SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kritisoi taannoin pitämässään puheessa nykyistä työmarkkinapolitiikkaa:
”Viimeiset vuodet työelämän uudistaminen on tarkoittanut samaa kuin palkansaajan kurittaminen. Lähtökohtana on ollut yritysten voitot ja asiakkaiden tarpeet. Sanoista uudistaminen ja joustaminen on tullut synonyymeja heikennysten ja leikkausten kanssa. Tämän keskustelun sisältöön on tultava muutos.
”Työelämän uudistusten on tästä eteenpäin tarkoitettava vahvemmin ihmisten kykyä uudistaa osaamistaan sekä tasapainon löytämistä työelämän ja muun elämän välille. Kaikkien osapuolten on hyödyttävä työelämän uudistuksista.”
Kannanottoa riennettiinkin pikavauhtia paheksumaan sosiaalisessa mediassa. Etenkin Twitterissä kirjoitukseni otsikon tyyppiset kontekstista irrotetut ylilyönnit levisivät kuin kulovalkea.
Tosi asiassa Rinteen puheenvuoron voi tulkita kritiikkinä voittoa ja asiakaspalvelua kohtaan ainoastaan äärimmäisen kärkevällä yliluennalla. Twiittimyrsky osoittaakin lähinnä, miten nykyinen älykkyydenjälkeinen keskustelukulttuuri on tarttunut jopa erittäin fiksuihin ajattelijoihin.
Nähdäkseni Rinteellä on vieläpä kannanotossaan erinomainen pointti, jonka jokaisen yrittäjän luulisi tajuavan heti. Ei Rinne esitä, että yritysten pitäisi lakata tekemästä voittoa tai palvelemasta asiakkaita.
Sen sijaan Rinne esittää, että yritysten pitäisi priorisoida henkilöstön hyvinvointia. Työmarkkinapoliittisen keskustelun painopiste pitäisi siis siirtää leikkauksista ja voitontavoittelusta ihmisten uudistumiskykyyn sekä työelämän ja muun elämän välisen tasapainon korostamiseen. Tästä hyötyisivät ihan kaikki.
Ei liikevoitto tupsahda tilinpäätökseen taivaan lahjana. Se tulee tyytyväiseltä asiakkaalta. Asiakastyytyväisyys on puolestaan suora henkilöstötyytyväisyyden funktio. Jos väkeä ottaa kupoliin, ei synny sen enempää laatua kuin kohottavia asiakaskohtaamisiakaan. Ja jos asiakas äänestää lompakollaan, sukeltavat niin liikevaihto kuin voittokin. Ihmisten jaksamisen, oppimisen ja työhyvinvoinnin tulisikin siis olla niin yritysjohtajien kuin työvoimapolitiikankin ykkösprioriteetti.
Olen monesta asiasta Rinteen kanssa aika eri linjoilla. Siitä huolimatta hän ansaitsee fiksua ja suopeaa tulkintaa sanomisistaan, niin kuin joka ikinen ihminen. Tässä, niin kuin kaikessa nykykeskustelussa olisikin hyvä noudattaa ohjenuoraa ”tsekkaa, ennen kuin klikkaat”.
Lähdekritiikki on iloinen asia, myös silloin kun twiitin pihteihin tarttuu omaa maailmankuvaa haastava ihminen.
Ajattelun ammattilainen 
1. Työntekijä: Työn ilo, pienet onnistumiset päivittäin
2. Yrittäjä: Ei ylipainestressiä, keskittyminen yrityksen johtamiseen ja tulevaisuuden visiointiin, lomat
3. Yritys: Kannattavuus, kasvu(mikäli yrittäjä niin tahtoo)
4. Yhteiskunta: Verotulot, vakaus, työllisyys
5. Asiakas: Riittävän laadukkaat tuotteet, asiakkaan tarvitsemalla nopeudella, kilpailukykyiseen hintaan – paras asiakaskokemus
Sosiaali- ja terveydenhuollossa yritysten ei pitäisikään tuottaa ulosjaettavia voittoja vaan sijoittaa kaikki rahansa palveluun ja senkin jälkeen taas palveluun. Sotu-raha ei saa poistua voitoiksi pois terveysketjusta. Rinne on oikealla asialla kun vaatii rahan kierron ylläpitämistä kansanterveydessä.
En tunne Rinteen kommenttien ympärillä käytyä keskustelua enkä halua häntä puheista tuomita, silti näen tässä jotain ikiaikaista ristiinpuhumista ja -tulkintaa. Jos uudistaminen ja joustaminen ovat eufemismeja heikennyksille ja leikkauksille niin ei kai näiden sanojen todellisia merkityksiä voi ottaa ikäänkuin keskustelun uusiksi lähtökohdiksi. Leikkausten tavoitehan ei ole tuottaa voittoa vaan pienentää tappioita. Näiden asioiden tietoinen kääntäminen päälaelleen on populismia ja moni, minä mukaanlukien katson Rinteen syyllistyvän populismiin, mutta voin tietysti olla väärässäkin, koska en tiedä, onko se tietoista. Samoin näkemys siitä, että työelämän uudistaminen voisi tapahtua ihmisten osaamisen lisäämisen (=täydennyskoulutuksen) kautta on mielestäni naivistinen tai populistinen, miten sen haluaa nähdä. Minä ja Rinne toivomme samaa, mutta uskomme eri asioihin ja siksi toinen meistä on ikuisesti populisti.
Antti Rinteen kohuväite: ”Yritysten ei pidä tehdä voittoa tai palvella asiakasta!”
Niin onko sitten Antti Rinne selittänyt mitenkään sitä, mitä on sanonut. Kykeneekö Antti selittämään sanomisiaan. Niin mutta se on sitä poliittista leukojen loksuttelua!