Miten laajennettu mieli muuttaa maailmasi

Kävimme taannoin Heurekassa. Jossakin vaiheessa vierailuamme huomasin, että tiedekeskuksen pääsalin seinään oli kirjoitettu hujan hajan näennäisesti merkityksettömiä sanoja. Seinällä luki esimerkiksi: Alcaid, Mizar, Alioth, Megrez ja niin edelleen. Ihmettelin, mitä virkaa tällaisella loitsimisella on tiedekeskuksen seinällä.

Uteliaisuuteni ei hellittänyt, ja niinpä otin laajennetun mieleni apuun. Avasin iPhonen selaimen ja syötin eriskummalliset nimet Googlen hakukenttään. Salamannopeasti selain palautti ensimmäisenä hakutuloksena Wikipedian sivun nimeltä Ursa Major – eli Ison Karhun tähtikuvio.

Siinä silmänräpäyksessä koko kokemukseni seinälle riipustetuista käppyröistä muuttui.

Ensinnäkin, Wikipedia valisti minua siitä, ettei kyseessä ollut suinkaan alkukantainen loitsu. Nimet kuuluivat Ison Karhun muodostaville tähdille. Ja samassa valkeni toinenkin seikka. Sanoja ei oltu suinkaan räiskitty seinälle sattumanvaraisesti. Päin vastoin, sanat itse muodostivat tuttuakin tutumman Ison Karhun kauhamaisen kuvion.

Löytämällä sekunneissa juuri tuossa tilanteessa tarvitsemani informaation, koko kokemukseni Heurekan seinästä muuttui. Vaikka netistä kaivettu informaatiopalanen ei itsessään sisällä syvällistä merkitystä, yhdistettynä olemassaolevaan tietämykseesi se on usein juuri se puuttuva lenkki, joka mullistaa koko kokemusmaailmasi radikaalisti.

Laajennetun mielen avulla voit valita nopeasti loistavan illallisviinin, tunnistat metsäsieniä kuin partiolainen ja muistat vuosiluvut ja faktat kuin Trivial Pursuit -nero. Verkko on täynnä tietoa, mutta jotta voisit arjen tuoksinassa hyödyntää tuota tietoa käytännössä, tulee siihen päästä käsiksi kaikkialla, ja vieläpä riittävän nopeasti. Tässä auttavat laajennetun mielen menetelmät.

Jos haluat ottaa käyttööön laajennetun mielesi, tutustu Filosofian Akatemian Laajennettu mieli -oppaaseen. Voit ladata sen maksutta tästä. Voit myös tutustua viime kesänä toimintansa aloittaneen laajennettu mieli -aivoriihemme toimintaan lukemalla blogiamme. Sen löydät täältä.

Onko ajatusten lukeminen mahdollista?

Viimeisten parin vuoden aikana neurotieteellinen lehdistö on täyttynyt toinen toistaan lupaavammista tuloksista, joissa magneettikuvauslaite fMRI:n tulosteista on kyetty tulkitsemaan, mitä ihminen ajattelee. Vaikuttavin näistä on mielestäni Kiotossa Yukiasu Kamitanin muutama vuosi sitten tekemä tutkimus, jossa tietokoneohjelma osasi fMRI-tulosteen pohjalta toistaa yksinkertaisia koehenkilön näkemiä kuvioita.

Lähivuosina aivoliittymät kehittynevät niin, että pystymme ohjaamaan ajatuksen voimalla erilaisia laitteita roboteista niin sanottuihin eksoskeletoneihin: päälle puettaviin ulkoisiin robottipukuihin. Näin aivotutkimus voi mahdollistaa esimerkiksi sen, että neliraajahalvaantunut voi taas liikuttaa raajojaan. Jo nyt voit tilata internetistä kypärän, jonka avulla pystyt liikuttamaan esimerkiksi tietokonehiiren osoitinta ajatuksen voimalla.

Pystytäänkö ajatuksia siis lukemaan?

Kyllä. Tietyssä mielessä ajatuksia pystytään lukemaan jo nyt. Luullakseni ajatuspoliisia nähdään silti tuskin vielä hetkeen. Aivot ovat nimittäin aivan valtavan monimutkainen elin. Viime vuoden lopulla julkaistussa Stanfordin yliopiston tutkimuksessa kävi ilmi, että aivojen jokainen hermosolujen välinen kytkentä – synapsi – toimii kuin mikroprosessori. Näitä kytköksiä on aivoissa triljoonia. Aikaisemmin ajateltiin, että ihmisaivot ovat eräänlainen supertietokone. Nyt näyttää siltä, että joka ikinen ihmisaivo on monimutkaisempi värkki kuin kaikki maailman tietokoneet yhteen laskettuna.

Aivoista mitatut fMRI-tulokset eivät myöskään ole sama asia kuin ajattelu. Aivotoiminta kyllä lankeaa usein yhteen ajattelun kanssa – mutta itse ajatukset ovat ennen kaikkea kokemuksia, joita ei voida selittää jäännöksettä pelkkänä aivotoimintana. Viime kädessä ajatusten tulkitseminen aivotulosteesta ei siis eroa olennaisesti ajatusten tulkitsemisesta esimerkiksi ilmeistä ja ruumiinkielestä, jos kohta aivotulkinta voikin kehittyä huomattavasti ruumiinkielen tulkintaa tarkemmaksi.

