Miksi toisesta ei kannata koskaan puhua pahaa selän takana

Joskus pitää päästä purkamaan paineita. Helppo tapa oman venttiilin aukaisuun on soimata jotain yhteistä tuttua: ”Kun se Pasikin on niin toistaitoinen tohelo!” Toisesta pahan puhuminen ei kuitenkaan kannata koskaan. Tässä kolme syytä miksi.

Ensinnäkin, puhumalla pahaa toisesta muutat myös omaa käytöstäsi toista ihmistä kohtaan. Iso osa ihmiskohtaamisten luonteesta määrittyy ennakko-oletusten valossa. Toisesta kannattaakin olettaa aina parasta – näin lisäät positiivisen kohtaamisen mahdollisuutta merkittävästi.

Toisekseen, juoruilemalla kaverillesi yhteisestä tutusta et viesti ainoastaan tuttavastanne. Kerrot samalla myös jotain itsestäsi – nimittäin sen, että sinulla on tapana juoruilla tutuista. Vaikkei juttukaverisi tätä tietoisesti ajattelisikaan, tajuaa hän tiedostamattaan, että voi hyvin olla, että huomenna hän itse onkin juorun kohteena.

Kolmanneksi, ja itsestään selvästi, puhumalla pahaa toisesta riskeeraat tietysti aina sen, että juoru kantautuu takaisin pahaa aavistamattoman uhrin korviin. Se ei liene kovin hyvä juttu.

Itse asiassa pahan puhumisen sijaan kannattaisikin aina yrittää löytää toisista jotain hyvää sanottavaa – jopa rasittavista kollegoista ja sukulaisista.

Keksimällä hankalasta ihmisestä hyvää sanottavaa lisäät positiivisen kohtaamisen mahdollisuutta entisestään. Kiinnittämällä huomiota hyviin puoliin lisäät tapaamisen antoisuutta – myös itsellesi. Ja vaikka se voi joskus olla vaikea uskoa, ihan joka ikisessä ihmisessä on myös hyviä puolia. Kuten Galileo Galilei on sanonut: “En ole koskaan tavannut ihmistä, jolta en olisi voinut oppia jotain uutta.”

Puhumalla ihmisistä hyvää viestit myös samalla tavoin kuin yllä, että sinulla on tapana kehua kavereitasi. Tällöin myös keskustelukumppanisi suhtautuu sinuun suopeammin. Voihan hyvin olla, että ensi kerralla hän itse onkin selän takana tapahtuvan kehun kohteena.

Kehut voivat myös kantautua niiden kohteen korviin siinä missä juorutkin. Mikään ei taatusti imartele enempää kuin toisen käden tietona kuultu positiivinen arvio.

Vaikka paineita pitää joskus purkaakin, en keksi ainuttakaan syytä siihen, miksi toisesta ihmisestä kannattaisi puhua pahaa. Sen sijaan hyvien puolien esiin kaivamiselle löytyy syitä roppakaupalla. Puhutaan toisistamme hyvää.

Oleta toisesta aina parasta

Mitä ihmiset sinusta ajattelevat? Mitä luulet, että kaverisi ovat sinusta mieltä vaikkapa baari-illan törttöilyn jälkeen? Seuraa paljastus: ihmiset eivät ajattele sinusta juuri mitään. Tosiasiassa ihmisiä kiinnostavat välittömät asiat niin paljon, ettei juuri kukaan jaksa loputtomiin raapia päätään miettimällä, mitä mieltä on jostakin toisesta.

Kuitenkin on selvää, että tuttavapiiriisi kuuluu ihmisiä, jotka pitävät sinusta enemmän, ja toisia, joiden kanssa ei ole niin helppo tulla toimeen. Onkin helppo ajatella, että jotkut vain eivät pidä sinusta. Tämä ei kuitenkaan usein pidä paikkaansa. Itse asiassa suurin osa tutuistasi muodostaa kantansa sinusta vain ollessasi tekemisissä heidän kanssaan. Jos oletat, että jonkun kanssa on aina hankalaa, synnytät huomattavan paljon helpommin kireän sosiaalisen tilanteen, kuin jos oletat, että hänen kanssaan on mukavaa.

