Joskus pitää päästä purkamaan paineita. Helppo tapa oman venttiilin aukaisuun on soimata jotain yhteistä tuttua: ”Kun se Pasikin on niin toistaitoinen tohelo!” Toisesta pahan puhuminen ei kuitenkaan kannata koskaan. Tässä kolme syytä miksi.
Ensinnäkin, puhumalla pahaa toisesta muutat myös omaa käytöstäsi toista ihmistä kohtaan. Iso osa ihmiskohtaamisten luonteesta määrittyy ennakko-oletusten valossa. Toisesta kannattaakin olettaa aina parasta – näin lisäät positiivisen kohtaamisen mahdollisuutta merkittävästi.
Toisekseen, juoruilemalla kaverillesi yhteisestä tutusta et viesti ainoastaan tuttavastanne. Kerrot samalla myös jotain itsestäsi – nimittäin sen, että sinulla on tapana juoruilla tutuista. Vaikkei juttukaverisi tätä tietoisesti ajattelisikaan, tajuaa hän tiedostamattaan, että voi hyvin olla, että huomenna hän itse onkin juorun kohteena.
Kolmanneksi, ja itsestään selvästi, puhumalla pahaa toisesta riskeeraat tietysti aina sen, että juoru kantautuu takaisin pahaa aavistamattoman uhrin korviin. Se ei liene kovin hyvä juttu.
Itse asiassa pahan puhumisen sijaan kannattaisikin aina yrittää löytää toisista jotain hyvää sanottavaa – jopa rasittavista kollegoista ja sukulaisista.
Keksimällä hankalasta ihmisestä hyvää sanottavaa lisäät positiivisen kohtaamisen mahdollisuutta entisestään. Kiinnittämällä huomiota hyviin puoliin lisäät tapaamisen antoisuutta – myös itsellesi. Ja vaikka se voi joskus olla vaikea uskoa, ihan joka ikisessä ihmisessä on myös hyviä puolia. Kuten Galileo Galilei on sanonut: “En ole koskaan tavannut ihmistä, jolta en olisi voinut oppia jotain uutta.”
Puhumalla ihmisistä hyvää viestit myös samalla tavoin kuin yllä, että sinulla on tapana kehua kavereitasi. Tällöin myös keskustelukumppanisi suhtautuu sinuun suopeammin. Voihan hyvin olla, että ensi kerralla hän itse onkin selän takana tapahtuvan kehun kohteena.
Kehut voivat myös kantautua niiden kohteen korviin siinä missä juorutkin. Mikään ei taatusti imartele enempää kuin toisen käden tietona kuultu positiivinen arvio.
Vaikka paineita pitää joskus purkaakin, en keksi ainuttakaan syytä siihen, miksi toisesta ihmisestä kannattaisi puhua pahaa. Sen sijaan hyvien puolien esiin kaivamiselle löytyy syitä roppakaupalla. Puhutaan toisistamme hyvää.
Ajattelun ammattilainen 
Kyllä maar tuossa on perää. Mutta on se ah niin vaikeaa. Ihminen kun tuntuu olevan kuitenkin laadittu jonkin sellaisen kaavan mukaan, että toisten ihmisten tekemiset kiinnostavat ja kun tässä kulttuurissa olemme tottuneet koko ajan arvottamaan asioita joko hyvinä tai pahoina, sopivina tai sopimattomina, kauniina tai rumina, niin se arvottaminen tuppaa ulottumaan kaikkiin jokapäiväisiin keskusteluihinkin. Tapahtumille haetaan oikeutta, etsitään syyllisiä ja tehdään syntipukkeja, ja tämä kulttuurinen eetos saa meissä sitten sellaisiakin ilmenemismuotoja, että juoruillaan elän takana.
Jos kulttuurinen eetoksemme olisi rakentunut siten, että maailmaa ei tarkastella mustavalkoisen arvottamisen kautta, vaan hyväksyen ja ehkä ihmetellen, kielemmekin ehkä muuttuisi.
Marja Leena,
Kiitos kommentistasi. Toki on vaikeaa olla toisinaan arvostelematta. Siitä huolimatta positiivisten puolien etsiminen on nähdäkseni kuitenkin lähestulkoon poikkeuksetta hedelmällisempää.
Erinomainen kirjoitus, Lauri. Olisi sopinut myös hyvejohtajuus-blogin vieraskynäksi, sen verran liippaa läheltä intressejämme.
Ajattelemalla toisesta ihmisestä parasta, mysteerisesti alamme myös tuntea hyvää häntä kohtaan.
