Helsingin sanomissa oli viime viikolla oivaltava juttu zombietaloudesta. Näyttäisi siltä että nykyaikainen liiketalousteoretisointi on tullut tiensä päähän. Siitä huolimatta toimimattomia teesejä pidetään pystyssä kuin zombeja. Vapaan markkinatalouden ihannointi ei tuota ihmisille hyvinvointia – mutta silti äänekäs vähemmistö kannattaa tätä itsekkyyden palvontaa.
Nykytaloustieteen ongelmana on se, ettei sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Vakuutusyhtiö Ilmarisen talousjohtaja Jaakko Kiander osoitti taannoin Suomen filosofisen yhdistyksen Talous-kollokviossa, että nykyinen taloustiede perustuu täysin epärealistiseen ihmiskuvaan. Ihmiset oletetaan rationaalisesti täydellisiksi päätöksentekijöiksi, jotka arvioivat kylmän rauhallisesti eri vaihtoehtoja ennen päätöksen tekemistä. Tämä teoreettinen idea-avaruus ei voisi olla kauempana todellisuudesta, jossa pörssimeklarit huutavat osakkeita sekuntiaikataulussa dopamiinipöllyissään ja Pihtiputaan Pasit ja Penat lottoavat seitsemännentoista pikavippinsä perjantaipullon ostaakseen.
Tosi asiassa tutkimus on osoittanut jo pitkään, että ihminen on kaikkea muuta kuin rationaalinen päätöksentekijä. Yalen yliopiston psykologian professori John Bargh on esittänyt, että peräti 95% kaikesta inhimillisestä käyttäytymisestä tapahtuu tiedostamattomien prosessien varassa. Maailman johtaviin päätöksenteon tutkijoihin lukeutuva MIT:n professori Dan Ariely on puolestaan osoittanut, että suurin osa ihmisen päätöksistä perustuu täysin irrationaalisiin ennakko-oletuksiin. Ihmisen toiminnasta tavattoman pieni murto-osa on aidosti johdonmukaista.
Vapaan markkinatalouden ihanteen tarkoituksena ei kuitenkaan taida edes olla totuudenmukaisen mallin kehittäminen – vaan sellaisen, joka palvelee menestyjien etua. Jos ihmiset oletetaan rationaalisiksi päätöksentekijöiksi, voidaan väliinputoajien etua palvelevat sääntelyjärjestelmät purkaa. Ryyppykierteessä kärvistelevät ressukathan ovat vain laiskoja.
Kun taloustieteen professori sanoo, että Pasi tekee harkitun päätöksen kossupulloon tarttuessaan, saadaan tällaiset ajatushirviöt salakuljetettua osaksi poliittista päätöksentekoa. Näin syntyy esimerkiksi pikavippijärjestelmän tapaisia täysin käsittämättömiä epäsikiöitä: pääoman omistajat pääsevät kasvattamaan voittojaan kaikkein köyhimpien kustannuksella. Ei mikään ihme, että tuloerot kasvavat.
Vapaa markkinatalous ja siitä seuraava sääntelyjärjestelmien purkaminen ovat viime kädessä tarkkaan harkittua typeryyttä. Tällä nykytaloustieteen peruskivellä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, jossa päätökset tehdään hetken mielijohteesta ja yhteiskunnan alimmalla portaalla usein erilaisten addiktioiden motivoimana.
Silti nykytaloustieteilijöiden nokkelan argumentaation varjolla voidaan pääomia tukevaa politiikkaa yhä harjoittaa. Typeryys on kuitenkin typeryyttä, vaikka voissa paistaisi. Pohjimmiltaan epärationaalisten ihmisten kanssa emme pärjää ilman hyvin suunniteltuja tukirakenteita.
Ajattelun ammattilainen 
Muhammad Yunus on pohtinut videokommentissaan ’Economists have misunderstood human beings’ (http://www.guardian.co.uk/commentisfree/video/2012/mar/19/muhammad-yunus-economics-social-business?newsfeed=true) vähän samaa kysymystä. Lopputulemana on, että ”harkittu typeryys” saattaa pidemmän päälle muuttua myös business -näkökulmasta harkitsemattomaksi hulluudeksi.
Toit esille hyviä epäkohtia.
Lauseella: ”Vapaan markkinatalouden ihannointi ei tuota ihmisille hyvinvointia..” tarkoitit varmaankin ”Vapaan markkinatalouden ihannointi ei tuota ihmisten enemmistölle hyvinvointia..” Uskon nimittäin vapaan markkinatalouden tuovan hyvinvointia kyllä kyseiselle vähemmistölle.
Aiemmin luulin päätöksiä tekevien ihmisten toimivan samojen periaatteiden mukaan kuin minä itse, ajaen niitä päämääriä mitä sanovat ajavansa. Vasta asioihin perehtyminen avasi isomman kuvan näkyville.
Ongelmana on myös:
1.Politiikkaan, pankkeihin jne. hakeutuu tietynlaisia ihmisiä.
2.Seura tekee muitakin hieman kaltaisekseen.
3.Edellä mainitut vaikuttavat halukkuuteen hakeutua kyseisiin tehtäviin.
Ratkaisuna näkisin:
1.Yleinen asioista kiinnostuminen.
2.Asioihin perehtyminen, esim. internetin välityksellä.
3.Tärkeimpänä asioiden tekeminen: blogin pitäminen, yksilön päätöksentekoa tukevien työkalujen luominen, uusien toimintamallien ja rakenteiden luominen kuntatasolla jne.
Food for thought: https://en.wikipedia.org/wiki/Spanish_Revolution
Mahtava kirjoitus!
Paljon ongelmatiikkaa kitetytyy lauseeseen ”Siitä huolimatta toimimattomia teesejä pidetään pystyssä kuin zombeja”.
Kaltaiseni ”uudistaja luonne” törmää jatkuvasti olemassa olevien rakenteiden jäykkyyteen ja muuttumattomuuteen. Historia, traditio, perinne, näin on aina tehty ovat kaikki oikeutuksia tulevaisuuden muuttumattomuudelle. Vaan kun eivät ole!
Harvardin Clayton Christensenin ”disruptive technology” tuntuisi sopivan alalle kuin alalle silloin kun olemassa oleva ei toimi, eikä ole korjattavissa vaan vaaditaan tilalle jotain uutta.
Pelkään pahoin, että pienet eturyhmät haluavat pitää kiinni olemassa olevasta, koska mahdollinen muutos olisi heille uhka huolimatta siitä, että se palvelisi suurempaa hyvää.
Eivät taida tämän hyttysen siivet aiheuttaa maanjäristystä maapallon toisella laidalla.
”The reasonable man adapts himself to the world; the unreasonable one persists in trying to adapt the world to himself. Therefore all progress depends on the unreasonable man.” — George Bernard Shaw
”Ihmiset oletetaan rationaalisesti täydellisiksi päätöksentekijöiksi, jotka arvioivat kylmän rauhallisesti eri vaihtoehtoja ennen päätöksen tekemistä.”
Eli ihminen ei kykene rationaaliseen päätöksentekoon, mutta tukirakenteiden suunnittelijat kykenevät? Vai ovatko nämä valtion ”tukirakenteiden” suunnittelijat täysin vapaita inhimillisistä piirteistä?
Suurinta kusetusta on laatia ”sääntö”, ja sitten vapauttaa itsensä tästä säännöstä. Väkivalta on väärin, paitsi silloin, kun poliisi käyttää väkivaltaa. Varastaminen on väärin, paitsi silloin kun verottaja varastaa. Ihmiset eivät kykene rationaaliseen ajatteluun, paitsi he, joiden ajatuksia minä kannatan. Ihmiset eivät kykene rationaaliseen ajatteluun, paitsi minä, joka kirjoitan siitä blogissani.
Jos siis olet oikeassa että ihminen ei kykene rationaaliseen toimintaan, se ei suinkaan tee vapaasta markkinataloudesta toimimatonta. Ei sen toimivuus edellytä rationaalista ajattelua. Sen sijaan se telee suunnitelmataloudesta ja näistä tukirakenteista täysin mahdottomia ja toimimattomia. Mitä ne tietysti ovatkin.
Arvoisa Anomuumi,
En kai minä ole sanonut, että ihmiset eivät kykene lainkaan rationaaliseen toimintaan, vaan että ihmisten toiminta on enimmäkseen irrationaalista. Nykytaloustiede sen sijaan perustuu idealisoituun olettamaan siitä, että talouden toimija toimii *jatkuvasti* rationaalisesti.
Näin ei kuitenkaan tapahdu, kun alkoholisti ottaa pikavipin tai kun Lehman Brothersin meklari heittää firman pääomat endorfiinipöllyissään kiinni kestämättömiin talousinstrumentteihin. Tällöin, kuten tutkimusten mukaan yleensä ihmisten toiminnassa, kyse on erilaisista tiedostamattomista heuristiikoista ja vinoumista. (Sivumennen sanoen, psykologian professori Daniel Kahneman voitti heuristiikkoja koskevista tutkimuksistaan veikeästi juuri taloustieteen Nobelin.)
Jos ihmisen toiminta on enimmäkseen epärationaalista, tarvitsemme ilman muuta sellaisia harkittuja tukirakenteita, joiden avulla voimme ehkäistä pikavippien tai Lehman Brothersin tyyppisiä tilanteita.
Suosittelen kirjoittajaa tutustumaan edes hiukan aiheeseen jota kritisoi, mikäli haluaisi kuulostaa edes auttavasti uskottavalta millään tasolla. Sinä et tekstissäsi tuonut yhtään perusteltua kritiikkiä markkinataloutta kohtaan, korkeintaan pyörittelit meta-tasolla taloustieteellisiä teorioita jotka jokainen niihin perehtynyt tajuaa reaalimaailmasta irralliseksi ensimmäisellä silmäyksellä.
Itse asiassa juuri rationaalisuuden puutetta ihmisen taloudellisessa toiminnassa voidaan pitää viimeisenä sinettinä markkinatalouden suunnattomalle ylivoimalle ja moraaliselle ylivertaisuudelle, koska toiminnan rationaalisuus hyödyn maksimoinnin kautta ennustettavuudeltaan olisi ainoa suunnitelmataloudellisten mekanismien mahdollistaja.
Suosittelen kirjoittajaa tutustumaan edes hiukan aiheeseen jota kritisoi, mikäli haluaisi kuulostaa edes auttavasti uskottavalta millään tasolla. Sinä et tekstissäsi tuonut yhtään perusteltua kritiikkiä markkinataloutta kohtaan, korkeintaan pyörittelit meta-tasolla taloustieteellisiä teorioita jotka jokainen niihin perehtynyt tajuaa reaalimaailmasta irralliseksi ensimmäisellä silmäyksellä.
Itse asiassa juuri rationaalisuuden puutetta ihmisen taloudellisessa toiminnassa voidaan pitää viimeisenä sinettinä markkinatalouden suunnattomalle ylivoimalle ja moraaliselle ylivertaisuudelle, koska toiminnan rationaalisuus hyödyn maksimoinnin kautta ennustettavuudeltaan olisi ainoa suunnitelmataloudellisten mekanismien mahdollistaja.
Hyvä ajattelun ammattilainen,
Oletko tullut ammatissasi koskaan ajatelleeksi, että jos ihmiset ovat todella epärationaalisesti toimivia olentoja, joita ei voida päästää päättämään omasta elämästään – saati omista rahoistaan, miten tällainen epärationaalisten ihmisten joukko voisi demokraattisen päätöksenteon avulla luoda toimivan yhteiskuntajärjestelmän suojaverkkoineen?
Jos ihmiset ovat epärationaalisia, miten epärationaalisesti käyttäytyvien ihmisten joukko voisi epärationaalisuuspäissään valita keskudestaan joukon päättäjiä, jotka sitten voisivat epärationaalisina olentoina päättää paitsi omista asioistaan, myös muiden asiosta? Mikä tekee näistä demokraattisesti päätetyistä ihmisistä vähemmän epärationaalisia päättämään ihmisten asioista, mitä ihmiset itse?
Ajatus epärationaalisesti toimivista ihmisistä, joita pitää suojella heidän omilta tyhmiltä valinnoiltaan voi perustua vain oletukselle, että päättäjät ovat meitä, tavallisia ihmisiä fiksumpia ja tietävät mikä meille on parasta.
Ihmisten epärationaalisuudesta voisi tietysti kirjoittaa pitkästi mutta se aihe on täysin toissijainen. Tärkeämpi kysymys on siinä, tuleeko ihmisellä olla vapaus päättää itse omista asioistaan – ehkä jopa epärationaalisesti? Jos tällaista vapautta ei tyhmille ihmisille tule antaa, minkälaiseen holhousyhteiskuntaan se johtaa? Ihmiset tekevät paljon asioita, joita joku toinen voisi pitää epärationaalisina. Esimerkiksi laskuvarjohyppääminen on erittäin epärationaalista puuhaa – vaarallista ja kaikenkaikkiaan hyödytöntä. Se pitänee siis kieltää. Tai entä alkoholin juominen? Tupakan polttaminen? Blogien kirjoittaminen?
Tämän lisäksi jätät, ehkä ammatillisen taustasi vuoksi, täysin käsittelemättä sellaisen pienen asian kuin lopputulokset. Minkälaista kehitystä saamme yhteiskunnissa, jotka ovat lähellä vapaata markkinataloutta ja minkälaista kehitystä taas vähemmän vapaissa yhteiskunnissa.
Jos tutustut aiheeseen, huomaat, että aina kun historiassa merkittävä osa väestöstä on voinut parantaa omaa elintasoaan ja nousta pois nälänhädästä ja kurjuudesta, tätä aikaa on aina, jokaisessa yhteiskunnassa, leimannut huomattavan suuri määrä taloudellista vapautta ja järjestelmä, jota nyt kutsuisimme markkinataloudeksi. Samoin, kaikki ne ajat ihmiskunnan historiassa, joihin on liittynyt suurin määrä hyvinvoinnin ja vaurauden kasvua – erityisesti tavallisille ihmisille, ei vain eliitille – on tapahtunut vapaamman markkinatalouden aikana, kuten 1800-luvun Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Mutta kyse ei ole vain historiallisesta jäänteestä, vaan taloudellisen vapauden ihmisten hyvinvointia lisäävä vaikutus on nähtävissä yhä tänäkin päivänä.
Tässä on kaksi kirjoitustani aiheesta:
http://jouniflemming.fi/2012/01/30/kapitalismi-luo-hyvinvointia-ja-voin-todistaa-sen/ – Tässä tekstissä käyn läpi eri hyvinvoinnin mittareita, kuten ostovoimaa, köyhyyden määrää, nälänhätää ja onnellisuutta, verrattuna eri maiden taloudelliseen vapauteen. Tuloksena on, että ihmiset ovat yhä tänäkin päivänä onnellisempia ja vauraampia taloudellisesti vapaimmissa maissa. Teksti sisältää myös useita tutkimusviitteitä samaan lopputulokseen päätyneistä muista tutkimuksista.
Tällaiset havainnot voisi tietysti ohittaa kuittaamalla ne sattumaksi, sillä eihän kausaalisuus todista korrelaatiota. Tämän vuoksi käytin toisen kirjoituksen korrelaation todistamiseen:
http://jouniflemming.fi/2012/02/19/kapitalismi-on-tie-hyvinvointiin-ja-vaurauteen/ – Ja korrelaatio todellakin on täysin selvä: aina kun yhteiskunnan taloudellinen vapaus lisääntyy, sitä seuraa ihmisten vaurauden lisääntyminen. Korrelaatiota toiseen suuntaan ei ole, eli vaurastuminen ei johda taloudellisen vapauden lisääntymiseen.
Näistä kahdesta kirjoituksestani, jotka toivoisin, että luet, haluan nostaa esille erityisesti Gerald W. Scullyn, taloustieteen professorin, tutkimuksen, jossa hän vertaili eri maiden kansalaisten hyvinvointia suhteessa maiden taloudelliseen vapauteen. Hänen tutkimuksensa tulos oli häkellyttävä: köyhien suhteellinen osuus yhteiskunnassa on lähes sama, riippumatta valtion yhteiskuntajärjestelmästä. Mikään määrä vaikkapa sosialismia tai hyvinvointivaltiota ei ole vähentänyt köyhien määrää. Mutta mikä oli erityisen mielenkiintoinen havainto, oli se, että vaikka köyhien suhteellinen määrä väestöstä oli vakio, heidän tulotasonsa ei ollut – taloudellisesti vapaimmissa maissa köyhätkin tulivat paremmin toimeen, mitä taloudellisesti vähemmän vapaissa maissa. Tarkka lähdeviite tähän tutkimukseen löytyy edellä linkkaamistani teksteistäni.
Lopuksi haluasin vielä vastata viittaukseesi tuloeroista. On valitettavan yleinen harhaluulo, että vapaa markkinatalous (ts. suuri määrä taloudellista vapautta), johtaisi tilanteeseen, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tätä asiaa käsittelin tässä kirjoituksessani: http://jouniflemming.fi/2012/01/03/kapitalismi-ei-johda-varallisuuden-keskittymiseen/
Josta voisin nostaa esille Nathan J. Ashbyn tutkimuksen Yhdysvalloista, jossa tutkittin taloudellisen vapauden muutosten vaikutuksia ihmisten tulotasoihin. Tutkimuksen tulos oli, että aina kun taloudellinen vapaus lisääntyi, kaikkien tuloluokkien tulot kasvoivat mutta suhteessa eniten kasvoivat pienituloisten tulot.
Ystävällisin Terveisin,
Jouni Flemming
Äänekäs, vähemmistöön kuuluva vapaamman markkinatalouden kannattaja.
Jouni,
Kiitos kiihkottomasta ja analyyttisestä vastauksestasi! Nostaisin lyhyesti esiin kaksi seikkaa:
Ensinnäkin, kuten jo yllä mainitsin, tarkoitukseni ei ole esittää, että ihmiset eivät kykene lainkaan rationaaliseen toimintaan. Juuri kiihkottomassa keskustelussa, jossa voidaan pohtia asioita monelta kantilta rationaalisuus on juuri mahdollista: eli esimerkiksi silloin kun soveliaita tukirakenteita suunnitellaan.
Sen sijaan arjen tuoksinassa ihmiset toimivat harvoin rationaalisesti. Juuri tästä syystä tukirakenteita tarvitaan. Kyse ei ole siitä, että esimerkiksi addikti olisi jotenkin huonompi tai tyhmempi ihminen kuin poliittinen päättäjä, vaan siitä, että hänen hermostonsa toimii eri tavalla kuin ei-addiktoituneen ihmisen. (Tästä kannattaa katsoa esimerkiksi Nora Volkowin tutkimuksia.)
Alkoholistille viinapullo synnyttää aivan erilaisia hermoston ja hormonitoiminnan muutoksia kuin ei-alkoholistille. Pulloon tarttuminen tai sitä varten pikavipin ottaminen ei siis tapahdu rationaalisesti arvioiden, vaan habituaation kautta syntyneiden virheellisten heuristiikkojen tähden. Sama pätee myös Lehman Brothersin meklariin: riskialttiit osakekaupat eivät synny harkiten ja punniten, vaan valtavassa kiihtymystilassa. Tämän takia myös finanssipolitiikka tarvitsee säädöksiä, joita ei ole tehty hormonipöllyissä.
