Katsoin pääsiäisen alla Khan Academyn perustajan Salman Khanin ällistyttävän TED-puheen. Siinä Khan esitteli verkkosivustollaan saamiaan oppimistuloksia. Khan Academyn oppimistulokset ovat täysin linjassa tässäkin blogissa esiteltyjen tutkimuslähtöisten periaatteiden kanssa: synnynnäistä lahjakkuutta ei ole olemassa, ja kun lapset pääsevät työskentelemään omassa tahdissaan flow-kanavassa, joka ikinen oppii!
Khanin mallissa perinteinen oppimistapahtuma käännetään nurin niskoin.
Kuten Khan linjaa, normaalisti opettaja käyttää suurimman osan ajastaan esitellen oppiainesta, josta oppilaat saavat käyttöönsä vain murto-osan. Samalla se aika, jolloin oppilaat todella tarvitsisivat asiantuntevaa ihmiskontaktia, käytetään kotona. Todellista ongelmanratkaisua lapset joutuvat puurtamaan yksin kotona ilman apua.
Toisekseen, kun lapset testataan, he ovat kukin omalla yksilöllisellä kehitysasteellaan. Nykykoulu kirjoittaa tämän kuitenkin kiveen ja eteenpäin jatketaan riippumatta siitä, kuinka hyvin kukin asiansa hallitsee. Tilanne on hieman sama, kuin pyöräilemään opeteltaisiin niin, että joidenkin lasten kohdalla eteenpäin mennään kun on vasta opittu kääntämään etupyörää vasemmalle. Koulun oletus siitä, että lapset jakautuisivat osaamiseltaan Gaussin käyrälle johtuu juuri siitä, että kullakin hetkellä näin tosiaan on.
Jos lapset saavat sen sijaan oppia omaan tahtiinsa, ei mitään Gaussin käyrää ole. Tällöin joka ikisestä tulee kympin oppilas ennen pitkää! Khanilla on näyttää kovaa dataa tämän tueksi: verkkosivusto kerää oppimistuloksia laajalta oppilasjoukolta. Eräässä kaaviossa nähtiin, että jos koe pidettiin kuukauden kuluttua oppimisen alkamista, monet lapset olivat osaamisen häntäpäässä ja näyttivät hitailta ja tyhmiltä. Kahdessa kuukaudessa nämä samat lapset olivatkin kehittyneet luokan kärkiosaajiksi!
Khanin menetelmä perustuu siihen, että koko koulun asetelma käännetään nurinpäin. Lapset tutustuvat oppiainekseen omaan tahtiin kotonaan. Kotitehtävinä on siis lähinnä innostavia videoita, joita lapset voivat tutkia silloin kun se parhaiten omaan viretilaan sopii. Luokkahuoneessa tehdään sitten tehtäviä. Samalla opettaja näkee Khan Academyn rajapinnasta, kuka osaa ja kuka ei – ja hän voi suunnata huomionsa niihin oppilaisiin, jotka apua todella tarvitsevat.
Lisäksi hän näkee, ketkä oppilaista osaavat jo apua tarvitsevien alueen hyvin. Opettaja voikin ohjata asian osaavan oppilaan neuvomaan sen kanssa vielä kamppailevaa. Näin kumpikin oppilas syventää osaamistaan entisetään, eikä kolmenkymmenen mukulan luokkahuonekaan ei ole ongelma. Opettaja voi suunnata resurssinsa juuri sinne, missä ne oppimstuloksen kannalta ovat tarpeellisia.
Tämä ei ole tieteiskirjallisuutta. Tämä on todellisuutta jo Khanin vetämissä pilottikouluissa ympäri USA:ta. Tämä voi olla todellisuutta tänään myös suomalaisissa kouluissa: Khan Academyn saa käyttöön parilla hiiren klikkauksella.
Tulevaisuuden koulussa ei ole lahjakkaita ja lahjattomia oppilaita. Tulevaisuuden koulussa on oppilaita, joista joka ikinen on mestari niissä asioissa, jotka juuri häntä kaikkein eniten kiinnostavat. Tieteellinen tutkimus on osoittanut tämän jo pari kymmentä vuotta. Nyt Khan Academy näyttää sen toteen käytännössä. Oppimisen vallankumous on käynnistynyt.
Ajattelun ammattilainen 
Khan Academy on upea. Hauska lukea juttua siitä.