Oleta siis aina toisesta parasta.

Kun kohtaat toisen ihmisen, ota lähtökohdaksesi se, että hän pitää sinusta, että sinä pidät hänestä, ja että hänen kanssaan on helppo tulla juttuun. Huomaat saman tien, että jopa sellaiset mörököllit, joiden kanssa ei vain tule juttuun niin millään muuttuvat aivan eri ihmisiksi – iso osa sosiaalisesta hankauksesta kun on aiheutunut siitä, että te molemmat oletatte, että kohtaamisenne täytyy olla vaikeaa. Tuo olettamus synnyttää kontekstin kohtaamiselle, joka määrää pitkälti sen lopputuloksen.

Jopa kiistatilanteessa positiivisen asenteen olettaminen tekee ihmeitä. Usein ihminen saattaa suuttuneena sanoa todella viheliäisiä asioita. Syy ärräpäihin ei kuitenkaan ole välttämättä halu satuttaa sinua – vaan tarve purkaa muualla kertyneitä paineita. Jos oletat, että jopa kiistakumppanisi on pohjimmiltaan hyvällä asialla, pystyt muuttamaan dialektisen ristiriitatilanteen dialogiseksi keskusteluksi, jossa pääset kurkistamaan kiistakumppanisi ajattelumaailmaan. Näin saat parhaassa tapauksessa aivan uudenlaisia oivalluksia, joita et ilman myönteistä olettamaasi olisi välttämättä koskaan löytänyt.

Ei parhaan lopputuloksen olettaminen tietenkään takaa loputonta jouhevuutta hankalien ihmisten kanssa. Mutta olettamalla, että tulet toimeen jokaisen kohtaamasi ihmisen kanssa – että jokainen kohtaamasi ihminen on jollakin tavalla arvokas, ja että myös sinulla on jotakin aitoa arvokasta annettavaa hänelle – nostat merkittävästi positiivisen arkipäiväisen kohtaamisen mahdollisuutta.

Onnen tukipilarit

Filosofit ovat keksineet kautta aikain toinen toistaan lennokkaampia tulokulmia kysymykseen: ”Mitä on onnellisuus?” Nähdäkseni tämä onkin yksi filosofian ydinkysymyksistä. Aristoteleen mukaan ”onnellisuus on elämän merkitys ja päämäärä, koko inhimillisen olemassaolon tarkoitus.” Yhteisen toimintamme tulisikin viime kädessä palvella tätä tarkoitusta.

Tässä esittelen neljä tukipilaria, joihin panostamalla voit edesauttaa onnellisuuttasi.

1. Ihmissuhteet

Toimivat ihmissuhteet ovat inhimillisen toiminnan ydin. Kukapa tulisi toimeen aivan yksin? Tarvitsemme ja kaipaamme kaltaistemme seuraa. Keskeistä onnellisuuden kannalta onkin löytää toimivia ihmissuhteita, joissa tuemme oikealla tavalla toisiamme. Ihmissuhteissa kannattaakin siksi panostaa laatuun.

Nykyaikana on muodikasta haalia satapäin Facebook-kavereita – mutta kuinka monta tosiystävyyttä ehtii luoda kukasta kukkaan poukkoillessa? Ystävyyssuhteissa, rakkaussuhteissa ja jopa työsuhteissa kannattaakin keskittyä ennen kaikkea sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka tuntuvat aidosti ja intuitiivisesti hyviltä ja kehityskelpoisilta.

Nähdäkseni tässä keskeinen kriteeri on yhteisen toiminnan luontevuus. Jos kaverin kanssa juttu luistaa kuin itsestään, tai treffikumppanin kanssa on luontevaa puuhata muuallakin kuin vällyjen välissä, on ihmissuhteessa todennäköisesti lihaakin luiden ympärillä. Hyviin ystäviin kannattaa sijoittaa aikaa ja rakkautta – se maksaa varmasti itsensä monin verroin takaisin.