Sama periaate pätee myös suhteessa ei-personaalisiin asioihin, kuten toisen ihmisen harrastuksiin tai kiinnostuksen kohteisiin. Vaikka emme heti ymmärrä, mikä siinä kiehtoo, ennakkoluuloton tutustuminen siihen paljastaa (vaikkakin joskus suurella viivellä) osan sen loistosta myös meille.
Jason,
Kiitos kommentistasi! Olet nähdäkseni oikeassa, mitä tulee ei-persoonallisiin asioihin. Tähän hieman liittyen, filosofikollegani Frank Martela totesi taannoin, että tekstejä pitäisi aina ensin lukea ”uskovaisesti”, ilman kritiikkiä, ja vasta sitten kun ymmärtää tekstin ytimen, kannattaa etsiä kriittisiä huomioita. Muuten villakoiran ydin saattaa jäädä löytymättä. Sama pätee nähdäkseni myös harrastuksiin, kiinnostuksen kohteisiin – ja toisiin ihmisiinkin.
Hyvä, hyvä! *etsii sitä tykkää nappia* 🙂
Hanna,
Kiitos! 🙂
Te, jotka uskotte, älkää antako ihmisten nauraa toisilleen, olkoonpa, että he ovat näitä parempia; älkööt naiset naurako toisille naisille, vaikka olisivatkin parempia kuin nämä. Älkää etsikö vikoja toisistanne älkääkä kutsuko toisianne pilkkanimillä. Kurjaa on joutua huonoon huutoon, uskon omaksumisen jälkeen, ja ne, jotka eivät käänny, ovat jumalattomia. Te, jotka uskotte, karttakaa pahoja luuloja, sillä epäileminen on totisesti joissakin tapauksissa synti. Älkää vakoilko älkääkä panetelko toisianne! Haluaako joku teistä syödä kuolleen veljensä lihaa? Sitä kyllä inhoatte. Huolehtikaa velvollisuuksistanne Jumalaa kohtaan! Jumala on armahtavainen ja laupias. (49:11-12)
Hudhayfah kertoi että Allahin Lähettiläs (saws) sanoi: ”Yksikään juorujen levittelijä ei tule astumaan Paratiisiin.” (Bukhaari, Muslim)
Abu Barzah al-Aslami sanoi Allahin Lähettilään (saws) sanoneen: ”Oi te, jotka olette sanoneet uskon sanat, mutta usko ei ole todella tullut sisään sydämiinne! Älkää puhuko pahaa toisista muslimeista älkääkä etsikö heidän virheitään. Sillä joka etsii heidän virheitään, Allah tulee etsimään hänen virheensä, ja jos Allah etsii jonkun virheet, Hän tulee paljastamaan hänet vaikka hän olisi omassa kodissaan .” (Ahmed, 19277; Abu Dawuud, 4880; al-Albaani sanoi sen olevan sahiih kirjassa Sahiih Abi Dawuud, 4083)
Anas kertoi että Allahin Lähettiläs (saws) sanoi: ”Kun minut vietiin ylös taivaisiin (al-mi’raaj), kuljin joidenkin ihmisten ohi, joilla oli kupariset kynnet, joilla he raapivat kasvojaan ja rintojaan. Sanoin ’Keitä nämä ihmiset ovat, oi Jibriil?’ Hän sanoi ’Nämä ovat niitä, joilla oli tapanaan syödä ihmisten lihaa (ts. tehdä heistä ghiibaa) ja häpäistä heidän kunniaansa.'” (Bukhaari, 6095; Abu Dawuud, 4253)
Päivitysilmoitus: Pahan puhuminen | oljuanez
Yksi reunaehto tai oletus tuosta unohtui: hyvän olettaminen toisesta ihmisestä kannattaa vain vain silloin, kun kyse on kutakuinkin tavallisesta, järkevästä ja reilusta tyypistä, joka ei ole nk. aidosti vaikea ihminen. Pomoon ei kannata enää luottaa, jos hän toistuvasti pöllii työsi omiin nimiinsä; puolisoon ei kannata enää luottaa, jos hän toistuvasti ryyppää tai pelaa ruokarahat; naapuriin ei kannata enää luottaa, jos hän toistuvasti kiikaroi taloyhtiön saunan vilvoitteluparveketta; jne.
Jokaisessa tuontapaisessa tilanteessa on äärimmäisen tärkeää päästä puhumaan jollekulle ulkopuoliselle ongelmasta ja varmistaa, että keskustelu tapahtuu sen aidosti vaikean ihmisen selän takana, oman turvallisuuden, toimeentulon ym. tärkeiden syiden takia.
Mie vaan sanon.