Tag Archives: internet

Verkkoviestinnän sudenkuopat

27/08/2012

4 kommenttia

Verkkokeskustelut ovat siitä jännä juttu, että erityisesti voimakkaita tunteita aiheuttavat keskustelut lähtevät nopeasti sivuraiteelle. Uskontoa tai politiikkaa käsittelevissä keskusteluissa ei kestä aikaakaan, kun trollit ryömivät esiin koloistaan ja natsikortit läiskähtävät pöytään.

Yksi tekijä tässä on varmaankin verkon tarjoama anonymiteetti. Mutta myös ihan omalla nimellään esiintyvät saattavat päätyä laukomaan ties minkälaisia törkeyksiä asiaa ajattelematta. Nähdäkseni suurin syy verkkokeskusteluiden tulehtumiseen ei ole anonymiteetti, vaan vuorovaikutuksen puute.

Verkkokeskusteluissa viestinnän vuorovaikutus on vinoutunut kahdella tavalla.

Ensinnäkin, verkkokeskusteluissa valtavan iso osa kommunikaatioon käytetystä informaatiosta jää välittämättä. Alfred Mehrabianin kuuluisissa kokeissa kävi ilmi, että peräti 93% viestin tulkinnan tunnevaikutuksesta välittyy ei-kielellisesti esimerkiksi ilmeiden ja äänenpainojen kautta. Vaikka tästä on usein vedetty virheellinen päätelmä siitä, että 93% kommunikaatiosta olisi yleensäkin ei-kielellistä, ovat asiantuntijat sitä mieltä, että varovaisestikin arvioiden 50–60% kommunikaatiossa välitetystä informaatiosta tapahtuu ruumiinkielen ja äänenpainojen kautta. Verkkokeskustelussa siis yli puolet tarkoitetusta informaatiosta jää välittämättä – vaikka kuinka käyttäisit hymiöitä.

Toisekseen, verkkokeskustelussa viestin lähettäjä ja vastaanottaja ovat asemaltaan vastakkaisnapaisia. Viestin vastaanottaja käsittelee informaatiota lukemalla tekstiä. Olemme oppineet pitämään tekstiä erittäin luotettavana tiedonlähteenä. Uskomme, että painettu sana pitää pääasiassa paikkansa. Verkkokeskusteluissa vastaanottaja käsittelee siis saamaansa informaatiota kuten on tottunut käsittelemään tekstiä yleensä: pääsääntöisesti luotettavana.

Tekstin tuottaja lähestyy kuitenkin kohtaamista aika eri tavalla kuin ammattilaiset. Itse asiassa verkkokeskusteluihin tuotettu teksti on lähempänä puhuttua sanaa kuin harkittua ja hiottua tekstiä. Usein foorumiin ladataan se, mikä ensin päähän pälkähtää. Joskus myös muutaman oluen nauttineena.

Kun tekstin kirjoittaja ei ehdi harkita sanomaansa, tekstin lukija ottaa sen lopullisena ja absoluuttisena kantana, ja rivien välistä hukkuu vielä melkein puolet tarkoitetusta informaatiosta, ei ole mikään ihme, että verkkokeskustelut romahtavatkin usein tyhjänpäiväiseksi juupas-eipäs -taistoksi. Mikä siis avuksi?

Nähdäkseni verkkokeskusteluiden tervehdyttämiseen purevat samat niksit kuin muussakin kriisikommunikaatiossa. Pyri ymmärtämään vastapuolta suopeasti. Kunnioita hänen näkemyksiään. Anna vastapuolelle riittävästi tilaa esittää näkemyksensä. Ja kaikkein tärkeimpänä: kysy aidosti sinua kiinnostavia kysymyksiä. Kysymällä autenttisesti ja ilman ironiaa ”mitä oikeastaan tarkoitat tällä?” saat pian ankkuroitua keskustelunne yhteiselle maaperälle. Tällöin keskustelu voi lähteä aivan uusiin sfääreihin.

