Asiantuntija tunnetaan siitä, että hän tuntee asiansa. Harmillisen moni asiantuntija katsoo kuitenkin asemansa uhatuksi sillä siunaaman hetkellä, kun käy ilmi, että hän ei tiedä jostakin jotakin. Jostakin kumman syystä kulttuuriimme on juurtunut ajatus siitä, että tietämättömyys on heikkoutta.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä kaikesta kaikkea.
Moni asiantuntija – tutkija, insinööri, toimittaja – elää jatkuvasti tilanteessa, jossa hän on oman alansa merkittävä tiedonlähde. Kun harhaudutaan oman osaamisen ulkopuolelle on tältä jalustalta vaikeaa laskeutua alas. Tuntuu siltä, että oma asiantuntijuus joutuu kyseenalaiseksi, jos kvanttifyysikko ei osaa vastata tiukkaan kysymykseen vaikkapa Korkeasaaren eläinten hoidosta.
On kuitenkin olemassa sanapari, jota paljoa tehokkaampaa uskottavuuden lisääjää on tuskin olemassa asiantuntijalle. Asiantuntija ei ole uskottavimmillaan, kun hän latelee pitkän listan perusteita mielipiteilleen milloin mistäkin. Sen sijaan kuulija vakuuttuu asiantuntijan kyvystä arvioida omaa osaamistaan vasta silloin, kun tämä osaa myös tunnustaa, mitä ei tiedä. Kaikkein uskottavinta, mitä asiantuntija voi sanoa on: ”en tiedä.”
Ajattelun ammattilainen 
Juurikin näin. En tiedä -sanapari on kultaakin kalliimpi myös parisuhteessa, vaikka kummallekaan osapuolella ei ole annettu asiantuntijaroolia. Tiedon ja mielipiteen sekoittuminen johtaa ikäviin tilanteisiin.
Olen huomannut, että julkisesti esiintyessäni osaan erottaa tiedon ja mielipiteeni, mutta kotioloissa se on vaikeampaa. Kotona tai kavereiden kesken mielipide lipsahtaa suusta niin että se kuullostaa tiedolta.
On todella ikävää selitellä jälkikäteen, etten ”oikeasti tiennyt” tai ”se oli vain mielipide”.
Lauri,
Hyvä huomio. Oman osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on myös osa dialogista viestintää, joka on nähdäkseni toimivan parisuhteen ytimessä. Tässä hieman lisää aiheesta:
https://ajattelunammattilainen.fi/2010/10/20/4-keskeisinta-dialogityokalua/
Samaa mieltä Laurin kanssa. Parisuhde on yllättävän lähellä myyjän/asiantuntijan arkea…
Omia nykyisiä lempilausahduksiani asiantuntijaroolissa on: ”En tiedä, mutta tiedän kuka tietää…”
Tämä lausahdus on korvaava ja kehitetympi versio pelkästä ”entiedä”-sanaparista.
Jani,
Kiitos loistokommentista! Tämä on loistava strategia, ja lisää uskottavuutta entisestään. Sama pätee myös perjantain kirjoituksessa sivuamaani myyntitilanteeseen: jos pitää vakuuttaa toinen omasta osaamisesta, ei varmaankaan ole tehokkaampaa keinoa, kuin tunnustaa, ettet osaa sitä, mitä juuri nyt tarvitaan, koska keskityt johonkin muuhun – mutta tunnet kuitenkin alasi niin hyvin, että osaat suositella parasta osaajaa.
Voi myös olla rehellinen ja sanoa: ”minä en tiedä, mutta voin keksiä ainakin viisi eri näkökulmaa, kiinnostaako?”. (Ja tämä ei ollut siis parisuhdevinkki!)
Petro,
Hyvä huomio, luovan näkökulman löytäminen voi toki avata aivan uudenlaisia uria. (Miksi tämä ei muuten toimisi parisuhteessakin, ainakin oikealla tavalla esitettynä?) 🙂