoimalla. Se syntyy kyseenalaistamalla olemassa olevat puitteet ja tarjoamalla jotakin uutta, ainutkertaista ja arvokasta, joka nousee juuri sinun yksilöllisestä intohimostasi. Missä piilee sinun läpimurtosi?