Monikulttuurisuudesta kulttuurievoluutioon

Tiistain #meilläonunelma-mielenosoitus monikulttuurisen Suomen puolesta oli huikea juttu. Hienossa tilaisuudessa oli nähdäkseni kylläkin yksi merkittävä särö: perussuomalaisten Matias Turkkilan kaltoin kohtelu äänekkään mielenosoittajavähemmistön puolesta.

Jos 15 000 ihmistä kokoontuu osoittamaan mieltä monikulttuurisuuden puolesta, ja paikalle vaivautuu merkittävä vastakkaisen näkökulman edustaja, olisin toivonut porukalta sivistyneempää otetta dialogin rakentamiseen. Itse asian pihvi kun on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Turkkilan näkökulman kategorinen torppaaminen oli nähdäkseni lähinnä lapsellista kiukuttelua. Onneksi Ali Jahangirin mestarillinen pelisilmä pelasti sen, mitä pelastettavissa oli. Mutta miksi moniäänisyyden salliminen on ihan yhtä tärkeää kuin monikulttuurisuudenkin?

Palaan hetkeksi äskeiseen avauslauseeseen. Se, että tuhannet suomalaiset organisoivat spontaanisti mielenosoituksen rasisitiseksi koettua kannanottoa vastaan on huikea juttu. Avainasemassa on, että väite koettiin rasistiseksi. Siitä, että tällainen kokemus kirvoitti näin huikean vastaiskun näin lyhyessä ajassa voidaan nähdäkseni päätellä, että elämme aika upeassa ja edistyneessä maassa. Maassa, jossa valtava enemmistö haluaa kunnioittaa ja arvostaa erilaisuutta sen monissa eri muodoissa.

Monikulttuurisuuskeskustelussa tuntuvat kuitenkin menevän puurot ja vellit sekaisin. Luullakseni merkittävä enemmistö tiistain mielenosoittajista ei ole tutustunut laajalti monikulttuurisuuskirjallisuuteen. Itsekin tutustuin aihepiiriä käsitteleviin teksteihin, esimerkiksi tähän loistavaan Logos-ensyklopedian artikkeliin, tarkemmin vasta tänään. Samalla 15 000 ihmistä näyttävät olleen valtavan yksimielisiä siitä, että monikulttuurisuus on tosi jees ja tärkeä juttu, jota pitää puolustaa.

Tässä kohtaa dialogi vastaleirin kanssa voisi avartaa ajattelua. Monikulttuurisuus kun on jo määritelmällisesti valtavan haastava ilmiö. Luullakseni meille liberaaleille sana kääntyy jonkinlaiseksi yleiseksi erilaisuuden hyväksynnäksi. Mutta poliittisesti kyse on ennemminkin siitä, kuinka suuria myönnytyksiä erilaisten vähemmistöjen tarpeiden puolesta tehdään.

Pitäisikö uimahalleissa olla erilliset uimavuorot musliminaisille, jotka eivät kulttuurinsa puolesta voi näyttäytyä bikineissä? Pitäisikö joka ravintolassa tarjoillta halal-teurastettua lihaa niille, jotka eivät muuta syö? Millä kaikilla kielillä ihmisten pitäisi saada palvelua valtion virastoissa?

Minä en tiedä vastausta näihin kysymyksiin. Tiedän vain sen, että kategoriset ”kyllä” ja ”ei” -vastaukset menevät rytisten metsään. Kaikkein aggressiivisinkin anarkisti lienee samaa mieltä siitä, ettei monikulttuurisuuden puitteissa voida sallia vaikkapa tyttöjen ympärileikkauksia tai kunniamurhia. Siitä huolimatta että nämä ovat osa joitakin maailmastamme – ja kaiketi myös maastamme – löytyviä kulttuureita.

Meidän pitäisi siis käydä keskustelua myös niiden kanssa, joiden lähtökohtia emme oikein tajua, ehkä edes halua tajuta. Kun kukaan meistä ei osaa vetää tarkkaa rajaa.

Kulttuurien kirjo on niin laaja, että kategorinen kaikkien kulttuuri-ilmiöiden salliminen on ihan yhtä tyhmää kuin mystisen yhtenäiskulttuurin vaaliminenkin. Ja rajojen tunnustelussa tarvitsemme monenlaisia ajattelijoita. Siis myös niitä, jotka ajattelevat eri tavoin.