5 syytä, miksi musiikista kannattaa maksaa

18/01/2012

15 kommenttia

Verkkopiratismi muodostaa yhä ison ongelman sisällöntuotantoteollisuudelle. Suurin osa ongelmakeskeisistä ratkaisuista – oikeusjutut, digitaaliset suojaukset, aluerajoitukset – ovat osoittatuneet tehottomiksi. Samaan aikaan ratkaisukeskeiset toimijat ovat onnistuneet synnyttämään tehokkaita digitaalisia jakelukanavia, joiden liikevaihto kasvaa räjähdysmäisesti ja lähentelee pian takavuosien median kokonaiskulutuksen kokoluokkaa.

Moni näyttää siis olevan sitä mieltä, että musiikista ja muista tietosisällöistä kannattaa maksaa. Mutta miksi? Tässä viisi syytä.

1. Palvelun helppous ja luotettavuus

Parhaimmatkin piraattisivustot ovat onnettoman vaikeaselkoisia. Pirate Bay:sta halutun tiedoston löytäminen on usein arpapeliä, puhumattakaan verkon lukuisista kaatuilevista flash video -sivustoista.

Myös piraattituotteen laatu on aina tuurin varassa. Voi olla, että odoteltuasi torrentin latautumista saat haluamasi tuotteen – tai sitten voi olla, että leffasta puuttuu ääni, lataamasi biisi onkin joku ihan muu, tai pahimmassa tapauksessa alas tulee jotain aivan järkyttävää. Lisäksi piraattituotteissa on aina kohtalainen riski haittaohjelmista ja viruksista.

iTunes tarjoaa sen sijaan loistavan käyttöliittymän, jolla löydät haluamasi biisin muutamassa sekunnissa ja saat sen kovalevyllesi yhdellä hiiren klikkauksella. 99 sentin maksu ei siis kata vain biisiä, vaan myös luottamuksen siihen, että kyseessä on juuri haluamasi kappale, että sen äänenlaatu on hyvä ja että se ei asenna salaa viruksia kovalevyllesi.

2. Tuotteen koettu arvo nousee maksettaessa

Maksoin hiljattain 50 euroa Karl Böhmin levyttämistä Mozartin sinfonioista, vaikka prikulleen samat teokset löytyvät ilmaiseksi Spotifysta. Miksi? Syitä on kaksi.

Ensinnäkin, en voi koskaan tietää, miten Spotifyn sisältö muuttuu ajan kanssa. Nyt kappaleet ovat kovalevylläni ja pilvessä varmuuskopiossa, joten voin olla varma, että ne ovat osa musiikkikokoelmaani tästä ikuisuuteen.

Toiseksi, ihmisen pää on merkillinen apparaatti. Lukuisissa tutkimuksissa on nimittäin käynyt ilmi, että jos saat jotain ilmaiseksi, arvostat sitä vähemmän, kuin jos maksat siitä. Maksamasi biisi on sinulle siis psykologisesti arvokkaampi, kuin prikulleen sama biisi piratoituna tai Spotifysta ladattuna.

Tällä on tuskin merkitystä, jos lataat vain viimeisimmät hitit ja unohdat ne kovalevyn kätköihin viikon päästä. Mutta jos keräät vaikkapa digitaalista musiikki- tai sarjakuvakokoelmaa, on aineettoman pääoman koetulla arvolla suuri merkitys. Taide kun ei ole lopulta mitään muuta kuin kokemista.

3. Yhteys sisällöntuottajaan

Ostin viime viikolla iTunesista tsekkiläisen muusikko Tomas “Floex” Dvorakin uuden levyn. Dvorak tunnetaan esimerkiksi loistavan Machinarium-pelin soundtrackin tuottajana. Samalla kun latasin musiikin iTunesista metroa odotellessani, koin myös tekeväni jotain merkityksellistä, joka liittyy suoraan muusikko Dvorakiin. Koin, että minusta on jollakin tavalla hyötyä hänelle.

Kun maksat sisältötuotteesta, muodostat samalla myös yhteyden sisällöntuottajaan. Ilmiö on sama, kuin Kiva:n mikrolainoissa. Jos laitat rahaa Punaiselle ristille, jää rahan kohde hahmottomaksi. Mutta jos mikrolainaat 25 euroa Ana-Lucialle Boliviaan, muodostaa ostoksesi myös yhteyden oikeaan ihmiseen. Samalla tavoin, jokainen maksamasi levy vaikuttaa jollakin tavalla myös levyn tuottaneeseen muusikkoon.