Toisekseen, näkemyksesi talouskasvun vaikutuksesta yhteiskuntaan ovat monella tapaa oivaltavia. Olet oikeassa siinä, että talouskasvu ja vauraus lankeavat yksiin. Sen sijaan perusoletuksesi vaurauden ja hyvinvoinnin suhteesta on äärimmäisen ongelmallinen. Kolme neljästä esiin nostamastasi mittarista – köyhyys, nälänhätä ja ostovoima – eivät korreloi suoraan onnellisuuden ja hyvinvoinnin kanssa. Itse asiassa onnellisuus ja hyvinvointi ovat tavattoman konstikkaita mittauskohteita.
Yksi keskeisiä onnellisuuden mittareita on koettu onnellisuus, joka ei lankea lainkaan yhteen vaurauden kanssa. Maailmassa on paljon onnellisia köyhiä, ja esimerkiksi talouskriisin aikaan saksalaiset miljardööripankkiirit heittäytyivät junan alle.
Itse asiassa viime aikaisten tutkimusten mukaan koetun onnellisuuden kasvu ei ole viimeiseen viiteen vuosikymmeneen langennut lainkaan yhteen talouskasvun kanssa, kuten tästä maailman arvostetuimpiin psykologian tutkijoihin lukeutuvan professori Mihaly Csikszentmihalyin tilastosta käy ilmi:
Mitä suurempi määrä taloudellista vapautta, sen onnellisempia ihmiset keskimäärin ovat:
Tarkemmat lähdeviitteet löydät: http://jouniflemming.fi/2012/01/30/kapitalismi-luo-hyvinvointia-ja-voin-todistaa-sen/
Esimerkiksi näistä kuvaajista viimeinen perustuu maailman johtaviin onnellisuustutkijoihin kuuluvan Ruut Veenhoven kerämään dataan, jonka olen yhdistänyt maiden taloudellisen vapauden indeksilukuun.
Tässä yhteydessä pitää myös mainita, että kannattaa tutkia miten ihmiset äänestävät jaloillaan: kautta aikojen, suuret ihmisjoukot ovat aina muuttaneet pois vähemmän taloudellisesti vapaista maista vapaampiin, ei toisinpäin. Tämäkin on tietysti täysin loogista, koska taloudellinen vapaus antaa ihmisille suuremmat mahdollisuudet menestyä omalla työllään.
Jouni,
Kiitos mielenkiintoisista linkeistä. Linkkaamasi tilastot ovat kuitenkin monella tapaa ongelmallisia.
Näistä Whiten kriteeristönä ovat terveys, vauraus ja koulutustaso. Nämä kaikki vaikuttavat kyllä välillisesti huonovointisuuden vähenemiseen, mutta eivät itseisarvoisesti lisää onnellisuutta, kuten monissa tutkimuksissa on käynyt ilmi. (Ks. esim. Daniel Pink 2010: Drive).
Gallupin tutkimus on puolestaan hyvin tunnettu tässä keskustelussa juuri siksi, että esimerkiksi USA:han verrattuna hyvin voimakkaasti taloutta sääntelevät Pohjoismaat menestyivät tutkimuksessa niin erinomaisesti.
Hagerty & Veenhoven 2003 syyllistyvät puolestaan motivaatiopsykologiassa jo 1970-luvun lopulta tunnetun ilmiön sivuuttamiseen: nopea tulonnousu johtaa kyllä välittömään hyvänolontunteeseen, mutta siitä ei seuraa pitkäkestoista hyvinvointia. (Ks. Brickman, Coates & Janoff-Bulman 1978: http://psycnet.apa.org/index.cfm?fa=buy.optionToBuy&id=1980-01001-001)
Linkkaamasi tilastot vaikuttavat myös olevan toisen käden viitteitä libertaristiselta Fraser-instituutilta. Olisi mielenkiintoista nähdä tuloksia myös hieman neutraalimmalta lähteeltä.
#1. Ihmiset saa hölmöillä, mutta ei niin, että siitä on muille liikaa haittaa.
#2. Kiinasta on hyvää vauhtia tulossa markkinatalous ja siellä ei ole minkäänlaista demokratiaa: ”Capitalism w/Asian values”. Vastaavasti demokraattisessa maassa voidaan päättää, että kaikille maksetaan samaa palkkaa. Eli talousjärjestelmä ei ota suoranaisesti kantaa hallintotapaan.
#3. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on hyvin pitkälti sosialistien rakentama. Tutustu vaikka Ruotsin ja Norjan 1900-luvun poliittiseen historiaan.
#4. Kapitalismi hävittää ympäristön täysin, koska se perustuu menneen maailman oletukseen siitä, että resurssit ovat rajattomia. Slash and burn taktiikka toimi niin kauan kun ihmisiä oli tarpeeksi vähän.
#5. Taloustieteen professorit ovat täysin erimielisiä, eikä niiden näkemyksiä voi ottaa kovin autoritatiivisina.
#6. Valitettavasti on niin, että ihmisten kokemus köyhyydestä on relatiivinen. Relatiivista köyhyyttä ei voida poistaa kapitalismilla, koska se kasvattaa tuloeroja. Se ei auta, että sanotaan että näin ei pitäisi olla ja että absoluuttisen köyhyyden pitäisi olla merkittävää. Näin olisi, jos olisimme jokin toinen laji. Sama pätee tähän oletukseen ihmisten rationaalisuudesta kuluttajana. Monien mielestä tuon oletuksen takia kauppatieteitä ei voida pitää edes vakavastiotettavana tieteenä, koska jo sen premissit vuotaa vettä kuin uponneen laivaan mädäntynyt ruuma.
#7. Yhdysvalloissa on 50 miljoonaa ihmistä ilman sairasvakuutusta ja miljoonat lapset näkevät nälkää. Ainakaan heillä tämä ”vaurauden valuminen alaspäin” ei ole toiminut ollenkaan ja se on terminäkin sielläpäin jo täysin lokaantunut.
#8. Markkinatalouden hyvistä puolista puhujilta usein tuppaa unohtumaan, että koko järjestelmä tällä hetkellä lepää yhtäältä kolmansien maiden taloudellisen imperialismin päällä. Näiden maiden siirtomaavaltaa jatketaan kapitalismin keinoin.
#9. Toisaalta markkintaloutta on jatkettu jo vuosikymmeniä lainalla. Valtiot ja yksityishenkilöt on korviaan myöten velkaannutettu, että kulutusta voidaan jatkaa. Olnemme tämän tien päässä, koska kukaan ei pysty enää lainaamaan lisää.
#10. Summa summarum, kylmästä sodasta voittajaksi selvinneen talousmallin suuri köriläs on pahasti polvillaan ja kenties kuolemansairas.
Sanna Kaukinen ilmeisesti vastasi kommenttiini, joten tässä muutama ajatus hänen vastauksestaan.
>#1. Ihmiset saa hölmöillä, mutta ei niin, että siitä on muille liikaa haittaa
Juuri tämä on markkinatalouden määritelmä. Jokainen tehköön mitä haluaa, kunhan siitä ei aiheudu haittaa muille.
>#2. Kiinasta on hyvää vauhtia tulossa markkinatalous ja siellä ei ole minkäänlaista demokratiaa: “Capitalism w/Asian values”. Vastaavasti demokraattisessa maassa voidaan päättää, että kaikille maksetaan samaa palkkaa. Eli talousjärjestelmä ei ota suoranaisesti kantaa hallintotapaan.
Talousjärjestelmä ottaa kantaa hallintotapaan siinä mielessä, että suuri määrä taloudellista vapautta on ehto vapaalle, ihmisoikeuksia kunnioittavalle yhteiskunnalle. Pelkkä taloudellinen vapaus ei riitä mutta ei ole olemassa ainuttakaan yhteiskuntaa, joka olisi vapaa ja ihmisoikeuksia kunnioittava, jossa ei olisi huomattavaa määrää taloudellista vapautta.
>#3. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on hyvin pitkälti sosialistien rakentama. Tutustu vaikka Ruotsin ja Norjan 1900-luvun poliittiseen historiaan.
Tiedän. Ruotsissa sosialistinen hyvinvointivaltiokokeilu alkoi 1920-luvulla, Suomessa siinä sotien jälkeen. Mutta tähän liittyen on tärkeää ymmärtää, että suomalaisten tai vaikkapa ruotsalaisten nykyinen hyvinvointi on syntynyt hyvinvointivaltiosta riippumatta, ei sen ansiosta. Lue esim. The Swedish Model Reassessed – Affluence Despite the Welfare State (http://www.libera.fi/julkaisut/swedish-model/)
>#4. Kapitalismi hävittää ympäristön täysin, koska se perustuu menneen maailman oletukseen siitä, että resurssit ovat rajattomia. Slash and burn taktiikka toimi niin kauan kun ihmisiä oli tarpeeksi vähän.
Ei. Kapitalismi ei perustu oletukseen rajattomista resursseista, päinvastoin, tämä on ennemminkin hyvinvointivaltion ja sosialismin perusta. Jos vaikka tutustut entisten sosialistimaiden ympäristötuhoihin, huomaat, että suurin määrä luonnon tuhoamista tapahtui juuri sosialistisessa järjestelmässä, jossa valtio omisti luonnon. Kapitalistisessa järjestelmässä myös luonto, kuten maat ja metsät ovat yksityisomistuksessa. Tällöin maan omistajalla on taloudellinen kannustin pitää oma maansa puhtaana.
Esimerkiksi en tunne ainuttakaan tapausta yksityisesti omistetusta järvestä, joka olisi kalastettu tyhjäksi. Tällaiset ongelmat syntyvät lähinnä kun luonto on sosialisoitu, eli valtio on ottanut sen omistukseensa. Tällöin luonnonsuojelu on puhtaasti virkamiesten mielenkiinnon varassa, eikä omaa taloudellista motiiviaan suojelevan, maanomistajan.
>#5. Taloustieteen professorit ovat täysin erimielisiä, eikä niiden näkemyksiä voi ottaa kovin autoritatiivisina.
Olen täysin samaa mieltä.
>#6. Valitettavasti on niin, että ihmisten kokemus köyhyydestä on relatiivinen. Relatiivista köyhyyttä ei voida poistaa kapitalismilla, koska se kasvattaa tuloeroja. Se ei auta, että sanotaan että näin ei pitäisi olla ja että absoluuttisen köyhyyden pitäisi olla merkittävää. Näin olisi, jos olisimme jokin toinen laji.
Ensinnäkään ihmiset eivät elä käyttäen suhteellisia tuloja. Yksikään ihminen maailmankaikkeuden historian aikana ei ole kuollut tuloerojen vuoksi, vaan absoluuttisen köyhyyden vuoksi. Tutkimustieto on täysin yksiselitteistä sen suhteen, että juuri taloudellinen vapaus eli kapitalismi on paras lääke absoluuttisen köyhyyden vähentämiseksi.
Toisekseen, jos kannatat köyhyyden mittaamista suhteellisella mittaustavalla, tietänet, että tällä tavoin mitattuna yhteiskunnassa tulee aina olemaan köyhyyttä mikäli yhteiskunnassa kaikki ihmiset eivät saa täsmälleen samaa nettopalkkaa? Ja tällainen yhteiskunta, jossa kaikki ansaitsivat täsmälleen yhtä paljon työpanoksesta riippumatta, tuhoutuisi hyvin nopeasti.
>Sama pätee tähän oletukseen ihmisten rationaalisuudesta kuluttajana. Monien mielestä tuon oletuksen takia kauppatieteitä ei voida pitää edes vakavastiotettavana tieteenä, koska jo sen premissit vuotaa vettä kuin uponneen laivaan mädäntynyt ruuma.
Tällaiset ajatukset, kuten koko alkuperäisen tekstin lähtöoletus ihmisen epärationaalisuudesta, ovat täysin merkityksettömiä tämän asian kannalta. Oli ihminen rationaalinen tai ei, hän on varmasti onnellisempi pystyessään itse päättämään omista asioistaan ja pystyessään itse omalla työnteollaan vaikuttamaan omaan ja läheistensä elintasoon. Mitä enemmän päätöksentekoa viedään ihmisiltä itseltään poliitikoille ja virkamiehille, sitä enemmän korruptiota ja muita ongelmia syntyy.
>#7. Yhdysvalloissa on 50 miljoonaa ihmistä ilman sairasvakuutusta ja miljoonat lapset näkevät nälkää. Ainakaan heillä tämä “vaurauden valuminen alaspäin” ei ole toiminut ollenkaan ja se on terminäkin sielläpäin jo täysin lokaantunut.
Yhdysvalloissa ei ole ainuttakaan maan kansalaista ilman sairasvakuutusta, koska Yhdysvaltojen hallinto maksaa verorahoilla sairasvakuutuksen niille, jotka eivät sitä itse pysty ostamaan.
Kertoisitko tietolähteesi väitteellesi, että miljoonat lapset Yhdysvalloissa näkevät nälkää?
>#8. Markkinatalouden hyvistä puolista puhujilta usein tuppaa unohtumaan, että koko järjestelmä tällä hetkellä lepää yhtäältä kolmansien maiden taloudellisen imperialismin päällä. Näiden maiden siirtomaavaltaa jatketaan kapitalismin keinoin.
Höpsistä. Edes se varsinainen siirtomaavalta ei ollut länsimaille taloudellisesti kannattava vaan siirtomaihin paloi enemmän rahaa, mitä niistä ikinä saatiin pois resurssien tai muun kautta.
Nykyaikana taloudellinen imperialismi tarkoittaa yleisesti ottaen sitä, että pahat länsimaiden yritykset vievät töitä köyhiin maihin – tämähän on parasta mahdollista ihmisoikeustyötä mitä voimme tehdä! Sen sijaan, että köyhien maiden ihmiset joutuisivat tekemään raskaita maataloustöitä nälkäpalkalla, he pääsevät maaseutuun verrattuna huomattavasti mukavampaan tehdasympäristöön tekemään työtä, josta saa raha sekä ruokaan että myös sen päälle!
>#9. Toisaalta markkintaloutta on jatkettu jo vuosikymmeniä lainalla. Valtiot ja yksityishenkilöt on korviaan myöten velkaannutettu, että kulutusta voidaan jatkaa. Olnemme tämän tien päässä, koska kukaan ei pysty enää lainaamaan lisää.
Jos velkaantuminen olisi markkinataloudelle tyypillinen tila, voitko selittää miksi maailman kapitalistisimmat maat, kuten Hong Kong tai Viro, ovat samalla maailman vähiten velkaantuneita maita? Jos markkinatalous perustuisi velkaan, eikö tilanteen pitäisi olla juuri päinvastainen ja kapitalistisimpien maiden olla niitä velkaantuneimpia?
Markkinatalous ei perustu velkatalouteen, sosialistiset hyvinvointivaltiot perustuvat siihen. Poliitikot lupaavat ihmisille ilmaiseksi yhtä ja toista, ilmaista terveydenhuoltoa, ilmaista koulutusta, ilmaista eläkettä, ilmaista sosiaaliturvaa. Kaikki tämä ”ilmainen” kuitenkin maksetaan, ja koska se hyvinvointivaltioissa nämä palvelut tuotetaan enimmäkseen julkisella sektorilla, rahaa tuhlaantuu valtava määrä julkiseen sektoriin aina liittyvän epätehokkuuden vuoksi.
Esimerkiksi Suomessa terveydenhuollon julkiset menot ovat 55-kertaistuneet vuoteen 1948 verrattuna, vaikka ottaisimme huomioon inflaation!
Jos tutkimme enemmän historiaa niin huomaamme, että maiden velkaantumiskierteet ovat alkaneet juuri hyvinvointivaltiokokeilujen aikaan. Esimerkiksi kun Yhdysvallat oli huomattavan kapitalistinen maa 1800-luvulla, sillä ei käytännössä katsoen ollut velkaa ja julkisen sektorin koko BKT:hen verrattuna oli 5 % luokkaa.
>#10. Summa summarum, kylmästä sodasta voittajaksi selvinneen talousmallin suuri köriläs on pahasti polvillaan ja kenties kuolemansairas.
Niinpä, hyvinvoinvitaltiokokeilu on pahasti polvillaan ja kuolemansairas. Länsimaat ovat ajautuneet liian kauas markkinatalouteen perustuvista juuristaan ja näemme tämän aikaansaamia ongelmia päivittäin.
Sori, on pakko vastata tähän kohtaa, kun tämä blogi ei salli sitä syvemmällä keskustelussa.
—–
>#1. Ihmiset saa hölmöillä, mutta ei niin, että siitä on muille liikaa haittaa
>>#1. Juuri tämä on markkinatalouden määritelmä. Jokainen tehköön mitä haluaa, kunhan siitä ei aiheudu haittaa muille.
…
No ei todellakaan ole markkinatalouden määritelmä. ”Markkinatalous on talousjärjestelmä, jossa hinnanmuodostus eli hyödykkeiden hintojen määräytyminen on vapaan kysynnän ja tarjonnan säätelemä.” Lähde: Wikipedia
Sen sijaan: ”An it harm none, do what thou wilt” == Wiccan Rede, lähde: Wikipedia.
—–
>#2. Kiinasta on hyvää vauhtia tulossa markkinatalous ja siellä ei ole minkäänlaista demokratiaa: “Capitalism w/Asian values”. Vastaavasti demokraattisessa maassa voidaan päättää, että kaikille maksetaan samaa palkkaa. Eli talousjärjestelmä ei ota suoranaisesti kantaa hallintotapaan.
>>#2. Talousjärjestelmä ottaa kantaa hallintotapaan siinä mielessä, että suuri määrä taloudellista vapautta on ehto vapaalle, ihmisoikeuksia kunnioittavalle yhteiskunnalle. Pelkkä taloudellinen vapaus ei riitä mutta ei ole olemassa ainuttakaan yhteiskuntaa, joka olisi vapaa ja ihmisoikeuksia kunnioittava, jossa ei olisi huomattavaa määrää taloudellista vapautta.
…
Correlation is not causation ja suuri määrä taloudellista vapautta ei ole mitenkään ekvivalenssissa ihmisoikeuksien kanssa. Ihmisoikeudet on helpompi toteuttaa yhteiskunnassa, jossa tuloerojen maksimikerroin on riittävän matala, kuten vaikkapa 10. Tästä seuraa yhteisemmät intressit, yhteisempi jaettu elämänkokemus. Lisäksi absoluuttista ja relatiivista köyhyyttä on vähemmän. Vertaa vaikka Suomea ja USA:ta. Suomi on lähes kaikin merkittävin mittarein mitattuna parempi maa asua ja täällä tuloerot ovat huomattavasti pienemmät kuin USA:ssa.
—–
>#3. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on hyvin pitkälti sosialistien rakentama. Tutustu vaikka Ruotsin ja Norjan 1900-luvun poliittiseen historiaan.