Harjaantumalla taitavaksi ruumiinkielen ja ilmeiden tuntijaksi on mahdollista päätellä hämmästyttävän yksityiskohtaisia asioita siitä, mitä toinen ajattelee, kuten esimerkiksi mikroilmeitä tutkinut Paul Ekman on tutkimuksissaan osoittanut. Samalla tavoin voidaan tiettyjen aivotoimintojen ja tietyn tyyppisten ajatusten välillä osoittaa yhteys. Aivojen tulkinta kehittyy kuitenkin hurjaa vauhtia. Kuka tietää, mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan.

20 pientä ajatusta

1. Kieli on järjen aviopuoliso.
2. Isot asiat kasvavat pienistä asioista ja pienet asiat kasvavat tehdyistä asioista.
3. Ainoa asia, jota emme varmuudella pysty tekemään on se, jota emme ole vielä ajatelleet; ja sitä voimme ajatella seuraavaksi.
4. Asiat eivät useimmiten ole niin kiireisiä tai niin tärkeitä kuin luulet.
5. Itsetunto ei liity siihen, mitä sinulla on; se liittyy siihen, mitä sinä teet.
6. Ihmisen ei tulisi tehdä mitään, mitä hän ei halua, paitsi jos hän ei halua tehdä mitään, hänen tulisi tehdä kaikkea.
7. Savenvalaja ei tarvitse rahaa; savenvalaja tarvitsee savea.
8. Ei vaadi suurta lahjakkuutta sanoa, mitä jokin ei ole; on nähtävä kauas, jotta voi sanoa, mitä jokin on.
9. Järki kertoo sen, mitä on jo osattu tehdä; mielikuvitus kertoo sen, mitä tullaan osaamaan tehdä.
10. Jokaisessa asiassa on kaunis puoli ja ruma puoli; kumpaa sinä päätät katsoa?
11. Ihminen oppii silloin, kun hän on kiinnostunut oppimastaan.
12. Ymmärrys ei ole yksityisasia.
13. Historia on niin kuin rikkinäinen puhelin: tarina muuttuu joka kertomalla.
14. Jokainen koti- ja työympäristöösi valitsemasi esine ohjaa jollakin tavalla ajatteluasi.
15. Suurin osa omistamistasi tavaroista on turhia.
16. On vain yksi tapa epäonnistua: se on jättää yrittämättä.
17. Jokainen erehdys sisältää uuden taidon siemenen.
18. Positiivinen ajattelu synnyttää positiivista todellisuutta.
19. Meidän pitäisi taistella koko mahdillamme paremman maailman puolesta niin, että parempi maailma myös syntyy. Se vain ei välttämättä ole se maailma, jonka puolesta taistelimme.
20. Yksi strategisesti sijoitettu hymy voi muuttaa koko maailman.

Ajattelun ammattilainen lomailee joulun yli. Seuraava blogipostaus ilmestyy maanantaina 3.1.2011. Hyvää joulua ja riemukasta uutta vuotta kaikille!

5 askelta joulustressin lievittämiseen

Näin joulun alla alkaa kiire painaa päälle, ja stressikierrokset nousevat uusiin ulottuvuuksiin. Samalla kun töissä pitää saada hommat hoidettua ennen joululomia, pitäisi vielä shoppailla joululahjat ja järjestää joulujuhla kuusineen ja kinkkuineen. Ei mikään ihme, jos päätä alkaa pian kiristää vanne.

Ihmisellä on käytössään noin seitsemän yksikön kokoinen työmuisti. Siinä ovat koko tietoisen ajattelumme rajat. Jokainen päähän pälkähtävä ajatus varaa työmuistista yhden huomiokanavan. Kun mielessä on vaivaiset seitsemän ajatusta samaan aikaan, ei tietoinen toiminta ole enää mahdollista. Seinät kaatuvat päälle.

Samalla kun työmuistia pyörittävä etuotsalohko käsittelee tuon seitsemän yksikköä sekunnissa, jauhaa muu aivotoiminta hulppeat puolitoista miljoonaa yksikköä sekunnissa. Ei mikään ihme, että päähän putkahtaa milloin mitäkin.

Stressitaso nousee sitä mukaa, mitä enemmän työmuisti kuormittuu päähän pälkähtävistä asioista. Merkittävimpiä muistuttelijoista ovat hoitamattomat asiat. Tästä syystä tehtäväkentän konkretisoiminen ja haltuun ottaminen on yksi tehokkaimmista stressin lievittäjistä. Tässä viisi yksinkertaista askelta, joilla saat hoitamattomat asiat järjestykseen ja pystyt keskittymään olennaiseen.

1. Kerää kaikki tehtävät yhteen paikkaan

Pidä aina mukanasi muistikirjaa. Kirjoita uudet vastaan tulevat tai mieleen juolahtavat tehtävät ylös heti kun ne ilmaantuvat. Käytä muistikirjaa vain keräämiseen – älä mieti asiaa sen enempää. Näin saat mielessäsi risteilevät ajatusohjukset haarukoitua talteen niin, etteivät ne pommita sarjatulella etuotsalohkoasi.

Keräämällä mieleesi juolahtavat ajatukset ylös ulkoistat ne. Kun vielä varmistat, että jokainen vihkoon keräämäsi askare tulee varmasti hoidettua, lakkaa mielesi muistuttamatta niistä. Näin työmuistisi vapautuu käytettäväksi kulloinkin käsillä olevalle tehtävälle. Parhaassa tapauksessa tuloksena on miellyttävä flow-tila, jossa kaikki soljuu eteenpäin kuin itsestään.

