Vaihdoimme taannoin vakuutusyhtiötä. Vaihtoprosessiin meni aikaa yhteensä noin neljä kuukautta. Se on aika kauan sikäli, että koko prosessi käsitti muutaman paperilappusen täyttämisen.

On helppo syyttää kiirettä viivästelystä. Kiireellä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä asian kanssa. Tosiasiassa vakuutusyhtiön vaihtourakka jumiutui ajatuspyörteeseen.

Ajatukset perustuvat assosiaatioihin. Lisäksi ajatukset voimistuvat kertauksen kautta.

Joka kerta, kun katsoin uuden vakuutusyhtiön lähettämää paperinippua, ajattelin, että juuri nyt en ehdi hoitaa asiaa, mutta kenties illemmalla – tai viimeistään huomenna – kyllä ehdin. Joka toistolla tuo ajatus vahvistui. Huomaamattani aloin harjaantua siinä varsinaiseksi mestariksi.

Pavlovin kuulut koirat oppivat kuolaamaan kellon äänen kuullessaan. Samalla tavoin opin itse ajattelemaan automaattisesti vakuutuspaperit nähdessäni: ”nyt en ehdi, mutta huomenna kyllä.” Pian vakuutuspaperit olivat suorastaan naimisissa ”huomenna sitten” -ajatuksen kanssa. Joka kertauksella liitto vain vahvistui entisestään.

Kun viimein sain itseni riuhtaistua irti tästä yksinkertaisesta ajatuspyörteestä, asian hoitaminen vei yhteensä noin neljä minuuttia.

Ajattelu nojaa assosiaatioihin: yhdistät salamannopeasti kaksi prosessia toisiinsa ja totut ajattelemaan niitä yhdessä. Samaten ajatukset harjaantuvat niin kuin mikä tahansa tapa tai taito: kertaus on opintojen äiti.

Juuttuneita ajatuksia kannattaa pitää silmällä. Jos huomaat, että toistat kerta toisensa jälkeen saman ajatuskoreografian, tartu toimeen ja katkaise orastava ajatuspyörre. Urautunut ajatus kannattaa purkaa, ennen kuin siitä paisuu varsinainen mentaalinen Kharybdis.