2. Aivotoiminta

Aivotoiminnan merkitys on mielestäni nykyaikana ylikorostunut mielialoista puhuttaessa. Kun alkaa masentaa, lääkäri määrää pillerin, ja sen pitäisi mukamas hoitaa homma. Jos masennus on kuitenkin aiheutunut toimimattomasta sosiaalisesta ympäristöstä tai merkityksettömästä ja stressaavasta työstä, ei ihmepilleristä ole pitkällä tähtäimellä apua.

Aivotoiminnan jouhevuus on kuitenkin ilman muuta tärkeä osa hyvinvointia. Aivoista kannattaakin pitää huolta. Aivotoimintamme perustuu monimutkaiselle rasva-aineenvaihdunnalle, jonka toiminnan kannalta on olennaista erityisesti nauttia oikeassa suhteessa omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja. Onnen soturi syökin paljon kalaa.

Lisäksi on hyvästä välttää liiallista hiilihydraattien nauttimista: sokerit ja valkea jauho synnyttävät sokeripiikin, joka jarruttaa aivotoimintaa. Viimeaikaisten tutkimustulosten mukaan jopa vanhemmiten yleistyvät muistihäiriöt voivat johtua pitkälti liiallisesta hiilihydraattien nauttimisesta. Herkuttelun kohtuullisuus ei siis vaikuta myönteisesti vain vyötärölinjaan, vaan tekee ihmeitä myös mielialoille.

3. Työkuorma

Hyvääkin voi joskus saada liikaa. Vaikka tekisit tarkalleen sitä, mitä haluat, saatat silti jäädä työkuorman jalkoihin, jos työtä on yksinkertaisesti liikaa. Tästä ovat todistusaineistona lukuisat kutsumukselliset taiteilijat ja tiedemiehet, jotka ovat polttaneet kynttiläänsä molemmista päistä – ja lopulta palaneet itsekin loppuun.

Siksi on tärkeää, että asetat asiat tärkeysjärjestykseen ja rakenteistat toimintasi tehokkaasti. Tärkeysjärjestys löytyy esimerkiksi mielikuvaharjoittelun avulla. Voit myös listata elämäsi keskeiset asiat ja miettiä, mikä niistä tulee ensin, mikä viimeksi. Ei kaikkea tarvitse tehdä. Toiminnan rakenteeseen saat puolestaan puhtia ajattelunhallinnan avulla. Sitä varten voit ladata Filosofian Akatemian maksuttoman Ajattelunhallinnan oppaan täältä.

4. Tekemisen merkitys

Aristoteleen tärkeä maksiimi kuuluu näin: ”Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.” Nähdäkseni tämän yhtälön ratkaiseminen on ensiarvoisen tärkeää jokaisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Rohkenisin väittää, että sellainen ihminen on onnellinen, joka tekee 24 tuntia vuorokaudessa enimmäkseen asioita, jotka ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. Olennaista on siis löytää juuri ne tekemisen muodot, jotka synnyttävät sellaisia tuloksia, jotka sopivat sinun arvomaailmaasi.

Tässä auttaa ydintoimien lista. Selvittämällä ensin omat ydintoimesi – mitä juuri sinä haluat tehdä – ja suuntaamalla ne sitten niin, että puuhastelustasi on myös hyötyä muille, synnytät lopulta myös riittävät resurssit elääksesi tarkalleen niin kuin haluat.

Onnellisuuden avaimet löytyvätkin siis Delfoin Apollon temppeliin yli kaksi tuhatta vuotta sitten kirjatuista ohjennuorista: ”Tunne itsesi. Kaikkea kohtuudella.” Kun tiedät mitä haluat, etkä tee mitään turhaa, olet onnellinen. Siinäpä se.

PS. Filosofian Akatemia järjestää kesällä 12.6. kesäseminaarin nimeltä LEINO – Onnellisuus ja merkitys. Kuusituntisessa seminaarissa käsitellään laajasti ja käytännönläheisesti onnellisuuteen liittyviä kysymyksiä. Lataa seminaarin esite ja ilmoittaudu täältä.