2. Koosta keräämistäsi tehtävistä luotettava järjestelmä

Pelkkä kerääminen ei vielä riitä rauhoittamaan mielesi syövereitä. Keräämisen lisäksi on huolehdittava siitä, että kerätyt tehtävät myös tulevat hoidetuiksi. Tästä syystä kannattaakin rakentaa järjestelmä, joka on kaikenkattava ja luotettava.

Järjestelmän on oltava kaikenkattava, sillä muuten päähän pesiytyneet hoitamattomat tehtävät muistuttelisivat yhä itsestään. Sen on oltava luotettava, sillä jos et luota systeemiisi, ei siihen luota alitajuntasikaan.

3. Pura keräämäsi tehtävät konkreettisiin osatoimiin

Järjestelmäsi on myös oltava konkreettinen – muutoin joudut aina listojesi kanssa plärätessäsi miettimään pääsi puhki, mitä aiot tehdä seuraavaksi. ”Joululahjojen ostaminen” on esimerkiksi tehtävänä auttamattoman epämääräinen: minkälainen toimi on joululahjojen ostaminen? ”Osta Lego-paketti Penan pojalle” on puolestaan selkeä ja tarkkarajainen askare, jonka voit suorittaa heti, kun Legoja on käsillä.

Henry Fordin mukaan mikään tehtävä ei ole erityisen vaikea, kun sen jakaa riittävän pieniin osiin. Pura siis keräämäsi tehtävät osiin tunnistamalla, mikä on se seuraava konkreettinen askel, jonka tehtävä vaatii edetäkseen. Näin et joudu vaivaamaan päätäsi listaasi tarkastellessasi, vaan voit hoitaa askareet nopeasti ja ketterästi yhden toisensa jälkeen.

4. Jaa listat konteksteihin

Kreikkalaisfilosofi Epiktetus on todennut, että ainoa tie onneen on lakata huolehtimasta siitä, mihin ei voi vaikuttaa. Jos olet unohtanut puhelimesi kotiin, on aivan turha huolehtia hoidettavista puheluista – et mahda niille mitään ennen kuin saat kapulasi taas käteen.

Jaa siis keräämäsi tehtävät vielä listoihin sen mukaan, missä ne voi suorittaa, tai mitä ne vaativat. Näin pystyt nappaamaan käteesi aina sen listan, joka sopii parhaiten olosuhteisiisi. Hyviä listoja ovat esimerkiksi ”koti”, ”toimisto”, ”puhelin” ja ”tietokone”.

5. Ajoita keräämäsi tehtävät

Listaan keräämillesi toimille kannattaa antaa lopuksi määräpäivä. Näin ne tulevat varmasti hoidettua ajallaan. Lisäksi kunakin päivänä erääntyvät vain sille päivälle ajoitetut askareet. Näin et joudu huolehtimaan yhden päivän aikana koko tehtäväkentästäsi.

Anna kokoamillesi toimille määräpäivät ja listaa ne määräpäiväjärjestykseen. Kun teet tämän operaation esimerkiksi kerran viikossa, pysyy järjestelmäsi myös jatkuvasti ajan tasalla. Kerää vielä iltaisin omaan listaansa seuraavana päivänä erääntyvät tehtävät. Näin varmistat, että tehtävät tulevat hoidettua ajallaan, eikä alitajuntasi tarvitse kantaa niistä huolta.

Kun käytössäsi on kattava järjestelmä, jossa tehtäväkenttäsi on pilkottu konkreettisiin osatoimiin ja järjestelty sen mukaan, missä ne voi suorittaa, osaa tiedostamaton mielesi lakata muistuttelemasta hoitamattomista asioista. Näin alitajuntasi vapautuu sellaiseen käyttöön, missä se on parhaimmillaan, esimerkiksi ideointiin ja uuden keksimiseen. Samalla myös työmuistisi vapautuu ja pystyt keskittymään häiriöttä aina käsillä olevaan tehtävään. Tuloksena mieli on kuin vettä vaan, ja työskentely kuin kuplia puhaltelisi.

Lisää vinkkejä stressittömään työhön löydät Filosofian Akatemian Ajattelunhallinnan oppaasta. Lataa se maksutta täältä.

Koulutusta laajennetulla mielellä

Kävimme pari kuukautta sitten perheeni kanssa sienimetsässä. En tiedä sienistä juuri muuta, kuin että punaisia valkopilkkuisia sieniä ei kannata syödä. Vaimoni on sen sijaan vanha partiolainen ja tunnistaa kymmenittäin sieniä tuosta vain.

Siellä metsässä samotessamme mieleeni juolahti kuitenkin katsastaa, löytyisiköhän iPhoneeni jotakin tarpeeseen sopivaa ohjelmaa. Kuinka ollakaan, App Storesta löytyi suomenkielinen Sieniopas. Ohjelma toimii niin, että syötät siihen sienen kuvauksen – lakin muodon ja värin, helttojen harvuuden ja niin edelleen – ja ohjelma palauttaa löydetyn sienen tiedot.

Tilanne muuttui kuin taikaiskusta. Nyt tunnistin sienen toisensa jälkeen – jopa isohaperon, joka oli vaimollenikin vieras. Käytännössä pystyin tunnistamaan sieniä siinä, missä sienikurssit käynyt vaimonikin.

Otin metsässä käyttöön laajennetun mieleni.