4. Infrastruktuurin ylläpitäminen

Seuraava esimerkki on sarjakuvapuolelta, mutta pätee nähdäkseni suoraan myös musiikkibisnekseen – vaikkapa Spotifyyn. Comixology-yhtiön legendaarisen upea Comics-ohjelmisto iPadille on joka keskiviikko Applen App Storen eniten tienaava ohjelmisto. Keskiviikkoisin nimittäin julkaistaan aina viikon uudet sarjakuvat. Lukemattomat sarjakuvafanit ovat löytäneet ohjelmiston ja ottaneet sen omakseen. Miksi? Koska sitä on niin julmetun hauska käyttää.

Verrattuna esimerkiksi iPadin manga-ohjelmistoihin, jotka hakevat sisältönsä ilmaissivustoilta, Comicsin käyttöliittymä on valovuosia edellä. Comixology veloittaa sarjakuvasta noin kahden euron maksun – ja tämä on maksu, jonka avulla Comixology voi maksaa palkkaa loistaville koodaajilleen, jotka voivat hioa jo nyt erinomaista ohjelmistoa entisestään. Maksamalla pidät siis huolen siitä, että käyttämäsi palvelut toimivat ja kehittyvät entistä paremmiksi.

5. Sisällöntuotannon tukeminen

Tämä viimeisin kohta on oikeastaan kaikista tärkein, mutta tätä on paalutettu viime vuosina niin ahkerasti, että päätin jättää sen listan lopuksi. Sisältöjä kun ei synny, ellei joku maksa niiden tuottamisesta palkkaa.

Jos sen sijaan maksat kuluttamistasi sisällöistä, ohjaat myös samalla sisältöteollisuutta sellaiseen suuntaan, joka sopii sinun mieltymyksiisi. Tukemalla sellaista musiikkia, josta pidät, mahdollistat, että sellaista syntyy myös tulevaisuudessa lisää.

Piratismi on siis oikeastaan aika tyhmää. Fiksuinta on kanavoida rahavirrat sellaisille palveluille ja artisteille, joita arvostat. Näin varmistat, että he tuottavat sinulle mieluista sisältöä myös jatkossa.

Digitaalinen imperatiivi

07/12/2011

7 kommenttia

Immanuel Kantin moraalifilosofian kulmakivi oli kategorinen imperatiivi: “Toimi aina niin, että toimintasi voitaisiin ulottaa yleiseksi laiksi”. Kantin imperatiivi eli käskylause on muunnelma monesta uskonnosta löytyvästä kultaisesta säännöstä: “Älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän”. Toisin sanoen, aina tulisi toimia niin, että mitä ikinä teet, voisit elää sen kanssa, että myös muut tekevät niin.

Kantia on kritisoitu käskylauseestaan. Kuuluisin kritiikki koskee valehtelua. Kantin mukaan valehtelu ei ole koskaan oikeutettua. Vaikka murhaaja tulisi ovelle kysymään, onko veljesi kotona, tulisi sinun vastata kategorisen imperatiivin nojalla totuudellisesti – vaikka se maksaisi veljesi elämän. Maalaisjärjellä tässä ei tietenkään ole mitään tolkkua.

Yleisesti ottaen kategorinen imperatiivi on kuitenkin hyvä elämän ohjenuora. Pääsääntöisesti on hyvä idea toimia niin, että et tee toiselle sellaista, mitä et haluaisi itsellesikään tehtävän.

Voi myös hyvin olla, ettei pian ole oikein parempaakaan vaihtoehtoa.

Nykyaikana yksityisyys alkaa muuttua katoavaksi luonnonvaraksi. Facebook tallentaa kaikki liikkeesi internetissä. Kuka vaan voi napata kännitörttöilyistä kuvan kännykkäkameralla. GPS-satelliitit seuraavat sijaintiasi ja kadunvarsikamerat kuvaavat liikkeitäsi. Ei mene enää pitkään, ennen kuin joka ikinen on tauotta jonkin valvontalaitteen silmän alaisena.