Itse olin peruskoulussa ja lukiossa niin laiska oppilas, että en ole varma, olisinko jaksanut opiskella teoriaa kotona. Ehkä toisaalta jos olisin tottunut siihen heti koulun alusta alkaen, tilanne olisi ollut toinen ja olisin ollut motivoituneempi.
Kuitenkin mietityttää, miten tuollainen tyyli toimii oppilaalla, joka haluaa viettää aikansa flow-tilassa liittyen harrastuksiin eikä opiskeluun. Voisiko sellaisen oppilaan kohdalla olla seurauksena alisuoritutumista, jota on myöhemmin hankala kuroa kiinni? Ja kuinkakohan iso tällaisten oppilaiden osuus mahdollisesti olisi?
Mielenkiintoinen video! Kiitos jakamisesta!
Vaikka koulutusjärjestelmäämme onkin paljon kehuttu, olen aivan varma, että sitä voidaan parantaa vielä huomattavan paljon.
uusia käänteentekeviä oivalluksia tulee yllättäen kuten tämä ”EVERTUNE”
kitaramarkkinoilla …
Tämä Khan Academy on aivan ilmiömäinen juttu! Olenkin pohtinut, että pitäisi itsestään selvyytenä olla kaikki esimerkiksi koulussa tarjottava tieto internetissä, jotta itse voi opiskella. Ja sitähän Khan tekee, mutta kaiken järjen mukaan tämän pitäisi jo olla arkipäivää ja loppuun asti vietyä.
Khan Academy, Wikipedia.. Nämä ovat saavutuksia, joista voi olla ylpeä.
Koulutusjärjestelmää todellakin voisi niin paljon parantaa. Nykyään niin moni oppiaine perustuu vain ulkoa pänttäämiseen (jos et erota merilokkia kalalokista niin saat heikomman numeron aineesta kuin kaverisi, joka vain on parempi muistamaan turhia yksityiskohtia) Oma muistini on niin kätevä, että kerran päätin tosissani vetästä kympin englannin sanakokeesta. Opettelin joka ikisen sanan ulkoa ja vielä edellisenä iltana meni kuin vettä vaan. Koetilanteessa ei muistunut mieleen mtn ja tulos olikin 4 tai 5! Muutenkaan, koulussa opetetuista asioista ei ole jäänyt päähän juuri mitään, koska painoarvo ei ole osaamisella vaan muistamisella. Päntätään kokeeseen, jonka jälkeen asia unohtuu sen sileän tien.
Olen erittäin iloinen, että käsittelet näitä aiheita ja osoitat, ettei pelkästään puutteita ole vaan on myös ratkaisuja!
Turha yksityiskohta on täysin suhteellinen käsite
Khan Academy on mahtava myös asioiden kertaamiseen. Itse olen katsonut monia tilastotieteen luentoja palauttaakseni asioita mieleen ja huomannut, että itseasiassa ymmärrys myös syvenee samalla. Olisipa näitä luentoja ollut jo omana lukioaikana!
Hienoa, että flipped classroom -ajattelu saa jalansijaa myös Suomessa! Meillä on itseasiassa suomenkielinen Khan Academyn tyylinen projekti menossa, ks. opetus.tv ja maot.fi. Myös tämän päivän Keskisuomalaisessa on juttu aiheesta.
Yhdysvalloissa ja yleensäkin englanninkielisessä maailmassa videopohjainen oppiminen ja tuo flipped classroom-menetelmä on ollut viimeisen vuoden kuumin puheenaihe (education osuuksissa siis) ja olenkin ihmetellyt, miksi asiasta ei juuri Suomessa puhuta. Kaikki isot lehdet maailmalla kirjoittaa aiheesta ja isot teknologiafirmat osallistuvat hankkeisiin, mutta täällä lehdet eivät ole vielä asiasta kirjoittaneet..
Hienoa, että avaat keskustelua Lauri!
Kyllähän tuosta flipped classroom- menetelmästä aina silloin tällöin puhutaan, mutta tuntuu aina siltä että painotus on tuolla tekniikan puolella. Esimerkiksi Älykas työ- blogissa Kaisa Vähähyyppä mainosti sitä omassa kirjoituksessaan ( http://www.alykastyo.fi/kaikki-oppii ), mutta ainakin itse luin tekstiä taasen niin että tekniikka on tärkeämpää kuin menetelmä. Jotenkin tuntuu edelleen, että opetus ajalta ennen kirjapainotekniikkaa on voimissaan. Eli nippelitiedon ja ulkoaoppimisen malli.