Laajennettu mieli on filosofien Andy Clarkin ja David Chalmersin esittämä hypoteesi, jonka mukaan jokainen sellainen tiedonlähde, joka on käytettävissä yhtä nopeasti kuin biologinen mieli, on samalla tavoin osa mieltä. Vaimoni oli painanut joukon sieniä mieleensä, itse taas katsoin ne Sieniopas-ohjelmasta. Tulos oli sama: kumpikin tunnisti sienen toisensa jälkeen.

Nykyään laajennettu mieli on jokaisen käytössä: se vaatii vain älykännykän. Verkkoon kytketyllä mobiililaitteella haet tarvittavan tiedon Googlesta, Wikipediasta tai vaikkapa Sienioppaasta sekunneissa. Mieleenpainaminen ei ole enää entiseen tapaan välttämätöntä tulosten aikaansaamiseksi.

Nykykoulu perustuu kuitenkin yhä pitkälti informaation mieleenpainamiseen. Herääkin kysymys, mitä järkeä on vuosilukujen ja kivilajien opettelemisessa siinä vaiheessa, kun laajennettu mieli on jokaisen koululaisen arkipäiväinen työkalu.

Osallistuin viime perjantaina Tampereella järjestettyyn TEDx Proacademy -tilaisuuteen, jossa esitelmöin aiheesta ”Education with an Extended Mind”. Esitelmä oli osa kolmen esitelmän kokonaisuutta, jossa käsittelimme yhdessä Mysites-verkkoyhtiön Ramine Darabihan ja Skypen Jaan Tallinnin kanssa teknologian vaikutuksia tulevaisuuden kouluun. Tilaisuudessa linjasin viisi erilaista painopistettä, joilla voisimme kehittää nykykoulua niin, että se palvelisi paremmin informaatioajan kansalaista. Näistä linjanvedoista lisää keskiviikon blogipostauksessa.

PS. Jos haluat ottaa käyttöön laajennetun mielesi, tutustu Filosofian Akatemian Laajennettu mieli -oppaaseen. Voit ladata sen maksutta tästä.

”Minä en ole minä, minä olen me”

Isoveljeni kertoi aikanaan hauskan armeijatarinan. Hän oli tullut tupakkapaikalle, mutta huomannut savukkeiden loppuneen. Tupakkapaikalla tuprutteli yksinään pari vuotta vanhempi vänrikki. Isoveli kysyi: ”Liikenisiköhän sinulta yksi tupakka?”

Tähän vänrikki totesi tuohtuneena: ”Alokas Järvilehto, minä en ole minä. Minä olen me!” Isoveli oli tehnyt armeijahierarkiassa kardinaalimokan. Eihän nyt vanhempaa upseeria sovi sinutella. Kuinka ollakaan, vänrikki oli kuitenkin aivan oikeassa.

Sinä et ole sinä. Sinä olet te.

Kukaan meistä ei ole täällä yksin. Joka ikinen aikaansaannoksesi riippuu aivan yhtä paljon niistä ihmisistä, joiden kanssa olet tekemisissä kuin sinustakin. Edison ei olisi keksinyt hehkulamppuaan ilman USA:n parhaimmistosta koostunutta työryhmäänsä. Eikä Einsteinin maailmaa mullistanutta läpimurtoa olisi syntynyt, jollei Mileva Maric olisi tarkistanut suhteellisuusteorian yhtälöiden paikkansapitävyyttä.

Tämän takia onkin hyvä kiinnittää huomiota siihen, minkälainen ”me” juuri sinä olet. Minkälaisten ihmisten kanssa teet asioita? Tuleeko sinulle työtovereistasi tai vapaa-ajan kavereistasi hyvä olo, vai saako joku sinut säännönmukaisesti pois tolaltaan? Ympäristösi on osa alitajuntaasi. Muokkaamalla ympäristöäsi muutat myös konkreettisesti sitä, minkälaisia ajatuksia mielessäsi liikkuu.

Loppujen lopuksi voit vaikuttaa omalla toiminnallasi valtavan paljon siihen, minkälainen ”me” sinä olet. Hankalaa työtoveria kannattaa vältellä mahdollisuuksien mukaan – joskus voi jopa olla kannattavaa vaihtaa työpaikkaa omaa hyvinvointia edistääksesi. Jos sen sijaan kohdalle sattuu taitava ja ihastuttava kollega, kannattaa näistä aarteista pitää kiinni henkeen ja vereen.

Ystävyyssuhteissa kannattaa suosia puolestaan ihmisiä, jotka jakavat aidosti kanssasi samoja kiinnostuksenkohteita – sellaisia, joiden kanssa aika kuluu kuin siivillä. Nykyaikana tuntuu siltä, että yhä enemmän korostetaan sosiaalisen elämän runsautta: Facebook-kavereita pitäisi olla mielellään tuhat, ja jos ei vähintään viisi kaveria pyydä ulos perjantaina, täytyy jotakin olla pielessä. Ystävyyssuhteissa, niin kuin muussakin elämässä, kannattaa kuitenkin yleensä panostaa laatuun, ei määrään.

Erityisesti kannattaa pyrkiä löytämään ympärillesi arjessa kutsumuksellisesti ja intohimoisesti omaan alaansa suhtautuvia ihmisiä. Jos kohdallesi osuu innosta sädehtivä lääkäri, kampaaja, hieroja, kirjanpitäjä, putkimies, siivooja tai vaikkapa sushikokki, pidä hänestä kynsin hampain kiinni. Kerää ympärillesi oma tiimisi – joukko innostavia ihmisiä, joiden kanssa voit yhdessä tehdä maailmaa askel askeleelta paremmaksi. Kutsumuksellisia ihmisiä ei ole maailmassa koskaan liikaa. Jokainen kutsumuksellinen ihminen, jonka kanssa olet tekemisissä arkisessa kanssakäymisessä lisää myös sinun elämänlaatuasi.

