Viimeisten parin vuoden aikana neurotieteellinen lehdistö on täyttynyt toinen toistaan lupaavammista tuloksista, joissa magneettikuvauslaite fMRI:n tulosteista on kyetty tulkitsemaan, mitä ihminen ajattelee. Vaikuttavin näistä on mielestäni Kiotossa Yukiasu Kamitanin muutama vuosi sitten tekemä tutkimus, jossa tietokoneohjelma osasi fMRI-tulosteen pohjalta toistaa yksinkertaisia koehenkilön näkemiä kuvioita.
Lähivuosina aivoliittymät kehittynevät niin, että pystymme ohjaamaan ajatuksen voimalla erilaisia laitteita roboteista niin sanottuihin eksoskeletoneihin: päälle puettaviin ulkoisiin robottipukuihin. Näin aivotutkimus voi mahdollistaa esimerkiksi sen, että neliraajahalvaantunut voi taas liikuttaa raajojaan. Jo nyt voit tilata internetistä kypärän, jonka avulla pystyt liikuttamaan esimerkiksi tietokonehiiren osoitinta ajatuksen voimalla.
Pystytäänkö ajatuksia siis lukemaan?
Kyllä. Tietyssä mielessä ajatuksia pystytään lukemaan jo nyt. Luullakseni ajatuspoliisia nähdään silti tuskin vielä hetkeen. Aivot ovat nimittäin aivan valtavan monimutkainen elin. Viime vuoden lopulla julkaistussa Stanfordin yliopiston tutkimuksessa kävi ilmi, että aivojen jokainen hermosolujen välinen kytkentä – synapsi – toimii kuin mikroprosessori. Näitä kytköksiä on aivoissa triljoonia. Aikaisemmin ajateltiin, että ihmisaivot ovat eräänlainen supertietokone. Nyt näyttää siltä, että joka ikinen ihmisaivo on monimutkaisempi värkki kuin kaikki maailman tietokoneet yhteen laskettuna.
Aivoista mitatut fMRI-tulokset eivät myöskään ole sama asia kuin ajattelu. Aivotoiminta kyllä lankeaa usein yhteen ajattelun kanssa – mutta itse ajatukset ovat ennen kaikkea kokemuksia, joita ei voida selittää jäännöksettä pelkkänä aivotoimintana. Viime kädessä ajatusten tulkitseminen aivotulosteesta ei siis eroa olennaisesti ajatusten tulkitsemisesta esimerkiksi ilmeistä ja ruumiinkielestä, jos kohta aivotulkinta voikin kehittyä huomattavasti ruumiinkielen tulkintaa tarkemmaksi.
Harjaantumalla taitavaksi ruumiinkielen ja ilmeiden tuntijaksi on mahdollista päätellä hämmästyttävän yksityiskohtaisia asioita siitä, mitä toinen ajattelee, kuten esimerkiksi mikroilmeitä tutkinut Paul Ekman on tutkimuksissaan osoittanut. Samalla tavoin voidaan tiettyjen aivotoimintojen ja tietyn tyyppisten ajatusten välillä osoittaa yhteys. Aivojen tulkinta kehittyy kuitenkin hurjaa vauhtia. Kuka tietää, mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan.
Ajattelun ammattilainen 
Ah, tartuitpa hyvään aiheeseen!
Yksi filosofisempi heitto:
” mutta itse ajatukset ovat ennen kaikkea kokemuksia, joita ei voida selittää jäännöksettä pelkkänä aivotoimintana. ”
Mitä kaikki se (suurin osa) aivotoiminnasta on, jota emme koe subjektiivisesti? Ts. vaatiiko ajatus mielestäni (tietoisen?) subjektiivisen kokemuksen?
Toisin päin: ajattele jalkapalloa. Aivoissasi aktivoitui juuri monien muiden alueiden joukossa molempien jalkojen tunto- ja liikeaivokuoret (maalivahdilla varmaan myös kädet, hyypiän samilla myös pää). Ajatus jalkapallosta ei tod.näk. palaudu täysin aivodataan, mutta myös kokemus, ajatus, ei ”palaudu” täysin aivoaktivaatioon: et ollut tietoinen mistä ajatuksesi aivotasolla koostuu (jalkojen tuntoaivokuoren aktivaatiot ovat mukana). Se vain tupsahti sanana ja todennäköisesti jonkin asteisena mielikuvana mieleesi.
Jos tekisimme priming kokeen (http://en.wikipedia.org/wiki/Priming_%28psychology%29) jalkapalloa käyttäen, huomaisimme todennäköisesti, että sana ”jalka” ja ”juosta ja ”potkaista” tulisi nopeammin mieleen kuin tavallisesti. Näin ollen ajatuksella on enemmän ominaisuuksia kuin kokemus (subjektiivisessa mielessä) – sillä on ainakin assosiatiivista potentiaalia ja se rakentunee asioista, joita emme ”koe”.
Eli jos ajatus on ennen kaikkea kokemus (tietoinen) en allekirjoita. Jos taas kokemus on uniikki subjektiivinen aktivaatioiden ja potentiaalien elämän aikan syntynyt summa, jolla ei ole mitään tekemistä subjektiivisen hetkellisen kokemuksen kanssa, saattaisin allekirjoittaa.
