Haluatko brändiksi?

Tässäpä harmillinen teos. Katleena Kortesuo julkaisi nimittäin hiljattain loistavan opuksen nimeltä Tee itsestäsi brändi. Teos on harmillinen siksi, että pahoin pelkään, että yhdeksän kymmenestä sen oppeja eniten tarvitsevasta jättää sen hyllyyn pölyttymään. Puhun nyt akateemisista asiantuntijoista.

Tietääkseni enemmän akateemista ahdistusta aiheuttavaa sanaa kuin ‘brändi’ ei ole olemassa.

Brändääminen synnyttää Porthanian käytävillä ja Fabianinkadun pimeillä kujilla vilunväristyksiä, jotka kuljettavat akateemikon mielen koluamaan Punavuoren ja Eiran hipster-hengessä sisustettujen mainostoimistojen nurkkia. Niiden kanssa hän ei halua olla missään tekemisissä. Tutkijan asiantuntemus perustuu rautaiseen substanssiosaamiseen. Brändääminen kuuluu helppoheikeille.

Ja kuitenkin: brändäämisessä ei ole suinkaan kyse turkoosin ja neonvioletin trendikkäästä yhdistämisestä tai kvartaalin trendisloganien hokemisesta. Brändäämisessä on kyse siitä, mitä joka ikinen asiantuntija tarvitsisi substanssiosaamisensa jälkeen kaikkein eniten: viestin kiteyttämisestä.

Teoksessaan Kortesuo esittelee napakat työkalut viestin kitetyttämiseen. Itse asiassa suuri osa kirjasta käytetään erilaisten kirjoitus- ja puheviestinnän tolkkujen oppien esittelyyn. Ja näin tulee ollakin: brändi syntyy siitä, mitä brändi tekee. Se on viime kädessä yksi lysti, mitä asiantuntijalla on yllään, jos viesti ei kulje.

Akateemikon kannattaa myös muistaa, että itse asiassa lähes jokainen akateemisesti merkittävä tekijä on myös brändi: Georg Henrik von Wright on brändi, Leena Palotie on brändi, jopa erakkona Pietarin metsissä elelevä, matematiikan ”Nobelista” kieltäytynyt Grigori Perelman on brändi. Jokainen heistä on löytänyt jotain itselleen valtavan mielenkiintoista, ja jokainen heistä on kyennyt kiteyttämään tästä helposti jaettavan viestin.

Jos siis toimit asiantuntijatehtävissä – oli taustasi akateeminen tai ei – suosittelen ainakin vilkaisemaan Kortesuon kirjaa. Vaikka brändääminen aiheuttaisikin sinussa vilunväristyksiä, lienet kuitenkin samaa mieltä siitä, että kiteytetty viesti kulkee paremmin kuin sinne tänne rönsyilevä tajunnanvirta?

PS. Ajattelun ammattilainen lomailee pääsiäisen yli. Seuraava blogipostaus ilmestyy keskiviikkona 27.4. Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

Asiantuntijan kaksi uskottavinta sanaa

Asiantuntija tunnetaan siitä, että hän tuntee asiansa. Harmillisen moni asiantuntija katsoo kuitenkin asemansa uhatuksi sillä siunaaman hetkellä, kun käy ilmi, että hän ei tiedä jostakin jotakin. Jostakin kumman syystä kulttuuriimme on juurtunut ajatus siitä, että tietämättömyys on heikkoutta.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä kaikesta kaikkea.

Moni asiantuntija – tutkija, insinööri, toimittaja – elää jatkuvasti tilanteessa, jossa hän on oman alansa merkittävä tiedonlähde. Kun harhaudutaan oman osaamisen ulkopuolelle on tältä jalustalta vaikeaa laskeutua alas. Tuntuu siltä, että oma asiantuntijuus joutuu kyseenalaiseksi, jos kvanttifyysikko ei osaa vastata tiukkaan kysymykseen vaikkapa Korkeasaaren eläinten hoidosta.

On kuitenkin olemassa sanapari, jota paljoa tehokkaampaa uskottavuuden lisääjää on tuskin olemassa asiantuntijalle. Asiantuntija ei ole uskottavimmillaan, kun hän latelee pitkän listan perusteita mielipiteilleen milloin mistäkin. Sen sijaan  kuulija vakuuttuu asiantuntijan kyvystä arvioida omaa osaamistaan vasta silloin, kun tämä osaa myös tunnustaa, mitä ei tiedä. Kaikkein uskottavinta, mitä asiantuntija voi sanoa on: ”en tiedä.”