Aikakone

Depeche Moden Ultra oli minulle nuorena muusikkona tosi tärkeä levy. Yleensä kun aloin miksaamaan uutta levyä, kuuntelin etenkin levyn avausbiisiä ”Barrel of a Gun” uudestaan ja uudestaan. Biisin soundimaailma oli minulle todella iso juttu.

Tässä biisissä kuuluvat varmaan aika selvästi Deppareiden ja etenkin Ultran sävyt, joka on sikäli vähän jännää, että biisi on oikeastaan alunperin yhdenlainen tribuutti nuoruuteni toiselle musiikkivaikuttajalle – biisin nimikkobändille. (Jossain vaiheessa tajusin, että koko Filosofiaa Aamunkoittoon -levyn tärkeimmät vaikuttajat ovat Aikakone, Anssi Kela, Cheek – ja Mimi ja Kuku!)

Toisin kuin muilla levyn raidoilla, tämän biisin lyriikoissa ei muuten ole mitään sen ihmeellisempiä syvämerkityksiä. Halusin vaan kirjoittaa yhdelle nuoruuteni lempibändille tribuutiksi tällaisen Doctor Who -henkisen aikamatkailurallatuksen.

Biisissä on myös mukana maailman parhaat vierailevat vokalistit (tarkkaan ottaen kohdasta 2:35 alkaen).

Aikakone

Pari vuosisataa taaksepäin nyt kelataan
Ja aurinkoista Ludvigia sitten moikataan
[Aikaa rullataan]

Ja kuinka monta vuosikymmentä viel’ tarvitaan
Et lentolaudat saadaan tennareihin tarttumaan
[Aikaa rullataan]

Aion elää elämäni kesät uudestaan
Mennä historian ihmeitä katsomaan
Tutustua vielä läheisemmin tulevaan

Nyt on aika matkustaa
Kauas, kauas porhaltaa
Eikä taakse katso kukaan
Kun me ajan virtaan sukelletaan

Sitten mennään vuosii pari sataa miljoonaa
Niin päästään tutustuun Jurassic Parkin tunnelmaan
[Aikaa rullataan]

Ja kauas galaksien ehtooseen myös matkataan
Ja älykännykällä maailmanloppu kuvataan
[Aikaa rullataan]

Aion elää elämäni kesät uudestaan
Mennä historian ihmeitä katsomaan
Tutustua vielä läheisemmin tulevaan

Nyt on aika matkustaa…

Joonatan: ”Niin, mut mitä tarkoittaa tulevaisuus?”
Silja: ”Tulevaisuus, esim. huominen on tulevaisuutta. Tulevaisuus on sitä aikaa, mikä on vasta tulossa.”
Luukas: ”Et sä voit matkustaa vaik’ siihen aikaan, millon on sun seuraavat synttärit.”
Silja: ”Jos sä matkustaisit aikakoneella vaikka 3000-luvulle, niin silloin sä oisit niinku tulevaisuudessa.”

Nyt on aika matkustaa…

Cheekiä pelottaa

Uho nousee pelosta.

Pärjäänkö (raha)? Osaanko (menestys)? Kelpaanko (tytöt)? Siis psykologiset perustarpeet.

Tai siis: ei itsevarma ihminen tööttää radiotaajuuksia täyteen teini-ikäistä uhoa.

Pari kuukautta sitten, kun Cheek-kohu alkoi ottaa kunnolla tuulta siipiinsä, ajattelin minäkin katsahtaa, mistä on kyse.

Mutsi kysy, luuletsä olevas James Bond,
sanoin, emmä tiedä, mut jotain samaa meis on.

Jaha.

Sinnikkäästi palasin kuitenkin nyt uutuuslevyn Kuka muu muka pariin. Tällä kertaa jonkinlaisella antropologin etäännytetyllä mielenkiinnolla.

Jari Sarasvuo piti eilen vaikuttavan puheenvuoron Tienhaara-tilaisuudessa. Sarasvuo totesi, että suurimmat ilmiöt syntyvät silloin kun on tarpeeksi ihmisiä, jotka sekä ymmärtävät että vastustavat ilmiötä. Itse asiassa suurimmat kannattajat syntyvät lopulta niistä, jotka intohimoisimmin ilmiötä vastustavat. Käännynnäiset ovat raivokkaimpia asiansa ajajia.

Kun kuuntelin uudelleen uutuuslevyä, jotain outoa tapahtui. Levyn uhoa pursuava pintakudelma suli pois. Alta paljastui syvällinen, monisävyinen ja  tunnelatautunut kokonaisuus. Jollakin tavalla paljas ja aito.

Ei mikään ihme, että tässä on kenties kaikkien aikojen suurin suomalainen popmusiikki-ilmiö.

Pinnan alta esiin piirtyy välähdyksiä Jare Tiihosesta: ihmisestä, joka on jännällä tavalla rikki, vähän niin kuin monet meistä.

Ja samaan aikaan jännällä tavalla vahva. Sellaisella tavalla, jota harvat meistä ovat.

Helsingin Sanomat analysoi, että Tiihosen ilmiömäinen stadiontason suosio johtuu siitä, että hän uskoo itseensä. Monet tuttavistani riensivät lyttäämään tämän liirumlaarumina.

Totta. Pelkkä usko itseensä ei riitä. Mutta jos ei usko, ei mitään tapahdukaan.

Moni ihminen jää yksin pelkäämään ja hakemaan syytä pelolleen toisista. Moni jää yksin rikkinäisyytensä kanssa. Kaikki eivät edes voi päästä tolpilleen. Silloin tarvitaan meitä muita.

Moni voisi kuitenkin tehdä upeita juttuja. Jos vaan alkaisi tehdä asioita. Laittaisi tuulemaan.

En tiedä, pelottaako Jare Tiihosta.

Mutta niin kuin John Wayne aikanaan sanoi, rohkeus ei ole sitä, ettei pelota.

Se on sitä, että pelkäät kuollaksesi.

Ja nouset silti satulaan.