Vuonna 212 eaa. roomalainen kenraali Marcus Claudius Marcellus valloitti Syrakusan. Hän oli kuullut nerokkaasta matemaatikosta Arkhimedeestä, ja käski sotilaan hakea hänet luokseen.
Kun sotilas saapui matemaatikon kotiin, hän työskenteli vaativan geometrisen ongelman parissa, jota varten hän oli piirtänyt maahan ympyröitä. Sotilas ryntäsi sisään ja käski Arkhimedestä mukaansa.
Tämä oli kuitenkin niin keskittynyt ongelmaansa, ettei edes nostanut katsettaan sanoessaan hermostuneelle sotilaalle kuuluisat viimeiset sanansa: ”Noli turbare circulos meos” – älä sotke ympyröitäni.
Matematiikkanero oli niin uppoutunut työhönsä, että siinä kuolemakin jäi kakkoseksi.
Ajattelun ammattilainen 
Vanha latinisti muistaa lentävän lauseen tässä muodossa: Noli tangere circulos meos. Kiitos hyvästa blogista, Outi Mäki
Ja mitäs sanoi kenraali Marcus Claudius Marcellus, kun ei saanutkaan tilaisuutta tavata matikkaneroa?
Jos muistan oikein, niin taisi teloittaa sen tohelon sotilaan.
Mä oon aina pohtinu, että mikä se opetus tässä tarinassa oli. Se, että sotakoneisto noin vaan tappoi aikansa merkittävimmän ajattelijan, puolihuolimattomasti? Ehkä se, että militarisointi on aina vaarallinen ja paha asia?
Muinaiskielisiä lentäviä lauseita lainatessaan kuulostaisi paljon fiksummalta jos käyttäisi lainaukseen kieltä, mitä lainattu (todennäköisesti) itse käytti. Kreikkalainenhan sanoo tämän muinaiskreikaksi: ”Mή μου τούς κύκλους τάραττε” (Mii mu tus kiklus taarate)