Lopuksi, on myös ensiarvoisen tärkeää pitää huolta lähipiiristäsi ja ympäristöstäsi. Jos lähiympäristösi voi huonosti, myös sinä voit huonosti. Ympäristösi on osa alitajuntaasi. Se tuottaa mieleesi jatkuvasti uusia ajatuksia. Ympäristösi on ihan konkreettinen osa sinua. Sinä et ole sinä. Sinä olet te.

Missä alitajuntasi sijaitsee?

Freudiin asti koko alitajunnan käsite oli länsimaissa tuiki tuntematon. Huolimatta 1800-luvulla yleistyneistä tiedostamatonta mieltä käsittelevistä tutkimuksista oli yleisesti vallalla käsitys siitä, että ihmisen ajattelu on kauttaaltaan tahdonvaraista. Kun Freud esitteli uraauurtavan mielen kolmijaottelunsa 1900-luvun taitteessa, koko ihmiskäsityksemme mullistui: emme hallitsekaan ajatuksiamme. Itse asiassa iso osa ajattelustamme tapahtuu ulottumattomissamme alitajunnan, tai oikeammin tiedostamattoman mielen, syövereissä.

Freud jakoi ihmismielen kolmeen osaan. Nämä olivat id, ego ja superego. Ego tarkoittaa minäkokemusta: se on siis tietoinen mielemme. Superego on puolestaan tahto tai omatunto: moraalinen ohjaaja, joka pyrkii pitämään toimintamme kurissa. Id, latinaksi ”se”, tarkoittaa taas alitajuntaa tai tiedostamatonta: sitä syöveriä, josta monet ajatuksemme kumpuavat. Maailma puolestaan jää ihmisen ulkopuolelle erillisenä toiminnan ympäristönä. (Katso havaintokuva tästä.)

Alitajuntasi ei kuitenkaan sijaitse vain pääsi sisässä.

Vuonna 1989 Manfred Zimmermann mittasi tietoisen ja tiedostamattoman mielen kapasiteettia.* Kävi ilmi, että tietoinen mieli pystyy prosessoimaan kerrallaan 45 bittiä informaatiota sekunnissa. Se on siis noin kuusi yksikköä. Tiedostamaton jauhaa puolestaan hulppeat 11.2 miljoonaa bittiä sekunnissa – siis noin 1.4 miljoonaa yksikköä. Ei siis mikään ihme, että mieleen pulpahtaa milloin mitäkin.

On kuitenkin syytä kysyä, mistä nämä kaikki ajatukset juolahtavat mieleen. Aivotutkimuksen tämän hetkinen tietämys kertoo, että aivojen etuotsalohkolla on keskeinen rooli tiedostamisessa. Neurotieteilijä saattaisi ajatella, että tietoinen toiminta perustuu siis siihen, että ajatusprosessit synnyttävät sähkökemiallisia reaktioita etuotsalohkossa; etuotsalohkon ”prosessointiteho” on siis tuon 45 bittiä sekunnissa. Loput aivoista taas prosessoivat noin 249’000 kertaa enemmän informaatiota sekunnissa. Ajattelua ei voi kuitenkaan typistää pelkäksi aivotoiminnaksi.

Jos pyydän sinua ajattelemaan ruusua, ei mieleesi juolahtava ruusun kuva ole suinkaan pelkkää aivotoimintaa. Ajatellessasi ruusua koet mielessäsi ruusun kuvan. Kytkeytymällä kokemukseesi ajatus ylittää siis puhtaan aivotoiminnan rajat. Ajatusta ei voi kuitenkaan rajata edes mielessäsi olevaksi ruusun kuvaksi. Jos aivosi eivät toimisi kunnolla, et pystyisi ajattelemaan ruusua. Vaikka ruusun ajatusta ei voi typistää aivotoiminnaksi, ruusun ajatus kuitenkin edellyttää aivotoimintaa.

Itse asiassa ruusun ajatuksen juuret ulottuvat vielä pidemmälle. Jos en nimittäin olisi äsken pyytänyt sinua ajattelemaan ruusua, ei koko ajatusta olisi myöskään koskaan syntynyt. Myös pyyntöni kuuluu siihen prosessiin, joka on synnyttänyt kokemuksesi ruusun kuvasta. Ajatukset ovat siis prosesseja, jotka synnyttävät kokemuksia.

Maailmassa on käynnissä jatkuvasti lukematon määrä prosesseja. Osa näistä – noin 1.4 miljoonaa sekunnissa – kytkeytyy sinun aivotoimintaasi aistinvaraisesti. Näistä puolestaan murto-osa synnyttää tietoisen kokemuksen. Valtaosa tietoisuuteesi asti ehtivistä ajatuksistasi saa siis alkunsa pääsi ulkopuolelta. Itse asiassa suurinta osaa ajatuksistasi ei olisi lainkaan olemassa ilman ympäristöäsi.

Alitajuntasi rajat eivät seuraa pääsi rajoja. Alitajuntaasi kuuluu koko ympäristösi. Mielesi rajat eivät siis kulje pääsi sisällä, vaan ne ulottuvat koko maailmaan. Freudin kolmijakoa mukailevassa kuvassa id:n ja maailman välillä ei ole tarkkaa rajaa. Ego sijaitsee ympärillesi levittäytyvien ajatusprosessien keskiössä, johon murto-osa ympärilläsi – niin ympäristössäsi kuin aivoissasikin – olevista prosesseista rekisteröityy. Ja kaiken keskellä on tahto, joka ohjailee mielessäsi juoksevia mietteitä. (Katso havaintokuva tästä.)

Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa. Ajatusprosessit, joista pieni osa rekisteröityy tietoisuuteesi, sijaitsevat myös ympärilläsi. Alitajuntasi laajenee koko lähiympäristöösi, ja sitä kautta koko maailmaan. Tästä seuraa, että oma hyvinvointisi ei siis ole vain egosi hyvinvointia. Jos lähimmäisesi voivat huonosti, syöttää alitajuntasi mieleesi kielteisiä ajatuksia. Niiden seurauksena sinullakin on paha olla. Omasta alitajunnasta kannattaakin pitää hyvää huolta.

* Zimmermann, Manfred (1989). “The nervous system in the context of information theory.” Teoksessa R. F. Schmidt & G. Thews (toim.), Human Physiology, Springer, ss. 166-173.

4 askelta tehokkaaseen priorisointiin

Nyt kun syksy on taas lähdössä täyteen vauhtiin, häämöttää monen horisontissa sama vanha ongelma: tekemistä on valtavasti, mutta vyyhden päistä ei ole tietoakaan. Nykyaikainen elämä on pirstaloitunut toinen toistaan pienempiin tehtäväatomeihin, joiden hallinnointi on liki mahdotonta.

Tehtäväkentän hallinnoimisessa auttaa kyllä esimerkiksi ajattelunhallinta. Ei kuitenkaan riitä, että hallinnoi tehtäväkenttää tehokkaasti. Kuten Stephen Covey on sanonut, ”Ei riitä, että hakkaat puita tehokkaasti. Pitää hakata oikeassa metsässä.” Keskeiseksi kysymykseksi nousee siis: ”Mistä tiedän, mikä on juuri minulle olennaista?”

Nykyaikana tehtäviä on niin turkasesti, että niistä keskeisten poimiminen näyttää lähes mahdottomalta: kaikkihan ne ovat tärkeitä! Onneksi tehtäväkenttään saa tolkkua muutamalla yksinkertaisella toimella. Seuraavassa esittelen neljä yksinkertaista askelta, joilla otat puolessa tunnissa selvää oman tehtäväkenttäsi arvojärjestyksestä.

1. Tiedä, mitä olet tekemässä

Tärkeysjärjestyksen löytäminen on konstikasta, jos et tiedä, mitä olet tekemässä. Kirjoita siis aluksi ylös kaikki hankkeet, jotka sinun täytyy tehdä ja jotka sinä haluat tehdä lähitulevaisuudessa. Jos toimesi asustavat alitajuntasi syövereissä, et voi tehdä niille tietoisesti mitään. Tällöin ne putkahtelevat mieleesi silloin kun lystäävät. Jos sen sijaan ulkoistat ajatuksesi kirjoittamalla ne paperille, pystyt ensinnäkin hahmottamaan kerralla koko toimintakenttäsi, ja toisekseen muokkaamaan sitä mieleiseksesi.

Kirjoita siis paperille kaikki käynnissä olevat työn ja vapaa-ajan hankkeet sekä vastuualueesi. Kirjoita ylös myös sellaiset hankkeet, joiden lähitulevaisuudessa aloittamista olet suunnitellut. Jos töissä on käynnissä kehitysprojekti tai toimiston muutto, kirjaa nämä ylös listaasi. Samaten jos kotona häämöttää kellarin siivous tai kylpyhuoneremontti, kirjaa se mukaan. Listalle kuuluvat myös kaikki harrastukset puutarhanhoidosta lenkkeilyyn. Lopuksi listaa vielä vastuualueesi: talonyhtiön hallituspaikka, nappulaliigan vetovastuu tai vaikkapa opiskelijajärjestön tiedotusvastaavan pesti.

2. Tutustu tehtäväkenttääsi

Kun olet kerännyt hankkeesi ja vastuualueesi ylös, kirjoita muutaman kappaleen pituinen kuvaus jokaisesta hankkeesta ja vastuualueesta. Näin tutustut syvällisemmin siihen, mitä kaikkea hankkeesi todella edellyttävät ja miksi olet sitoutunut niihin. Syventymällä koko tehtäväkenttääsi tutustut paremmin siihen, miksi oikeasti teet sitä, mitä teet.

Pyri vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: ”Mikä tämä tehtävä on?” ”Mitä siitä seuraa?” ”Mikä sen paras mahdollinen lopputulos on?” ”Mitä se mahdollistaa?” ja ennen kaikkea: ”Miksi tämä tehtävä on tärkeä?”

Nappulaliigan koutsi voisi esimerkiksi vastata: ”Valmennan paikallisia ekaluokkalaisia paremmiksi jalkapalloilijoiksi. Tämän seurauksena lapset oppivat liikkumaan ja nauttimaan ulkoilusta sekä kehittyvät taitavammiksi ja sosiaalisemmiksi ihmisiksi. Parhaassa tapauksessa jokainen osallistuja nauttii pelaamisesta täysin rinnoin ja joku saattaa jopa löytää oman juttunsa urheilun parista. Tehtävä on tärkeä, koska sitä kautta pystyn vaikuttamaan myönteisesti paikkakunnan lasten elämään edesauttamalla heidän harrastusmahdollisuuksiaan. Samalla pääsen myös toimimaan urheilun parissa, joka on minulle erittäin tärkeää.”

