Eräs tuttavani kertoi minulle puolisen vuotta sitten kanadalaisen bisnesprofessorin menetelmän, jonka avulla on nähdäkseni täysin mahdotonta jäädä työttömäksi. Professori oli esittänyt, että oma aktiviteetti ratkaisee työn saannissa. Kuten aina, opiskelijoiden joukosta löytyi joukko skeptikoita. Niinpä professori päätti laittaa mutinoille pisteen.
Homma toimii näin. Mieti ensin, miltä alalta haluat saada töitä. Mieti sitten, mitkä yritykset ovat viisi alasi merkittävintä toimijaa. Ota selville kaikki, mitä suinkin pystyt näistä yrityksistä. Selvitä niiden talouskehitys viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Selvitä, kuka on perustanut yritykset ja miksi ne ovat olemassa. Pyri ymmärtämään, miten yritykset toimivat. Tartu sitten toimeen.
Valmistele lyhyt haastattelu. Pommita yritysten toimitusjohtajien sihteereitä niin pitkään – toki kohteliaasti – että saat varattua ainakin yhden lyhyen audienssin. Hämmästyttävää kyllä, kun kerrot, että kyseessä on unelma-alasi, ja että tarvitset vain enimmillään puolisen tuntia aikaa, suurin osa sanoo tässä kohtaa kyllä. Kuinka monta tällaista puhelua luulet toimitusjohtajan sihteerin saavan kuukaudessa?
Kun sitten tapaat toimitusjohtajan, kerro, että kyseessä on unelma-alasi. Käytä aikasi valmistelemiesi kysymysten esittämiseen ja kirjoita vastaukset ylös. Älä kerro itsestäsi muuta, kuin sen, että olet todella innoissasi alasta. Kysy lopuksi toimitusjohtajalta, voisiko hän suositella kaksi muuta ihmistä, joilta saisit alasta lisää tietoa. Jätä toimitusjohtajalle ansioluettelosi, mutta älä pyydä töitä. Kiitä haastattelusta ja poistu paikalta.
Toista sama saamiesi vinkkien kohdalla. Kun pommitat näiden kihojen sihteereitä, muista myös mainita, että olet saanut ensin haastattelemaltasi toimitusjohtajalta suosituksen ottaa yhteyttä. Näin ovet saattavat aueta hieman nopeammin. Ja kun tapaat muita pomoja, tee sama juttu kuin aiemmin. Kerää lisää tietoa, kysy keneen voit vielä olla yhteydessä ja jätä ansioluettelo. Älä pyydä töitä.
Sanotaan, että sydämesi sykkii pankkialalle. Kuvittele, että olet menossa viidennen tai kuudennen kontaktisi kohdalla. Tässä kohtaa olet jo synnyttänyt erittäin vaikuttavan verkoston, johon kuuluu alasi huippuja. Kun kyselet Herttoniemen Osuuspankin pankinjohtajalta siitä, miten homma toimii ja mainitset, että “Nallekin oli tästä prikulleen samaa mieltä” ja että “Penttilän Risto kertoikin minulle hauskan jutun…” teet vaikutuksen alta aikayksikön. Samalla tutustut koko ajan paremmin alaasi tapaamalla sen huippuja, ja keräät sellaista ymmärrystä, jota on koulun penkiltä mahdotonta saavuttaa. Lopulta on vain ajan kysymys, kun joku soittaa perään ja tarjoaa töitä.
Suomeen Kanadasta palattuaan tuttavani otti neuvosta vaarin. Hän sai pitkän ja hartaan pommituksen jälkeen monikansallisen jättiyrityksen Suomen osaston johtajan langan päähän. Puolen tunnin tapaamisen jälkeen pohatta passitti nuorukaisen kaksi kerrosta alemmas henkilöstöosastolle. Työt alkoivat kaksi viikkoa myöhemmin.
Hassua kuinka yksi blogikirjoitus (tämä) pystyisi korvaamaan lähes kaikki työnhakuun liittyvät oppitunnit ja ohjauksen yläasteelta tähän päivään.
Vaikka olenkin tätä taktiikkaa toteuttanut parhaani mukaan, se tuntuu aivan itsestään selvältä nyt, kun siitä lukee! Aivan mahtava kirjoitus 🙂
Ehkä voisit seuraavaksi kirjoittaa siitä, minkälainen ansioluettelo erottuu edukseen kuvailemissasi audiensseissa?
Juuso,
Kiitos kommentistasi! Täytyy vähän miettiä tuota ansioluetteloasiaa. Oma kokemukseni on, että CV:llä on ollut tavattoman vähän merkitystä oikeastaan missään työssä, jota olen itse ikinä tehnyt – oikeiden ihmisten tapaaminen on ollut 95% tapauksissa avainasemassa.
Kirjoituksistasi saa sen kuvan, ettet ole ikinä ”oikeita töitä” tainnut tehdä tai hakea. Sen verran haihattelua on. Mutta hienoa, jos jollekulle tällainen toimii. Siitä vaan kouluttamaan Tarja 45veetä tekemään tätä kaupparyhmittymien toimitusjohtajien kanssa niin varmasti kassatyöntekijän ura urkenee taas eikä joudu olemaan työttömänä kotona!