Monikulttuurisuus on vaikea ja monisyinen ilmiö, jonka erilaisiin alatapauksiin ja ilmentymiin tarvitsemme monenlaisia näkökulmia ne ratkaistaksemme. Myös kansallismielisten vaalima ajatus suomalaisen kulttuurin arvokkuudesta on tärkeä: meidän kansallisperinnössämme on sisuineen ja Koskelan Jusseineen jotain ihan poskettoman arvokasta, josta kannattaakin pitää kiinni.

Demokratiassa on sellainen ihana puoli, että se antaa myös (meidän mielestämme) kyseenalaisille ilmaisuille elintilaa. Olli Immosen kannanotto onkin mielestäni demokratian ja erityisesti sananvapauden riemuvoitto. Sananvapaus sallii näin kärkevien kannanottojen esittämisen. Se sallii myös kaikki ne monenkirjavat reaktiot, joilla Suomen kanssa on kirkkaasti osoittanut, ettei se hyväksy rasismia tai siihen edes viitteellisesti kannustavaa argumentointia. Mutta jos me nyhtäisimme eri tavoin ajattelevat ihmiset kokonaan keskustelusta pois, ei jäljelle jäisi enää kuin selkään taputtelua. Siitä ei järin suurta kehitystä synny.

Todennäköisesti osa monikulttuurisuuden haasteiden ratkaisuista löytyy sulauttamalla, osa eriyttämällä ja osa kotouttamalla. Mutta sallimalla kulttuurimme kehittymisen ja käymällä siitä keskustelua synnytämme jotakin vielä monikulttuurisuuttakin arvokkaampaa.

Keskustelemalla avoimessa dialogissa synnytämme kulttuurin evoluutiota.

10 thoughts on “Monikulttuurisuudesta kulttuurievoluutioon

  1. Erittäin hyvä, kiihkoton ja rationaalinen kirjoitus! Tämmöstä kaipaisi uutisiin lisää.

  2. Juuri näin. Suomalaisuudessa vain on se ongelma että suuri osa suomalaista, myös monet suvaitsevaksi itseään pitävät, näkevät omistaan poikkeavat mielipiteet tuomittavina, eli ovat henkisiä Persuja itsekin.

    Mustavalkoinen rähmälläänolo tai kategorinen tuomitseminen tulevat meillä selkärangasta, ne ovat primitiivireaktioita ja siksi osaamme vain sanoa kyllä tai ei. Alamaisilta ei koskaan kysytty, joten meille ei kehittynyt keskustelukulttuuria, kykyä ja halua analysoida.

    Mutta kyllä se vähitellen kehittyy kun vain muistamme pitää laadukasta keskustelua yllä ja ottaa mallia niiltä jotka lajin osaavat, eli ruotsalaisilta. http://areena.yle.fi/1-2296062

  3. Monikulttuurisuuteen kuuluu erilaiset arvopohjat, mistä Matias Turkkila oli elävä esimerkki.

  4. Kyllä, asioista pitää pystyä keskustelemaan kiihkottomasti, asiallisesti ja niiden oikeilla nimillä. Suomessa keskutelukulttuuri on juurikin tuollasta juupas eipäs väittelyä, missä ihmiset eivät kuuntele toista: mitä hänellä on sanottavaa ja mitä voisin oppia hänen ajatuksistaan?

  5. Jotenkin tuntuu perusasioiden unohtamiselta se, että ihmiset ovat tasa-arvoisia ja veljiä/sisaria keskenään. Joka ei tätä olennaisinta ja kiistämätöntä tosiasiaa oivalla, niin voi varautua uusiin sotiin ja sankarihautoihin. Niinpä kysynkin – minkälaisiin asioihin käytät aikasi tässä maailmassa ja oletko valmis perusteellisiin itsetutkiskeluun – nimittäin niin sinusta kin minustakin löytyvät mahdolliset tulevan sodan siemenet. It’s up to us!

  6. Oma erilaisuutemme (=ainutlaatuisuutemme) pelko synnyttää niin valtavan tarpeen samankaltaisuuden näkemiseen ja kokemiseen, että tämä tunne hätääntyessään hakkaa järjen ja loogisuuden mennen tullen. Pidämme luonnollisena, että suomalaiset perustavat Floridaan, Espanjaan, Kreikkaan ja muualle maailmaan omaa ”sisintämme” vaalivia ryhmiä, erilaisia ”kotijoukkoja”, mutta meidän on vaikea katsoa päältä, kun sitä samaa tapahtuu muiden taholta omassa maassamme. Lääkkeeksi ja tulijan(?) turvaksi tarjoammekin kotouttamista ynnä muuta ”eheyttämistä”.