>>#3. Tiedän. Ruotsissa sosialistinen hyvinvointivaltiokokeilu alkoi 1920-luvulla, Suomessa siinä sotien jälkeen. Mutta tähän liittyen on tärkeää ymmärtää, että suomalaisten tai vaikkapa ruotsalaisten nykyinen hyvinvointi on syntynyt hyvinvointivaltiosta riippumatta, ei sen ansiosta. Lue esim. The Swedish Model Reassessed – Affluence Despite the Welfare State (http://www.libera.fi/julkaisut/swedish-model/)
…
Norjan puolella kun oikeisto pääsi viimeksi vallankahvaan se ajoi talouden retuperälle. Sosialistit sitten siivosit jäljet. En erityisesti yllättyisi, jos Ruotsissa onnistuttaisiin tekemään sama. Pidän tätä silti hyvänä toimintatapana, koska ihmisillä on tapana unohtaa mikä toimii ja mikä ei. Tosin yhteisen omaisuuden myyminen aiheuttaa liikaa vahinkoa.
Ja neutraalimpi lähde olisi paikallaan. Kuka tahansa voi kirjoittaa kirjan.
—–
>#4. Kapitalismi hävittää ympäristön täysin, koska se perustuu menneen maailman oletukseen siitä, että resurssit ovat rajattomia. Slash and burn taktiikka toimi niin kauan kun ihmisiä oli tarpeeksi vähän.
>>#4. Ei. Kapitalismi ei perustu oletukseen rajattomista resursseista, päinvastoin, tämä on ennemminkin hyvinvointivaltion ja sosialismin perusta. Jos vaikka tutustut entisten sosialistimaiden ympäristötuhoihin, huomaat, että suurin määrä luonnon tuhoamista tapahtui juuri sosialistisessa järjestelmässä, jossa valtio omisti luonnon. Kapitalistisessa järjestelmässä myös luonto, kuten maat ja metsät ovat yksityisomistuksessa. Tällöin maan omistajalla on taloudellinen kannustin pitää oma maansa puhtaana.
Esimerkiksi en tunne ainuttakaan tapausta yksityisesti omistetusta järvestä, joka olisi kalastettu tyhjäksi. Tällaiset ongelmat syntyvät lähinnä kun luonto on sosialisoitu, eli valtio on ottanut sen omistukseensa. Tällöin luonnonsuojelu on puhtaasti virkamiesten mielenkiinnon varassa, eikä omaa taloudellista motiiviaan suojelevan, maanomistajan.
…
Pohjoismaat ovat varsin sosialistisia ja meillä luonto on hyvässä kunnossa. Jos ajatellaan vaikka merien kuntoa, niin kapitalismin tuhot ovat niissä katastrofaalisia. Kannattaisi tutustua aiheeseen, sillä on aika pysäyttävää ymmärtää merien todella olevan suurelta osin aivan pilalla ja on epäselvää tuleeko niistä enää kalua ollenkaan.
Ja kai se nyt on selvä, että jos yks paroni omistaa kokonaisen järven, ei se mitenkään ehdi sieltä kaikkia kaloja syödä. Väitteesi on siis sikäli tosi. Harva vaan taitaa tästä mallista digata. Kalastusta pitää tietenkin rajoittaa, jos kalastajia on paljon.
Lisäksi jotkut Neuvostoliiton bolsheviikkien touhut ei kerro mistään mitään, koska siellä vallitsi tyrannia, eikä sosialismi.
—–
>#6. Valitettavasti on niin, että ihmisten kokemus köyhyydestä on relatiivinen. Relatiivista köyhyyttä ei voida poistaa kapitalismilla, koska se kasvattaa tuloeroja. Se ei auta, että sanotaan että näin ei pitäisi olla ja että absoluuttisen köyhyyden pitäisi olla merkittävää. Näin olisi, jos olisimme jokin toinen laji.
>>#6. Ensinnäkään ihmiset eivät elä käyttäen suhteellisia tuloja. Yksikään ihminen maailmankaikkeuden historian aikana ei ole kuollut tuloerojen vuoksi, vaan absoluuttisen köyhyyden vuoksi. Tutkimustieto on täysin yksiselitteistä sen suhteen, että juuri taloudellinen vapaus eli kapitalismi on paras lääke absoluuttisen köyhyyden vähentämiseksi.
Toisekseen, jos kannatat köyhyyden mittaamista suhteellisella mittaustavalla, tietänet, että tällä tavoin mitattuna yhteiskunnassa tulee aina olemaan köyhyyttä mikäli yhteiskunnassa kaikki ihmiset eivät saa täsmälleen samaa nettopalkkaa? Ja tällainen yhteiskunta, jossa kaikki ansaitsivat täsmälleen yhtä paljon työpanoksesta riippumatta, tuhoutuisi hyvin nopeasti.
…
Ei ole mitään syytä, että tuhoutuisi. Suomessa ollaan oltu suhteellisen samapalkkaisia ja hyvin on voitu. Ja itseasiassa Espanjassa Anarkistit toimivat tasapalkalla ja systeemin poistuminen hävityn sodan takia ei sano mitään sen toimivuudesta sinänsä.
Oletan että tässä on jotain mitä et ehkä nyt ymmärrä: kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä. Mulle sopis samapalkkaisuus aivan hyvin. En itseasiassa näe mitään syytä sille, että miks mulle maksetaan enemmän kuin muille, koska se että mun työn tuottavuus on loistavaa ei musta ole siihen riittävä peruste. Olen saanut niin hyvät geenit, koulutuksen ja kasvatuksen, että näillä menestyy lähes väistämättä. Moni paljon huonommin menestynyt on vieläkin ahkerampi. En ymmärrä miksi minua pitäisi palkita asioista, jotka olen saanut lahjaksi. Sehän on ihan älytöntä.
Minun puolestani sama palkka vaan kaikille. Mutta koska ymmärrän, etteivät kaikki jaa tätä näkemystä, olen ok sen kanssa, että sallitaan 10x kerroin: siis eniten tienaava saa tienata 10x sen mitä vähiten tienaava saa, riippumatta mistään.
Lisäksi perintöjärjestelmä pitäisi korjata, koska se johtaa kapitaalin kumuloitumiseen ja sitä kautta markkinoiden epätasapainoon, kartelleihin ja monopoleihin. Itseasiassa nimenomaan markkinatalous on vielä jotenkin toimiva järjestelmä, jos perintöjä ei jaettaisi. Näiden kahden yhdistelmä on se joka luo varsin toksisen lopputuloksen.
Pitäisin hyvänä järkeistettyä perintöjärjestelmää ja siirtymistä osuuskuntatyyppiseen toimintaan muutenkin. Tässä ympäristössä markkinat voisivatkin toimia ihan edullisesti. Ehkä.
Ai niin, pörssit kiinni. Siirrytään valtion tai osuus-tyyppisiin pankkeihin. Ja pankit vain perustoimintaan, kaikki keinottelu helevettiin sieltä sotkemasta yrittämistä ja ihmisten elämää. Keinottelutaloushan on moninkertainen reaalitalouteen nähden ja siitä on tullut häntä joka heiluttaa koiraa. Aika leikata häntä pois, ennenkuin sinne tullut kasvain tappaa koko eläimen.
Todennäköisesti olemme samaa mieltä valtion roolin rajoittamisesta noin yleisesti. Valtaa olisi parempi siirtää lähemmäksi stakeholdereita. Näkemyksemme todennäköisesti eroaa vain siinä, että kannatat tuloeroyhteiskuntaa, kun minä taas tasatuloyhteiskuntaa. Näkemyksemme yrittämisestäkin on luultavasti samankaltaisia, sinä vain edelleen kannatat tuloeroyrittämistä ja minä en.
—–
>#X. Sama pätee tähän oletukseen ihmisten rationaalisuudesta kuluttajana. Monien mielestä tuon oletuksen takia kauppatieteitä ei voida pitää edes vakavastiotettavana tieteenä, koska jo sen premissit vuotaa vettä kuin uponneen laivaan mädäntynyt ruuma.
>>X. Tällaiset ajatukset, kuten koko alkuperäisen tekstin lähtöoletus ihmisen epärationaalisuudesta, ovat täysin merkityksettömiä tämän asian kannalta. Oli ihminen rationaalinen tai ei, hän on varmasti onnellisempi pystyessään itse päättämään omista asioistaan ja pystyessään itse omalla työnteollaan vaikuttamaan omaan ja läheistensä elintasoon. Mitä enemmän päätöksentekoa viedään ihmisiltä itseltään poliitikoille ja virkamiehille, sitä enemmän korruptiota ja muita ongelmia syntyy.
…
Korruptio on fundamentaaliongelma. Sitä esiintyy pankeissa, yrityksissä ja valtioissa – muun muassa. Olen ollut kapitalistisessa firmassa töissä, joka oli – ei niin kauan sitten – niin korruptoitunut ja byrokraattinen, että siellä oli erikseen lomake lahjontaa varten. Olet unessa, jos luulet, että korruptio säästää yksityiset organisaatiot. Se on organisaatioiden ongelma, riippumatta niiden omistuksesta.
Olen silti samaa mieltä kanssasi siitä, että valtaa pitäisi viedä lähemmäksi stakeholdereita ja täysin eri mieltä siitä, että se tarkoittaa tuloeroyhteiskunnan tyranniaa. Katsos: raha on valtaa. Jos vähennetään valtioiden valtaa ja vahvistetaan tuloeroja lopputulos on se, että ne joilla on rahat on kaikki valta. Juuri tätä vastaan demokratia ja sosialismi on aina taistellut ja tulee aina taistelemaan. Kun tilanne pääsee lipsahtamaan liian pitkälle, kuten Ranskan vallankumouksessa – ja pian Yhdysvaltain – on sen seuraus aina, väistämättä, se, että kansa nousee barrikaadeille ja tökkää kaiken rahan ja vallan haalinen ylimystön seipään nenään. Tämä on perusasia, joka on varsin terveellistä muistaa. Oikein tai väärin sinun mielestäsi, ihmisapinat nyt eivät vaan suhtaudu kovin suopeasti siihen että pari kädellistä luulee voivansa vohkia kaikkien perunat. Siinä vaiheessa perunat pannan tasan, sopi se näille parille sitten tahi oli sopimatta.
—
>#7. Yhdysvalloissa on 50 miljoonaa ihmistä ilman sairasvakuutusta ja miljoonat lapset näkevät nälkää. Ainakaan heillä tämä “vaurauden valuminen alaspäin” ei ole toiminut ollenkaan ja se on terminäkin sielläpäin jo täysin lokaantunut.
>>#7. Yhdysvalloissa ei ole ainuttakaan maan kansalaista ilman sairasvakuutusta, koska Yhdysvaltojen hallinto maksaa verorahoilla sairasvakuutuksen niille, jotka eivät sitä itse pysty ostamaan.
Kertoisitko tietolähteesi väitteellesi, että miljoonat lapset Yhdysvalloissa näkevät nälkää?
..
Jos ei ole sairasvakuutusta jenkeissä, joutuu omasta taskustaan maksamaan terveydenhuoltonsa. Tämän takia todella monet ovat menettäneet aivan kaiken sairastuttuaan pahasti. Fiaskon kruunaamiseksi jenkkien terveydenhuolto on vielä komparatiivisesti ja absoluuttisesti aivan helvetin kallis. Väitteesi muusta on täyttä puutaheinää.
Lähde sairasvakuuttamattomien määrästä (cdc.gov) => http://www.cdc.gov/nchs/data/nhis/earlyrelease/insur201106.htm <=
Lapset: "In 2010, 17.2 million households, 14.5 percent of households (approximately one in seven), were food insecure, the highest number ever recorded in the United States 1 (Coleman-Jensen 2011, p. v.)"
#8. Markkinatalouden hyvistä puolista puhujilta usein tuppaa unohtumaan, että koko järjestelmä tällä hetkellä lepää yhtäältä kolmansien maiden taloudellisen imperialismin päällä. Näiden maiden siirtomaavaltaa jatketaan kapitalismin keinoin.
>>#8. Höpsistä. Edes se varsinainen siirtomaavalta ei ollut länsimaille taloudellisesti kannattava vaan siirtomaihin paloi enemmän rahaa, mitä niistä ikinä saatiin pois resurssien tai muun kautta.
Nykyaikana taloudellinen imperialismi tarkoittaa yleisesti ottaen sitä, että pahat länsimaiden yritykset vievät töitä köyhiin maihin – tämähän on parasta mahdollista ihmisoikeustyötä mitä voimme tehdä! Sen sijaan, että köyhien maiden ihmiset joutuisivat tekemään raskaita maataloustöitä nälkäpalkalla, he pääsevät maaseutuun verrattuna huomattavasti mukavampaan tehdasympäristöön tekemään työtä, josta saa raha sekä ruokaan että myös sen päälle!
..
Taas aivan uskomattomia väitteitä. Tosiasiassa kolmannet maat ovat olleen ja ovat edelleen jatkuvan riiston kohteena, monella tapaa. En tottapuhuen meinaa edes jaksa tätä perustella. Väitteesi osoittaa sinun tietävän asiasta niin vähän, että tässä menee oppineen aika hukkaan.
Selitäpä se, että miks monissa maissa nyt nähdään nälkää ja ennen ei nähty. Vastaus on se, että maatalousmaat on valjastettu muuhun tuotantoon ja niillä työskentelevien palkat ei riitä ruokaan. Firmat vetää netot välistä, kansat on ajettu nälkään ja efektiiviseen orjuuteen.
—
>#9. Toisaalta markkintaloutta on jatkettu jo vuosikymmeniä lainalla. Valtiot ja yksityishenkilöt on korviaan myöten velkaannutettu, että kulutusta voidaan jatkaa. Olnemme tämän tien päässä, koska kukaan ei pysty enää lainaamaan lisää.
>>#9. Jos velkaantuminen olisi markkinataloudelle tyypillinen tila, voitko selittää miksi maailman kapitalistisimmat maat, kuten Hong Kong tai Viro, ovat samalla maailman vähiten velkaantuneita maita? Jos markkinatalous perustuisi velkaan, eikö tilanteen pitäisi olla juuri päinvastainen ja kapitalistisimpien maiden olla niitä velkaantuneimpia?
Markkinatalous ei perustu velkatalouteen, sosialistiset hyvinvointivaltiot perustuvat siihen. Poliitikot lupaavat ihmisille ilmaiseksi yhtä ja toista, ilmaista terveydenhuoltoa, ilmaista koulutusta, ilmaista eläkettä, ilmaista sosiaaliturvaa. Kaikki tämä “ilmainen” kuitenkin maksetaan, ja koska se hyvinvointivaltioissa nämä palvelut tuotetaan enimmäkseen julkisella sektorilla, rahaa tuhlaantuu valtava määrä julkiseen sektoriin aina liittyvän epätehokkuuden vuoksi.
Esimerkiksi Suomessa terveydenhuollon julkiset menot ovat 55-kertaistuneet vuoteen 1948 verrattuna, vaikka ottaisimme huomioon inflaation!
Jos tutkimme enemmän historiaa niin huomaamme, että maiden velkaantumiskierteet ovat alkaneet juuri hyvinvointivaltiokokeilujen aikaan. Esimerkiksi kun Yhdysvallat oli huomattavan kapitalistinen maa 1800-luvulla, sillä ei käytännössä katsoen ollut velkaa ja julkisen sektorin koko BKT:hen verrattuna oli 5 % luokkaa.
…
Eiköhän Viroon tai Hong Kongiin voi muuttaa, jos näiden maiden yhteiskunta vaikuttaa sinulle sopivammalta kuin täkäläinen. Kivasti Suomesta saa muuttaa pois jos ei tykkää. 🙂
Kummasti vaan oon duunissa tavannu jengiä, jotka on muuttanu Virosta Suomeen ja vaikka ne vikisee veroista, ni jostain kumman syystä asuvat täällä paljon mielummin. Do the math, sanois saksalainen.
Velkaantuminen on osin johtunu valtiotasolla poliittisesta deadlock:ista, oikeisto ei suostu veronkorotuksiin ja vasemmisto ei leikkauksiin. Sittemmin on tehty molempia.
Velkaantuminen yksilötasolla on johtunut siitä, että se on mahdollistettu ja siihen on kehotettu. Lainaa on saanu niin pirun hövelisti viime aikoina – ja tottakai ku rahaa on käytössä, niin hinnat nousee – asuntojen hinnat tästä surullisena esimerkkinä.
Nyttemmin pankkien tuhlaamat rahat sosialisoidaan mm. EU-kansojen maksettavaksi. Touho on räävitöntä ja olisikin vähimmäisvaatimus, että vastapainoksi pankit sosialisoitaisiin, kun kansat niiden viulutkin maksaa. Aika luonnollista, että konkurssipesän ostajat sen sitten omistaa, sinun logiikallasi tämä varmaan pitäisi pukea näin.
—
>#10. Summa summarum, kylmästä sodasta voittajaksi selvinneen talousmallin suuri köriläs on pahasti polvillaan ja kenties kuolemansairas.
>#10. Niinpä, hyvinvoinvitaltiokokeilu on pahasti polvillaan ja kuolemansairas. Länsimaat ovat ajautuneet liian kauas markkinatalouteen perustuvista juuristaan ja näemme tämän aikaansaamia ongelmia päivittäin.
Missä vaiheessa Suomi on omannut ”markkinatalouteen perustuvat juuret”. Yks iso sosialismi tämä on, ja hemmetin hyvä niin. Saatais vaan suorempaa demokratiaa ja veroparatiisit ja pankkikeinottelut kuriin, niin ois vielä astetta parempi.
Sen sijaan joku Jenkkilä on malliesimerkki siitä mitä siitä syntyy kun rahavalta pääsee kynnen päälle. Poliitikot ostetaan ja kansalta viedään aivan kaikki.
Mä itseasiassa about tiedän mitä ajattelet, lienet aika puhdas anarkokapitalisti. Unohdat vaan sen, minkä yllä sanoin, että anarkokapitalismi johtaisi väistämättä väkivaltaan ja vallankumoukseen kun kapitaali kertyisi väistämättä liikaa. Musta se olisi sikäli ikävää, että se aiheuttaisi suuren määrän harmia ja kärsimystä, ihmisiä kuolisi, kidutettaisiin ja tuotantovälineistöä hävitettäisiin. Eli sikäli lienee aikamoinen onni, että tuon uskonlahkosi huuman vaikutus meihin kuolevaisiin alkaa olla ohi.
Moi Lauri!
Teet hyvin vaarallisia taustaolettamia siitä, mitä rationaalisuus on ja mitä se ei ole. Suosittelen lämpimästi tutustumaan vaikkapa Hayekin tuotantoon tiedon hajaantumisesta ja rationaalisuuden jaotteluista. Tietyssä kontekstissa ulkopuolelta rationaaliseksi määrittelemäsi käyttäytyminen näyttää täysin epäjohdonmukaiselta, kun taas tietystä näkökulmasta tarkastellen ratkaisut ovat hyvin perusteltuja. Ihmiset eivät vaadi arjessa toimiakseen kuvailemiasi valtion rakentamia ”tukirakenteita”, koska niiden suunnittelu ja toteutus nojaa selvästi sinunkin ajattelussasikin siihen, että tietyllä ihmisryhmällä – ”tukirakennesuunnittelijoilla” – on hallussaan ylivertaista ja koko maailmankaikkeuden kattavaa tietoa siitä, mitä ”soveliaita tukirakenteita” pitää kulloisellekin ihmisryhmälle suunnitella ja miten ne pannaan toimeen (väkivallalla ja pakolla). Nämä ”tukirakennesuunnittelijat” ovat aivan yhtä kujalla kuin muutkin ihmiset, koska he ovat alttiita myös aivan samoille ajattelun vääristymille ja harhoille kuin muut ihmiset.
