Maanantain blogikirjoituksessa esittelin harjoituksen nimeltä kutsumuskartta. Sen avulla voit selvittää itsellesi nopeasti, mihin juuri sinä haluat päiväsi käyttää. Työ vie kolmanneksen aikuiselämästäsi. Sitä ei kannata käyttää turhauttavaan puuhasteluun vain rahaa ansaitakseen.
Mutta jos et ole miljoonaperijä, pitää rahaa kuitenkin ansaita.
Miten se siis onnistuu kutsumuksellisesti? Tässä muutama idea. Ensinnäkin käymällä läpi kutsumuskarttaasi voit kartoittaa erilaisia ammatteja, joissa pääsisit tekemään sinulle kutsumuksellisia asioita. Jos pidät vaikkapa tietokoneiden parissa hääräämisestä ja ratsastamisesta, voi leipätyö löytyä kumman tahansa toimen piiristä.
Tietokoneinsinööri ehtii ratsastaa vapaa-ajallaan. Ja hummien parissa hääräävä renki tai talliemäntä taas voi ruuvata viikonloppuisin turboahdettuun pelikoneeseen uuden tymäkän näytönohjaimen. Yksi toimi tuo rahaa, toinen jää harrastukseksi. Pääasia on, että pystyt kutsumuskarttasi avulla tuottamaan riittävästi resursseja, että pystyt tekemään niitä asioita, jotka ovat sinulle tärkeimpiä. Yhdistelemällä erilaisia kutsumuksellisia toimia on mahdollisuuksia käytännössä rajattomasti.
Joskus unelma-ammatti ei kuitenkaan pompsahda esiin heti kutsumuskarttaa silmäilemällä. Tällöin kannattaa käyttää esimerkiksi jotain luovuustekniikkaa. Tee kutsumuskartastasi miellekartta: kirjoita erilaiset intohimoiset toimesi paperille ja yhdistele ne viivoilla toisiinsa. Mitkä toimet tukevat toisiaan? Mitkä ovat kokonaan erillisiä.
Hyödyntämällä lateraalista ajattelua voit puolestaan kääntää ennakko-oletuksesi nurin niskoin. Mitä ratsastaminen oikeastaan tarkoittaa? Voisiko saman ilon saada traktorin ratissa? Ja onko tietokoneiden parissa hääräily juuri se juttu – vai pidätkö nimenomaan elektroniikkalaitteiden sisuskalujen koluamisesta? Kyseenalaistamalla lähtökohtiasi ja ravistelemalla ajatuksiasi, saat pian avattua aivan uudenlaisia väyliä. Mahdollisuudet vain kasvavat entisestään.
Pelkkä kutsumuksen kartoittaminen ei kuitenkaan riitä. On myös tärkeää tietää, mitä mahdollisuuksia todellisuudessa on. Siksi kannattaa seurata tarjolla olevia työpaikkoja ja tarkastella, miten kutsumuskarttasi sopisi niihin. Älä hermostu työhakemusten muodollisista vaatimuksista: jos et ole hakemassa valtion virastoon töihin, voi monessa työpaikassa käydä niin, että paikan saa ilman muodollista pätevyyttäkin, jos osoitat kykeneväsi hyvin pestin hoitoon.
Seuraa myös omiin mielenkiinnon kohteisiisi linkkaavien yritysten toimintaa. Jos törmäät firmaan, joka saa sydämesi hypähtämään, älä odota avointa pestiä. Soita henkilöstöpomolle ja kysy, voisitko tulla esittäytymään. Älä unohda kertoa, että kyse on unelmaduunistasi.
Selvitä myös, mitkä ovat oikeasti toimivia työnhakustrategioita. Viime viikolla linjasin yhden toimivan menetelmän, joka tosin viehättänee lähinnä voimakkaasti ulospäin suuntautuneita uraohjuksia. Toimivia työnhakumenetelmiä on kuitenkin lukematon määrä. Fakta on, että esimerkiksi akateemisilla aloilla työtä saa harvoin vain CV:tä lähettämällä. Kysele sen sijaan työnhaussa usein onnistuneilta tuttaviltasi, mitä he ovat tehneet. Selvitä, mikä oikeasti toimii, ja muotoile sitten työnhakustrategiasi sen mukaan, oli alasi sitten kovakuoriaistutkimus tai putkiremppaaminen.
Lopuksi, kaikille meille ei ole olemassa valmiina soveliasta jopia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tässä kohtaa pitäisi heittää pyyhe kehään. Vaihtoehtoavaruus kasvaa äärettömäksi siinä vaiheessa, kun mukaan tuodaan yrittäjyys.
Toiminimen perustaminen maksaa muutaman kympin. Kun mietit, mitä osaat ja mistä olet innoissasi, ja ideoit sen jälkeen, miten voisit olla aidosti hyödyksi toisille ihmisille, ei uuden bisneskonseptin kehittämisessä pitkään nokka tuhise. Tutustumalla esimerkiksi tuotteistamiseen, eli siihen, miten saat mahdollisimman selkeästi viestitettyä muille mitä osaat, ja markkinointiin, eli siihen, miten saat ylipäätään tiedon itsestäsi maailmalle, on konsepti valmis. Ja jos oma temperamenttisi saa karvat nousemaan pystyyn ajatuksesta, että soittelisit ventovieraille ja tyrkyttäisit omaa osaamistasi, pistä putiikki pystyyn markkinointihenkisen tuttavasi kanssa.
Aristoteleen sanotaan sanoneen, että kutsumuksesi löytyy sieltä, missä taitosi kohtaavat maailman tarpeet. Nykyaikainen lahjakkuustutkimus tietää kertoa, että taidot kehittyvät runsaan harjoituksen kautta – ja harjoitusmäärille keskeisintä on puolestaan innostus.
