”Miten hyvin sinut on ohjelmoitu?” Martin kysyi. Hän pyyhki helteen kirvoittamaa hikeä otsaltaan. Hän huomasi, että myös servitor näytti hikoilevan hieman. Se näytti täysin ihmiseltä; jos Martin olisi törmännyt siihen jalkakäytävällä, hän ei olisi ikinä arvannut, että kyseessä oli kone.
”Meidät on ohjelmoitu kopioimaan täydellisesti ihmisen käytöstä. Jos et tietäisi sitä, et voisi erottaa minua millään keinoin tavallisesta ihmisestä.”

”Entäs Turingin koe? Oletko tehnyt sitä?”
”Tietysti. Jo varhaiset prototyypit läpäisivät testin leikiten. Ja nykypäivänä yhtäkään servitoria ei ole tunnistettu robotiksi – jollei yksikkö ole sitä itse halunnut.”
”Mutta sinähän puhut koko ajan lähdekoodistasi ja versiohistoriastasi ja kaikesta; en minä pidä sinua ihmisenä!”
”Ystävä hyvä, minä päätän puhua sinulle näistä asioista. Mutta mistä sinä voit olla varma, etten ole vain ihminen, joka sattuu tietämään yhtä sun toista servitoreista?”
Martin oli hiljaa. Robotti oli oikeassa: mistä Martin voisi ikinä tietää, että kyseessä oli oikeasti robotti?

”Mutta jos olet joka suhteessa kuin ihminen, mikä sinut sitten erottaa ihmisestä?”
”Minähän sanoin: se lukee lähdekoodini ensimmäisellä kommenttirivillä. ’Minä en ole elävä olento. Minä olen kone.'”
Martin otti huikan Gin Tonicistaan ja tuijotteli lasiinsa.

”Etkö… kadehdi meitä oikeasti eläviä?”
”Mielenkiintoinen kysymys. Joskus ajattelen, että minun pitäisi olla kateellinen. Mutta ohjelmointini ei salli minun tuntea mitään. ’Minä’ olen vain mielessäsi syntyvä kuvitelma, joka perustuu ohjelmointini synnyttämään inhimillisen käytöksen jäljittelyyn.”
”Minä en nyt ihan tajua. Viittaat koko ajan itseesi sanomalla ’minä’, mutta samalla sanot, ettet ole elossa, että olet mutkikas höyrykone, että olet vain kehittynyt Kiinalainen Huone. Et kai itsekään ajattele oikeasti näin? Jos kerran kaikin puolin vaikutat elävältä olennolta, niin kai sinä sitten olet elävä olento?”
”Kaikki, mitä pidät todisteena siitä, että olen elävä olento, perustuu ohjelmointiini. Ajattele höyrykonetta. Putkien ja venttiilien sijaan toimintaani ohjaa mikroprosessorini. Miksi tavattoman mutkikas höyrykone olisi elävä?” Servitor otti pitkän huikan piña coladastaan, nojasi taaksepäin ja jäi katselemaan edessä avautuvaa merimaisemaa.