3. Tutki tehtäväkenttääsi

Piirrä kirjaamista hankkeista ja vastuualueista miellekartta. Ota A4- tai A3-kokoinen paperiarkki. Kirjoita arkin keskelle: ”Syksyn 2010 aktiviteetit.” Kirjoita nyt kaikki ykköskohdassa keräämäsi hankkeet ja vastuualueet paperille ja ympäröi ne. Yhdistä toisiaan tukevat hankkeet viivoilla. Yhdistele eri aktiviteettejasi parhaaksi katsomalla tavalla ja lisää paperille myös edellisessä kohdassa esiin nousseita oivalluksia.

Pyri hahmottamaan, mitkä hankkeista tukevat toisiaan, mitkä tuntuvat jarruttavan toisia hankkeita, ja mitkä eksyvät yksin paperin laidalle potkimaan kiviä vailla mitään yhteyttä muuhun elämääsi. Näin synnytät mielikuvan siitä, miten elämäsi eri osa-alueet tukevat toisiaan, ja millä tavoin ne liittyvät toisiinsa – tai liittyvätkö ne lainkaan toisiinsa. Juoksuharrastus voi esimerkiksi toimia nappulaliigan tukena, ja jos työn puolesta tulee lähinnä istuttua toimistossa, edistää urheilu myös työhyvinvointia.

Pyri myös miettimään, miten hankkeesi liittyvät kutsumukseesi tai siilikonseptiisi – millä tavoin ne edistävät elämääsi kohti sitä, mitä juuri sinä olet parhaillasi.

4. Rakenna tärkeysjärjestys

Sanon tämän englanniksi, koska suomeksi se kuulostaa kömpelöltä: ”There is no task as easy as no task.” Jos voit jättää jotain pois, jätä se pois. Jos pestisi talonyhtiön hallituksessa ei tue mitään oikeasti tärkeää elämän osa-aluetta, jättäydy pois hallitusvastuusta. Ja jos taas työprojektisi sotivat toisiaan vastaan, ota asia esiin pomon kanssa ja pyri järkeistämään toimenkuvasi niin, että työtehtäväsi edesauttavat ja tukevat toinen toistaan.

Kun jäljellä ovat vain ne tehtävät ja vastuualueet, jotka todella tukevat toisiaan ja jotka oikeasti haluat tehdä, laita ne tärkeysjärjestykseen. Kirjoita hankkeiden alle alaotsikoina niihin liittyvät osa-alueet ja osatoimet, jotka ovat nousseet esiin tehtäväkenttääsi tutkiessa. Numeroi myös nämä tärkeysjärjestykseen.

Merkitse lopuksi listaasi, mitkä ovat hankkeistasi ja vastuualueistasi kriittisimpiä. Jos teet listan paperille, alleviivaa ne. Tietokoneella voit käyttää vaikkapa paksunnettua fonttia. Huomioi, että realistista on keskittyä vain muutamaan keskeiseen juttuun. Paras tilanne on toki, jos kriittisiä tehtäviä on vain yksi.

Näillä askelilla synnytät nopeasti käsityksen siitä, mitkä elämäsi osa-alueet ovat oikeasti tärkeitä, ja mitkä voit jättää vähemmälle huomiolle tai kokonaan tekemättä. Keskittymällä siihen, mikä on tärkeintä varmistat, että hoidat taidokkaasti ja stressittä elämäsi keskeisimmät osa-alueet. Näin elämäsi on rikasta ja palkitsevaa.

5 kirjaa, jotka muuttavat elämääsi

Oma-apu eli self-help -kirjallisuus on tulvillaan käärmeöljykauppiaita, jotka lupaavat valheellisesti nopeita ja helppoja ratkaisuja ikiaikaisiin elämänongelmiin. Koko kirjallisuudenlaji on tästä syystä leimaantunut hömpäksi. Kuten Seth Godin on todennut, kirja, joka epäonnistuu pyrkiessään muuttamaan sinua saa oma-apuleiman. Jos kirja taas onnistuu pyrkimyksessään, nimike muuttuu oma-avusta loistokirjaksi, jota et lakkaa suosittelemasta lähimmäisillesi. Ero ei siis ole kirjailijan pyrkimyksessä, vaan siinä, miten hyvin hän onnistuu päämäärässään. Parhaat oma-apukirjat käsittelevät todellisia elämänongelmia ja tarjoavat niihin toimivia ratkaisuja. Ohessa viisi loistokirjaa, joihin tutustuminen muuttaa takuulla elämääsi.

1. Stephen R. Covey: 7 Habits of Highly Effective People

Coveyn uraauurtava teos linjaa kestävän ja syvällisen elämän peruspilarit. Covey kehottaa ottamaan vastuuta omista teoistasi, pitämään päämääräsi mielessä ja pyrkimään aina kaikille parhaaseen lopputulokseen. Emme häärää täällä yksin – siksi ainoastaan sinun etuasi palveleva lopputulos tuottaa harvoin kestävää hyvinvointia. Ottamalla vastuuta omasta elämästäsi ja pyrkimällä kaikkien hyvinvointiin kaikki voittavat.

