Immanuel Kantin moraalifilosofian kulmakivi oli kategorinen imperatiivi: “Toimi aina niin, että toimintasi voitaisiin ulottaa yleiseksi laiksi”. Kantin imperatiivi eli käskylause on muunnelma monesta uskonnosta löytyvästä kultaisesta säännöstä: “Älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän”. Toisin sanoen, aina tulisi toimia niin, että mitä ikinä teet, voisit elää sen kanssa, että myös muut tekevät niin.
Kantia on kritisoitu käskylauseestaan. Kuuluisin kritiikki koskee valehtelua. Kantin mukaan valehtelu ei ole koskaan oikeutettua. Vaikka murhaaja tulisi ovelle kysymään, onko veljesi kotona, tulisi sinun vastata kategorisen imperatiivin nojalla totuudellisesti – vaikka se maksaisi veljesi elämän. Maalaisjärjellä tässä ei tietenkään ole mitään tolkkua.
Yleisesti ottaen kategorinen imperatiivi on kuitenkin hyvä elämän ohjenuora. Pääsääntöisesti on hyvä idea toimia niin, että et tee toiselle sellaista, mitä et haluaisi itsellesikään tehtävän.
Voi myös hyvin olla, ettei pian ole oikein parempaakaan vaihtoehtoa.
Nykyaikana yksityisyys alkaa muuttua katoavaksi luonnonvaraksi. Facebook tallentaa kaikki liikkeesi internetissä. Kuka vaan voi napata kännitörttöilyistä kuvan kännykkäkameralla. GPS-satelliitit seuraavat sijaintiasi ja kadunvarsikamerat kuvaavat liikkeitäsi. Ei mene enää pitkään, ennen kuin joka ikinen on tauotta jonkin valvontalaitteen silmän alaisena.
Monet ajattelevat, että tämä on isoveliyhteiskunnan alku. Toki jos valtaan pääsee totalitaarinen hallinto, on se yhdistettynä aukottomaan valvontajärjestelmään skenaario, joka saisi jopa George Orwellin puntit tutisemaan. Mutta liberaalissa yhteiskunnassa, joka sallii monen näköisiä, värisiä ja monenlaisilla tavoilla suuntautuneita ihmisiä ei valvonta tai sen uhka kenties ole lainkaan niin huono juttu kuin luulisi.
Voi nimittäin olla, että digikattavuus synnyttää uudenlaisen motivaation seurata Kantin käskylausetta. Kenties lähitulevaisuudessa meitä ohjaakin digitaalinen imperatiivi: “Toimi aina niin, että toimintasi voitaisiin julkaista sellaisenaan Facebook-seinälläsi.”
Ajattelun ammattilainen 
Helas! Sehän on Panopticon! 🙂
Olen seurannut blogiasi pitkänkin aikaa, ja nyt vasta kolahti täysin kympillä!
Digitaalinen imperatiivi on mahtava nykyaikaistus Kantin ajatuksista!
Teoriassa ehkä näin. Käytännössä isoveli valvoo jo todella ankarasti ja ihmisten vakoilu on erittäin suuri business => http://wikileaks.org/the-spyfiles.html
Sikäli WikiLeaks on ihmiskunnalle korvaamaton. Se on se pikkuveli, joka valvoo näitä täysin selkärangattomia isoveljiä, joille ei ole olemassa muita arvoja kuin raha = valta.
Eli Digi-imperatiiville on käyttöä, yhtäältä. Toisaalta, koska liberalismi ja solidaarisuus on harvojen ja valittujen tosiuskovaisten harrastus, enkä voi kuvitella, että ihmisten voisivat elää s.e. jokainen allekirjoittaisi jokaisen muun toimet. Siltä osin tämä ei toimi ollenkaan. Satavarmasti jostain kuusen ja kävyn välistä löytyy joku vihainen, joka työntäisi minut välittömästi jumalattomana roviolle ja tuikkaisi tuleen.
Tavallaan tässä on trade/off, jossa ei voi voittaa. Jos netissä ei voi sanoa, mitä ajattelee, netillä ei tee sananvapauden näkökulmasta mitään. Keskustelu redusoituu julkisivusirkukseksi (vrt. Venäjän valtamediat), johon en ainakaan minä jaksaisi osallistua ollenkaan. Jos netissä ei voi sanoa mitä ajattelee, me lopulta puhumme täällä vain siitä, millä ei ole mitään merkitystä eikä muutosvoimaa.
Niin kauan kuin maailmassa on yksikin diktatuuri, netin pitää tarjota anonymiteetin suojaa. Niin kauan kuin maailmassa on yksikin nainen, joka ei saa täyttä palkka vain siksi että on nainen, netissä on voitava toimia anonyymisti. Niin kauan, kuin maailmassa on yksikin, joka ei ole turvassa enemmistön tyrannialta, netissä tarvitaan se suoja, jonka vain anonymiteetti tarjoaa.
