Kohtuudella käytettynä alkoholista tulee koko lailla mukava olo. Viimeaikaisten tutkimusten valossa on jopa niin, että alkoholia kohtuudella käyttävät ovat harvemmin masentuneita kuin totaalikieltäytyjät. Alkoholin masennusta lievittävä vaikutus perustunee sen hyödyllisyyteen stressin hoidon ensiapuna.

Stressi johtuu siitä, että ihmisen huomiokanavat kuormittuvat ajatuksista, jotka eivät liity välittömään toimintaan. Kun huomiokanavat menevät tukkoon turhasta säpätyksestä, on tietoinen toiminta mahdotonta: seinät kaatuvat päälle, otsasuoni pulputtaa ja verenpaine syöksyy rakettina yli mitta-asteikon. Stressitön toiminta tapahtuu puolestaan flow-tilassa. Tällöin sinulla on käytössäsi kaikki seitsemän huomiokanavaasi käsillä olevalle tehtävälle. Olet läsnä muun ajattelun häiritsemättä. Tuloksena kaikki sujuu kuin tanssi.

Alkoholin nauttiminen synnyttää eräänlaisen keinotekoisen flow-tilan.

Flow-tila syntyy silloin, kun pystyt keskittymään häiriöttä. Tämä edellyttää sitä, että kaikki seitsemän tietoista huomiokanavaasi ovat käytössä käsillä olevalle toiminnalle. Se on mahdollista vain silloin, kun juuri nyt tarpeettomat ajatukset eivät putkahda kutsumatta mieleesi.

Ajatukset ovat prosesseja, jotka koostuvat erilaisista osatapahtumista. Eräs keskeinen osa ajatusprosessia on hermosolujen aineenvaihdunnan järkkyminen. Tämä saa hermosolun ärsyyntymään ja pyrkimään kohti tasapainotilaa: hermosolun solukalvolla tapahtuu muutoksia, jotka aiheuttavat hermoimpulssin. Hermoimpulssit puolestaan johtavat aineenvaihdunnan muutoksiin muualla aivoissa ja lopulta kehossa. Nämä muutokset saavat aikaan säpinää jäseniin: tulee sellainen olo, että tarttis tehdä jotain.

Toimimalla ihminen muuttaa hormonaalista tasapainoaan, joka tyynnyttää lopulta hermosolut. Kun homma on hoidettu, kroppa palkitsee pienellä dopamiinipiikillä, josta tulee hyvä olo. Myös alkoholin nauttiminen ehkäisee hermosolujen toimintaa. 1990-luvun alussa kaniineilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että alkoholin nauttiminen aiheuttaa hermosoluissa samantapaisia muutoksia kuin onnistuminen. Se johtaa hermosolujen ärsytyksen ennenaikaiseen sammumiseen, jolloin stressitaso vähenee: mieleen putkahtaa yhä vähemmän ei-toivottuja ajatuksia. Näin käytössä on enemmän huomiokanavia. Kohtuudella käytettynä tämä onkin ihan hyvä idea: joskus voi olla hyvä tehdä tilaa pääkoppaan.

Ajatukset eivät kuitenkaan ole pelkästään hermosolujen sähkökemiallista toimintaa. Ajatukset ovat prosessiluontoisia ilmiöitä, jotka eivät rajoitu vain pään sisälle. Ajatellaanpa vertauskuvana junan liikettä. Junan liike ei ole yhtä kuin junan pyörien liike. Ja silti, jos junan pyörät otetaan pois, ei liikettä ole. Liike on prosessi: ilmiö, joka edellyttää pyörät, veturin, kiskot, voimanlähteen, kuljettajan sekä nipun tietynlaisia luonnonlakeja.

Se ei suinkaan tarkoita, että systeeminen tila, joka on prosessin pannut alkuun olisi lakannut olemasta. Pasilan asemalla odotetaan aamujunaa yhä kuumeisemmin. Ja nyt kun kohtaat alkoholilla kamppaamasi ajattelun systeemisen pään seuraavan kerran joudut pahimmassa tapauksessa rakentamaan pelistrategiasi kokonaan uusiksi. Muisti vaan ei pelaa.

Kohtuudella käytettynä alkoholi on kätevä tapa sammuttaa hetkeksi säpätys takaraivossa niin, että pystyt nauttimaan hetkestä eräänlaisessa kemiallisessa flow-tilassa. Liiallinen alkoholin käyttö on kuitenkin tuhoisaa. Jos hermosoluja kohtaa massakooma, tulee inhimillisestä toiminnasta mahdotonta. Ajatukset juoksevat päin seinää, ja pahimmassa tapauksessa ihminen itse perässä.

Pitkäkestoiseksi ratkaisuksi alkoholista ei siis ole: pitkässä juoksussa toimivin tapa elää flow-tilassa on huolehtia esimerkiksi ajattelunhallinnan avulla siitä, että ajatusprosessit ovat järjestyksessä. Alkoholi tarjoaa oivan laastarin stressin lieventämiseksi. Mutta pitkässä juoksussa lääkkeeksi tarvitaan konkreettisia muutoksia siinä, miten elät päivittäistä elämääsi.