Vähemmän on enemmän – eli mitä roboimuri voi opettaa intuitiosta

Ostimme vajaa kuukausi sitten robotti-imurin. Pitkän kartoituksen perusteella vaikutti siltä, että värkki on oikeasti hintansa väärti. Niinpä suuntasin Stockmannille tarkoituksenani kantaa kotiin uusi lemmikki. Tavaratalossa eteen tuli kuitenkin pulma. Tarjolla kun oli kaksi vaihtoehtoa.

Järki puolsi yhtä, ja intuitio toista.

iRobot Roomba oli yksinkertaisuuden perikuva. Värkissä oli kannessa iso “Clean”-nappi, siinä kaikki. Napista napsauttamalla se alkoi suhata ympäri lattiaa sinne tänne. Myyjän mukaan siivousjälki oli hyvä, vaikkei robo mitenkään järjestelmällisesti lattiaa putsannutkaan. Samsungin Navibot oli noin satasen kalliimpi. Se oli puolestaan ladattu täpötäyteen ominaisuuksia. Värkissä oli jopa sensori, jonka avulla se varmisti, että lattia tulee putsattua viimeistä nurkkaa myöten. Samsungissa oli myös LED-näyttö ja monipuolinen ohjauspaneeli, jonka avulla sen säätöihin pääsi helposti käsiksi.

Järkeni sanoi, että totta kai ostan Samsungin. Mistä minä voin tietää, että Roomban omaperäinen siivousalgoritmi ylipäätään toimii? Ja Samsungissa oli vielä kaksi erillistä puhdistusviuhkaa, kun Roombassa oli vain yksi. Mutta intuitioni puolsi voimakkaasti Roombaa. Se vaan oli niin söpö!

Hollantilaisen psykologian professori Ap Djiksterhuisin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että ihminen tekee säännönmukaisesti parempia päätöksiä intuition kuin järjen varassa silloin, kun hän on tutustunut päätöksen aiheeseen perusteellisesti. Intuitiota ja tiedostamatonta mieltä koskevan tutkimuksen pohjalta voikin muodostaa yksinkertaisen ohjenuoran: jos päätös koskee omaa alaasi, tai jos olet hiljattain perehtynyt laajaan tietomäärään, on intuitio lähes aina järkeä parempi päätöksenteon peruste. Niinpä kiikutin Roomban kotiin.

Vasta pari viikkoa myöhemmin tajusin, miksi intuitioni oli osunut oikeaan. Ensinnäkin, koneiden puhdistusjälki ei oikeasti eroa toisistaan: lehtien ja verkkosivustojen vertailuissa kumpikin värkki on suoriutunut tehtävästään erinomaisesti. Yksi tekee sen sensorilla, toinen algoritmilla. Tuloksena on puhdas lattia. Mutta arjen lopputuloksen kannalta värkkien ero on kuin yö ja päivä.

Lattiat tulevat nimittäin puhtaiksi vain, jos joku myös polkaisee roboimurin käyntiin. Kolmea kitisevää lasta ulos kiikuttaessa monimutkaisen käyttöliittymän kanssa operoiminen jää lähinnä ajatuksen asteelle. Useimmiten arjen tuoksinassa ehtiikin vain painaa yhtä nappia. Todellisuudessa imuri, jossa on vain yksi iso “Clean”-nappi tulee käynnistettyä huomattavasti useammin kuin värkki, jonka käyttöliittymä muistuttaa takavuosien VHS-nauhurin ajastamista. Eli vaikka toisessa robossa on ominaisuuksia vaikka muille jakaa, itse apparaatin peruskäyttö muuttuu tavattoman hankalaksi arjen haasteiden keskellä. Joskus vähemmän on enemmän.

Vaikka en osannut vielä Stockmannilla tehdä näin mutkikasta analyysia, oli tiedostamaton mieleni jauhanut kaikista lukemistani roboimureita koskevista arvosteluista ja nettikeskusteluista tällaisen päätelmän valmiiksi, joka ilmeni päätöksentekotilanteessa voimakkaana tuntemuksena yhden valinnan puolesta. Jos siis joudut tekemään päätöksiä aiheesta, jonka tunnet kuin omat taskusi, tai aiheesta johon olet hiljattain perehtynyt intensiivisesti, luota intuitioosi – vaikka järki väittäisikin toista.