Me elämme kulutusyhteiskunnassa. Vaikka länsimaat ovat hissukseen siirtymässä kohti tiedon aikakautta, toimintamme nojaa silti paljolti yhä kuluttamiseen. Kuluttamisen seurauksena meillä kaikilla on aika paljon kamaa. Tavarat ovat tärkeitä, koska ne mahdollistavat rikkaamman toiminnallisen kentän, kuin mihin parilla käsiä ja toisella jalkoja kykenee. Esimerkiksi talon rakentaminen olisi kohtalaisen hankala koitos ilman kunnon työkaluja.
Liika kama on kuitenkin monella tavalla haitallista ihmiselle. Liika tavara on nimittäin yksi tyypillisimpiä stressin aiheuttajia. Samoin kuin mieltä ylikuormittavat tehtävät, torppaa myös nurkissa lojuva roina melkoisen tehokkaasti myös ajatustyötä. Syy tähän on yksinkertainen.
Esine sisältää aina kehotuksen toimintaan.
Kun näet vaikkapa kirjan lojumassa pöydällä tai lapion terassilla, synnyttää se mielessäsi aina hetkellisen kimmokkeen tehdä sillä jotain. Tämä aktivointi ottaa hetkeksi käyttöönsä ainakin yhden huomiokanavan. Jos sitä kamaa lojuu paljon ympärillä, se tarkoittaa, että koko joukko huomiokanavia on jatkuvasti kiinnitetty siihen, mitä kaikkea voisit tehdä kaikella sillä roinalla mitä nurkissa pyörii. Siinä hötäkässä mieli menee aika vilkkaasti tukkoon, ja tuloksena on stressaantunut olo.
Hyvinvoinnin kannalta ei ole olennaista se, mitä kaikkea voit tehdä. Jos olisi, riemuitsisimme joka hetki siitä, että voimme milloin vaan hyppiä yhdellä jalalla ja viheltää.* Keskeistä on sen sijaan se, mitä kulloinkin pitää tehdä – ja ennen kaikkea se, mitä haluat tehdä. Todennäköisesti juuri tällä hetkellä se lukemaan kehottava kirja tai kaivamaan kehottava lapio ei johda toimintaan, joka palvelee omaa etuasi. Ja harhauttaapa esine vielä sitä toiminnallista viitekehystäkin, joka vielä hetki sitten oli kelluttamassa sinua ihanassa flow-tilassa kohti mieluisaa tulosta.
Suurin osa omistamistamme tavaroista on sitä paitsi turhia.
Kävimme hiljattain vaimoni kanssa läpi keittiön kaapit, jonka tuloksena saimme täytettyä kolme isoa mustaa roskasäkillistä ylijääneellä krääsällä. Ja keittiön kaappimme eivät muuten ole edes kovinkaan isot. Monenmoiset purnukat ja ananaksenkuorimiskojeet saivat lähtöpassin. Ja silti tavaraa jäi yhä aika lailla. Mutta ainuttakaan kirpputorille kärrättyä härpäkettä emme ole jääneet kaipaamaan.
Jos haluat putsata kotiisi tilaa omille ajatuksillesi, kehotan tekemään seuraavanlaisen operaation. Sen voi tehdä kertarysäyksellä, jos olet supertehokas tai masokisti. Tai sitten sen voi tehdä huone kerrallaan tai kaappi kerrallaan. Oli miten oli, tee näin: pura kaapeista kaikki tavara esimerkiksi pöydälle ja jaa tavarat kahteen pinoon. Toiseen pinoon menevät säilytettävät tavarat ja toiseen pois annettavat. Pyri aluksi siihen, että pinot ovat vähintään yhtä suuret. Toisin sanoen, heitä puolet tavarasta pois. Takaan, ettet tule katumaan. Lopuksi, jos kantti kestää, siirrä hammasta purren vielä säästettävien pinosta viidennes pois annettaviin.
Meillä on taipumus kiintyä tavaroihin, sillä kun sen ihanan ananaksenkuorimiskojeen ottaa käteen, mieleen pulpahtavat heti ne iloiset kesämuistot, kun koverretusta ananaksenkuoresta siemailtiin piña coladaa puutarhajuhlissa. Mutta tosiasiassa suurinta osaa kamasta käytämme todella harvoin, jos koskaan. Silti ne tönöttävät siellä kaapeissa varaamassa huomiokanaviamme. Ananaksiakin tuli lopulta kuorittua tarkalleen yksi.
Hyvinvoinnin kannalta on olennaista, että meillä on riittävät mahdollisuudet toimintaan. Hyvinvointi kärsii siitä, jos emme pysty toimimaan. Mutta hyvinvointi kärsii yhtä kaikki myös siitä, jos mahdollisuuksia on liikaa. Joka ikinen esine, jonka omistat herättää aina pienen kimmokkeen toimintaan. Ja jokainen tällainen toimintakehotus kuormittaa huomiokanaviasi ja aiheuttaa näin stressiä.
Turhasta krääsästä on paras hankkiutua eroon. Tuloksena kotona on mukavampaa olla. Mikä parasta, krääsävapaa koti antaa sinun tehdä häiriöttä juuri sen, mitä olet tällä hetkellä tekemässä. Pystyt keskittämään jakamattoman huomiosi käsillä olevaan toimeen – ja toimimaan ihanassa flow-tilassa.
*Paitsi jalattomat, ja vaimoni, joka ei osaa viheltää.