Huoh,
Kiitos kommentistasi. Pointtini ei ole linjata, että tässä olisi kyse *ainoasta* toimivasta työnhakustrategiasta.
Toisekseen, luulen, että menetelmän asenteen voisi myös muokata toimivaan muillekin aloille: selvitä, missä haluat työskennellä, ja ketkä ovat alan avainhenkilöitä. Mene tapaamaan heitä henkilökohtaisesti ja kerro, kuinka innoissasi olet alasta. Kysy vinkkejä toisista ihmisistä. Luulisin, että tämä lähestymistapa toimisi myös ”oikeissa töissä”?
Juu kyllähän tämä oli joissain tapauksissa varmaan toimiva, mutta osaltaan aika naiivi kirjoitus. Toimitusjohtajan näkökulmaa en omaa, mutta tuona sihteerinä ja työnhakijana olen ollut enkä kyllä aivan allekirjoita sitä, että pelkällä innokkuudella pääsisi noille audiensseille, enkä kyllä menisi muutenkaan kaikkia rahojani laittamaan likoon tämän taktiikan puolesta. Mutta onnea sille, jolla riittää tuohon itsetuntoa ja halua.
HV,
Kiitos kommentistasi. Voi hyvin olla, ettei joka ikiseen taloon pääsekään puheille. Mutta fakta on, että pelkkä CV:n lähettely harvoin johtaa kontaktiin, ja soittamalla ja menemällä paikalle on mahdollista nostaa radikaalisti onnistumisen mahdollisuuksia työnhaussa. Tässä on tärkeää olla sinnikäs ja kartoittaa riittävästi mahdollisuuksia: yhden kortin varassa ei tietenkään kannata toimia.
Vähän vaikea tuohon metodiin on ihan kokonaan yhtyä. Innokkuus uuteen ja etenkin haettavaan työhön on tottakai tärkeää, mutta on kuitenkin paljon aloja, joissa lopulta kaikkien nimien heittelyiden jälkeen tullaan siihen ”näytäs mitä sä osaat”-osioon. Jos on ilmoittanut olevansa ammattilainen niin siihenhän se sitten tyssää. Sellaisilla ihmisillä niinkuin minä, jotka vaihtavat alaa ja osaavat vain hiukan sitä uutta alaa, kiinnostus edesauttaa työhönottotilanteessa. Uusi työntekijä on edes kiinnostunut työstä, eikä ole vain liikkeellä siitä pelosta, että putoaa peruspäivärahalle. Painotan, että sen kiinnostuksen sopisi jatkua myös työhönoton jälkeen, tai koeaika jää ainoaksi kosketukseksi yritykseen. Olen tätä nykyä sekä yrittäjä että palkansaaja, ja voin vakuuttaa, että kun aikoinaan työllistin erilaisia ihmisiä, perässä vedettävät saivat lähteä vaikka kuinka olisivat tuolilla pomppineet haastattelussa.
Olli,
Kiitos kommentistasi! Olet oikeassa siinä, että jonkinlainen ammattitaito pitää toki olla, ennen kuin töitä lähtee hakemaan. Mutta kyllä innostuksella on valtava painoarvo työhaastattelussa. Olen kuullut henkilöstöjohtajilta, että työhaastatteluun saattaa tulla ihmisiä, joiden ensimmäinen kysymys on ”mitäs tämä teidän firma tekikään?” Tällöin innostunut, ja ehkä hieman huonommin kouluttautunutkin kandidaatti, joka tietää firmasta kaiken on kyllä nähdäkseni vahvoilla.
Eiköhän opetus ihan yhtä paljon liity omaan asenteeseen. Jos kirjoitus avasi edes pienen ideanpilkkeen silmäkulmassa, silloin se teki tehtävänsä.
Haluaisin tosin nähdä, kun sanotaan vaikka 30 pankkialalle haluavaa rupeaisi toteuttamaan tätä samalla tavalla, siinä olisi Nallen ja Riston kalenteri täynnä. 😉
Jani,
Kiitos loistokommentista! Kanadan professori oli kuulemma todennut 200 kauppislaisen auditoriolle, että hän uskoo, että koko porukasta ehkä 1 tai 2 kokeilee menetelmää.
Olisi toki mielenkiintoista, jos useampikin innostuisi. 🙂
Mutta olet oikeassa siinä, että asenne tässä ratkaisee, ja niin kuin kommentissa yllä linjasin, ideaa voi myös soveltaa muuntelemalla: ei ole välttämättä pakko kolkutella toimitusjohtajien ovia, jos se ei omalle urapolulle sovi – mutta innostavien firmojen taustoihin tutustuminen ja avainhenkilöiden kontaktointi lienee monistettavissa toimivaksi menetelmäksi allale kuin alalle.
Päivitysilmoitus: Miten ansaitset elantosi sillä, mitä juuri sinä haluat tehdä? | Ajattelun ammattilainen
Loistava!
Tottahan tuo.
Huoraamalla, itsekkyydellä ja vehkeilemällä pääsee pitkälle. Ei niinkään kompetenssilla, viisaudella, rehellisyydellä yms. Siksi maailma onkin pilalla, elämme keskellä ihmisen aiheuttamaa kuudetta suurta sukupuuttoaaltoa ja kaikki on päin persettä.