Ajattelusi osoittaa, että kohtelet muita ihmisiä välineinä tiettyjen ”tukirakenteiden” suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Meillä ei kuitenkaan ole moraalista oikeutta pakottaa muita ihmisiä palvelemaan meitä tai pakottaa muita toteuttamaan meidän suunnitelmiamme. Puheesi addiktien ja meklarien poikkeavasta järkeilystä osoittaa, että etsit maailmankaikkeudesta jotain sellaista mitä siellä ei ole eikä koskaan tule olemaan – ”täydellistä” kaiken kattavaa ja kaikki tulevaisuuden maailmantilat huomioivaa ”tukisuunnitelmaa” ja jotain mystistä rationaalisuuden henkeä.
Edellisessä kirjoituksessasi kerroit ”wahlroosilaisten libertaarien” (mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan) operoivan alhaisella onnellisuuden tasolla, koska he ovat mielestäsi itsekkäitä ja elävät hedonismissa. Mitä sinusta itsekkyys tarkoittaa Wahlroosin mainitsemassa kontekstissa? Tuottava ihminen ei voi olla markkinataloudessa itsekäs millään muulla tavoin kuin luomalla arvoa muiden kanssa (koska arvonluonti on eräs tapa edistää oman elämän onnellisuutta). Markkinatalous ja siihen sisältyvä ajassa jatkuva arvonluonti pakottaa ihmiset yhteistyöhön, koska yksin et arvoa pysty luomaan. Emme me pysty koordinoimaan onnellisuudella, rakkaudella tai muulla tunne-elämällä tuotantorakennetta ja monimutkaista taloutta. Tarvitsemme hintoja ja rahaa.
Miksi esimerkiksi pikavippi olisi epärationaalinen ratkaisu? Ehkä pikavipeille löytyy jotain ihan järkeviäkin syitä?
PS. Kirjoitat paljon hyvin mielenkiintoisia juttuja, mutta nyt olet mielestäni selvästi väärässä.
Kerrassaan erinomainen kirjoitus joka resonoi omien mielipitetteni kanssa todella vahvasti. Tämä inspiroi minua samaan vihdoin oman kirjoitukseni valmiiksi.
Kiitos!
Vapautta pitää aina seurata vastuu. Mitä tulee järjettömyyteen niin Ranskan viime aikaiset tapahtumat soveltuvat hyvin siihen miten markkinatalous toimii. Media tarvitsee lukioita, joita pitää ruokkia, jotta lehdellä on menekkiä ja sitä kautta mainos tuloja.
Mumbain terrori iskussa media lähetti live kuvaa tapahtumista (endorfiini tms ryöpyssä). Mitä haittaa siitä oli? Pakistanissa olevat terroristien ”handlerit” katsoivat telkkarista live tilanne kuvaa ja välittivät tiedot eläville terroristeille(gsm puhelimella), jotta he voivat tehtä parhaan mahdollisen vastaiskun tai välttää tappioita. Media oli liian reaaliaikainen, eikä kukaan tajunnut, että se itseasiassa auttoi terroristeja.
Ranskassa tehtiin sama virhe eli media välittää live tilanne kuvaa ja tietoja, jotka ko terroristi voi lukea vaikka älypuhelimella, jos ei ole ”handleria”. Siis mitään Mumbain tapahtumista ei ole opittu. OK ihminen oppii virheistään ja viisas myös toisten. Viisaampaa olisi mielestäni kertoa, että talo on evakuoitu, jotta terroristi luulee, että mahdollisesti räjäyttäisi tai polttaisi vain itsensä. Myös veljen kiinni jääminen olisi ollut viisaampaa salata, jotta sitä tietoa olisi voitu mahdollisesti hyödyntää…
Need of the many always overcomes need of the few. Media voi katsoa peiliin, jos terroristi hyödyntää sen tuottamaa reaaliaikaista tietoa.
Arctic Sea jahdissa mediaa höynäytettiin hyvin, jotta kaappaajat luulisivat olevansa turvallisilla vesillä…
Tietenkin ratioaalista on se, että sähkön hinta nousee, jos sataa… Minusta olisi erittäis suotavaa laittaa hengitysvero, jos raha vain tulee minulle.
Yleensä en heitä tällästä läppää, mutta muutaman bissen voimalla kuitenkin teen sen.
Alkaa tuntumaan, että täysin vapaan markkinatalouden kannattajat ovat katsoneet liikaa Star Trek sarjaa… Siellä se homma toimii.
Beam me to Open Market, Scotty!
Tämä kirjoituksesi oli kyllä sen verran huono, että se meni jo melkein kategoriaan ”iljettävää vihapuhetta”.
Tottakai taloustieteilijät ovat tietoisia siitä, että ihmiset eivät käyttäydy aina rationaalisesti. Väite siitä, että he uskoisivat lähtökohtaisesti ihmisten olevan aina ja kaikkialla täysin rationaalisia, tulee sellaisilta ihmisiltä, joita ei kiinnosta keskustella asioista älyllisellä tasolla. Yleensä tässä on motiivina jonkin sortin sosialismi, eli halu alistaa kaikki kansalaiset toimimaan suunnitelmatalouden puolesta.
Tällaisen valehtelemisen tarkoituksena on saada taloustieteilijät näyttämään typeriltä suuren yleisön silmissä, jotta heidän auktoriteettiaan voidaan väheksyä. Heidät leimataan ahneiksi ja pahoiksi ihmisiksi (vähän kuin juutalaiset natsi-Saksassa), jolloin heidän argumenttinsa voidaan jättää kokonaan huomiotta – koska eihän kukaan halua olla pahan ihmisen puolella, eihän?
Koska kirjoittaja näyttää siis vihaavan vapaan markkinatalouden kannattajia, eikä ole kiinnostunut keskustelemaan älyllisellä tasolla asiasta, niin tämän kertominen saattaa olla aika turhaa… Mutta yritänpä silti.
Mikäli oletetaan, että ihmiset ovat merkittävässä määrin irrationaalisia toimiessaan vapaassa markkinataloudessa, ja on teoriassa mahdollista kehittää sellainen systeemi, jossa irrationaalisen käytöksen haittoja vähennetään, meillä on edelleenkin suuri probleema: miten se uusi systeemi voidaan ottaa käyttöön tilanteessa, jossa kaikki toimivat irrationaalisesti?
Hyvän sääntelyn tavoite on toki ihan ymmärrettävä, mutta keinot sääntelyn laadusta huolehtimiseksi puuttuvat käytännössä kokonaan. Mikäli luomme systeemin, jonka sisällä voidaan puuttua vaikkapa rahoitusmarkkinoiden toimintaan, niin luomme aina sellaisen systeemin, jonka puitteissa voidaan toteuttaa sekä hyvää että huonoa sääntelyä.
Käytännössä sitten sääntelystä tulee lähes aina huonoa. Esimerkiksi tällä hetkellä rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ansiosta pankkiirit ovat onnistuneet keinottelemaan itselleen miljardeja euroja, vaikka heidän olisi kuulunut mennä konkurssiin. Tämä pätee myös kaikilla muillakin aloilla – päädymme aina siihen tilanteeseen, että vaikutusvaltaisimmat (eli käytännössä vahvimmat ja rikkaimmat) voivat muokata sääntelystä sellaisen, että he itse hyötyvät kaikkien muiden kustannuksella. Tällainen sääntely on kuitenkin hyvin irrationaalista, jos katsotaan yhteiskunnan kokonaishyvinvointia.
Miksi suunnitelmatalouden kannattajat kuitenkin aina haluavat sitä irrationaalista sääntelyä rationaalisen sääntelyn sijaan? Itse olen aika pitkälti sitä mieltä, että heitä ei oikeasti edes kiinnosta ajatella koko asiaa. He vain haluavat alistaa yksilöt väkivaltaisesti toimimaan jonkin keskussuunnittelijan alaisuuteen, eikä sillä keskussuunnittelun laadulla ole niinkään väliä – pääasia, että kaikki yksilöt vain ovat alistettuja.
Suljetaan pörssit niin ei tarvitse säädellä.
Kiinnostavaa keskustelua! Ilmassa on kuitenkin vähän ohipuhumisen makua. En usko, että Lauri tai muut libertaristisen markkinatalouden kriitikot kannattavat suunnitelmataloutta. Samoin kuin hyvinkin liberaalin talouspolitiikan kannattajat saattavat pitää työlainsäädäntöä suotavana työnantajien ja työntekijöiden suhdetta säätelevänä ja vakauttavana tekijänä. Käytännössä tämä tarkoittaa valtion puuttumista yrityselämään. Regulaation määrä ei välttämättä vähennä mahdollisuuksia yrittäjyyteen – jopa päin vastoin: esimerkiksi starttirahan jakaminen uusille yrittäjille on minimivaltiollisesta näkökulmasta samanlainen kauhistus kuin muutkin tulonsiirrot. Paradoksaalisesti lainsäädännön tehtävänä ei ole tarkoitus rajoittaa ihmisten vapautta vaan lisätä ihmisten toimintamahdollisuuksia ja mahdollisuuksia onnensa tavoitteluun. Lainsäädäntö on myös luonteeltaan itseään korjaavaa. Tämä vastaa esitettyyn rationaalisuuden haasteeseen – lainsäädännön rationaalisuus on proseduraalista, toisin kuin yksittäisten toimijoiden kuten Laurin esimerkinä käyttämien alkoholistin ja pörssimeklarin. Säätelymekanismien rationaalisuus ei siis välttämättä ole sellainen epistemologinen ongelma kuin on esitetty.
Onnellisuustutkimus puolestaan on haastava tieteenlaji, koska kyse on subjektiivisen kokemuksen mittaamisesta. Metodologisia ongelmia syntyy jo yhden kansallisvaltion sisällä tehdystä tutkimuksessa, puhumattakaan kansainvälisistä tai monikulttuurisista tutkimuksista. Liian usein etenkin kv-tutkimuksissa linkitetään turhan holtittomasti eri vapauden lajit ja demokratia keskenään. Empiirisesti taloudellinen vapaus, liberaalit vapausoikeudet, poliittinen vapaus, positiiviset oikeudet ja demokraattinen hallinto esiintyvät usein yhdessä. Kuitenkaan nämä eivät välttämättä ole sidoksissa toisiinsa – kuten voidaan entisiä sosialistisia maita tarkkailemalla havaita. Mitkä näistä ovat oikeasti merkittäviä tekijöitä onnellisuuden kannalta, on usein spekulatiivisten ajatuskokeiden varassa.
Koko distinktio liberaaleihin ja muihin on oikeastaan tässä yhteydessä lähinnä olkiukko. Sekä parjatun oikeistolibertarismin puolustajat että vastustajat freimaavat kysymyksen liberaalissa viitekehyksessä. Kysymys on toisaalta niistä pakotteista, joita voidaan käyttää vapautta liikaa rajoittamatta ja toisaalta vahinkoperiaatteen tulkinnasta: onko kaiken moraalisesti merkittävän haitan olla suoraa vai tuleeko myös toisen kertaluokan haitta ottaa huomioon. Vasemmistolibertaristiset ajatuskulut voivat päätyä jopa vaurauden tasajakoon asti puhtaasti libertaristisesta viitekehyksestä.
>Kiinnostavaa keskustelua! Ilmassa on kuitenkin vähän ohipuhumisen makua. En usko, että Lauri tai muut libertaristisen markkinatalouden kriitikot kannattavat suunnitelmataloutta.
Joten mitä he kannattavat? Taloudellinen vapaus on muuttuja, jolla voi olla vain tiettyjä arvoja – talous voi olla esimerkiksi vapaa, vähemmän vapaa, tai ei-vapaa. Jos ei kannata taloudellista vapautta, kannattaa vähemmän vapaata taloutta.
Käytännössä sääntely- tai komentotalouden kannattajat yleensä kritisoivat nykyjärjestelmää, koska siinä taloutta ei säännellä heidän mielestään oikealla tavalla. Tällaisessa ajattelussa on useita ongelmia.
Ensinnäkin, jos kaikki nämä sääntelytalouden kannattajat päätyisivät samaan huoneeseen, he eivät edes keskenään pystyisi sopimaan miten mitäkin asiaa pitäisi säännellä. He ovat samaa mieltä yleisellä tasolla siitä, että taloutta pitää säännellä, mutta yksityiskohtiin mentäessä he ovatkin täysin eri mieltä.
Toiseksi, on helppoa kritisoida nykyjärjestelmän byrokratiaa ja huonoa sääntelyä ja verrata sitä omaan ideaaliyhteiskuntaan, jossa sääntely toimii täydellisesti ja kaikki ovat iloisia. Tässä on vain sellainen pieni ongelma, että tällaista ideaalia sääntely-yhteiskuntaa ei ole ikinä ollut olemassakaan. Sääntely on aina johtanut suurempiin ongelmiin, mitä tällä sääntelyllä on ollut tarkoitus ratkaista.
>Samoin kuin hyvinkin liberaalin talouspolitiikan kannattajat saattavat pitää työlainsäädäntöä suotavana työnantajien ja työntekijöiden suhdetta säätelevänä ja vakauttavana tekijänä. Käytännössä tämä tarkoittaa valtion puuttumista yrityselämään.
En tunne ainuttakaan vapaampaa markkinataloutta kannattavaa ihmistä, jotka kannattaisivat laajaa työlainsäädäntöä. Kilpailu on parasta työntekijän ja kuluttajan suojaa – kun yritykset kilpailevat työntekijöistä, yrityksille syntyy taloudellinen kannustin tarjota itse työntekijöilleen hyviä työoloja ja -ehtoja.
Esimerkiksi 1800-luvun Yhdysvallat oli lähes puhtaasti vapaa markkinatalous. Valtio ei säännellyt työmarkkinoita mitenkään. Siitä huolimatta (tai oikeastaan juuri sen takia), Yhdysvalloissa työntekijöiden palkat ja työolosuhteet paranivat Eurooppaa nopeammin. Ja ei, Yhdysvalloissa ei edes ollut merkittävää ay-toimintaa tuona aikana, toisin kuin Euroopassa.
>Regulaation määrä ei välttämättä vähennä mahdollisuuksia yrittäjyyteen – jopa päin vastoin: esimerkiksi starttirahan jakaminen uusille yrittäjille on minimivaltiollisesta näkökulmasta samanlainen kauhistus kuin muutkin tulonsiirrot.
Esimerkiksi mainitsemasi starttirahat vääristävät markkinoita ja luovat mahdollisuuden korruptioon. Liikeidea on joko kannattava tai se ei ole kannattava. Tätä on mahdotonta tietää etukäteen, jonka vuoksi liikeideaan sijoittavan pitää ottaa riski. Se, että valtio jakaa starttirahoja johtaa siihen, että syntyy paljon huonoja yrityksiä, jotka eivät toimi ilman valtion tarjoamaa tekohengitystä. Kun tämä tekohengitys joskus loppuu, yritykset kaatuvat. Mutta tämän lisäksi pitää huomioida, että toimiessaan, nämä verorahoilla avustetut yritykset ovat saattaneet saada ajettua markkinoilta oikeasti toimivia, ilman verorahoilla pyöriviä yrityksiä. Joten starttirahojen lopputuloksena on hyvinvointitappiota.
Tottakai lainsäädännön tarkoitus on useimmiten hyvä. Mutta hyvää tarkoittavat poliitkot päätyvät useimmiten aiheuttamaan pahaa, koska ylhäältä alaspäin komennettu yhteiskunta ei yksinkertaisesti toimi. Esimerkiksi Hayek on kirjoittanut aiheeseen liittyvästä teoriasta ja yhteiskuntafilosofiasta paljon. Käytännönläheisemmin aiheesta kirjoitti mm. suomalainen Anders Chydenius.
Suomessa henkilöverotuksen käsikirja oli muistaakseni n. 880 sivua pitkä. Virossa se on varmaan luokkaa 25.
Pointtina vaan, että bureaucracy likes it big. On varsin epäselvää, että syntyykö nykysysteemillä parempia vai huonompia säädöksiä. Veronkierrosta päätellen, mitä isompi ja mutikkaampi säännöstö, sitä enemmän porsaanreikiä siellä on.
Lait pitäisi kirjoittaa alusta uusiksi riittävän usein, mutta sitä ei tehdä.
Jouni Flemming:
Okei, kuulostaa hyvältä. Kerrotko, mihin toimiin ihan näin käytännössä pitäisi vapaassa markkinataloudessa ryhtyä, että esimerkiksi Hanasaaren hiilivoimala saataisiin suljettua?
Tai kuinka saisin korvausta kotini lähellä Länsiväylällä huristelevien autojen aiheuttamista pienhiukkas- ja hiilidioksidipäästöistä?
Vapaa markkinatalous tuon määritelmän mukaisesti olisikin pirun hieno idea. Harmi, ettei ulkoiskustannuksia sisäistetä käytännössä juuri missään, kaikkein vähiten ”vapaissa” talousjärjestelmissä.
Ensiksi haluaisin pahoitella sitä, että kirjoitin viestini, johon vastasit, kiireessä. Esittämäni vapaan markkinatalouden määritelmä ei ole riittävän tarkka.
Tarkemmin sanottuna vapaa markkinatalous tarkoittaa siis yhteiskuntajärjestelmää, jossa ihmisillä on lähtökohtaisesti oikeus yksityisomaisuuteen, sekä oikeus käydä täysin vapaasti keskenään kauppaa, keskenään sopimin hinnoin ja ehdoin – kunhan he eivät aiheuta haittaa ulkopuolisille. Valtion rooli tässä järjestelmässä on juuri ulkoishaittojen minimoinnissa, ensisijaisesti tarjoamalla kansalaisille oikeuslaitoksen ja muut vastaavat instituutiot.
Jos joku kokee ulkoishaittaa, hän haastaa haitan aiheuttajan oikeuteen ja oikeus määrää haitan aiheuttajan korvaamaan tämän haitan täysimääräisesti. Jos haitan kokijoita on useita, he voivat käyttää joukkokannetta. Tämä ei tarkoita, että markkinataloudessa sinun pitäisi käydä oikeutta joka päivä kaikkia mahdollisia tahoa vastaan, sillä oikeudenkäynnin ja sitä seuraavan haittakorvauksen pelote antaa yrityksille taloudellisen motiivin minimoida omat ulkoishaittansa.