Ajattelun ammattilainen 
Hyviä pointteja! Tämä materialistinen yhteiskunta uskottelee ihmisille, että mitä enemmän tavaraa sitä onnellisimmaksi tulet. Kyllähän se tekee hyvää taloudelle, mutta samalla ihmiset hautautuvat tavaravuoren alle. Vinkistä vienkin nyt myös oman kasani kirpparille!
Jälleen huippuhyvä kirjoitus! Sekin täyttäisi sellaisenaan Vieraskynä-kriteerit hyvejohjuus.fi-johtamisblogilla. Nimittäin puhut ilmiselvästi yksinkertaisuuden ja kohtuullisuuden hyveistä. 😉
Nanna,
Osuva huomio! Tavaran ja onnellisuuden suhde on aika merkillinen vääristymä nyky-yhteiskunnassa. Nähdäkseni tavara tekee onnelliseksi ainoastaan silloin, kun se on keskeisessä roolissa jossakin toiminnassa, mistä seuraa hyvinvointia. Muutoin roina vain stressaa.
Samalla voi muuten miettiä myös, mitä järkeä on median jatkuvasti toitottamassa kasvun ideaalissa. Eihän yksin kasvu voi olla toimintamme päämääränä, vaan se on enintään jonkinlainen hyvinvoinnin mahdollistaja. Nyt näyttäisi kuitenkin usein käyvän niin, että juuri hyvinvointi uhrataan kasvun maksimoimiseksi.
Jason,
Kiitos kommentista! Yksinkertaisuus ja kohtuullisuus ovat myös omasta mielestäni keskeisiä hyveitä. Liiallisuus, koski se sitten tavaraa tai jotakin muuta, kuormittaa toimintaamme. Tällöinhän liiallisuus siis toimii esteenä myös hyvinvoinnille.
Päivitysilmoitus: Panosta laatuun « Ajattelun ammattilainen
Hienosti havaittu juuri tuo ”Esine sisältää aina kehotuksen toimintaan.” Sen takia minulla on tapana jättää mahdollisimman esille ne tavarat, joille minun kuuluisi tehdä jotain. Mutta en ole samaa mieltä siitä, että kaapissa siistissä järjestyksessä odottavat työkalut, välineet, tarvikkeet ja materiaalit aiheuttaisivat kaapinovien läpi mitään tekemisen paineita. Sen sijaan kaikella minkä näet, on sinuun huomattava vaikutus. Ihan samalla tavalla kuin sisustuksella on vaikutus ihmisen mielialaan. Minua inspiroi nimenomaan järjestys – se, että minulla on kaikki tarvitsemani tavarat ja löydän ne helposti ja nopeasti kun niitä tarvitsen. Jos ananaksenkuorijalle olisi tilaa ottaisin sellaisenkin mieluusti vastaan. 🙂 Tottakai kaikesta turhasta moneen vuoteen käyttämättömästä tavarasta kannattaa ehdottomasti päästä eroon, ei tärkeät tavarat muuten pysty olemaan järjestyksessä ja helposti saatavilla.
Solveig,
Kiitos kommentista!
Olet mielestäni oikeassa, avainsana tässä on järjestys. Jos tosiaan kaikki on ojennuksessa niin, että saat heti käteesi sen apparaatin, mitä kulloinkin tarvitset, ei ylimääräinen tavara todennäköisesti juurikaan stressaa.
Usein, ainakin omalla kohdallani, käy kuitenkin niin, että se tarpeellinen kermavaahdonvatkain hukkuu ananaksenkuorimiskojeiden sekaan, enkä löydäkään sitä tarvitessani. Järjestyksen ylläpitäminen muuttuu siis vaikeammaksi tavaramäärän kasvaessa.
Lähtökohtaisesti koen, että on hyvä pitää käsillä vain ne tavarat, joita todella tarvitsee. Ja harvinaisissa tilanteissa voi keksiä uudenlaisia ratkaisuja vaikkapa ananaksenkuorintaan.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Nykymaailma+on+täynnä+joutavia+esineitä/1135260002747
Jussi,
Kiitos mielenkiintoisesta linkistä!
Jaa-a, mistä lienee johtuu etten pysty nyt tuntemaan tuota stressiä joka aiheutuisi tavaroista.
Omistan paljon tavaroita, ja naisena, paljon vaatteita.
Vaatteiden kanssa olen jo oppinut siihen että niitä ei todellakaan kannata säilyttää siihen että ’olen laihtunut takaisin omiin mittoihini’. Pois vain pienet ja ahdistavat. Eivätpähän ole muistuttamassa ’liikakiloista’.
Fengshuin ensimmäinen sääntö on: siivoa.
Kun on tehnyt tilaa uudelle, voi uusi tulla. Ja mahtuu (vaatekaappiin).
Esineet antavat minulle iloa kauneudellaan, käytettävyydellään.
En koe stressiä siitä että näen vispilän.
Koen iloa kun saan koskettaa tuota käteensopivaa kahvaa tai vain katsella sen kaarevia linjoja. (Omistan ihanaisen vanhan vispilän, ja en usko että voitte edes kuvitella millainen se on, joten kuvitelkaa vaikka joku kaunislinjainen auto tähän) En tunne tarvetta sitä katsoessani vispaamiseen mutta tiedän että tuo esine tekisi siitä nautinnon. Aaah!
Hyvä kirjoitus! Oli vähän uutta ajateltavaa.
Itse olen pannut merkille sen, että esim kirjasto saattaa inspiroida suunnattomasti. Tulee lainattua usein enemmän kuin mitä ehtii lukea. Kotiin vietynä kirja voi olla vaikutukseltaan paljon latteampi.
Tuo mainitsemani ilmiö saattaa liittyä kyllä johonkin muuhun kuin pääkirjoitukseen, mutta mihin?