Moi Kari! Samaa mieltä! Tosin tiedän (tämän keskustelun ulkopuolelta), ettei Samuli tarkoittanut sanomaansa tekniikka edellä.
Sillä vähäisellä kokemuksella, mikä itselläni opetusalalta on niin olen samaa mieltä, että monesti uudistuksista puhutaan nimenomaan tekniikkaa ylistäen, tekniikka on itseisarvona. Lähestymistapana se ei kanna, uskon.
Jos Daniel Pinkin TED-puhe sisäsyntyisen motivaation rakennuspaloista ei ole tuttu, suosittelen lämpimästi 🙂
Tuolta pohjalta on minusta hyvä lähteä. Ja vaikka se olettaa opiskelijoiden valmiuksista paljon, en usko tuon olevan tavoittamattomissa koulumaailman näkökulmasta. Parempi motivaatio saa aikaan parempaa oppimista ja videot ovat vain yksi työkalu muiden joukossa. Tärkeintä ei ole työkalu vaan syy sen käyttämiseen. Tärkeintä ei ole hypetys vaan yksilöllinen kohtaaminen.
Eihän piilouduta tekniikan taakse vaan ollaan läsnä. Eihän. (Ja puhun yhtälailla itselleni 🙂
Vastaan vielä itselleni 🙂 En siis tarkoittanut, että Samuli menee tekniikka edellä vaan että esim. Alykas työ- blogissa opetusaiheiset kirjoitukset on kirjoitettu siten, että jää mielikuva siitä, että tekniset laitteet ovat hopealuoteja oppimisen valtatiellä 🙂
Eli esim. nykyiset älytaulut ovat hyviä työkaluja, mutteivat yksin takaa menestystä oppipoluilla. Silloin kun tekniikka valjastetaan tukemaan oppimista, niin hyvä. Mutta jos oppimisen oletetaan tapahtuvan tekniikan ansiosta, niin ajatus on väärä.
Olen jonkin verran opettanut toisella asteella ja aikuiskoulutuksessa. Ja havainnut siellä, että käytännössä jokaista oppilasta on pakko opettaa yksilöllisesti ainakin kun puhutaan koodauksesta. Ja silloin huomaa sen kuinka tärkeätä on istua vieressä ja neuvoa.
Tuo sama juttu tulee vastaan päivätyössäkin eli väliin tehokkain tapa työskennellä koodatessa on pariohjelmointi, jossa toinen tekee ja toinen avustaa ja kommentoi. Lopputulos on usein aika häikäisevä.
Kuhan näin aamutuimaan yritän pohtia 🙂
(Menipäs sit näköjään tuo 12/04/2012 09:12 vastaus väärään ”threadiin”, mut olkoon siellä 🙂 )
Joo, sori, ymmärsin väärin / luin huolimattomasti 🙂
”Mutta jos oppimisen oletetaan tapahtuvan tekniikan ansiosta, niin ajatus on väärä.” Juur näin!
Vain muutamia kertoja pariohjelmointia kokeilleena ei kokemuspohja asiasta ole järin laaja, muuta tosi positiivinen fiilis on asiasta jäänyt!
Hiukan asiasta toiseen niin Jussi Pullisen HS-kolumnin hengessä ohjelmoinnin perusteiden opettaminen pitäisi mun mielestä saada laajemmin kouluihin osaksi opetussuunnitelmaa. Ei niin, että jokaisen pitäisi olla ohjelmoija, mutta jos laajempi määrä ymmärtäisi vähän perusteita niin uskoisin, että yhteiskunta, kuin myös yksilöt hyötyisivät.
Minkä sanoisit muuten olevan 2. asteella ohjelmointia nollasta aloittavien opiskelijoiden suurin yksittäinen kompastuskohta ohjelmoinnillisen ajattelun oppimisessa tai ylipäätään?
Suurin ongelma taitaa olla kiire. Ja toisaalta se, ettei osata hahmottaa sitä, että ohjelmat koostuvat palasista eli aika usein kysytään mikä on suurin ohjelma jonka olen tehnyt.