2. David Allen: Getting Things Done

Uraauurtava ajanhallintaeepos, joka kääntää koko ajankäytön hallinnoinnin ajattelutavan nurin niskoin. Allen kehottaa käyttämään kalenteria vain kiinteästi aikaan sidottuihin tehtäviin kuten tapaamisiin. Muut tehtävät pilkotaan pieniksi osiksi ja järjestetään niin, että ne tulevat varmasti hoidettua ajallaan. Allen tarjoaa myös monipuolisia neuvoja tehokkaiden arkistojärjestelmien rakentamiseksi. Allenin kirjan lukemalla pystyt pitämään mielesi kirkkaana ja keskittymään täysipainoisesti kulloinkin käsillä olevaan tehtävään ilman, että muut toimesi tai pöytääsi peittävä paperivuori kuormittaisivat työmuistiasi.

3. Michael Michalko: Thinkertoys

Michalkon fantastinen luovuustekniikkaopas esittelee toinen toistaan käyttökelpoisempia menetelmiä ideoiden synnyttämiseen ja niiden käsittelemiseen. Michalko keskittyy kirjassa fiksusti sekä lineaariseen eli analyyttiseen ajatteluun, että intuitiiviseen ajatteluun. Huomiota saavat niin erilaiset aivomyrskytekniikat kuin rentoutuminen ja keskittyminenkin. Michalkon kirja tarjoaa kattavan valikoiman erinomaisia luovuustekniikoita.

4. Edward de Bono: Lateral Thinking

Jokaisen ongelmia elämässään kohtaavan ehdoton perustaito on lateraalinen ajattelu. Yleensä ajattelumme seuraa entuudestaan tuttuja ja toimiviksi osoittautuneita uria. Koska elämä heittää kuitenkin aina uudenlaisia haasteita vastaan, eivät vanhat mallit monesti toimi. Tällöin onkin hyvä kyetä ketterästi muuttamaan suuntaa ja muokkaamaan omia lähtökohtia. Teoksessaan lateraaliajattelun käsitteen keksinyt de Bono esittelee erilaisia tapoja ajatella lateraalisesti, sekä perustelee hyvin, miksi lateraalinen ajattelu toimii.

5. Juhana Torkki: Puhevalta

Ei riitä, että vain keksit hyviä ideoita. Ne pitää pystyä myös jakamaan toisten kanssa niin, että tulet ymmärretyksi. Tässä auttavat retoriikan työkalut. On hämmentävää, että aika moni retoriikan oppikirja jättää hyödyntämättä omia oppejaan: moni retoriikan opas on nimittäin puisevan tylsä. Torkin loistoteos ei syyllisty tähän helmasyntiin. Se on rikkaalla kielellä kirjoitettu ja viihdyttävä teos, josta saat kattavan käsityksen retoriikan tehokeinoista.

Näin rakennat itsellesi kollektiivisen alitajunnan

Alitajunta on merkillinen juttu. Yhtäältä vaikuttaa ilmeiseltä, että mieleemme kätkeytyy prosesseja, joista emme ole tietoisia. Toisaalta ajatus tajunnasta, jota ei tajuta, on äkkiseltään kovin ristiriitainen. On kuitenkin selvää, että jostakin päähän pälkähtää milloin minkäkinlaisia ajatuksia. Aivoissamme ja ympäristössämme tapahtuvat prosessit kytkeytyvät ajoittain tietoiseen mieleemme, jolloin voimme ohjata niitä haluamallamme tavalla. Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa.

Alitajuista ajattelua voi myös laajentaa hyödyntämällä verkon tarjoamia työkaluja.

Käyttämällä Twitter-palvelua pystyt pienellä vaivalla synnyttämään jatkuvan ideavirran, joka toimii kuin aina vireessä oleva alitajunta. Twitteriin rakennettu kollektiivinen alitajunta pulputtaa mieleesi uusia oivalluksia samalla tavoin kuin biologinen alitajuntasikin.

Twitteristä löytyy valtava joukko maailman huipputekijöitä niin tieteen, taiteen, musiikin kuin urheilunkin saralla. Monet heistä kirjoittavat Twitter-virtaansa mielenkiintoisia oivalluksia, napakoita linkkivinkkejä, innostavia sitaatteja ja osuvia huomioita arjestaan.

Kuvittele, että alitajuntaasi muuttaisivat asustamaan Stephen Hawking, John Cleese ja vaikkapa Lost-TV-sarjan käsikirjoittaja Damon Lindelof. Twitterin avulla se onnistuu käden käänteessä. Samaten löydät Twitteristä teknogurujen pohdintojainspiroivia sitaatteja ja esimerkiksi piilaakson tuoreimmat kuulumiset kuukausikaupalla ennen valtamediaa.

Toimi seuraavasti. Tee itsellesi Twitter-tili. Käytä sen jälkeen Twitterin hakutoimintoa ja etsi itseäsi kiinnostavia ihmisiä. Voit myös selata aihealueittain järjestettyä Twellow-tietokantaa. Tarkista, että löytämäsi ihmisen Twitter-virta sisältää sinua oikeasti kiinnostavaa informaatiota. Jos löytämäsi henkilö twiittaa sinua kiinnostavia juttuja, seuraa häntä.

Kun synnytät noin viidenkymmenen huipputekijän Twitter-kokoelman, saat näiltä huipuilta suoraan ideoita ja inspiraatiota reaaliajassa. Aivan kuin alitajuntaasi olisi muuttanut rekkalastillinen maailman huippuajattelijoita. Tuloksena on kollektiivinen alitajunta, josta saat jatkuvasti uusia oivalluksia.

Lisää linkkejä ajattelun tehostamiseen verkon avulla löydät Filosofian Akatemian Laajennettu mieli -oppaasta. Lataa se maksutta täältä.