Tieto on jännä juttu. Luulin pitkään tietäväni kaikenlaista. Ateenan viisaimmaksi mieheksi tituleerattu Sokrates opasti kuitenkin, että viisas on se, joka tietää, ettei tiedä. Sokrateen oivallus ei suinkaan kerro filosofilegendan nöyryydestä. Sokrates uskoi itsekin olevansa aikansa viisain ajattelija. Sokrateen toteamus kertoo ennemminkin tiedon luonteesta, jonka filosofisuuruus ymmärsi vallan hyvin.
Tiedät oikeasti vain murto-osan siitä, mitä luulet tietäväsi.
Allison Gopnik kysyi UC Berkeleyn kehityspsykologian luennolla, kuinka moni opiskelijoista tietää, miten vetoketju toimii. Lähes kaikki viittasivat. Sen jälkeen hän kysyi, kuka voisi selittää, miten se toimii. Yleisöstä ei löytynyt yhtään henkilöä, joka olisi kyennyt siihen. Toki moni osaa sanoa jotain sen suuntaista, että hakaset yhdistyvät toisiinsa ja niin edelleen. Mutta miten ihmeessä se värkki oikeasti toimii?
Usein oletamme tietävämme, miten jokin asia toimii, kun osaamme kysyttäessä muodostaa jonkinlaisen vastauksen. Varsinaisesta toimintaperiaatteesta meillä ei kuitenkaan ole välttämättä tuon taivaallistakaan aavistusta. Emme vain tajua sitä, koska emme koskaan joudu testaamaan tietämystämme.
Miten vetoketju siis toimii? Tai miten helikopteri pysyy ilmassa? Miten painovoima toimii? Kaikki nämä vaikuttavat ensi kädessä varsin yksinkertaisilta ja helpoilta kysymyksiltä. Vetoketjuhan nyt sulkee takin, kun sen vetää ylös. Helikopterin lavat taas pyörivät ympyrää, ja pitävät värkin ilmassa. Ja painovoimahan nyt on itsestään selvä: maa vetää kamaa puoleensa. Mutta miksi?
Suurin osa siitä, mitä luulemme tietävämme, on itse asiassa vain itsestäänselvyyksien toteamista. Itse toimintaperiaatteesta meillä ei ole usein aavistustakaan. Vetoketjun keksiminen oli fantastinen läpimurto vaateteollisuudelle – harva osaisi vieläkään lonkalta rakentaa oman vetoketjun. Kokeile vaikka. Helikopterin toimintaperiaatteen ymmärtäminen edellyttää puolestaan valtavan monimutkaisen aerodynamiikan teorian tuntemusta. Pyörivät lavat näkee pikkulapsikin. Mutta miten saat värkin pysymään ilmassa niin, ettei se ala kieppua ympäriinsä tai ettei se putoa heti maahan? Ja painovoiman perimmäisestä luonteesta ei edes Stephen Hawkingilla ole kuin häilyviä etiäisiä.
Mitä me sitten tiedämme? Tiedämme paljon arkipäiväisiä asioita. Tässä ruudulla on tekstiä. Joku on kirjoittanut tämän tekstin. Jääkaapissa on maitoa, tai sitten ei. Ja niin edelleen. Mutta vaikka tiedämme yhtä sun toista, tiedämme kuitenkin aivan tavattoman vähän. Jopa viisaimmat meistä.
Siksi viisain on se, joka tietää, ettei tiedä.
Ajattelun ammattilainen 
Kovasti auttaa (auttaisi) myös, jos tietää (tietäisi), mitä muut tietävät – organisaation haasteita…
Vesa,
Tosi on, informaatio voisi kulkea nykyorganisaatioissa jouhevamminkin.
Useimmiten ihmiselle riittää kyllä tuo kovin pinnallinen tieto; kännykällä voi soittaa langattomasti – mitä hyötyä on tietää, miten kännykkä toimii, riittää kun osaa näppäillä tms.