Monet ajattelevat, että tämä on isoveliyhteiskunnan alku. Toki jos valtaan pääsee totalitaarinen hallinto, on se yhdistettynä aukottomaan valvontajärjestelmään skenaario, joka saisi jopa George Orwellin puntit tutisemaan. Mutta liberaalissa yhteiskunnassa, joka sallii monen näköisiä, värisiä ja monenlaisilla tavoilla suuntautuneita ihmisiä ei valvonta tai sen uhka kenties ole lainkaan niin huono juttu kuin luulisi.

Voi nimittäin olla, että digikattavuus synnyttää uudenlaisen motivaation seurata Kantin käskylausetta. Kenties lähitulevaisuudessa meitä ohjaakin digitaalinen imperatiivi: “Toimi aina niin, että toimintasi voitaisiin julkaista sellaisenaan Facebook-seinälläsi.”

Miksi verkkokeskustelut tulehtuvat niin nopeasti?

26/10/2011

13 kommenttia

Sanat eivät tarkoita kaikille samaa. Siitä huolimatta ymmärrämme yleensä toisiamme vallan mainiosti. Normaalissa keskustelussa ihmisten välillä kulkee valtava määrä informaatiota. Ruumiinkielen tutkijoiden mukaan lähes 95% ihmisten keskinäisestä kommunikaatiosta tapahtuu ilman sanoja: kasvonilmeiden, äänenpainojen ja ruumiinkielen avulla. Kun keskustelu siirtyy verkkoon, jää siis valtavan iso osa viestinnälle keskeisistä työkaluista sivuun.

Kun käytössä on vain 5% kommunikaatioarsenaalista, ei ole ihme, että ilmapiiri räjähtää herkästi.

Kun käymme verkkokeskustelua, on käytössämme vain kirjoitettu kieli. Tällöin kommunikaatio tapahtuu jouhevasti vain suurin piirtein samanmielisten kesken: emme tarvitse ruumiinkieltä muuttaaksemme viestin painotusta tai ohjataksemme sitä ihan uuteen suuntaan. Jos kirjoitan “Pasi on ihan tollo”, tulkitsee toinen ihminen tämän kirjaimellisesti. Jos sen sijaan sanon sen naamatusten virnistäen samalla ja painottaen “Pasi on ihan tol-lo”, saa keskustelukumppani muusta viestinnästä vihiä ja tajuaa, että kyseessä onkin lämminhenkinen letkaus.

Sanojen merkityssisällöt eroavat joskus merkittävästikin toisistaan. Jos kyse on kissoista ja maitotölkeistä, ei kommunikaatiossa yleensä tule vastaan ongelmia. Mutta kun puhutaan politiikasta, uskonnosta tai muuten tulenaroista aiheista, muuttuu puhtaasti kirjoitettuna käyty kielenkäyttö erittäin vaikeaksi ellei mahdottomaksi.

Kun tähän lisätään vielä verkon anonymiteetti, on vyyhti valmis. Nimettömänä on helpompi kärjistää: merkitykset erkanevat toisistaan entisestään. Sama keskustelu saattaisi johtaa hedelmällisiin tuloksiin naamatusten käytynä. Verkossa se voi johtaa puolestaan ilmiriitaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että verkkokeskustelu olisi jotenkin huono juttu. Päin vastoin: verkko foorumeineen, blogeineen ja Facebookeineen tarjoaa meille upean mahdollisuuden ajatusten vaihtoon. Meidän kannattaisi kuitenkin aina verkossa viestiessämme pitää mielessä, että ruudulle piirtyy vain 5% siitä, mitä keskustelukumppani tarkoittaa.

Usein on siis niin, ettei hän oikeasti tarkoita lainkaan sitä, mitä luulet. Jos päässä meinaa siis alkaa kiehahtaa, laita kone kiinni, kilauta kaverille ja kutsu hänet kahville. Yhdeksän kertaa kymmenestä kyseessä on silkka väärinkäsitys.

