Thain kielen sinistä tarkoittava sana oli pitkään kerrassaan merkillinen. Kun olli puhe merestä tai taivaasta, sana tarkoitti sinistä. Mutta muissa yhteyksissä sana tarkoittikin vihreää. Thain kielessä sinistä ja vihreää ei siis pitkään erotettu toisistaan.
Ongelman korjaamiseksi kieleen omaksuttiin lopulta toinen sana kuvaamaan sinistä. Vanhaa sanaa käytetään syvän sinisestä puhuttaessa. Uuden sanan viittauskohteena on taas vaalean sininen. Thain kielessä on siis siirrytty yhdestä sanasta, joka tarkoittaa sinistä ja vihreää kahteen sanaan, jotka tarkoittavat tumman sinistä ja vaalean sinistä.
Mutta minkä värinen sininen sitten on?
Ajattelun ammattilainen 
sininen on valkoisen valon spektrin yksi värähtelyaaltotaajuus 460 nm
väri sinällään on eri molekyylipintojen heijastaman valon tietty värähtelytaajuus
mutta se minkä värinen sininen on, onkin toinen juttu, minusta värejä voi oikeastaan parhaiten kuvata niiden herättämien psykofyysisten reaktioiden ja tunneassosiaatioden avulla
ja , edelleen, on olemassa sinisen eri sävyjä joka monimutkaistaa vastauksen mahdottoman pitkäksi, en siis siihen ryhdy mutta mutkat suoristaen
yötaivaan sini on intuitiivisuus, hiljentyminen—”päivätaivaan sini on etäisyydenottokyky ja ajatuksen kontrolli, tyyneys
Värejä ei minusta voi selittää kuin tunnetilojen kautta. Siksi nuo thaimaalaisten siniset sanat ovat minusta oikeastaan ihastuttavia.
Sininen on itse tehdyn mustikkaliköörin makeutta, sininen on kaivattua viileyttä kuumuudessa, sininen on hallana päälle hyökyvää vihamielisyyttä. Sen lisäksi sininen on noin sata muuta asiaa.
Juuri tällä hetkellä se on käsivarsissa tuntuvaa haravanvarren pakotusta.
Minkä värinen on turkoosi?
Muissakin kielissä siniselle on kaksi sanaa, esim. venäjässä sininen on sinij ja vaalean sininen on galuboj (varmastikin väärin translitteroituna 🙂 ja puolassa sininen on 1) niebieski (joka sananmukaisesti tarkoittaa taivaan (niebo) väriä ja 2) siny, mikä on enemmän tumman sininen, (mustelman värinen?) jolle myös on olemassa nimitys 3) granatowy eli kranaatin (vai granaatin?) värinen.
Miksi sinisen kanssa on näin hankalaa?
Tähän liittyy oikeastaan kaksi ongelmaa:
1) Missä määrin sanat ohjaavat ajatteluamme – eli mitä tarkoittaa ”sininen”? Onko se edes käännettävissä. Se, mikä yhdessä kielessä (kulttuurissa) on sinistä, voitaisiin jossain toisessa yhteydessä laskea vihreäksi. Rajanvetoa eri värien välillä on vaikea tehdä edes yhden kielen sisällä.
2) Mikä on väri? Yksi määrittely on tietysti aallonpituus. Tietysti, harva asia on vain yhden aallonpituuden ”värinen”, vaan sillä on spektri, eli kaikkien niiden aallonpituuksien joukko, joita sen havaitaan heijastavan/säteilevän. Sininen kohde on siis oikeastaan sellainen, jonka spektrissä on suhteellisen paljon/voimakkaana sinisen värin aallonpituuksia. Miten havainto tosiasiassa tehdään – neurologit tietänevät paremmin.
Värin luokittelu siniseksi on kuitenkin oikeastaan tulkinta havainnosta, joka ei perustu vain yhteen, vaan useampaan värikohteeseen, jotka määrittävät varsinaista kohdetta. Toisin sanoen sama aallonpituus voidaan tulkita erilaiseksi riippuen sen kontekstista, eli ympäröivistä väreistä. (Tästä riippumaton on sitten materiaalin ja valon ominaisuuksista tuleva vaihtelu: materiaali heijastaa tiettyjä aallonpituuksia tietyssä suhteessa, mutta aallonpituudet, joita heijastuu, riippuvat myös valosta, jolla kohdetta valaistaan: hehkulampun ja auringonvalon spektrit ovat niin erilaiset, että sama esine voi näyttää aivan eriväriseltä eri valossa.)
Edelleen voidaan kysyä, näkevätkö muut sinisen samoin kuin minä omissa silmissään. Siis kysyä, ovatko puhtaasti subjektiiviset kokeellisesti vertailukelvottomat asiat samanlaisia.
Sivumennen sanoen, olen kuullut huhun, että pinkki, vaaleanpunainen ja fuksia eivät olisi sama väri…
kyllä se värähtelytaajus jossa sininen heijastuu , on eksakti, silmä sitävasoin valehelee koko ajan, niinkuin mielikin ihmisen puolesta, miellyttääkseen…vihreä voi keltaisen vieressä näyttää sinervältä jne
Aikoinaan teknilliseltä puolella tätä(kin) opiskelleena, oli aikalailla yllätys se että ns. musta voi heijastua täysin valkoiseksi. Esimerkiksi musta (kiinni oleva) television pinta voi heijastaa kirkaan valon pinnastaan valkoisena.
Elämä ei ole mustavalkoista, se on myös valkomustaista.
muista, Hanna, harmaiden sävyjen merkitys jotta elämäsi ei olisi kaksiuloitteista vaan kolmiuloitteista