Semmoisella vaistolla ja tunne-elämyksillä, kaikenkarvaisilla ”luovilla prosesseilla” ihminen tässä hektisessä elämässä pärjää paremmin kuin ottamalla kaikista asoista maan ja taivaan välillä perusteellisesti selvää. Ei riitä elämä. On luotettava asiantuntijoihin, jopa joskus poliitikoihin.
Filosofit ovat tietenkin erikseen, nehän nyt pähkäilevät mitä tahansa
– ja siksi kai ihmiset heitä rakastavatkin.
Tammikuu44,
Olet oikeassa; useimmiten pinnallinen tieto riittää. Monet perususkomuksistamme perustvat kuitenkin linjaamani tyyppisiin perusteettomiin olettamuksiin, ja siksi niitä voi olla joskus hyvä ravistellakin hieman.
Ja filosofi voi toki pähkäillä vaikka sitä, kuinka monta enkeliä mahtuu nuppineulan päähän tanssimaan :).
Itse ajattelen helikopterin tapaisista asioista, että okei, pääroottori luo nosteen, pyrstöroottori pitää koneen suorassa ja sitten ei tarvitakkaan muuta kuin tuhoton määrä insinöörityötä. Ehkä siis kuitenkin tunnen helikopterin keskeisimmän idean? (Voi olla, että meni päin honkia. Helikopterisivistykseni on olematon.)
Mutta tarvitseeko helikoptereista tai vetoketjuista tai painovoimasta sen enempää tietääkään?
MK,
Nähdäkseni todellisen tiedon tapauksessa kyse on siitä, että tunnet toimintaperiaatteen niin yksityiskohtaisesti, että voit tarvittaessa toisintaa sen – rakentaa siis oman vetoketjun tai helikopterin. Usein tiedämme kyllä karkeasti, miten jokin toimii, mutta jos joutuisimmekin rakentamaan värkin, kävisi ilmi, että siihen liittyy valtava määrä yksityiskohtia, joista olemmekin autuaan tietämättömiä.
Mutta on totta, ettei meidän onneksi tarvitsekaan monesta asiasta tietää niin yksityiskohtaisesti – riittää, että joku tietää.
Nuo ovat juuri niitä kysymyksiä joita lapset esittävät. Mutta enpä minäkään ole osannut vastata kuin jotain epämääräistä kännykkän toiminnasta, radioaalloista, lentokoneen/helikopterin ilmassa pysymisestä jne. Näin asioista syvällisesti =) kiinnostuneet jälkipolvetkin ovat saaneet vain tuota pintapuolista tietoa.
Nimetön,
Kiitos mainiosta kommentista! Tuosta lapsen uteliaisuudestahan myös tieteellinen edistys ammentaa käyttövoimansa. Tavallaanhan tiedemies onkin vain ylikasvanut lapsi, joka ei ole lakannut ihmettelemästä esimerkiksi radioaaltojen ihmeellisyyttä :).
Painovoima toimii niin, että maa vetää kappaleita puoleensa. Mutta sitten tulee juuri se kysymys miksi maa vetää kappaleita puoleensa? Eihän kaksi kiveäkään vedä toisia puoleensa. Siksi maa vetää kappaleita puoleensa koska sillä on niin iso massa. esim kuu on maapalloa paljon pienempi taivaankappale, joten kuussa on pienempi painovoima, eli kuu vetää kappaleita heikommin puoleensa. Miksi planeetat kiertävät aurinkoa, siksi koska se on isoin massainen kappale aurinkokunnassamme. Ja jos haluaa vielä pohtia painovoimaa niin todennäköisesti meidän aurinkokuntamme kiertää meidän galaksin keskellä olevaa mustaa aukkoa koska sehän on suurin massainen kappale meidän galaksissa. Ja tämäkään ei ole kuin pieni osa siitä että tietäisi kaiken painovoimasta.
Sanot: ”Eihän kaksi kiveäkään vedä toisia puoleensa.” Tarkoitat varmaan: ”Eihän kaksi kiveäkään NÄYTÄ vetävän toisiaan puoleensa.” Kaikkia ilmiöitä ei ole helppoa havaita pelkillä ihmisaisteilla ja se tekee tieteestä kiehtovaa ja samalla monesti epäuskottavaa.