Tieteen avoimuus ja internet

21/09/2011

3 kommenttia

Tieteen ideaali on tuottaa avoimia tuloksia. Tästä huolimatta tieteen tuloksia julkaisevat lehdet repivät artikkeleistaan kosmisia kiskurihintoja. Ongelma on merkittävä akateemiselle maailmalle, puhumattakaan siitä, että monet tieteelliset tulokset ovat yliopistojen ulkopuolella toimivien ei-akateemisten maailmantutkijoiden ulottumattomissa. Ratkaisua haetaan open access -julkaisuista, joihin tieteilijät voivat – maksua vastaan – tarjota tuloksiaan muiden luettaviksi. Toistaiseksi tämä vaihtoehto ei ole kuitenkaan ottanut oikein tuulta siipiinsä.

Toinen vaihtoehto löytyy piratismista. Hiljattain Aaron Swartz onnistui lataamaan hulppeat 4.8 miljoonaa akateemista artikkelia suositusta JSTOR-palvelusta. Seurauksia puidaan oikeussalissa. Tieteen Pirate Bayta odotellessa on internetiin onneksi noussut myös lukuisia uusia tiedon saarekkeita, joilta tuoreinta tietoa saa ihan laillisesti, kiikuttamatta silti viimeisiä pennosiaan ahneiden lehtitalojen taskuun.

Huippuyliopistot Cambridgesta Yaleen, Berkeleysta Stanfordiin ovat alkaneet julkaista luentosarjojaan ilmaiseksi verkossa. Applen sponsoroimasta loistavasta iTunesU-palvelusta voit ladata maksutta kokonaisia vuosikursseja haluamastasi aiheesta. Periaatteessa voit ottaa omatoimisesti haltuun vaikkapa kokonaisen Stanfordin tai Berkeleyn tutkinnon oppiaineksen. Tämä on todellista tiedon demokratiaa.

Myös Academic Earth -palvelu tarjoaa lukuisia tasokkaita luentoja ja luentosarjoja, joiden avulla voit laajentaa tietojasi ja osaamistasi. Samaan aikaan kuulut TED-videot levittävät kansantajuisessa muodossa huipputieteilijöiden upouusia tutkimustuloksia parinkymmnenen minuutin lennokkaissa videoluennoissa. TED-videoiden avulla voit tutustua niin taloustieteeseen kuin kvanttimekaniikkaankin.

Yksittäiset tieteentekijät julkaisevat myös nykyään niin sanotun itsearkistointiklausuulin nojalla omia papereitaan: on tosin jotenkin tragikoomista, että vasta nyt on saatu tapeltua pystyyn pykälä, jonka nojalla ilmaiseksi oman hengentuotteensa lehtitalolle luovuttanut tutkija saa jakaa sitä myös itse ilman oikeussalin pelkoa. Samaten nettiin on ilmestynyt lukuisia kokoomasivustoja, jotka niputtavat yhteen valtavan määrän merkittäviä tekijänoikeuden ulkopuolelle jääneitä läpimurtoartikkeleita. Esimerkiksi Christopher Greenin Classics in the History of Psychology on kerrassaan lyömätön tiedonlähde.

Myös Stanfordin yliopiston ylläpitämä Stanford Encyclopedia of Philosophy kokoaa yhteen varsinaisen filosofisen tiedon aarreaitan. Ensyklopediaan on valikoitu maailman huippuosaajien tarkkanäköisiä papereita laajalti eri filosofian osa-alueilta – ja kaikki ilmaiseksi.

Lopuksi, monet läpimurrot tulevat ilmi ensimmäistä kertaa sosiaalisen median kautta. Yliopistojen ja tieteentekijöiden Twitter-syötteistä käy ilmi läpimurtotuloksia jo kauan ennen kuin ne löytävät tiensä lehden sivuille. Ja tiedeblogit ja –portaalit kokoavat yhteen päivittäin uudet ilmestyneet tulokset.