Innostus perustuu intohimoon. Selvittämällä sen, mitä haluat tehdä intohimoisesti, harjoittelemalla ja käyttämällä vielä tovin sen selvittämiseen, mitä muut oikeasti tarvitsevat, on kutsumuksellisen työn löytäminen vain ajan kysymys. Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.
Ajattelun ammattilainen 
Itse tein vajaa neljä vuotta sitten miellekartan liittyen kaikkeen ammatillisesti kiinnostavaan (ja osittain myös muuhun kiinnostavaan, jota voisin hyödyntää työssä). Silloin en vielä tiennyt, miten ne kaikki asiat voisivat liittyä toisiinsa, mutta minulla oli jokin ihmeellinen luottamus siihen, että nämä asiat kuuluvat yhteen… Nyt TIEDÄN että ne kuuluvat yhteen ja voin hyödyntää näitä kaikkia asioita työssäni tällä hetkellä! Uskon siis mielle-, kutsumus-, aarre- ym. karttoihin, ne toimivat… 🙂
Karita,
Kiitos kommentistasi! Miellekarttojen yms. toimivuudelle on muuten myös kovaa tieteellistä näyttöä. Ihmisen tietoisen ja tiedostamattoman mielen epäsuhta on niin valtava, että tiedostamattomasta löytyvien kytkösten esiin paimentaminen ei ole mahdollista ilman apuvälineitä ja palautejärjestelmiä. Kutsumuskartan, miellekartan tai vaikkapa päiväkirjan avulla on mahdollista kuitenkin nopeasti ja helposti nostaa esiin näitä tiedostamattomia kytköksiä.
Seth Godin sanoo tuossa markkinointivideossa, että pahinta on olla tosi hyvä, koska silloin ei erotu joukosta. Godin sanoo asian vähän hassusti, ongelmana ei ole liika hyvyys, vaan se, ettei se saa arvoistaan huomiota. Hyvänä oleminen on kuitenkin tärkeä pohja uskottavan (tuotteen ja) brändin rakentamiselle.
Miia,
Kiitos kommentistasi! Olisiko tuossa pointtina kuitenkin se, että hyvyys määrittyy olemassaolevan kentän ehdoilla, kun erottuakseen pitäisi päästä kentän tai ”boksin” ulkopuolelle. Tyyliin, on parempia ja huonompia valkoisia lehmiä, mutta ne ovat silti valkoisia. Jos on sen sijaan (vaikka keskinkertainenkin) violetti lehmä, erottuu joukosta heti.
Markkinoinnin ongelmanahan on juuri se, että maailma voi olla täynnä ihmisiä, jotka hyötyisivät osaamisestasi – mutta miten heille saadaan viesti perille kaiken informaatiopommituksen läpi? Tässä erottautuminen auttaa.
Mun ehdoton sataprosenttinen kutsumukseni on auttaa ihmisiä ja tuottaa niille hyvää ilman rahan liikuttelua. Rahan käsittely itsessään pilaa minkä tahansa homman, ja palkan saaminen mistä tahansa tekemisestä lopettaa duunin mielekkyyden siihen paikkaan. En missään tapauksessa voisi tehdä työtä mistään muusta syystä kuin työn suoran tuloksen vuoksi, ja palkan saaminen tuntuu huoraamiselta. Tällä hetkellä ratkaisuna on vastaanottaa välttämättömiä pelinappuloita KELAsta ja samaan aikaan auttaa ihmisiä missä milloinkin.
Kunhan nuorimmainen on riittävän vanha niin voisi harkita jotain puolipäiväryhmää päiväkodissa ja sitten pääsisi itse vaikka vanhainkotiin vapaaehtoiseksi seuranpitäjäksi, mutta sittenkään en pystyisi ottamaan hommasta rahaa. En halua kokea itseäni ostetuksi ja/tai vastavuoroisilla sopimuksilla paikalleni kahlituksi. En usko että vanhuksetkaan oikeasti pitävät ajatuksesta että joku on heidän seuranaan rahan vuoksi eikä siksi, että aidosti oikeasti haluaa olla heidän seurassaan…
Summa summarum – tienaaminen sillä mitä oikeasti haluan tehdä, on mahdoton yhtälö. Tässä odottelen että loppu maailma alkaisi kokea samoin ja kehittäisi yhteistyöhön, resurssien optimointiin ja ihmisten tarpeiden sekä halujen kunnioittamiseen perustuvan talousjärjestelmän. Utopian ilmaantumista odotellessa, siis 😛
Miffy,
Mielenkiintoisia pohdintoja. Nähdäkseni olet täysin oikeassa siinä, että toiminnan motivaation täytyy löytyä toiminnasta ja sen suorista tuloksista itsestään. Mutta jos teet jotain, jota rakastat aidosti, miksi rahan ansaitseminen siitä pilaisi sen? Nähdäkseni rahan ansaitsemisesta tulee ongelma vasta siinä vaiheessa, kun rahasta itsestään tulee itseisarvo.
Ongelmana on, että yhteiskunnassamme yleensä tuijotetaan juuri rahaa, ja näin on helppo eksyä pois kutsumuksellisesta työstä. Mutta jos lähdetään aluksi liikkeelle itse kutsumuksesta ja rakennetaan siihen päälle ansaintamalli, on kyseessä itse asiassa hyvin pitkälti kuvailemaasi utopiaa vastaava tilanne: rahasta tulee vain resurssi, jonka funktio on resursoida kutsumuksellista toimintaa.
Päivitysilmoitus: Pieniä ajatuksia vuoden loppuun | Ajattelun ammattilainen
Päivitysilmoitus: Do what you love vs. love what you do? « Sharing value(s)