Toki on olemassa myös eri koulukuntia, esimerkiksi anarkokapitalistit, joiden mielestä valtiota ei tarvita lainkaan ja esimerkiksi oikeuslaitos voidaan myös toteuttaa yksityisesti, mutta koska en itse kannata tätä koulukuntaa, en mene nyt tähän syvemmin. Jos tämä aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen luettavaksi David Friedmanin Machinery of Freedom -kirjaa.
Tämän lisäksi haluaisin myös tarkentaa omaa näkökantaani. En nimittäin kannata absoluuttisen vapaata markkinataloutta, vaan huomattavan vapaata markkinataloutta. Tämä tarkoittaa sitä, että uskon, että jotain valtion sääntelytoimia on oltava olemassa ja ne liittyvät juuri esille nostamiisi ulkoishaittoihin. Tämä ei tarkoita, että valtion pitää palkata virkamiehiä estämään ulkoishaittoja, vaan tämä tarkoittaa ennemminkin valtion luomia instituutioita ja lakeja, joilla ulkoishaittoja yritetään estää ja minimoida.
Joskin tämä absoluuttisen vapaa markkinatalous vs. erittäin vapaa markkinatalous -erottelu on lähinnä hiusten halkomista: minulle henkilökohtaisesti kelpaa mikä tahansa kehitysaskel suomalaisessa yhteiskunnassa, kunhan se on kohti taloudellisesti ja sosiaalisesti vapaampaa Suomea.
>Okei, kuulostaa hyvältä. Kerrotko, mihin toimiin ihan näin käytännössä pitäisi vapaassa markkinataloudessa ryhtyä, että esimerkiksi Hanasaaren hiilivoimala saataisiin suljettua?
Markkinataloudessa hiilivoimalat maksaisivat haittaveroa suhteessa niiden aiheuttamaan haittaan. Tällöin voimalaitosten omistajilla olisi taloudellinen motiivi jatkuvasti pienentää päästöjään esimerkiksi investoimalla uuteen teknologiaan. Tämän lisäksi hiilivoimaloiden kilpailijat, vaikkapa ydinvoimalat, voisivat vallata markkinoita, mikäli niiden ilmaan laskevat päästömäärät ovat pienempiä.
Toisin sanoen, jos haluat markkinataloudessa perustaa hiilivoimalan, et joutuisi hakemaan sille mitään lupia viranomaisilta mutta joutuisit maksamaan haittaveroa aiheuttamastasi ilman saastuttamisesta.
Tämä tietysti herättää kysymyksiä siitä, että voisiko siis kuka tahansa perustaa minne tahansa vaikkapa ydinvoimalan. Ei voisi. Kuten sanoin, valtion rooli markkinataloudessa on ulkoishaittojen minimointi. Yksi tällainen ulkoishaitta on vaaran aiheuttaminen ulkopuolisille. Ydinvoimala, tai mikä tahansa tehdas, on riski lähialueen ihmisille. Valtion rooli markkinataloudessa ei ole perustaa toimikuntia pohtimaan miten ydinvoimaloista tai tehtaista saataisiin rakennettua turvallisempia vaan valtion rooli on vaatia kaikkia, jotka aikoo rakentaa ulkopuoliselle vaaran aiheuttavan laitoksen ottamaan itselleen vakuutuksen, joka kattaa mahdolliset onnettomuudet täysimääräisesti.
Tällöin turvallisuuden valvominen siirtyy markkinoille, käytännössä katsoen siis vakuutuksen myyvän vakuutusyhtiön kannattaa oman taloudellisen etunsa nimissä varmistaa, että ydinvoimala tai muu tehdas ei räjähdä, tai aiheuta mitään muutakaan vahinkoa muille. Vastaavasti vakuutusyhtiön kannattaa jo etukäteen minimoida riskejään vaatimalla, että vakuutuksen ehtona on, että laitosta ei rakenneta Helsingin keskustaan vaan jonnekin vähän syrjäisemmälle seudulle, jotta mahdollisen onnettomuuden sattuessa riskit saadaan minimoitua. Tällöin myös automaattisesti markkinoille jää tulematta sellaisia tehtaita, joiden rakentaminen on liian riskialtista, koska kukaan ei uskalla myydä niille vakuutusta, tai vakuutuksen hinta olisi niin suuri, että kukaan tällaisen tehtaan rakentamisesta haaveileva ei pysty maksamaan siitä.
Mutta palatkaamme Hanasaaren hiilivoimalan haittaveroon.
Tottakai, tämän haittaveron suuruuden määrittäminen olisi vaikeaa, eikä siihen markkinatalous itsessään tarjoa mitään helppoa ratkaisua. Mutta vastaava ongelma on myös nykyisenkaltaisessa yhteiskunnassamme. On tärkeä ymmärtää, että markkinatalous ei ole mikään hopealuoti tai patenttiratkaisu, joka ratkaisee kaikki mahdolliset ongelmat. Esimerkiksi luonnonsuojelu ulkoishaittojen osalta on aluetta, jossa rajoja pitää vetää ja tähän tarvitsemme mielestämme valtiota ja oikeuslaitosta.
Sen sijaan, jos puhutaan paikallisemmasta saastuttamisesta niin tällöin markkinatalouden edut tulevat jo esille nykyjärjestelmään verrattuna: Jos haluat markkinataloudessa perustaa tehtaan, joka saastuttaa paikallisesti, sinun pitää saada tehtaallesi lupa niiltä, joita saastuttaminen koskee. Käytännössä katsoen siis haittaveron kokoluokka määräytyy markkinoilla, koska saastumisen uhrit määrittävät sen sopimussumman, jolla he antavat sinulle luvan perustaa tehtaasi. Tai jos rakennat tehtaan ilman heidän suostumustasi, joudut maksamaan korkeamman korvauksen hävittyäsi oikeudessa joukkokanteen.
Suunnitelmatalous ja lainsäädännölliset toiminnan rajoitukset ovat eri asia. En voi olla varma, mutta en usko, että Lauri kannattaa suunnitelmataloutta vaan uusia pelisääntöjä. Sääntely ei varmasti myöskään ole aina johtanut suurempiin ongelmiin kuin mitä sillä on yritetty ratkaista, vaikka näin väität. Taloudellinen toiminta perustuu vahvasti ennustettavuuteen ja ennustettavuutta luodaan sääntelyllä, esimerkiksi yksityisoikeudella. Voit tietenkin edustaa anarkistisempaa kantaa ja väittää, että kaikki yhteiskunnallinen regulaatio on pahasta. Näkemyksesi vapaan markkinatalouden itseäänkorjaavuudesta on kuitenkin hyvin kiistanalainen. Näkymättömän käden teoria on siinä mielessä kätevä, että se muistuttaa aika vahvasti kommunismia ja psykoanalyysia: kun homma ei toimi, voidaan aina väittää, että ongelmat johtuvat siitä, että regulaatiota on kaikesta huolimatta ollut liikaa – jonkinlaista verotusta, valtiollinen väkivaltamonopoli, infran julkista kunnossapitoa tai whatnot. Täydellisesti säätelystä vapaata yhteiskuntaa ei ole ollut.
Myös ylhäältä alaspäin komennetut yhteiskunnat ovat toimineet historian kuluessa erittäin mainiosti. Huolesi ei kuitenkaan varmasti ole yhteiskunnan toiminnallinen jatkuvuus sinänsä vaan vallan legitimiteetti ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuus. Libertarismin pääasiallinen bottomlinehan on kuitenkin normatiivinen vaatimus yksilöiden vapaudesta, ei hallinnollinen tehokkuus.
Liberalismin itsessään ei tietenkään pitäisi nähdä vahvaakaan valtiollista puuttumista talouteen ongelmana. Vapailla yksilöillä on oltava oikeus muodostaa yhteisöitä ja päättää niiden säännöistä niin kauan kuin ketään ei pakoteta touhuun mukaan. Tietenkin tosielämässä oikeus poistumiseen on ongelma paitsi syvästi uskonnollisissa ryhmissä niin myös libertaristien osalta. Toivottavasti tämä ihmisoikeusloukkaus kuitenkin poistuu kun libertaristit pääsevät toteuttamaan laivautopiansa. Isompi ongelma liberalismille olisi kuitenkin kieltää ihmisiä rakentamasta vapaasta tahdostaan taloudelle säätelymekanismeja tai pelisääntöjä, etenkin jos kielto perustetaan johonkin metafyysiseen lakiin taloudellisen anarkian hyvinvointia lisäävästä vaikutuksesta. Empiirinen todellisuus näyttää kuitenkin olevan moniulotteisempi: joskus vapaampi talous tuottaa parempia tuloksia, joskus sääntely. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kyse on aina kuitenkin regulaation asteesta: sekä täysi vapaus että täysi sääntely ovat utopioita. Libertaristinen malli, joka kieltäisi talouden säätelyn metafyysisen periaatteen nojalla on itse asiassa liberaalin eetoksen vastainen. Kannattaa huomioida, että liberalismin ja demokratian välinen suhde on aina joka tapauksessa jännitteinen.
Vaikka nielisimme libertarismin opinkappaleet kohoineen ja koukkuineen, ongelmana olisi silti utopian toteuttaminen. Uusliberalistinen politiikka on tuottanut tehokkuustappiota ainakin meikäläisessä kontekstissa. Se, että palveluiden ulkoistaminen on tuottanut tehokkuustappioita Suomessa, ei tietenkään kumoa väitettä näkymättömän käden autuaaksi tekevästä voimasta täysin vapaassa taloudessa. Myös amerikkalainen terveydenhuoltojärjestelmä, johon aiemmin viittasit, tuottaa tehokkuustappioita moneen eurooppalaiseen malliin verrattuna. Valtiolliset ostopalvelut eivät ole oikotie onneen, vaan valtio kokonaisuudessaan tulisi hävittää ja palvelut tarjota yksityisesti puhtaasti asiakkaiden maksamana. Olemassa olevan laillisten ja yhteiskunnallisten rakenteiden hävittäminen on ongelmallista. Pitäiskö kunnon libertaristin tarttua kivääriin vai lähteä laivaostoksille?
>Suunnitelmatalous ja lainsäädännölliset toiminnan rajoitukset ovat eri asia. En voi olla varma, mutta en usko, että Lauri kannattaa suunnitelmataloutta vaan uusia pelisääntöjä.
Kuten sanoin, ihminen voi olla joko vapaa, melko vapaa, ei-vapaa, tai jotain näiden vaihtoehtojen välillä. Ei ole olemassa mitään ”kolmatta tietä”. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, onko sinulla oikeus päättää omasta elämästäsi ja omista rahoistasi, vai tekeekö joku nämä päätökset puolestasi. Ensimmäinen vaihtoehto on markkinataloutta, jälkimmäinen suunnitelmataloutta, ja vaihtoehdot tältä väliltä jotain muuta, kuten sääntelytaloutta tai holhousyhteiskunta.
Se, että joku kannattaa ”uusia pelisääntöjä”, tarkoittaa yleisesti ottaen sitä, että hän kannattaa taloudellisen vapauden rajoittamista. Ja kuten aikaisemmin kirjoitin, ”uudet pelisäännöt” eivät ole mikään ratkaisu, koska edes tämän blogitekstin sääntelytaloutta puoltavat kommentoijat tuskin pääsisivät yhteisymmärrykseen näiden uusien pelisääntöjen yksityiskohtaisesta sisällöstä. Vielä suuremmasta ihmisjoukosta puhumattakaan. Tämä johtaa väistämättä siihen, että sääntelytoimet ovat aina ihmisten mielestä juuri vääränlaisia, ja kuulemma jos niitä vain vähän korjaisi niin mahdottomasta syntyisi mahdollista ja meillä olisi sääntelytalous, joka oikeasti toimisi.
>Sääntely ei varmasti myöskään ole aina johtanut suurempiin ongelmiin kuin mitä sillä on yritetty ratkaista, vaikka näin väität.
Talous on käsittämättömän monimutkainen, miljardeja ihmisiä koskettava yhteistyöverkosto. Aina kun siihen puututaan ylhäältä päin uudella lailla tai asetuksella, tämän vaikutukset leviävät aaltomaisesti läpi koko talouden kentän ja nämä muutoksen aikaansaamat seuraukset ovat suurimmaksi osaksi ennalta näkemättömiä ja huomattavan usein täysin päinvastaisia, mitä poliitikot osasivat odottaa. Ei, sääntely ei aina ole johtanut suurempiin ongelmiin mitä sillä on yritetty ratkaista, enkä näin väittänytkään, vaan sääntely useimmiten aiheuttaa täysin odotettua päinvastaisen lopputuloksen. Tästä aiheesta löytyy mielenkiintoista luettavaa esimerkiksi hakusanalla Positive non-interventionism.
>Näkymättömän käden teoria on siinä mielessä kätevä, että se muistuttaa aika vahvasti kommunismia ja psykoanalyysia: kun homma ei toimi, voidaan aina väittää, että ongelmat johtuvat siitä, että regulaatiota on kaikesta huolimatta ollut liikaa – jonkinlaista verotusta, valtiollinen väkivaltamonopoli, infran julkista kunnossapitoa tai whatnot. Täydellisesti säätelystä vapaata yhteiskuntaa ei ole ollut.
Markkinatalouden ja kommunismin ero on siinä, että keskimäärin aina kun yhteiskunnassa lisätään taloudellista vapautta, se johtaa suurempaan määrään vaurautta ja hyvinvointia (ks. http://jouniflemming.fi/2012/02/19/kapitalismi-on-tie-hyvinvointiin-ja-vaurauteen/). Siirtymisessä kohti vähemmän taloudellista vapaata yhteiskuntaa, seuraukset ovat yleensä täysin päinvastaisia.
Täydellisesti valtion sääntelystä vapaita yhteiskuntia on tietysti ollut olemassa ennen valtioita mutta tämä ei ole oleellista. Kuten aikaisemmin kirjoitin, että en kannata täysin absoluuttisen vapaata markkinataloutta.
Esimerkkejä erittäin vapaan markkinatalouden toimivuudesta näemme tälläkin hetkellä. Internet on hyvä esimerkki lähes täysin vapaasta markkinataloudesta: kuka tahansa voi tulla internetin markkinapaikalle ja perustaa oman internet-yrityksensä, siihen ei tarvita lupia viranomaisilta tai mitään internet-ajokorttia, ja kynnys markkinoille tuloon on erittäin alhainen. Esimerkiksi itse aloitin aikanani oman IT-alan yritykseni pääomanani vain pari tuhatta euroa ja oma tietokoneeni. Eikä ole sattumaa, että internetin lähes vapaa markkinatalous on antanut lukemattomille ihmisille köyhissä maissa tien pois köyhyydestä ja kurjuudesta – kuka tahansa voi opiskella itselleen IT-ammatin ja alkaa tehdä töitä internetin välityksellä vaikka toisella puolella maailmaa sijaitsevalle työnantajalle. Kaikki hyötyvät ja internetiin liittyvät teknologiat ovatkin kehittyneet huimaa vauhtia. Kaikkea tätä vapaa kaupankäynti saa aikaan.
Toinen käytännön esimerkki vapaasta markkinataloudesta on tämä mitä luet, eli kielemme. Yksikään valtion virasto tai toimikunta ei kehittänyt tätä kieltä, vaan kielemme – kuten kaikki kielet – ovat kehittyneet vapailla markkinoilla, ihmisten välisessä vapaaehtoisessa yhteistyössä. Kukaan ei pakota meitä käyttämään sanaa ”omena”, kuvaamaan tiettyä hedelmää – me teemme näin itse, koska olemme näin yhdessä sopineet. Tätä juuri on markkinatalous, ideoiden ja hyödykkeiden vaihtoa ihmisten välillä, joskus siihen liittyy raha, joskus ei.
Historiallisesti tarkasteluna vapaamman markkinatalouden edut tulevat vieläkin selvemmin esille.
>Myös ylhäältä alaspäin komennetut yhteiskunnat ovat toimineet historian kuluessa erittäin mainiosti.
Voitko kertoa esimerkkejä tällaisista yhteiskunnista?
>Huolesi ei kuitenkaan varmasti ole yhteiskunnan toiminnallinen jatkuvuus sinänsä vaan vallan legitimiteetti ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuus. Libertarismin pääasiallinen bottomlinehan on kuitenkin normatiivinen vaatimus yksilöiden vapaudesta, ei hallinnollinen tehokkuus.
Minulla on kaksi pääasiallista perustetta sille, miksi kannatan erittäin vapaata markkinataloutta:
1) Moraalinen argumentti, ja
2) Utilitaristinen argumentti
Moraalinen argumentti lähtee siitä, että jokainen aikuinen ja täysivaltainen ihminen omistaa itse oman kehonsa ja täten hänen tulee saada päättää mitä sille tekee mutta hän ei saa pakottaa väkivallan avulla omia päätöksiään muille, koska tällöin tämä rikkoisi muiden yksilöiden vastaavaa oikeutta päättää omasta kehostaan. Tästä voimme johtaa hyvin pitkälle vapaan markkinatalouden pelisäännöt.
Utilitaristinen argumentti tarkoittaa juurikin yhteiskunnan toimivuutta. Markkinatalous on paitsi moraalisesti ylivertainen, markkinatalous johtaa historiallista todistusaineistoa tarkistelemalla suurimpaan määrään hyvinvointia ja vaurautta, ja nämä vieläpä jakaantuvat huomattavan tasaisesti koko kansalle.
Minulle henkilökohtaisesti tämä on tärkeämpi argumentti kuin markkinatalouden moraalisuus, koska olen hyvin yksinketainen ihminen. En ole Lauri Järvilehdon tavoin filosofi, minulle on paljon helpompi tutkia miten eri järjestelmät ovat toimineet historiassa ja ymmärtää eri järjestelmien hyvät lopputulokset kuin syvällisyyksiin menevät moraalisfilosofiset argumentit. Tämän lisäksi myös, koska moraalisen argumentaatiolinjan seuraaminen vie varsin utopistisiin lopputuloksiin.
>Liberalismin itsessään ei tietenkään pitäisi nähdä vahvaakaan valtiollista puuttumista talouteen ongelmana. Vapailla yksilöillä on oltava oikeus muodostaa yhteisöitä ja päättää niiden säännöistä niin kauan kuin ketään ei pakoteta touhuun mukaan.
Tottakai. Markkinataloudessa sinulla on vapaus muuttaa yhteisöön, jossa vaikka jaatte kaikki tulonne yhteisön kesken ja harrastatte yhteisönne kesken kommunismia – kunhan ketään ei pakoteta mukaan vastoin hänen suostumustaan.
>Empiirinen todellisuus näyttää kuitenkin olevan moniulotteisempi: joskus vapaampi talous tuottaa parempia tuloksia, joskus sääntely.
Voitko mainita esimerkkejä näistä sääntelyn aikaansaamista paremmista tuloksista?
>Uusliberalistinen politiikka on tuottanut tehokkuustappiota ainakin meikäläisessä kontekstissa. Se, että palveluiden ulkoistaminen on tuottanut tehokkuustappioita Suomessa, ei tietenkään kumoa väitettä näkymättömän käden autuaaksi tekevästä voimasta täysin vapaassa taloudessa.