Vaikka pääsy itse alkuperäisartikkeleihin onkin yhä ajoittain hankalaa, alkavat tieteen tulokset olla viimein aidosti avoimia. Tulokset ovat yhä useammin kaikkien saatavilla, ja mikä parasta, vieläpä yhä useammin sellaisessa muodossa, ettei niitä ymmärtääkseen tarvitse olla triplatohtori. Internet on tuonut todellisen tieteellisen avoimuuden askeleen lähemmäs todellisuutta.

StumbleUpon – netti makusi mukaan

16/05/2011

8 kommenttia

Kuvittele, että internet sisältäisi ainoastaan sinua kiinnostavaa informaatiota. Ajattele, että joku olisi suodattanut kaiken epäolennaisen pois, ja jokainen hiirenklikkaus avaisi toinen toisensa jälkeen kiinnostavampia verkkosivuja selailtavaksesi.

StumbleUpon on palvelu, joka auttaa sinua ”törmäämään” mielenkiintoisiin verkkosivuihin.

Se lajittelee verkkosivuja yhtäältä keräämänsä sosiaalisen materiaalin pohjalta ja toisaalta oman verkkoselailuhistoriasi pohjalta. Kertomalla StumbleUponille mitä sivuja pidät hyödyllisinä, se oppii tarjoamaan sinulle yhä tarkemmin mielenkiintoista informaatiota.

Kun teet StumbleUpon -asennuksen, valikoit itseäsi kiinnostavat aihealueet. Sen jälkeen StumbleUpon lataa tietokannastaan näihin alueisiin sopivia sivuja. Voit myös arvioida sivuja sen perusteella, kiinnostavatko ne todellakin sinua. Arvioiden perusteella StumbleUpon tarkentaa hakuja entisestään. Piakkoin lähestulkoon jokainen satunnaisgeneroitu sivu sisältää omiin intresseihisi sopivaa informaatiota. Verkon tietotulva on suodatettu omien mielenkiinnon kohteidesi mukaan. Tuloksena löydät jatkuvasti uutta, mielenkiintoista informaatiota.

StumbleUpon toimii myös loppumattomana inspiraation lähteenä. Kun olet rajannut StumbleUponin koskemaan vain omia mielenkiinnon kohteitasi, pystyt löytämään sieltä loppumattomasti uusia ideoita ja oivalluksia. Jos siis vaikkapa tuijotat tyhjää Word-ruutua yrittäessäsi kirjoittaa, viisi minuuttia StumbleUponin parissa voi tehdä ihmeitä.

PS. Jos olet kiinnostunut ottamaan internetin tietotulvan haltuun, tutustu Filosofian Akatemian Laajennettu mieli -oppaaseen. Voit ladata sen maksutta täältä.

Oleminen on jakamista

15/12/2010

11 kommenttia

Tyttäreni on viime aikoina opetellut toinen toisensa jälkeen vaikuttavampia akrobaattitemppuja. Temput ovat selvästikin hänelle palkitsevia itsessään. Siitä huolimatta on tärkeää viiden minuutin välein huutaa: ”Isi, tule katsomaan.” Temput syttyvät todelliseen roihuun vasta, kun joku havaitsee ne.

Mikä tekee inhimillisen toiminnan tuloksista merkityksellisiä? Itse toiminta on merkityksellistä, kun se on kutsumuksellista. Mutta se, mitä toiminnasta seuraa – se, mikä on olemassa sen seurauksena – on merkityksellistä vasta, kun se jaetaan jonkun toisen kanssa.

Oleminen on jakamista.

Miksi Gösta Sundqvist halusi jakaa sävelteoksensa toisten kanssa, vaikka ei itse viihtynytkään yleisön edessä? Miksi joka ikinen pikkuvekara huutaa isin tai äidin katsomaan uutta temppuaan? Tai miksi filosofian tutkijanplanttu alkaa pitää tällaista blogia? Synnyttääkseen jotain, joka on oikeasti olemassa.

Piispa George Berkeley teki aikanaan kuuluisaksi iskulauseen esse est percipi –oleminen on havaituksi tulemista. Berkeleyn mukaan olion olemassaolo edellyttää aina jonkun, joka havaitsee sen. Pöytälaatikkoon haudatut runonpätkät ja romaaniaihiot, treenikämpän seinille kaikuvat tulevaisuuden hitit tai kapakan pöydässä humalaan katoavat tieteelliset läpimurrot eivät ole oikeastaan olemassa. Ne lepattavat kenties hetkisen tekijänsä mielessä – mutta todellisia olioita niistä tulee vasta jos ne jaetaan toisten kanssa.