    Ennen helvetti jäätyy ja Suomi voittaa jalkapallon MM-kisat kuin olemme siinä pisteessä, että ymmärtäisimme edes naapuriamme ja hyväksyisimme lähimmäiset, saati ihan toisaalta tänne tulevat.
    Mutta eletään silti toivossa. Yksi jääpala ja onnistunut pallon haltuunotto kerrallaan…

  7. Hyviä kysymyksiä. Kulttuurillista tasa-arvoa ei tosiaan voi olla olemassa. Hyvänä esimerkkinä naisen asema joissain tiukkapipoisissa arabimaissa. Siellä nainen ei saa kulkea kuin miespuolisen sukulaisen saattamana (oma poikakin käy). Suomessa sen sijaan naiset saavat kulkea itsekseen.

    Saako kulkea itsekseen kysymykseen löytyy vain mustavalkoinen vastaus. Sen sijaan joihinkin muihin kysymyksiin löytyy keskustelupohjaa: Voiko työntekijä rukoilla sen seitsemän kertaa päivässä, vaikkeivät nuo hetket osu aina kahvitauolle?
    Työpäivälle näistä ei osu kuin osa…

    Tai välimeren maiden siesta-käytäntö, jne.

  8. Muistan yhden TV:ssä tapahtuneen keskustelutilaisuuden viime eduskuntavaalien alla. Puhetta tais olla juuri monikulttuurisuudesta/maahanmuutosta. Eräs kansanedustaja tokaisi suurin piirtein näin: ”Monikulttuurisuudessa on erittäin paljon hyvää ja mainiota juttua. Onhan siinä toki ongelmiakin, mutta ei minun mielestäni pitäisi niihin ollenkaan keskittyä.”
    Eli ongelmat piti hänen mielestään vain lakaista maton alle, hyssytellä ja pistää pää pensaaseen ja keskittyä ainoastaan positiivisiin asioihin.

    • Ongelma yksinkertaisessa keskustelukulttuurissamme on juuri tuo.
      Haluamme, että keskustelua käydään vain omalla tavallamme ja omaa käsitystämme vahvistaen. Pyrimme tarvitessa vaikka mielenosoituksellisin keinoin (väkivalloin, huudoin tai päälle puhuen) vaientamaan meille epämieluisat mielipiteet ja näkökannat.
      Monikulttuurisuus on monimutkaista, eikä sitä yhtään yksinkertaista se, että oikeus puhua, ottaa kantaa tai tuoda esiin eri puolia tahdotaan viedä joiltakin, joiden näkökulmaa emme ainakaan heti ensi kuulemalla hyväksy tai ymmärrä.

  9. L.J: ”Meidän pitäisi siis käydä keskustelua myös niiden kanssa, joiden lähtökohtia emme oikein tajua, ehkä edes halua tajuta.”

    Itse olen lukenut useita vuosia enemmän tai vähemmän säännöllisesti ”takkirauta” -nimistä blogia ja väitellyt ”Ruukinmatruuna” -nimeä itsestään käyttävän blogistin kanssa aiheesta: ”Onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha ?”
    Koen pystyväni suht. hyvin ymmärtämään ruukinmatruunan aivoituksia, kun korvaan systemaattisesti ”paha” -sanan ”eläimellinen” -sanalla. Näen itse, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, mutta samanaikaisesti myös eläimellinen. Mielestäni ei ole enää tarpeellista jatkoselittää eläimellisyyttä pahuuden avulla, pelkkä ”eläimellisyys on eläimellisyyttä” riittää.

    Blogin kirjoittaja on Buddhalainen ja hän vastustaa monikulttuurisuutta, koska hän (vapaasti tulkittuna) pelkää suomen muuttutumista islamilaiseksi kalifaatiksi, siis maaksi jossa on vain yksi kaikille pakollinen uskonto ja siihen liittyvä yksi islamilainen kulttuuri. Eli ainakin tässä tapauksessa monikulttuurisuuden vastustamisessa on kyse monikulttuurisuuden säilyttämisen halusta suomessa.

    Em. ajatus tiivistettynä monikulttuurisuuden paradoksiksi:

    ”Jotta monikulttuurisuus voisi säilyä suomessa, on vastustettava islamilaista maahanmuuttoa, jotta suomi ei muuttuisi islamilaiseksi yksikulttuuriksi.”

    Ruukinmatruunan mukaan buddhalaisten, kristittyjen ja ateistien kohtalo on islamilaisessa kulttuurissa kova: Heidät joko tapetaan tai alistetaan orjiksi (dhimmeiksi). Muistaakseni Ruukinmatruuna väittää lukeneensa koraanin, jonka vuoksi hän aidosti pelkää islamilaisuutta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s