Keittiön kaappimme olivat taannoin päässeet kaameaan siivoon. Muutaman kuukauden ajan puhuimme vaimoni kanssa siitä, kuinka kaapit pitäisi siivota, jotta esimerkiksi teepussit löytäisi murojen ja pastapakettien alta. Aina oli kuitenkin jotakin “tärkeämpää” tekemistä. Esimerkiksi Facebookin tarkistamista.

Myönnettäköön, että kaappien siivoamisessa on kohtalainen urakka. Mistään maratonin juoksemisesta ei kuitenkaan ole kyse. Ongelmana ei  ollutkaan itse työ, vaan sen aloittaminen. Kuinka ollakaan, tämän ongelman ratkaisu on tavattoman yksinkertainen.

Jos jotain pitää tehdä, aloita nyt.

Tekemiseen liittyy merkillinen kynnys. Lenkille lähteminen on monin verroin työläämpi koitos kuin itse lenkin juokseminen. Mieli keksii yhden toisensa jälkeen vakuuttavampia tekosyitä, miksi ovesta ei tulisi sännätä ulos. Mutta kun etuovi pamahtaa takana kiinni, on siitä eteenpäin helppo juosta kilometrikaupalla.

Ihmisen toiminta koostuu ennalta harjaantuneista prosesseista. Kun prosessi on lähtenyt käyntiin, sen eteneminen ei ole pelkästään helppoa, vaan lähes välttämätöntä. Käyntiin lähtenyttä prosessia on nimittäin aika vaikea pysäyttää. Kokeile vaikkapa lakata puhumasta kesken lauseen ilman mitään syytä, niin näet mitä tarkoitan.

Uuden prosessin käynnistäminen vaatii kuitenkin aina ponnistuksia. Ja mitä epätavallisemmasta tai vaativammasta prosessista on kyse, sitä vaikeampi se on saada käyntiin. Kun kone viimein jyrähtää käyntiin, se hyrrää kuitenkin useimmiten omalla painollaan siihen asti, että homma on pulkassa.

Keittiön kaappeihin tepsi lopulta yksinkertainen niksi. Sen sijaan, että olisimme ryhtyneet järjestämään kaikkia kaappeja kerralla, purin yhden ainoan hyllyn sisällön ruokapöydälle. Kun prosessi oli kerran lähtenyt käyntiin, ei sitä olisi enää pysäyttänyt mikään – ehkä maanjäristystä lukuun ottamatta. Hylly toisensa jälkeen tyhjeni kuin itsestään. Pian kaappiurakka oli valmis.

Isot asiat syntyvät pienistä asioista; pienet asiat syntyvät tehdyistä asioista. Tehdyt asiat taas täytyy joskus aloittaa. Aloita nyt.