Eli oppilailla on hillitön kiire päästä koodaamaan (tai sitten pelaamaan) ja erityisesti silloin jos on harrastuksenomaisesti kirjoittanut ohjelmia. Eli alkuvaiheessa ei jakseta opetella pohtimaan sitä mitä tehdään. Eli ei jakseta opetella niitä perusteita. Ja niitähän on paljon eli kolme erilaista asiaa. Peräkkäiset toiminnot, haarautuminen (ehtorakenne) ja silmukka.
Ja noita kolmea asiaa voi harjoitella ilman ohjelmointikieliä eli pseudokoodilla. Mutta sitä oppilaat eivät halua ja jaksa tehdä. Erityisesti koska sen joutuisi tekemään kynällä ja paperilla. Tuo opettaisi sen tärkeimmän taidon eli yksinkertaistamisen. Ja kun oppii laittamaan omat ajatukset esille muulla kuin ohjelmointikielellä, niin niiden siirtäminen koodiksi on helppoa.
Toinen ongelma lienee palastelun taidon puuttuminen eli ei osata purkaa ongelmaa osiin. Jos osattaisiin niin silloin tekeminen olisi helpompaa. Voisi puhua pienin askelin etenemisestä tai siitä kuinka norsu syödään eli pienissä paloissa.
Eli jotenkin tuntuu, että ongelmat ovat liiallinen kiire päästä tekemään jotakin oikealla ohjelmointikielellä sekä se ettei jakseta opetella ongelman ratkaisua.
Jotain tuollaista.
Joo, tuo ”hötkyily” koneen ääreen miettimättä ensin kuulostaa tutulle! Aika hyvä ajatteluharjoitus on Vesa Lappalaisen ohjelmointikursseillaan käyttämä demotehtävä: Kirjoita ohjeet kävelemiseen 🙂
Suurin ongelma on se, mitä teemme sille isolle määrälle ”opettajia”, joilla ei oikeasti ole mitään käyttöä enää. Eiköhän OAJ asetu tämänkin väen tueksi lakkosapeli kourassaan.
Kommentissasi paistaa läpi ironinen sävy, mutta puutunpa siihen kuitenkin, sillä monesti opettajien ensireaktiot ovat tosiaan juuri kommenttisi kaltaisia. Monet opettajat reagoivat myös sanomalla, että videoluennot poistavat opetuksesta ihmisten välisen vuorovaikutuksen. Asia on kuitenkin täysin päin vastoin ja tätä myös Sal Khan jaksaa aina panottaa.
Videoluennot itseasiassa lisäävät opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta, ja opettajan rooli vain korostuu entisestään. Opettajan rooli muuttuu luennoijasta mentoriksi, joka keskustelee luokassa oppilaiden kanssa kahden kesken tai pienryhmissä. Tällöin vuorovaikutus perustuu kuuntelun sijasta keskusteluun. Melko passiivinen kuuntelu (videon katsominen) voidaan hoitaa kotitehtävänä ja opettajan aika jää täysin oppilaiden yksilölliseen ohjaamiseen.
Olemme huomanneet, että luokassa flipped classroom menetelmän käyttö lisää itsestään myös oppilaiden välistä vertaisoppimista. Nopeimmat alkavat ohjata hitaampia kavereitaan ja oppivat siinä samalla syvemmin asian.
Odotan innolla ensi kesänä julkaistavaa laajaa Yhdysvaltalaista tutkimusta Khan Academystä. Tutkimuksen suorittaa riippumaton tutkimuslaitos noin 40 koulussa, joissa menetelmä on käytössä. Jos tulokset ovat positiivisia (kuten olettaa saattaa jo ennakkotiedoista) voi opetus muuttua ainakin rapakon takan hyvinkin nopeasti. Näin on todennut mm. Googlen toimitusjohtaja Eric Schmidt.
Eiköhän homma siis ensi kesänä viimeistään saa myös Suomessa suurempaa näkyvyyttä.
Cheers!
Suomella toki voi olla toivoa, koska Suomihan on euroopan USA. Seurasin Khania jo viime vuoden yhdysvalloissa asuessani ja totesin että ei lennä Suomessa. Kuten aiemmin todettiin, niin syitä on monia OAJ:sta lähtien. Kerroin ITK:ssa jo 2009 miten olemme tuottaneet opetusta opiskelijoille luokasta verkkoon tallenteena.
Janne Cederberg on opetellut tämän tunnin teon hyvässä Akatemiassa Klassikalla. Jannen työ on hieno esimerkki siitä miten voi saavuttaa uusia näkymiä myös Suomessa avoimuudella!