Markkinatalous perustuu kilpailuun, yksityisomistukseen ja alhaalta ylöspäin rakentuvaan yhteiskuntaan. Se, että valtion virkamiehet kilpailuttavat jonkun palvelun tuottamisen ja antavat tämän jälkeen tarjouskilpailun voittaneelle firmalle monopolin tämän palvelun tuottamiseen on ulkoistamista. Tällä ei ole juuri mitään tekemistä markkinatalouden kanssa.
>Myös amerikkalainen terveydenhuoltojärjestelmä, johon aiemmin viittasit, tuottaa tehokkuustappioita moneen eurooppalaiseen malliin verrattuna.
Tottakai se tuottaa tehokkuustappioita, koska amerikkalainen terveydenhuoltojärjestelmä on täysin epäonnistunut. Maailman eniten markkinatalouden periaatteiden mukaisesti järjestetty terveydenhuoltojärjestelmä on Singaporessa. Kirjoitin aiheesta taannoin Turun Sanomissa näin: http://jouniflemming.fi/wp-content/uploads/2012/01/Turun-Sanomat-pienempi.jpg
Kiitos runsassta vastauksesta. Pahoitteluni että en vastannut aiemmin, en huomannut tänne tullutta vastausta. Olen tuolla alempana eksplikoinut niitä ongelmia, joita linkittämissäsi tilastoissa on havaittavissa. Vastaan tässä muutamaan suoraan kysymykseen, jotka esitit.
”Voitko kertoa esimerkkejä tällaisista yhteiskunnista?”
Oikeastaan kaikki yhteiskunnat ennen 1800-lukua. Tähän astisen historiamme pisimpään kestäneet yhteiskunnat ovat olleet ylhäältä alaspäin komennettuja. Ehdotin jo aiemmin, että vapauden käsitettä olisi laajennettava näissä keskusteluissa. Esimerkiksi talouden vapaus, uskonnon vapaus ja poliittiset vapaudet eivät ole aina kulkeneet käsi kädessä. En ole historioitsija, mutta en pitäisi esimerkiksi Rooman valtakuntaa vapaana yhteisönä vaikka osalla kansalaisista olikin jonkin verran vapauksia harjoittaa taloudellista toimintaa.
”Toinen käytännön esimerkki vapaasta markkinataloudesta on tämä mitä luet, eli kielemme.”
Kielellä ei ole mitään tekemistä markkinatalouden kanssa. Mikäli määrittelet kaiken kulttuurisen toiminnan markkinatalouden käsitteen alle, käsitteen ekstensio paisuu käyttökelvottomaksi. Tämä tietenkin selittää myös haluttomuutesi tehdä distinktiota eri vapauden lajien välille, jos kaikki vapaus on loppukädessä markkinoiden vapautta. Teoreettisena työkaluna vapaudesta ja markkinataloudesta tulee kuitenkin melkolailla hyödyttömiä intension kutistuessa merkityksettömäksi. Itse argumenttiin palaisin sen verran, että suomen kieli ei ole syntynyt pakottamatta vaan siihen liittyy vahvoja pakottavia piirteitä fennomanialiikkeen kautta yleiseen oppivelvollisuuteen ja kotuksen kielenhuollon ohjeisiin. Kirjakielen syntyminen on vaatinut yhteiskunnallista allokaatiota. Ilman näitä pakottavia rakenteita suomalaiset puhuisivat Joensuussa ja Oulussa eri kieliä.
”Täydellisesti valtion sääntelystä vapaita yhteiskuntia on tietysti ollut olemassa ennen valtioita mutta tämä ei ole oleellista.”
Luonnontilaa, jossa kaikki ihmisyksilöt olisivat temmeltäneet vapaana vailla pakkoa, ei varmasti ole ollut reaalisesti olemassa. Ihmiset ovat koko lajinsa olemassaolon ajan järjestäytyneet enemmän tai vähemmän hierarkisiksi yhteisöiksi. Homo sapiens ei ole mikään savannien julma tappaja vaan hengissä säilyminen on aina vaatinut yhteistyötä, joka on organisoitu jollain tavalla.
”Voitko mainita esimerkkejä näistä sääntelyn aikaansaamista paremmista tuloksista?”
New Deal Yhdysvalloissa 1930-luvulla, eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden rakentaminen 1900-luvun alussa ja 2. maaimansodan jälkeen.
Haluaisin onnitella keskustelijoita asiallisuudesta. Tämä on about eka kerta kun näen libertaarien ja markkinatalouden kiriitikkojen keskustelevan asiallisesti. Me pahimmat libertaarit ja kommarit emme yleensä kykene asialliseen keskusteluun edes omissa piireissämme, kuten Facebookin Liberaalimafia-ryhmässä…
Joo, ei tää niin huonosti ole menny. Tosin oman kokemukseni perusteella menee helposti pari viikkoa sähköpostinvaihtoa monta kertaa päivässä, ennenkuin eri puolelta tulevat alkavat oikeasti edes tajuta toisiaan.
Kommenttisi on todella kovaa kamaa, loppusilausta myöten.
Libertaristien ongelmana näyttäisikin olevan skaalautumisen ylenkatsominen, eli kun yhteisö kasvaa, niin se pitää helposti ne vanhat pelisäännöt voimassa ja yhtäkkiä viimeistään syntyvyyden kautta yhteisössä on ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä ”nykyiseen menoon”.
Onko heille merien lisäksi paikkaa minne mennä, kun teini-iässä oleva ihmiskunta on jo luonut yhteiskuntien (ja niiden järjestelmien) rajat kattamaan kaiken maanpäällisen alueen?
Eli koska libertaarit haluavat kuitenkin muodostaa nämä pelisäännöt, (alkaen vaikka murhamiesten vangitsemisesta) niin he mielestäni ylenkatsovat historian, jossa näin on jo tapahtunut. Pelisääntöjä on luotu myös muun muassa sisäpiirikauppojen suhteen ja näitä kutsutaan laeiksi.
Käytännössä libertaarit siis haluavatkin omaa maata, jonka he voivat julistaa itsenäiseksi, jossa he voivat tehdä omat lakinsa, ja ilmeisesti pitää ne mahdollisimman vähissä. Tässä siis vielä yksi vaihtoehto sen botskin ja kiväärin lisäksi.
Käytännössähän valtion väkivaltakoneisto puuttuu asiaan, jos joku oman valtionsa koettaa perustaa.
Edellinen kommenttini oli siis tarkoitettu Kalle Videnojalle.
Muuten, se rationaalisuusoletus tarkoittaa vain, että jos jossain ihmiset haluavat käyttää rahansa tietyllä tavalla, niin emme ensisijaisesti saa olettaa sen olevan väärin. Vai tapahtuuko niin vain koska ”systeemi on mätä” ja ”ihmiset ovat vieraantuneita” ja ”mainosmiehet luovat keinotekoisia tarpeita”? Kommarit toki uskovat näin, ja se heille suotakoon.
Sosiologi, Nobel-palkittu taloustieteilijä Friedrich Hayekin käsite ”älyllinen voltti” tarkoittaa sitä, että väitetysti omissakin asioissaankin irrationaalisesta yksilöstä muka tulisi rationaalinen kollektiivisen politiikan hoitaja, äänestäjänä tai edustajana.
Itse olen tosin viime vuodet miettinyt/pelännyt, että on mahdollista, että meillä on evoluutiopsykologinen kyky valita itseämme fiiksumpia johtajia ja asettua laumahierarkiaan heitä tottelemaan, emmekä kärsi siitä tai kaihda tällaista vapaudesta luopumista. Mutta toivon, että tämä toimii parhaiten yrityselämässä ilman valtiota, poliisia ja väkivaltasaktioita. Tavallaan jokainen firma on pieni anarkokapitalistinen oikeuspiiri, pehmeä ja väkivallaton sellainen…
Itseasiassa se riippuu kansan koulutustasosta, että minkälaisia johtajia se valitsee. Tästä oli just vähän aikaa sitten tutkimusta. Jenkeissä, matalan koulutustason maassa, valitaan suurin piirtein keskinkertaisia johtajia. Korkeamman koulutuksen maissa tilanne on parempi.
Jokainen firma on jonkinlainen oikeuspiiri, hallintomalleja on tyranniasta diktatuuriin. Sitä voi sitten pohtia, että minkälaisessa oikeuspiirissä sitä kukin haluaa työnsä tehdä.
Niin, jäi näköjään tästä se olennainen huomio pois, että on myös demokraattisesti hallittuja firmoja ja osuuskuntia, jotka by definition ovat demokraattisia. Joissain firmoissa on vallalla puhas anarkia (no rule(r)).
Lait ovat tosiaan siitä jänniä olioita, että ne eivät ole muuttumattomia toisin kuin normatiivisten teorioiden eettiset periaatteet. Nähdäkseni jokainen puhtaasti ideologinen malli johtaa välttämättä jännitteisiin. Liberalismi ja demokratia yhdistettynä on eräs näistä: diktaattori voi suoda kansalaisilleen laajat vapausoikeudet ja demokraattinen hallinto voi rajoittaa kansalaistensa vapausoikeuksia hyvinkin merkittävästi. Liberaalidemokraattinen yhteisö joutuu silloin tällöin tekemään päätöksen, kumpaa kulloinkin painottaa enemmän: kansalaisten perusoikeuksia vai demoraattista suvereniteettia.
Ei ole harvinaista, että ideologia ajautuu jopa sisäisiin jännitteisiin. Näin myös libertarismi, joka ajautuu välttämättä törmäyskurssille oman lähtötilanteensa kanssa. Helpoin ja halpamaisin ajatuskoe on tietenkin perintöoikeus: Libertarismin lopputilan eriarvoisuuden oikeuttava perusajatus on, että jokaisella yksilöllä tulee olla alkutilassa tasavertaiset mahdollisuudet menestyä pelissä. Kun menestyneet yksilöt kuolevat ja antavat omaisuutensa lapsilleen perinnöksi, tilanne on jo toisella kierroksella se, että rikkaiden yksilöiden jälkipolvella on puolellaan suhteeton etu verrattuna köyhien lapsiin. Korjausliikkeenä voidaan esittää perintöveron nostamista sataan prosenttiin. Tämä kuitenkin on vastoin libertarismin periaatteita, koska kaikilla tulee oikeus tehdä omaisuudelleen mitä haluaa – esimerkiksi lahjoittaa se lapsilleen. Hankala tilanne. Vastaavia esimerkkejä löytyy siis paljon muitakin, esimerkiksi pääoman kasautuminen vs. monopolikielto tai kysymys siitä ovatko älykkäät ja toimeliaat ihmiset alkutilassa etuoikeutettuja vastoin omaa ansiotaan.
>Helpoin ja halpamaisin ajatuskoe on tietenkin perintöoikeus: Libertarismin lopputilan eriarvoisuuden oikeuttava perusajatus on, että jokaisella yksilöllä tulee olla alkutilassa tasavertaiset mahdollisuudet menestyä pelissä.
Tämä ei pidä paikkaansa. Libertarismi lähtee siitä, että kaikilla ihmisillä on syntymästään lähtien vapaus elää omaa elämäänsä ilman ulkopuolista pakottamista. Se, että yksi syntyy rikkaaseen perheeseen, tai toinen syntyy sokeana tai nerona, ei ole ristiriidassa libertarismin perustan kanssa.
Kannattaa perehtyä siihen mitä libertarismi oikeasti on, tämä on hyvä linkki aiheeseen liittyen: http://decoy.iki.fi/l-diaries/libertarian-faq (sivusto on jopa suomeksi!)
>Korjausliikkeenä voidaan esittää perintöveron nostamista sataan prosenttiin. Tämä kuitenkin on vastoin libertarismin periaatteita, koska kaikilla tulee oikeus tehdä omaisuudelleen mitä haluaa – esimerkiksi lahjoittaa se lapsilleen.
Tämä olisi myös utilitaristisesta näkökulmasta erittäin huono ratkaisu, sillä suuri perintövero haittaa yhteiskunnan kehittymistä. Mutta mitäpä minä tätä selitän kun Milton Friedman selitti asian varmasti paremmin mitä minä pystyisin: http://www.youtube.com/watch?v=MRpEV2tmYz4
>Vastaavia esimerkkejä löytyy siis paljon muitakin, esimerkiksi pääoman kasautuminen vs. monopolikielto
Vastoin yleistä harhaluuloa, vapaa markkinatalous ei johda pääoman loputtomaan kasaantumiseen ja monopoleihin. Nämä ovat ensisijaisesti sekatalouksien ongelmia, eivät suhteellisesti vapaiden talouksien. Ks. http://jouniflemming.fi/2012/01/03/kapitalismi-ei-johda-varallisuuden-keskittymiseen/
Jouni,
On erittäin ongelmallista, että tässä markkinataloutta puolustavassa argumentoinnissa joudutaan sivuuttamaan lähes koko viimeisen kahden vuosikymmenen kokeellisen psykologian ja neurotieteen tuottama tutkimustieto.
Esittämäsi argumentit edellyttävät nähdäkseni käsityksen ihmisestä suvereenina päätöksentekijänä. Käsitys ihmisestä ensisijaisesti rationaalisena toimijana (johon esimerkiksi Friedmanin teoretisointi pohjaa, Chydeniuksesta puhumattakaan) on kyetty osoittamaan kokeellisen psykologian piirissä virheelliseksi jo 1990-luvulta alkaen. Esimerkiksi kognitiivinen neurotiede osoittaa, että monet ihmisen toimintaa ohjaavista prosesseista aktivoituvat aivoissa jo kauan ennen kuin ihminen edes tietää tekevänsä päätöstä.
Ihminen ei ole suvereeni päätöksentekijä, joka ”määrää omasta kehostaan” tai tekee päätöksiä tarkkaan harkiten, vaan syvään uurtuneiden ja usein primitiivisten heuristiikkojen ohjaama olento, jonka toiminnasta valtaosa on automaattista. Tämä ei tarkoita sitä, ettei ihminen kykenisi *lainkaan* rationaaliseen toimintaan. Se on vain arjen tuoksinassa melko harvinaista. Suosittelen tutustumaan aiheesta John Barghin, Dan Arielyn, Jonathan Evansin, Jonathan Haidtin, Ap Djiksterhuisin ja Daniel Kahnemanin tutkimuksiin. Voin lisätä lähdeviitteitä jos haluat, mutta Googlellakin löytyy.
Tästä ei suinkaan seuraa, että *kaikkea toimintaa* tulee säännellä, tai että pitäisi ostaa menolippu Neuvostoliittoon. Olen kanssasi pitkälti samaa mieltä siitä, että yhteiskunnan pitäisi toimia *enimmäkseen* vapaasti. Mutta epäkohtien tapauksissa (esimerkiksi finanssimarkkinat tai pikavipit) sääntelyä käsittääkseni tarvitaan.
Oletus siitä, että ihminen tekisi suvereenisti päätöksiä arjen tuoksinassa on nykytutkimuksen valossa kestämätön. Tämän tosiseikan kieltäminen ei juuri eroa siitä, miten Galilein vastustajat aikanaan vastustivat aurinkokeskeistä maailmankäsitystä.
>Esittämäsi argumentit edellyttävät nähdäkseni käsityksen ihmisestä suvereenina päätöksentekijänä.
Tämä ei pidä paikkaansa. Ihmisen rationaalisuus tai epärationaalisuus on markkinatalouden kannalta täysin yhdentekevää.
Markkinataloudessa yksilön valinnat vaikuttavat ensisijaisesti häneen itseensä. Jos joku yksilö ostaa talvella liian kylmän takin, hän itse kantaa valintansa seuraukset ja kyllä – varmasti joku osaa talvisin liian kylmiä takkeja. Mutta tarkoittaako tämä, että valtion pitäisi säännellä asiaa? Mielestäni vastaus on selvän kielteinen, koska jokainen valtion luoma sääntelykeino tuottaa valtavan määrän ennalta arvaamattomia sivuvaikutuksia. Valtion roolia tarvitaan mielestäni vain, kun se on täysin välttämätöntä, eli lähinnä kun kyse on ns. ulkoishaitasta tai ns. julkishyödykkeistä.
>Olen kanssasi pitkälti samaa mieltä siitä, että yhteiskunnan pitäisi toimia *enimmäkseen* vapaasti. Mutta epäkohtien tapauksissa (esimerkiksi finanssimarkkinat tai pikavipit) sääntelyä käsittääkseni tarvitaan.
Miksi finanssimarkkinoita tai pikavippejä pitäisi säännellä? Ja ennenkaikkea, kenen sääntelyä pitäisi suorittaa, markkinoiden vai virkamiesten? Olen samaa mieltä siitä, että yrityksiä ja vaikkapa finanssimarkkinoita pitää säännellä. Mutta minä kannatan hajautettua valtaa, minä kannatan yhteiskuntaa, joka rakentuu alhaalta ylöspäin. Tämä tarkoittaa sitä, että markkinoiden, eli meidän tavallisten ihmisten, tulee voida säännellä yrityksiä kilpailun kautta, ei finanssipelurien lobbarien kanssa naimisissa olevien virkamiesten.
Markkinoiden viranomaissääntelyyn, finanssikriiseihin liittyen suosittelen lukemaan:
http://jouniflemming.fi/2011/01/27/vapaa-markkinatalous-ei-aiheuta-lamoja/
http://jouniflemming.fi/2011/12/19/1980-luvun-pankkikriisi-suomessa-mita-tapahtui-ja-miksi/
http://jouniflemming.fi/2011/12/27/2000-luvun-pankkikriisi-yhdysvalloissa-mita-tapahtui-ja-miksi/
Pahoittelen, jos sinusta tuntuu, että vain linkkailen tänne omia kirjoituksiani, mutta en näe mielekkääksi kirjoittaa kaikkea aina alusta lähtien uusiksi, tai copy/pasteta kaikkea tänne.
>>>Miksi finanssimarkkinoita tai pikavippejä pitäisi säännellä? Ja ennenkaikkea, kenen sääntelyä pitäisi suorittaa, markkinoiden vai virkamiesten? Olen samaa mieltä siitä, että yrityksiä ja vaikkapa finanssimarkkinoita pitää säännellä. Mutta minä kannatan hajautettua valtaa, minä kannatan yhteiskuntaa, joka rakentuu alhaalta ylöspäin. Tämä tarkoittaa sitä, että markkinoiden, eli meidän tavallisten ihmisten, tulee voida säännellä yrityksiä kilpailun kautta, ei finanssipelurien lobbarien kanssa naimisissa olevien virkamiesten.<<<
Jos oikeasti haluat optimoida jokaisen ostoksen jonka teet, ehdit kuolla nälkään ennenkuin kaikki on ostettu. Ensinnäkin, hinta ei ole ainoa parametri. Muita on mm. tuotteen kestävyys, tuotteen tuottamisen ympäristöystävällisyys, tuotteen tuottamisessa läsnäolleet työolot, tuotteen kuljettamisen ympäristövaikutukset ja mone spesifiset parametrit.
Spesifisiä parametreja on esim. läppärin tapauksessa: näytön resoluutio, näytön koko, näytön valmistusmetodi ja siten sen kirkkaus, terävyys, katselukulma, jne. Näitä parametreja on "hieman" lisää, jos käyn koko tuotteen tässä läpi, en siis sitä tee.