Tottakai tästä seuraa myös ongelmia, mutta ainakin tällä hetkellä näen niin, että me tarvitsemme tämän pelikentän, jossa viestinviejää ja totuudenpuhujaa ei voida suoralta kädeltä erottaa tai teloittaa.
Ja se sota netin sananvapaudesta riehuu täysin voimin. On suuret intressiryhmät, jotka tekevät parhaansa isolla rahalla koettaen saada netin kuriin ja järjestykseen. Ja on suuret kansanjoukot, jotka tekevät kaikkensa voidakseen pitää netin avoimen keskustelun foorumina, sillä se on ainoa keino meille kaikille meidän oman vapautemme takeiksi.
Kaikki rikollisuus, joka avoimeen nettiin liittyy on hiekanjyvä sen rinnalla, että netti saattaa jonain päivänä taata kaikille vapauden, ihmisarvon ja demokratian. Nämä arvot ovat sellaisia, joiden alttarille voidaan uhrata aika paljon, sillä ilman niitä meillä ei ole mitään. Ilman niitä meille jää vain diktatuurin dystopia.
Susanna,
Hyvää pohdintaa. Nämä ovat mutkikkaita kysymyksiä, enkä itse ainakaan kovin absoluuttisesti rummuttaisi anonymiteettiä vastaankaan. Mutta mielestäni on myös mielenkiintoista nähdä, että netin kasvavassa läpinäkyvyydessä voi myös olla hyviäkin puolia.
Netti ei voi taata ihmisen liberaalista vapautta, eikä valvonta voi estää sitä.
Toisen maailmansodan tuoksinassa osalta ihmisiä riistettiin subjektiivinen oikeus ihmisyyteen, kun heidät suljettiin keskitysleireille valvottaviksi ja teloitettaviksi. Se mitä natsit eivät voineet oikeasti valvoa oli se, mitä valvottavat ajattelivat, joka ei tietenkään ole sama, jota me ajattemme heidän ajatelleen. Kauhistuisimme omia ajatuksiamme. Osa keskitysleireillä olleista saattoi ajatella jopa anteeksiantoa, jollaisena mm. liberaalisuus ideologiana tuollaisissa olosuhteissa voi ilmentyä. Samankaltaista metodia, jossa ihminen voi valita reaktionsa ”valvontaan” ja väkivaltaan, käytti myös Gandhi väkivallattomana vallankumouksena, jonka seurauksena Intia sai sittemmin itsenäisyyden.
Aivan samoin tänä digiaikana voi ihminen itse päättää siitä miten reagoi vallitsevaan maailmaan. Ihminen voi itse päättää käyttääkö teknologiaa toisen tai toisten ihmisten valvontaan, vai jättääkö käyttämättä sen mahdollisuuden. Digitaalinen imperatiivi ei siis toimi, koska osa ihmisistä voi valinnoillaan ja suhtautumisellaan ilmentää subjektiivista vapautta olla reagoimatta valvovien tahojen toivomalla tavalla. Ja sitä paitsi kaikki valvottavat eivät edes surffaile netissä.
Kiitos blogista. Enää ei lukeminen riittänyt. Onnea väitöstilaisuuteen!
Jouni,
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Erityisesti huomio ajattelun yksityisyydestä on tärkeä sikälikin, että ajatteluhan ei oikeastaan edes toimi sillä tavoin kuin ajatuspoliisia pelkäävät tuumaavat: ajatteluhan on pitkälti tahdosta riippumatonta toimintaa, ja niin päähän saattaakin pälkähtää mitä kummallisimpia aatoksia. Ratkaisevaa onkin, miten näiden pälkähdysten kohdalla toimii.
Digitaalisella imperatiivilla en oikeastaan tarkoita edes sitä, että valvonta olisi sinänsä hyvä asia, vaan sitä, että jos (ja näillä näkymin kun) maailma muuttuu jatkuvasti yhä läpinäkyvämmäksi, voi tästä seurata myös moraalisessa mielessä jotain hyvää – ainakin niissä valtioissa, joissa valtiovalta toimii enimmäkseen liberaalisti.
Lukeudun valitettavasti siihen ihmislajiin, joka aina innostuu, kun luulee löytäneensä virheen, joko loogisen tai ”asiallisen”. Olen joskus jostain lukenut, että oiva ohje ”älä tee toiselle sitä, mitä et toivo toisen tekevän itsellesi” on itäisiin oppeihin kuuluva hopeinen sääntö. Kristinuskoon kuuluva kultainen sääntö taas kuuluu: ”tee toiselle se, mitä toivot toisen tekevän itsellesi.” Jos se sisältää ajatuksen: toimi näin, jos itse olisit vastaavassa tilanteessa, se ohjaa ihmistä aktiiviseen hyväntekoon, hopeisen edustaessa passiivisuutta, muutoin se on mieletön. Jos toivon, että toinen antaa minulle satasen, annan hänelle satasen. Jos toivon, että kadulla näkemäni kaunis nainen suutelisi minua, menen suutelemaan häntä jne.
Ystävällisin terveisin
Aslak Allinniemi