Flipped classroom on ollut meille arkipäivää jo viisi vuotta, mutta Suomessa on hankala olla profeetta omalla maalla, joten meidän uudet avaukset suuntautuvat kehittyville markkinoille. Avaamme Ugandassa ja Sambiassa nuorille mahdollisuuden tuottaa Flipped classroom ideologialla opetusta. Kriisialueiden toisessa aallossa yhteiskunnan perusrakenteen on saatava kuntoon ja koulutusjärjestelmä tulee terveydenhuollon jälkeen heti. Toki terveydenhuolto tarvitsee juuri tämän kaltaista koulutusteknologiaa tiedon levittämiseen. Mobiilius on ainut mahdollisuus kehitysmaissa, joten iclass konsepti toimii kuten Youtube, mutta omistamme palvelimen ja tämä on ollut yksi avainasioista Suomessa, että opettajat lähtevät tuottamaan omaa opetustaan live verkkoon.
Seurataan mitä tapahtuu!
Päivitysilmoitus: Asiaa oppimisesta | Karin blogi
Moi Nimetön (JS)! Kyllä, Klassikalle kuuluu iso kiitos henk.koht. historiassani niin opiskelijana kuin opettajanakin! Kollegoiden, erityisesti matikistien ja avarakatseisen esimiehen, sinun, avoimuus antaa keltanokan kokeilla ja kehittää, ideoida ja innostua, ja eittämättä ajoittain myös epäonnistua on lämpimänä mielessä 🙂
Uganda/Sambia-juttu kuulostaa buenolle 🙂
Aivan mahtava juttu. Khan Academyn on sitä mitä olen kaivannut jo vuosia opetukseen. Miksi ihmeessä suomessa ei käytetä tällaisia menetelmiä. No eihän meidän tarvitse kun olemme hyviä Pisassa. Mutta ei olla kauan näillä menetelmillä. Menee muut ohi heittämällä.
Oletteko katsoneet opetusvideoita. Ei kanata verrata keskiverto-opetukseen – ei ole samasta avaruudesta. Hyvä video hakkaa keskinkertaisen opettajan mennen tullen. On toki hyviäkin opettajia, mutta ne vasta osaavatkin hydyntää tällaisia menetelmiä.
Meillä vaan ei kaikki lapset osaa englantia alakoulussa niin hyvin, että jaksaisivat opetella näistä englanninkielisistä videoista – niin että opettajat nyt vaan suomeksi värkkäämään näitä.
Mikä mahdollisuuksia täällainen opetus tarjoaakaan – matematiikan opettajat huomio.
Ymmärrän hyvin, että isoissa maissa on resursseja aivan toisella tavalla. Suomea puhuvia on todella vähän. Mutta jos siitä rahasta joka upotetaan uusiin koulukirjoihin edes kohtuullinen osa laitettaisiin kaikille vapaaseen oppimatesiaalin tekemiseen olisi meillä suomenkielinen oppimateriaali netissä kaikkien käötösssä. Niin että opetusviranomaiset töihin vaan.
Toivoa sopii ettei jäädä aivan kehitysmaaksi tässä asiassa.
Tärkeää keskustelua! Olisi aika punoa yhteen muutoksen suuntia ja tekijöitä, aika saada myös päättäjät ja rakenteiden vartijat mukaan, muutksen paine myös oppijoitten (joihin opettajatkin luen) suunnalta. Yhtenä askeleena pieni mutta kasvava joukkovoima http://www.sometu.fi/group/muuttuva-koulu (jonka perustamista mm. tämä bloggaus innoitti).
Tilaa erilaisill enäkökulmille ja painotuksille riittää. Kiistelyjen sijaan hihat heilumaan. Nyt jo on mahdollista tehdä paljon, kuten em. ryhmän keskusteluissa on tullut esille.
(Aiheesta myös http://opeblogi.blogspot.com/2012/05/muuttuva-koulu.html)
Päivitysilmoitus: 10 lyhyttä ajatusta | Ajattelun ammattilainen
Päivitysilmoitus: Nyt on aika näyttää taantumalle taivaan merkit « Ajattelun ammattilainen
Päivitysilmoitus: Menetelmiä ja kokeiluja oppimisen ja opettamisen uudistamiseksi « Ajattelun ammattilainen