Kaiken lisäksi on vielä niin, että suuri osa näistä tiedoista ei ole saatavilla ollenkaan.
Ja on vaihtoehdottomuutta: ei kai ole yhtään kännykkää markkinoilla, jota ei olisi rakennettu huonoissa oloissa.
Näin ollen: kuluttajien asettaminen tuomarin rooliin on auttamatta toimimaton malli.
Sellainen pikku sivuhuomio, että (vapaa) markkinatalous perustuu mahdollisimman tehokkaisiin kotimarkkinoihin ja mahdollisimman laajaan kotimarkkinoiden kysyntään.
Vapaa kapitalismi sen sijaan perustuu mahdollisimman vähäiseen kotimarkkinoiden kysyntään, koska heikon ostovoiman markkinoilla tuotanto on helpoin monopolisoida ja sitäkautta painaa palkat ricardolaisittain mahdollisimman alas.
Eli kirjoittaja sotkee siis markkinatalouden kapitalismiin, vaikka ne ovat kokolailla toistensa vastakohtia.
Jouni Flemming, linkkaamasi blogiteksti ei varsinaisesti perustellut kantoja, joita väitit sen perustelevan. Käyttämäsi ajatuskoe vapaan talouden monopoleja museretavasta vaikutuksesta ei ole täysin validi. Postuloit tilanteelle kyseenalaisia ehtoja, kuten että valta-aseman saavuttanut lafka ei saa asemastaan sellaista etua, joka luo sille huomattavan etulyöntiaseman kilpailussa muita toimijoita vastaan. Kuitenkin kuten Suomen vähittäistavarakaupan keskittymisestä voidaan havaita, menestyvä yritys kykenee pitämään yllä tappiotakin tuottavaa toimintaa tappaakseen kilpailijat ilman että siitä seuraa sille merkittävää taloudellista riskiä. Kuinka monta menestyvää lähikauppaa löydät Helsingistä? Entä kuinka monta heikosti menestyvää Alepaa?
Libertaristin vastaus on tietenkin, että asetelma on vääristynyt valtion regulaatiotoimenpiteiden vuoksi. Tästä valitin kuitenkin jo aikaisemmin. Niin kauan kuin ideaalitilan kokeita ei voida suorittaa, yksikään esimerkki ei riitä kumoamaan teoriaa, koska alkemia tapahtuu vasta kun olosuhteet ovat täydelliset. Tämä on mielestöni aika iso tieteenfilosofinen ongelma.
Myös blogikirjoituksissasi käyttämäsi tilastot ovat osittain ongelmallisia.Ensinnäkin ne ovat sokeita muille laillisille, poliittisille ja yhteiskunnallisille tekijöille kuin talouden vapauden asteelle. Kun maailman taloudellisesti vähiten vapaiksi maiksi on määritelty Myanmar, Kongon demokraattinen kansantasavalta, Keski-Afrikan tasavalta, Kongon tasavalta, Chad, Niger, Nepal, Mosambik, Sierra Leone, Etiopia, Ukraina ja Senegal, ei ole mikään ihme, että talouden vapauden ja inhimillisen kukoistuksen välille saadaan jos jonkinlaista korrelaattia. Tämä ei tarkoita, että taloudellinen vapaus olisi todella selittävä tekijä. Saisimme hyvin vahvan korrelaation aikaiseksi myös yhteiskunnan demokraattisuuden asteen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin välille. Tällöin voisimme samalla tavalla validiin aineistoon tukeutuen väittää, että sveitsin hyvinvointi on onnistunut vahvojen demokraattisten rakenteiden takia – huolimatta liberaalin talouden sudenkuopista. Silloin kun yhteiskunnan hyvinvointi pyritään redusoimaan yhteen muuttujaan, pitäisi mielestäni hälytyskellojen soida. Ainahan voi tosin olla, että libertaristit ovat oikeassa. Siitä ei kuitenkaan ole vielä kovin vahvaa näyttöä. Mikäli todistusaineisto olisi todella niin vakuuttavaa kuin väität, ei Paul Krugmanin kaltaisia poliittisen regulaation puolestapuhujia taloustieteen huipulla varmasti näkyisi. Vai mitä luulet?
Myös libertarismin määritelmä on ehkä hiukan monisyisempi asia kuin väität. Luulin tosin, että kaikilla teoreetikoilla on jokin oikeudenmukaisuusteoria taustalla. Locke-johdannaista kamaahan toi on ja Lockella homma perustui hyvin vahvasti alkutilan tasavertaiseen kilpailuasetelmaan. Näköjään se on koettu ongelmalliseksi ja tyydytty self ownership -kelaan. Kiitos korjauksesta! Tämän kautta Will Kymlickan heitto, että libertarismi ei ole teoria oikeudenmukaisuudesta vaan epäoikeudenmukaisuudesta, näyttäytyy uudessa valossa. Luulin väitettä ilkeämielisenä ikenien tuulettamisena, mutta näköjään Kymlickalla on perusteensa.
>Jouni Flemming, linkkaamasi blogiteksti ei varsinaisesti perustellut kantoja, joita väitit sen perustelevan. Käyttämäsi ajatuskoe vapaan talouden monopoleja museretavasta vaikutuksesta ei ole täysin validi. Postuloit tilanteelle kyseenalaisia ehtoja, kuten että valta-aseman saavuttanut lafka ei saa asemastaan sellaista etua, joka luo sille huomattavan etulyöntiaseman kilpailussa muita toimijoita vastaan.
Eh? Tottakai monopoliasema tuo yritykselle etuja, juuri sen vuoksi yritykset tavoittelevat monopoliasemaa. Eikä argumenttini kilpailun monopoleja purkavasta ja estävästä vaikutuksesta perustu tällaiseen käsitykseen, että monopoliasemasta ei olisi etua.
Jos olet sitä mieltä, että vapaa markkinatalous johtaa monopoleihin, ole hyvä ja luettele meille vaikkapa viisi kappaletta hyvin vapaan markkinatalouden aikana Yhdysvalloissa syntynyttä ja pitkään toiminutta monopolia, jotka syntyivät ja pysyivät pystyssä ilman valtion selvää ja merkittävää apua. Voimme määritellä, että tämä hyvin vapaan markkinatalouden aika loppui Yhdysvalloissa vuoteen 1900.
Veikkaan, että et pysty tähän.
Joskin tässä vaiheessa pitää erotella kaksi termiä, jotka ihmiset yleensä sekoittavat: monopoli ja luonnollinen monopoli. Luonnollinen monopoli ei ole monopoli sanan varsinaisessa merkityksessä. Luonnollinen monopoli on tilanne, jossa on luonnollista, eli tilanteen kannalta optimaalisinta, että markkinoilla on vain yksi yritys. Se on siis monopoli mutta se ei tuota hyvinvointitappiota.
Tosin itse asiassa koko monopolin määritelmä on täysin absurdi, jos emme ota mukaan valtion sääntelyä. Jos vaikkapa Nivalassa on yksi paikallislehti, Nivalan Sanomat, onko kyseessä monopoli? Vai lasketaanko naapurikylän, Ylivieskan Sanomat Nivalan Sanomien kilpailijaksi? Tai valtakunnallinen Helsingin Sanomat? Entä ovatko vaihtoehtoiset mediat, kuten radio, tv tai internet-uutissivut Nivalan Sanomien kilpailijoita? Tai vaikkapa kaikkien talouskeskusteluiden klassikko: Nokia. Onko Nokia monopoli, koska se on Suomen selvästi suurin kännykkävalmistaja? Vai lasketaanko mukaan koko maailman markkinat, joilla Nokialla on kilpailijoita?
Kuten huomaat, monopolia ei edes pysty järkevästi määrittelemään, ilman määritelmän sitomista valtion sääntelyyn: Monopolin ainoa järkevä määritelmä on, että monopoli on valtion antama etuoikeus. Täten monopoleja Suomessa ovat esimerkiksi Alko tai Posti.
>Kuitenkin kuten Suomen vähittäistavarakaupan keskittymisestä voidaan havaita, menestyvä yritys kykenee pitämään yllä tappiotakin tuottavaa toimintaa tappaakseen kilpailijat ilman että siitä seuraa sille merkittävää taloudellista riskiä. Kuinka monta menestyvää lähikauppaa löydät Helsingistä? Entä kuinka monta heikosti menestyvää Alepaa?
Voisikohan sillä olla jotain tekemistä asian kanssa, että Suomessa vähittäistavarakaupan perustamiseen tarvitaan lupa viranomaisilta? Ja sattumalta Suomessa näitä lupia myöntävät kunnallispoliitikot ja virkamiehet ovat läheisissä väleissä sattumalta juuri S- ja K-ryhmien kanssa. Joten täysin sattumalta, parhaille tonteille myönnetään rakennusluvat uusille kaupoille vain S- ja K-ryhmän liikkeille.
Kyllä, ongelma johtuu markkinoiden rajoittamisesta. S- ja K-ryhmät käyttävät poliittista valtaa vallatakseen markkinoita itselleen. Tämä ei onnistuisi, mikäli kilpailua ei nimenomaisesti estettäisi juuri kaavoituksen ja rakennuslupamenettelyn avulla.
>Niin kauan kuin ideaalitilan kokeita ei voida suorittaa, yksikään esimerkki ei riitä kumoamaan teoriaa, koska alkemia tapahtuu vasta kun olosuhteet ovat täydelliset.
Emme tarvitse ideaalitilan tarkastelua, riittä kun tarkastelemme historiallisia yhteiskuntia, jotka ovat olleet huomattavan lähellä vapaata markkinataloutta, sillä edes niissä ei ollut mainitsemiesi kaltaisia ongelmia. Toki niissä oli ongelmia, en minä sitä sano, mutta yritykset sääntelyn avulla ratkaista näitä ongelmia ovat vain johtaneet suurempaan määrään uusia ongelmia.
>Myös blogikirjoituksissasi käyttämäsi tilastot ovat osittain ongelmallisia.Ensinnäkin ne ovat sokeita muille laillisille, poliittisille ja yhteiskunnallisille tekijöille kuin talouden vapauden asteelle. Kun maailman taloudellisesti vähiten vapaiksi maiksi on määritelty Myanmar, Kongon demokraattinen kansantasavalta, Keski-Afrikan tasavalta, Kongon tasavalta, Chad, Niger, Nepal, Mosambik, Sierra Leone, Etiopia, Ukraina ja Senegal, ei ole mikään ihme, että talouden vapauden ja inhimillisen kukoistuksen välille saadaan jos jonkinlaista korrelaattia.
En voi sille mitään, että maailman köyhimmät maat ovat – sattumalta – juuri niitä vähiten taloudellisesti vapaita.
>Tämä ei tarkoita, että taloudellinen vapaus olisi todella selittävä tekijä. Saisimme hyvin vahvan korrelaation aikaiseksi myös yhteiskunnan demokraattisuuden asteen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin välille.
Tottakai, koska yhteiskunnan demokraattisuus on myös suoraan verrannollinen yhteiskunnan taloudelliseen vapauteen. Taloudellinen vapaus on ehto ihmisoikeuksia kunnioittavalle ja demokraattiselle yhteiskunnalle.
>Tällöin voisimme samalla tavalla validiin aineistoon tukeutuen väittää, että sveitsin hyvinvointi on onnistunut vahvojen demokraattisten rakenteiden takia – huolimatta liberaalin talouden sudenkuopista. Silloin kun yhteiskunnan hyvinvointi pyritään redusoimaan yhteen muuttujaan, pitäisi mielestäni hälytyskellojen soida.
En tietenkään väitä, että pelkkä empiirisen datan tutkiminen voi osoittaa taloudellisen vapauden etuja. Mutta empiirinen data yhdistettynä loogiseen, taloustieteelliseen analyysiin tuottaa jo erittäin vakuuttavan argumentin taloudellisen vapauden puolesta.
>Mikäli todistusaineisto olisi todella niin vakuuttavaa kuin väität, ei Paul Krugmanin kaltaisia poliittisen regulaation puolestapuhujia taloustieteen huipulla varmasti näkyisi. Vai mitä luulet?
Tämä nyt oli aika heikko argumentti. Todistusaineisto ei siis voi olla vakuuttavaa, jos joku asiantuntija on eri mieltä?
Varsinkin kun otetaan huomioon, että Krugmanin kaltaisten poliittisen regulaation puolestapuhujien asiantuntija-statusta ovat pönkittäneet juuri poliitikot itse, rahoittamalla tämän koulukunnan tekemää tutkimustyötä. Kyse on täydellisestä liitosta: Nämä tietyt taloustieteilijät antavat poliitikoille pseudotieteellisen mandaatin puuttua ihmisten yksityiselämään regulaation nimissä ja vastalahjaksi poliitikot palkkaavat näitä talouden asiantuntijoita hoitamaan nämä käytännön talouden säätötyöt.
Ei ihme, että heidän pieni piirinsä onkin kilpaa kehuneet toisiaan aina 1900-luvun alun, jolloin tämä ajatus syntyi.
”Jos olet sitä mieltä, että vapaa markkinatalous johtaa monopoleihin, ole hyvä ja luettele meille vaikkapa viisi kappaletta hyvin vapaan markkinatalouden aikana Yhdysvalloissa syntynyttä ja pitkään toiminutta monopolia, jotka syntyivät ja pysyivät pystyssä ilman valtion selvää ja merkittävää apua.”
Yhdysvaltain oikeusministeriö on käynyt monopolioikeudenkäyntiä tämän vuosituhannen puolella esimerkiksi Microsoftia vastaan. Koska monopolit ja kartellit ovat Yhdysvalloissa laittomia, ei siis ehkä ole ihme, jos en osaa luetella viittä kappaletta Yhdysvalloissa syntynyttä monopolia.
”Mutta empiirinen data yhdistettynä loogiseen, taloustieteelliseen analyysiin tuottaa jo erittäin vakuuttavan argumentin taloudellisen vapauden puolesta”
Tällaista vakuuttavaa argumenttia tässä ei kuitenkaan ole vielä esitetty. Mutkat on vedetty liian suoriksi demokraattisen valtion, poliittisten oikeuksien ja taloudellisen vapauden välillä. En väitä, että liberalistinen kela olisi väärä – väitän vain, ettei argumentti ole pätevä. Kuvio jättää huomioimatta poliittiset, oikeudelliset ja kulttuuriset prosessit ja redusoi ne kaikki taloudellisen vapauden asteeseen. Kuitenkin voimme huomata, että kaikki vapaus ei ole derivoitavissa yhdestä juuresta. Yhteiskunta saattaa suoda jäsenilleen vahvat taloudelliset vapaudet, mutta ei poliittisia vapauksia. Kiina on esimerkki tällaisesta yhteiskunnasta – kukaan ei enää puhu kehitysmaasta, paitsi kun kyse on ihmisoikeuksien totautumisesta. Toisaalta taloudellinen toiminta saattaa olla reguloitua, mutta ihmisten poliittiset ja muut positiiviset vapaudet sekä yksityiselämän liberaalit vapausoikeudet olla turvattuja, kuten Pohjoismaissa.
”Tämä nyt oli aika heikko argumentti. Todistusaineisto ei siis voi olla vakuuttavaa, jos joku asiantuntija on eri mieltä?”
Jos tiedeyhteisö on vahvasti erimielinen, ei todistusaineisto voi olla vakuuttavaa. Hyvä vastaesimerkki on vaikkapa ilmastotutkimus, jossa vahvoista eturistiriidoista ja lobatusta tutkimuksesta huolimatta tiedeyhteisö on yksimielinen ihmisen positiivisesta vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Kaikesta rahoituksesta ja vastalobbauksesta huolimatta tiedeyhteisön konsensus on vahva, koska evidenssi puhuu puolestaan. En myöskään usko, että Krugmanin mielisten rahoituspohja on kovin paljon epäilyttävämpi kuin Friedmanin koulukunnan. Ehkä jopa päin vastoin. Taloudellinen eliitti tuntusi pitävän enemmän libertaristisista keloista kuin vahvan redistributiivisista malleista, ja rahoitusta tällaiseen tutkimukseen varmasti löytyy aika helposti. Tiedeyhteisön erimielisyys pitää siis tietenkin aivan samalla tavalla paikkansa regulaatiota puoltavien taloustieteilijöiden argumenttien suhteen. Tämä on oikeastaan yleinen ongelma kaikille yhteiskuntatieteille: teorioiden selityskyky on aika heikko ja ennustettavuus vielä heikompi. Tällaisilla tutkimusaloilla lopullisen totuuden julistajat tekevät yleensä pellen vain itsestään.
>Yhdysvaltain oikeusministeriö on käynyt monopolioikeudenkäyntiä tämän vuosituhannen puolella esimerkiksi Microsoftia vastaan. Koska monopolit ja kartellit ovat Yhdysvalloissa laittomia, ei siis ehkä ole ihme, jos en osaa luetella viittä kappaletta Yhdysvalloissa syntynyttä monopolia.
Niin. Pyysin siis sinua luettelemaan viisi Yhdysvalloissa ilman valtion apua toiminutta monopolia ajalta ennen monopolilainsäädäntöä, eli esimerkiksi 1800-luvulta. Jos vapaa markkinatalous johtaa todella monopoleihin, viiden monopolin luetteleminen luulisi olevan yksinkertainen tehtävä.
>Kuvio jättää huomioimatta poliittiset, oikeudelliset ja kulttuuriset prosessit ja redusoi ne kaikki taloudellisen vapauden asteeseen.
Voiko mielestäsi olla siis sattumaa, että vaikka tutkimme kaikkien maailman maiden taloushistoriaa ja yhdistämme tämän tiedon, tietoon maiden taloudellisen vapauden muuttumisesta, keskimäärin aina kun taloudellinen vapaus lisääntyy, ihmisten varallisuus lisääntyy?
Kyse ei ole vain yhdesta maasta tai yhdestä ajanjaksosta, vaan täsmälleen sama ilmiö on nähtävissä vaikka vertaamme satoja maita ja useita eri aikajaksoja.
Ilmiö on selitettävissä helposti myös loogisesti: vaurautta syntyy, kun ihmiset saavat käydä mahdollisimman vapaasti keskenään kauppaa. Tämä talouden lainalaisuus on sama tänäpäivänä, kuin silloin, kun Anders Chydenius tai Adam Smith aiheesta kirjoittivat.
>Kuitenkin voimme huomata, että kaikki vapaus ei ole derivoitavissa yhdestä juuresta. Yhteiskunta saattaa suoda jäsenilleen vahvat taloudelliset vapaudet, mutta ei poliittisia vapauksia. Kiina on esimerkki tällaisesta yhteiskunnasta – kukaan ei enää puhu kehitysmaasta, paitsi kun kyse on ihmisoikeuksien totautumisesta. Toisaalta taloudellinen toiminta saattaa olla reguloitua, mutta ihmisten poliittiset ja muut positiiviset vapaudet sekä yksityiselämän liberaalit vapausoikeudet olla turvattuja, kuten Pohjoismaissa.
