Laitetaan häkkiin viisi apinaa, tikapuut ja banaani tikkaiden yläpäähän.* Joka kerta, kun joku apinoista koettaa kiivetä tikkaita ylös, kaikkia apinoita suihkutetaan jääkylmällä vedellä. Pian apinat ehdollistuvat tajuamaan, ettei tikkaita kannata kiivetä.
Kun apinat on ehdollistettu, suihkutusmekanismi puretaan. Nyt korvataan yksi apinoista uudella apinalla. Uusi apina huomaa herkullisen banaanin ja aikoo kiivetä tikkaita. Siinä samassa muut neljä apinaa hyökkäävät sen kimppuun ja hakkaavat sen jääveden pelossa muusiksi. Pian tulokas oppii, ettei tikkaille ole menemistä.
Sen jälkeen alkuperäiset apinat korvataan yksitellen. Sama koreografia toistuu apina kerrallaan. Uusilla apinoilla ei ole aavistustakaan siitä, miksi banaanintavoittelija pitää teilata. Siitä huolimatta ne osallistuvat pieksäntään täysin rinnoin.
Lopulta viimeinenkin alkuperäinen apina on korvattu uudella apinalla. Nämä uudet viisi apinaa istuvat nyt kyräillen tikapuita. Aina kun häkkiin laitetaan uusi apina, sama kuvio toistuu: tulokas yrittää kiivetä tikkaita ja vanhat asukit takovat järkeä sen päähän. Tikkaille ei kiivetä. Katsos, näin hommat on aina tehty täällä päin maailmaa.
Älä ole apina. Välillä kannattaa kyseenalaistaa lähtökohdat.
Hauskaa vappua kaikille!
* Tarina on peräisin Michael Michalkon kirjasta Thinkertoys.
Apinoissa on kauniita piirteitä: he pitävät innostuksensa loppuun saakka. Jos apinalle osoitetaan 100 ihmisen ryhmää ja sanotaan, että kahdella näistä ihmisistä on banaani, niin apina menee kysymään jokaikiseltä ihmiseltä yhtä innokkaasti, että ”onko sulla banaani?”, kunnes on löytänyt kaksi banaaniaan.
Vertaa tätä ihmisiin, jotka menevät ensimmäiseltä kysymään innokkaasti, että ”onko sulla banaani?”, toiselta jo hieman ääni väristen, että ”anteeksi, onko sulla banaani?”, kolmannelta ”ei sullakaan varmaan ole banaania?”…
Välillä, joissakin piireissä, on kenties hyvä olla apina (?).
Tuo apina-juttu tulee kyllä mieleen kokemuksesta, kun on yrittänyt tarjoilla tutkimusyhteisöön uusia ajattelumalleja. Jos ehdottaa teknistä asiaa, silloin sanotaan, että tuo ei varmasti toimi käytännössä. Mutta jos ehdottaa tekniikkaa, jossa käyttäjäkin on mukana, silloin sanotaan, että ihmisen ajatuksia ei saa mallintaa.
Filosofia ainakin on sellainen tutkimuksen alas jossa voi rohkeasti tuoda esille omia käsityksiä suhteessa alkuperäisiin, ne on vain voitava käsitellä sopivan kriittisesti. IT-yhteisö ei selvästikään ole valmis rohkeisiin linjauksiin, apina pudotetaan heti alas.
Mutta jos sinnikkäästi yrittää, ehkä viimein onnistaa…
Erkki,
Nähdäkseni myös filosofian piirissä tapaa toisinaan poteroon kaivautumista ja urautumista. Veikeintä Michalkon esimerkissä on mielestäni se, että usein ihmiset (apinat?) eivät enää tiedä, miksi tiettyihin prosesseihin on sitouduttu. Byrokratia on tästä kärjistynein esimerkki.
Mutta ei kannata lakata yrittämästä. Kyllä sen banaaninkin sieltä aina lopulta alas saa, kunhan keksii sopivan strategian.
Klassinen tarina. Apinoilla on ”hiljaista tietoa” (Polanyitä soveltaen). ;D