Nykyaikana internet tekee jakamisesta yhä helpompaa. Samalla se tekee myös olemisesta yhä helpompaa. Mitä erikoisimmista asioista kiinnostuneet nörtit löytävät vertaistukea maanosien halki. Erikoisista tieteen tai taiteen aloista kiinnostuneet tulevat einsteinit ja picassot löytävät teoksilleen yleisön. Jokainen voi löytää oman heimonsa verkossa, ja sitä kautta tulla olevaksi ja merkitykselliseksi omalle globaalille digitaaliselle kylälleen. Oleminen on jakamista.

3 tapaa suodattaa verkkometeliä

07/06/2010

1 kommentti

Internetistä löytyy nykyään valtava määrä hyödyllistä informaatiota. Ongelmana on, että käyttökelpoinen informaatio hukkuu usein verkkomelun alle. Jyvät on vaikea seuloa akanoista kun mainokset huutavat verkkosivujen vierustalta ja Facebook täyttyy toinen toistaan turhemmista statuspäivityksistä. Ohessa kolme vinkkiä, joilla saat verkkomelun laantumaan ja löydät verkosta nopeasti tarvitsemasi.

1. Käytä mainossuodatinta

Verkkomainonta yleistyy jatkuvasti. Nykyään voi yhä harvemmalla verkkosivustolla vierailla törmäämättä turhanpäiväisiin mainosbannereihin. Onneksi verkkomainonnan saa kuriin yksinkertaisella keinolla: käyttämällä mainossuodatinta.

Jos selaimesi on Firefox, kannattaa hyödyntää adblock-laajennusta. Se blokkaa mainokset ja tekee tietokoneestasi myös turvallisemman käyttää. Valtavirtasivustoja lukuun ottamatta et voi koskaan olla täysin varma, ettei mainosbanneri sisällä haittakoodia. Lataa Adblock Plus täältä.

Mac-käyttäjän kannattaa puolestaan asentaa Glimmerblocker. Se blokkaa käyttöjärjestelmätasolla valtaosan mainoksista ilman, että joudut asentamaan selaimeesi mitään ylimääräisiä kikkareita. Glimmerblockerin voit ladata täältä.

2. Piilota turhat Facebook-päivitykset

Facebook on upea tapa verkottua vanhojen ja uusien ystävien kanssa. Ongelmana on, että kaikki ystäväsi eivät tuota Facebookissa sinulle hyödyllistä informaatiota. Jatkuva omien ongelmien päivitteleminen tai zombie-kutsujen lähettely muuttuu pian rasittavaksi – mutta muuten kivaa kaveria ei tekisi mieli lempata pois Facebook-frendeistäkään.

Tässä avuksi tulee Facebookin loistava hide-toiminto. Jos ystäväsi päivittää jatkuvasti itsellesi mielenkiinnottomia statuspäivityksiä, piilota ne. Näin et joudu jatkuvaan valituspommitukseen tai zombihyökkäykseen – mutta säilytät silti Facebookin tarjoaman yhteydenpitokanavan. Hide-toiminto löytyy viemällä hiiri statuspäivityksen oikealle puolelle.

3. Hyödynnä laajennettua mieltäsi

Voit myös rakentaa verkkoon erilaisia rajapintoja, jotka tuottavat sinulle jatkuvasti uutta ja käyttökelpoista informaatiota. Hesarin verkkosivun avaamalla et voi koskaan tietää, löydätkö sieltä jotain mielenkiintoista. Käyttämällä Twitteriä kollektiivisena alitajuntana tai rakentamalla iGoogleen laaja-alaisen uutissivun takaat, että surffaamisesi tuottaa jatkuvasti uutta ja hyödyllistä informaatiota.

Lisää vinkkejä informaatiokohinan vähentämiseksi ja tietoverkon hyödyntämiseksi löydät Filosofian Akatemian Laajennetun mielen oppaasta. Voit ladata sen maksutta täältä.