Pohjoismaat ovat itse asiassa hyvin korkealla taloudellisen vapauden indekseissä. Esimerkiksi Tanska on korkeaa verotustaan ja ylisuurta julkista sektoriaan lukuunottamatta maailman kapitalistisin maa, talouden sääntely on minimaalista. Esimerkiksi työmarkkinoiden sääntely on lähes olematonta, maassa ei esimerkiksi ole käytännössä lainkaan irtisanomissuojaa, minkä ansiosta maassa onkin Euroopan matalimmat työttömyysluvut.
Kerroppas johtuuko Microsoftin oletettu monopoliasema a) vapaasta markkinataloudesta vai b) valtion myöntämistä kilpailua estävistä etuoikeuksista (patentit ja tekijänoikeudet)
Jouni,
”Ilmiö on selitettävissä helposti myös loogisesti: vaurautta syntyy, kun ihmiset saavat käydä mahdollisimman vapaasti keskenään kauppaa. Tämä talouden lainalaisuus on sama tänäpäivänä, kuin silloin, kun Anders Chydenius tai Adam Smith aiheesta kirjoittivat.”
Tässä ei ole mitään loogista lainalaisuutta. Kyseessä on propositio, joka on oikeutettava jollain muulla perusteella kuin pelkällä näkymättömän käden postulaatilla. Ymmärrän, että tämä on vahva opinkappale libertaristisessa doktriinissa, mutta en ole löytänyt sille uskottavaa perustetta. Kuten olen jo muutamaankin otteeseen tämän keskusteluketjun kuluessa ilmaissut, libertaristinen viitekehys hyvin usein jättää huomiotta tekijöitä, jotka vaikuttavat yhteiskunnalliseen kehitykseen.
Väitteet siitä, että vapaa talous ei tuota taloudellista epätasa-arvoa, kartelleja ja monopoleja, ovat myös nähdäkseni heikosti perusteltuja. Oman tutkimustyöni kannalta kysymykset eivät ole relevantteja, joten en ole pätevä lausumaan näistä vaikutussuhteista mitään kovin ratkaisevaa. Kuitenkaan puhtaasti peliteoreettisesti väitteitäsi ei voi perustella ja myös käyttämäsi empiirinen aineisto on jokseenkin ongelmallista (Lauri osoitti aiemmin lähdekritiikkiä, itse osoitin pari metodologista huomiota). Vahvin argumenttisi on mielestäni ollut metafyysinen. Tämä argumentti ei tietenkään missään nimessä ole vailla ansioita, mutta empiriaan sovellettuna se on vahvasti alimääräytynyt.
Keskustelussa on tullut esille ainakin nämä pari perustavaa erimielisyyttä koskien libertarististen aksiomien hyväksyttävyyttä. Valitettavasti nämä aksiomaattiset erimielisyydet osoittavat myös usein pisteen, jossa keskustelu saturoituu. Kritiikistäni huolimatta olet mielestäni argumentoinut erittäin vakuuttavasti ja olen myös joutunut muuttamaan joitain omia käsityksiäni koskien libertarismia. Oma kapea näköalani ja osaamiseni liittyy muutenkin lähinnä tällaisen keskustelun poliittiseen metatasoon, ja tunnen suurta riemua aina kun ihmiset jaksavat yrittää perustella toisilleen poliittisia mielipiteitään. Kiitos!
>Tässä ei ole mitään loogista lainalaisuutta. Kyseessä on propositio, joka on oikeutettava jollain muulla perusteella kuin pelkällä näkymättömän käden postulaatilla.
Olet väärässä. Kaupankäynnin vaurautta luova looginen lainalaisuus kuuluu taloustieteen perusteisiin, sen allekirjoittavat kaikista neljästä pääkoulukunnasta käsittääkseni kaikki, marxilaisista en ole aivan varma, enkä sitä nyt jaksa tarkistaa. Mutta esimerkiksi mainitsemasi Krugman ja hänen edustama keynesiläinen allekirjoittaa sen, että kaupankäynti on vaurauden perusta.
Erehdyt siinä, että kaupankäynnin vaurautta synnyttävä lainalaisuus perustuisi näkymättömän käden teoriaan. Nämä kaksi asiaa: se, että kaupankäynti luo vaurautta, ja näkymätön käsi, liittyvät tavallaan toisiinsa mutta ovat kaksi täysin eri asiaa. Yritän selittää asian parhaani mukaan.
Looginen lainalaisuus siitä, että kaupankäynti eli taloustieteen termein vaihdanta luo vaurautta voidaan perustella yksinkertaisesti näin: Kun kaksi ihmistä tekee vapaaehtoisuuteen perustuen vaihtokaupan, kaupan osapuolet suostuvat siihen ainoastaan, mikäli molemmat kokevat hyötyvänsä.
Ajatellaan seuraavaa tilannetta. Henkilö A:lla on vehnää mutta hän haluaisi voita. Henkilöllä B on voita mutta hän haluaisi vehnää. Ilman vaihtokaupan mahdollisuutta, eli ilman markkinoita, syntyisi ilmiselvästi hyvinvointitappiota: Henkilö esimerkiksi A joko jäisi ilman voita, tai hän joutuisi näkemään itse vaivan tuon voin valmistamiseen alusta loppuun. Ilman markkinoita, olisi jopa mahdollista, että henkilön B omistama ylimääräinen voi ehtisi pilaantua, jos hän omistaa enemmän voita mitä B ja hänen lähipiirinsä käyttää. Täten on ilmiselvää, että kyseessä on hyvinvointitappio.
Sen sijaan, kun otamme kuvioon mukaan markkinatalouden, henkilöt A ja B voivat tehdä keskenään vaihdantaa.
Markkinoilla, henkilöt A ja B kohtaavat ja keskenään sopivat mikä on sopiva hinta voille ja viljalle. Sanotaan, että he sopivat vaihtokaupasta niin, että A antaa kilon vehnää B:n sataa grammaa voita kohden.
Tämä tarkoittaa taloustieteen – tai logiikan – näkökulmasta ilmiselvästi sitä, että henkilö A, vehnäntuottaja, arvostaa 100 grammaa voita enemmän kuin kiloa vehnää ja, että henkilö B, vointuottaja, arvostaa kiloa vehnää enemmän kuin 100 grammaa voita. On ilmeistä, että jos he eivät arvostaisi vaihtokaupan kohteita juuri näin, he eivät olisi tehneet tätä kauppaa.
Joten kun vaihtokauppa syntyi, siitä syntyi hyvinvointia – tai vaurautta – molemmille kaupan osapuolille: A sai haluamaansa voita, B sai haluamaansa hintaa. Vauraus syntyi siinä, että molemmat kaupan osapuolet arvostivat kaupankäynnissä saamaansa hyödykettä enemmän, mitä siitä maksoivat. Joten mitä enemmän tällaisia vaihtokauppoja syntyy, sitä enemmän syntyy hyvinvointia ja vaurautta! Ja toisaalta, mitä enemmän valtio puuttuu vaihdantaan, sitä enemmän näitä kauppoja jää tekemettä ja sitä enemmän syntyy hyvinvointitappiota.
On huomattava, että taloustieteen kannalta sillä ei ole tämän lainalaisuuden kannalta mitään merkitystä, puhutaanko vaihdannasta tai kaupankäynnistä niin, että vaihdetaan suoraan hyödykkeitä toisiinsa ilman virallista rahaa, vai vaihdetaanko hyödykkeitä toisiinsa rahan avulla. Kyse on pohjimmiltaan samasta asiasta.
Kuten huomaat, en maininnut yhtään mitään näkymättömästä kädestä. Olet oikeassa siinä, että näkymätön käsi liittyy kyllä kaupankäyntiin mutta se ei ole perustelu tai ennakko-odotus sille, että kaupankäynti johtaisi vaurauden syntymiseen kaupankäynnin osapuolille.
Näkymättömän käden teorian mukaan kaupankäynnistä ei ole hyötyä vain kaupankäynnin osapuolille, vaan myös kolmansille osapuolille. Teoria menee jopa niin pitkälle, että sen mukaan omaa taloudellista etuaan seuraavat ihmiset *markkinataloudessa* tuottavat enemmän hyvinvointia kolmansille osapuolille, mitä nämä samat ihmiset tekisivät, jos he tietoisesti yrittäisivät tehdä hyvää näille kolmansille osapuolelle.
Tämä näkymättömän käden teoria on erittäin vaikea pala sulatettavaksi monelle, koska kyse on niin täysin intuition vastaisesta käsityksestä.
Yritän jälleen parhaani mukaan selittää asian. Palatkaamme aikaisemman esimerkkini henkilöihin A ja B. Päästyään markkinoille A ja B tekivät keskenään kauppaa, A sai haluamaansa voita ja B sai haluamaansa viljaa. Molemmat kaupan osapuolet ovat tyytyväisiä ja kaupasta syntyi molemmille uutta hyvinvointia. Mutta tämän lisäksi, hyvinvointia syntyi myös muille: tarinaamme liittyy nimittäin nyt myös henkilö C. Hän omistaa pienen palan maata, jota tarinassamme kutsutaan toriksi. Tälle torille A ja B tulivat kauppaansa käymään, ja C:lle he maksavat pienen osuuden kaupankäyntinsä kohteista, voista ja viljasta, palkkioksi C:n tarjoamasta hyödyllisestä markkinapaikasta. C on kuitenkin maanomistajana, eikä hän jaksa tehdä ”oikeita” töitä. Sen sijaan, hän palkkaa muutaman työntekijän ylläpitämään toriaan: yksi siivoa, toinen kaataa metsää torin laajentamiseksi, ja niin edelleen.
Täten huomaamme, että markkinoilla, tässä tapauksessa siis kirjaimellisesti torilla, tapahatunut kaupankäynti synnytti hyvinvointia paitsi kaupankäynnin osapuolille, A:lle ja B:lle, se synnytti hyvinvointia myös torin omistajalle, koska ilman kaupankäyntiä kukaan ei tarvitsisi hänen tyhjää maapalaansa, ja tämän lisäksi hyvinvointia syntyi torityöntekijöille, jotka ilman kaupankäyntiä jäisivät ilman palkkaansa. Tämän lisäksi hyvinvointia syntyi sille kylän sepälle, joka valmisti ne hevoskärryt, joilla A kuljetti viljansa torille, sillä ilman kaupankäynti, A ei olisi tarvinnut uusia hevoskärryjä. B puolestaan tarvitsi kaupankäyntiään varten uusia puuastioita maidon kuljetukseen, ne hän osti vaihtokauppana puusepältä, joka myös siis hyötyi, koska B lähti torille kaupankäyntiin.
Kun tällainen kaupankäynnin koko yhteiskunnan ja talouden laajaan kenttään leviävät positiiviset vaikutukset kumuloituvat lukemattomien eri kaupankäynnin kertojen kautta, syntyy valtavat määrät hyvinvointia, ei paitsi kaupankäynnin osapuolille, myös muille.
Adam Smith, näkymättömän käden teorian isä, seurasi tällaista kaupankäyntiä 1700-luvulla ja tästä hän päätteli kaupankäyntiin liittyvän myös näkymättömän käden: tavoitellessan vain omaa, henkilökohtaista etuaan markkinoilla, ihmiset päätyvät aina luomaan hyvinvointia myös muille, aivan kuin näkymätön käsi ohjaisi heitä tekemään hyvää.
Jouni,
Muutama huomio. Ensinnäkin ensimmäisenä linjaamillasi lainalaisuuksilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä logiikan kanssa. Logiikka tutkii pätevän päättelyn rakenteita. Linjaamasi esimerkki nojaa peliteoreettiseen argumentaatioon, jonka soveltuvuus todelliseen elämään on nykytutkimuksen valossa erittäin kyseenalainen juuri alkuperäisessä tekstissäni ja muualla kommenteissa linjaamistani syistä. Esimerkiksi peliteorialle paradigmaattisen vangin dilemman kohdalla on osoitettu sosiaalipsykologian tutkimuksissa, että ihmiset eivät toimi todellisuudessa kuten teoria ennustaa: he eivät pyri maksimoimaan omaa hyötyään vaan keskinäisen yhteistyönsä.
Sanottakoon vielä, että peliteorian kehittäjä John Nash kärsi teoriaa rakentaessaan vakavasta skitsofreniasta. Kun häneltä parannuttuaan kysyttiin 1990-luvulla, mitä mieltä hän on teoriansa soveltamisesta taloustieteissä, Nash vastasi, että sehän on ihan älytöntä: ”Minähän olin hullu, kun keksin sen teorian!” Toisin sanoen, ihmisten välisiä interaktioita kuvaava argumentaatio, joka nojaa peliteoriaan on äärimmäisen huteralla pohjalla nykytutkimuksen valossa.
Toisekseen, syyllistyt tässä jälleen samaan virheeseen, josta kritisoin yllä esimerkiksi Whiten tilaston yhteydessä. Teet aika rohkean ekvivalenssin rahan ansaitsemisen ja hyvinvoinnin välille. Lukuisat kokeellisen psykologian tutkimukset osoittavat kyllä, että riittävien resurssien puute aiheuttaa huonovointisuutta – mutta resurssien riittävyys ei puolestaan korreloi hyvinvoinnin kanssa. Juuri tästä syystä länsimaissa (ja esimerkiksi teollisessa Kiinassa) itsemurhatilastot ovat huomattavasti kehittyviä maita korkeampia: rahakasa ei vain vielä riitä hyvinvointiin.
Kolmannekseen, tutkimus johon tuet argumentaatiotasi on auttamattoman vanhentunutta. Adam Smith ja Anders Chydenius vaikuttivat 1700-luvulla. Smithin teorioita kehitelleiden Friedrich Hayekin ja Milton Friedmanininkin kultakaudet jäävät 1900-luvun puoliväliin. Hevoskärrytalous tai edes lennätinpohjainen pörssi toimivat aika lailla eri tavalla kuin nykyään vallitseva tietokoneistettu sekuntivaihdannaiskaaos. Lisäksi näissä talousteorioissa vallitsee kaikissa taustalla ihmiskuva, joka on kestämätön nykytutkimuksen valossa, kuten leipätekstissä linjasin.
Loppukaneettina: nykyaikaisen taloustieteen pohjalla olevien matemaattisten periaatteiden soveltuvuus todelliseen elämään on siis äärimmäisen kyseenalainen, ja kyseenalaistettu myös itse matemaattisten mallien keksijöiden toimesta. Hayekin ja Friedmanin talousteoreettiset periaatteet nojaavat puolestaan satoja vuosia vanhoihin ja nykytieteen valossa kestämättömiin periaatteisiin.
>Esimerkiksi peliteorialle paradigmaattisen vangin dilemman kohdalla on osoitettu sosiaalipsykologian tutkimuksissa, että ihmiset eivät toimi todellisuudessa kuten teoria ennustaa: he eivät pyri maksimoimaan omaa hyötyään vaan keskinäisen yhteistyönsä.
Miksi sillä olisi mitään merkitystä, että ihmiset eivät aina ja absoluuttisesti, 100 % ajastaan pyri maksimoimaan omaa hyötyään?
>Toisekseen, syyllistyt tässä jälleen samaan virheeseen, josta kritisoin yllä esimerkiksi Whiten tilaston yhteydessä. Teet aika rohkean ekvivalenssin rahan ansaitsemisen ja hyvinvoinnin välille. Lukuisat kokeellisen psykologian tutkimukset osoittavat kyllä, että riittävien resurssien puute aiheuttaa huonovointisuutta – mutta resurssien riittävyys ei puolestaan korreloi hyvinvoinnin kanssa. Juuri tästä syystä länsimaissa (ja esimerkiksi teollisessa Kiinassa) itsemurhatilastot ovat huomattavasti kehittyviä maita korkeampia: rahakasa ei vain vielä riitä hyvinvointiin.
Pelkkä raha ei tietenkään riitä hyvinvointiin mutta riittävä määrä rahaa, tai siis resursseja, on edellytys hyvinvointiin. Ihminen ei voi voida kovin hyvin, mikäli hän on ruuanpuutteen vuoksi kuolemassa nälkään. Ja kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, taloudellinen vapaus on ollut avainasemassa nälänhädän vähentymisessä maailmassa. Sosialismin romahtamisen jälkeen maailman absoluuttisessa köyhyydessä elävien ihmisten lukumäärä on puolittunut 20 vuodessa!
>Kolmannekseen, tutkimus johon tuet argumentaatiotasi on auttamattoman vanhentunutta. Adam Smith ja Anders Chydenius vaikuttivat 1700-luvulla. Smithin teorioita kehitelleiden Friedrich Hayekin ja Milton Friedmanininkin kultakaudet jäävät 1900-luvun puoliväliin. Hevoskärrytalous tai edes lennätinpohjainen pörssi toimivat aika lailla eri tavalla kuin nykyään vallitseva tietokoneistettu sekuntivaihdannaiskaaos. Lisäksi näissä talousteorioissa vallitsee kaikissa taustalla ihmiskuva, joka on kestämätön nykytutkimuksen valossa, kuten leipätekstissä linjasin.
Kertoisitko miten tietokoneistetun sekuntivaihdantakaaoksen taustalla toimivat talouden periaatteet ovat erilaisia mihinkään muuhun kaupankäyntiin verrattuna, vaikka vehnän ja maidon vaihtokaupan, välillä? Sillä ei ole mitään merkitystä, että vaihdanta tapahtuu nopeasti, tietokoneiden välityksellä, tai, että vaihdannan kohde ei ole mikään fyysinen tuote.
>Loppukaneettina: nykyaikaisen taloustieteen pohjalla olevien matemaattisten periaatteiden soveltuvuus todelliseen elämään on siis äärimmäisen kyseenalainen, ja kyseenalaistettu myös itse matemaattisten mallien keksijöiden toimesta. Hayekin ja Friedmanin talousteoreettiset periaatteet nojaavat puolestaan satoja vuosia vanhoihin ja nykytieteen valossa kestämättömiin periaatteisiin.
Myös Newtonin teoria painovoimasta on satoja vuosia vanha ja sen on osoitettu olevan epätäydellinen. Mutta se ei tarkoita, etteivätkö Newtonin ylös kirjaamat lainalaisuudet päde suurimman osan aikaa. Aivan vastaavasti Adam Smithin tai Chydeniuksen ylös kirjaamat talouden lainalaisuudet ovat yleismaailmallisia ja pätevät nykyaikana yhtä paljon mitä aikasemminkin.
Päivitysilmoitus: Fiktiivistä taloustiedettä | Ajattelun ammattilainen
Lauri Järvilehto ja muut veroeuroilla loisivat filosofit on valjastettu puhumaan uuden maailmanjärjestyksen puolesta joka ei palvele millään osa-alueella yksilön yksittäistä etua. Maailman siirtyessä monikansallisten suuryritysten johtoon, ollaan pian maailmanlaajuisessa Neuvostoliitossa ja josta on jo virtauksia havaittavissa.
Mu mielestä filosofien kuuluisi mennä oikeisiin töihin. Harmittavan harvalla kuitenkaan kyvyt työelämän kovassa kilpailussa riittävät.
Päivitysilmoitus: IDEALISMIN MAHALASKU 1: Syyt | Simpanssifilosofiaa