Tapani,
Kiitos kommentistasi! Nähdäkseni ajatuksissa on sekä tiedostettuja että tiedostamattomia osia. Tiedostettu osa ajatuksesta – ajatus kokemuksena – on kokonaisvaltaisen ajatusprojektin kärki, tai sen lopputulos. Mutta iso osa ajatuksesta on kiinni sekä aivotoiminnan että ympäristön prosesseissa.
Siksi aivotoiminnan rooli ajattelussa on siis lähempänä esimerkiksi ilmeitä, kuin klassisessa näkemyksessä, jossa ajatukset voisi ”lukea” suoraan aivoista, ikään kuin ne olisi taltioitu sinne jonkinlaisessa symbolisessa muodossa.
Lauri,
näissä jutuissahan ei ole kysymys ”ajatusten lukemisesta”, vaan erilaisten laitteiden kontrolloinnista aivojen tuottaman sähköisen toiminnan avulla. Ja tämähän olisi yhtä hyvin mahdollista vaikkapa lihakseen kiinnitettyjen elektrodien avulla.
Jos mieli on todella ”extended”, kuten esität muualla, on selvää, ettei mielen sisältöjä voi lukea rekisteröimällä pelkästään neuronien toimintaa.
Kannattaisi myös ehkä hieman miettiä tarkemmin mitä nuo sanat ”ajatus” ja ”lukeminen” oikeastaan tarkoittavat. Onko ”ajatus” todella olemassa kuin teksti kirjan sivulla?
Timo,
Kiitos kommentistasi! Olet nähdäkseni aivan oikeassa siinä, ettei tilanne eroa lihakseen kiinnitetyistä elektrodeista – tai edes kasvojen ilmeiden tulkinnasta. Ajatusten ”lukemisesta” olen kuitenkin piirun verran eri mieltä.
Nähdäkseni ajatusten lukeminen on yksinkertainen juttu. Henkilö A ajattelee, että p. Henkilö B saa jollakin konstilla selville, että henkilö A ajattelee, että p. Siinä kaikki. Nähdäkseni tässä ei tarvitse sen enempää ihmetellä, onko mieli laajennettu, mitä ajatukset ovat jne. Tällöin mikroilmeet, mentalismi, lihasliikkeiden rekisteröinti, EEG-tulosteet, fMRI-tulkinta sun muut menetelmät, joilla päätellään, mitä joku ajattelee, ovat vain välineitä, joilla tuotetaan yllä määrittelemäni ”ajatusten lukeminen”.
Mielestäni tämä debatti on usein konstruoitu ihan väärin sikäli, että ajatellaan, että ajatusten lukemisessa olisi jotain ihmeellistä tai mystistä. Ihan samalla tavallahan me ”luemme” ajatuksia joka päivä päättelemällä toisen kasvon ilmeistä, äänenpainoista sun muista, mitä toisella on mielessään. fMRI tarjoaa vain lisää arsenaalia tähän sinänsä aika yksiselitteiseen toimenpiteeseen.
Viimeiseen kappaleeseen taisin jo vastata yllä olevassa kommentissani Tapanille: ajatus on prosessi, joka tuottaa tietoisen tuloksen. Ajatusten ”lukeminen” on kyky toistaa nämä tulokset päättelemällä ne esimerkiksi fMRI-tulosteesta.
Lauri, olen ihan samaa mieltä ajatusten lukemisesta silloin kun se ymmärretään siihen tapaan kuin sinä sen kuvaat. Kysymyshän ei ole ”lukemisesta”, vaan itse asiassa ”jakamisesta” eli siitä, että kytkeytymällä toisen ihmisen toimintaan voidaan jakaa hänen kokemuksiaan, tunteitaan ja aikomuksiaan. Juuri tämä ihmisen erinomainen kyky (joka on varmasti jossain määrin ominainen myös kaikille sosiaalisille eläimille) on kaiken yhteistyön ja sosiaalisen toiminnan perusta.
”Ajatusten luku” terminä häiritsee minua ehkä pääosin siksi, että monet aivotutkijat (ja erityisesti aivotutkimuksen popularisoijat) todella kuvittelevat ajatusten sijaitsevan aivoissa ja olevan luettavissa sieltä sähköisten tai hemodynaamisten mittausten avulla jotenkin ”objektiivisesti”. Tosiasia on kuitenkin, että vaikka voimmekin todeta jonkin aivoalueen aktivoituvan tietyn ajatuksen yhteydessä, meillä ei ole mitään perusteita päätellä toiseen suuntaan eli aivoalueen aktivaatiosta ajatuksen sisältöön. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että aivotoiminnan merkitys ei ole toiminnassa itsessään, vaan siinä, minkälaisessa yhteydessä tämä toiminta syntyy. Aivan samoin käden liikkeestä ei sellaisenaan voi päätellä mitään, jollei tunne tilannetta jossa liikettä hyödynnetään. Sama liike voi merkitä esimerkiksi lyömistä, pysäyttämistä tai varoitusta.
Kyllä tuo ajatuksien lukeminen on mahdollista ilman ilmeitä ja kehon reaktioita ja vieläpä silleen ettei luettava ole lähimaillakaan,itse olen kokenut kyseistä jo vuoden verran.kylläpä oli outoa alussa koska en saannut ajattelua loppumaan.nyt sitten ollaan sen takia psykiatsella sairaalalla.että haudipaudi!peace!
At last, sonoeme who comes to the heart of it all