Huippuyliopisto lenkkipolulla

11/01/2010

6 kommenttia

Opiskelin viime vuonna liiketaloustiedettä ja yrittäjyyttä muun muassa Cambridgen, Oxfordin ja Yalen huippuopettajien johdolla. Opiskelua varten en kuitenkaan joutunut reissaamaan sen enempää Englantiin kun Amerikkaankaan. Sen sijaan opinnot koostuivat netistä ladatuista videoista ja äänitaltioinneista.

Paraikaa kohutaan kovasti Aalto-yliopistosta ja huippuoppimisesta. Kysymys Suomen yliopisto-oppimisen tasosta onkin aiheellinen. Maailman huippuyliopistoissa kun opettavat aloillaan merkittäviä läpimurtoja tehneet nobelistit ja historiaan nimensä jättäneet tiedemiehet. Siinä on pienen Pohjoismaan paha kilpailla. Huippuosaamisessa olennaista on kuitenkin se, miten osaaminen hankitaan.

On yhdentekevää, hankitko oppisi kuluttamalla Aalto-yliopiston penkkiä, vai kuuntelemalla saman luennon lenkkipolulla.

Näin sikäli, jos olet motivoitunut kuulemastasi ja kykenet nivomaan sen osaksi omia päämääriäsi. Oppiminen edellyttää asiansa osaavan opettajan ja motivoituneen oppijan. Jos siis olet kiinnostunut oppimaan jonkin asian, tarvitset enää hyvän opettajan. Ja jos tarjolla ovat maailman parhaat, mikäs sen parempi.

Vielä viitisen vuotta sitten maailman huippuyliopistojen opista sai maksaa kymmeniä tuhansia euroja lukukaudessa. Nyt tuo oppi on ladattavissa verkosta ilmaiseksi. Oma-aloitteisimmat voivat peräti koota kokonaisia oppikokonaisuuksia verkkotarjonnasta. Toki verkko-oppimisessa on rajoituksensa. Mutta jos et ole kysymyksiä esittävää tyyppiä, ei kotikoneelta tuijotetun luennon anti jääne paljoa live-esityksestä vajaaksi. Tarjolla on satojen tuhansien eurojen arvoista huippukoulutusta – ilmaiseksi.

Huippuyliopistojen luentoja on ilo kuunnella siksikin, että luennoitsijat kuulostavat lähestulkoon poikkeuksetta kuin pikkulapselta karkkikaupassa. Luennoitsijat ovat aidosti innoissaan luennoimastaan – vaikka kyseessä olisi 60-vuotiaan kvanttifysiikan konkarin kolmatta kymmenettä kertaa vetämä peruskurssi. Tämä johtunee siitä, ettei huipulle juuri suoriudu muita, kuin alastaan todella innostuneita.

Jos haluat syventää osaamista alallasi tai paneutua kokonaan uuteen oppialaan, suosittelen tutustumaan esimerkiksi iTunes Universityn tarjontaan. Ilmaisen verkkopalvelun esittelyn löydät täältä. Applen verkkokaupasta löytyy maksutta Cambridgen, Oxfordin, UC Berkeleyn, Stanfordin ja kymmenien muiden huippuyliopistojen luentoja. Jos olet jo asentanut iTunesin, voit klikata suoraan iTunes Storen etusivulta ”iTunesU” ja tutustua tarjontaan. Suosittelen erityisesti UC Berkeleyn retoriikan ja psykologian luentoja. Samaisen opinahjon huippufyysikko Richard Mullerin Physics 10 – ”Physics for Future Presidents” – on  puolestaan oivallinen tapa tutustua fysiikan saloihin.

Huippuoppiminen edellyttää kaksi asiaa: asiansa osaavan ja innostuneen opettajan, ja motivoituneen oppijan. Erityisesti edellinen on aikaisemmin ollut rajoitettu luonnonvara. Mutta jos olet innostunut jostakin oppialasta, tarjoaa verkko yhä laajemmat mahdollisuudet huippuopettajien johdolla oppimiseen.