Mummo osasi tehdä herkullisia kalkkunarullia. Aina ennen uuniin laittamista mummo leikkasi rullasta päädyt pois. Kun tytär oppi tekemään kalkkunarullia, hän teki niin kuin mummo opetti, päätyjen leikkaamista myöten. Myös tyttärentytär oppi myös aikanaan tekemään kalkkunarullia.
Kerran tyttärentytär kysyi äidiltään, miksi tarkkaan ottaen kalkkunarullista pitää leikata päädyt pois. ”Koska niin mummo aina teki”, vastasi äiti. Mummolassa kyläillessään äiti kysyi puolestaan mummolta, miksi päätyjen leikkaamien oli niin keskeinen osa mummon herkullista kalkkunarullareseptiä.
Siinä häärätessään mummo vastasi: ”No kun minun patani oli niin pieni, ettei se rulla olisi mahtunut siihen muuten!”
Tärkeintä ei ole se, että tallista löytyy bemari. Vaan se, että sielusta löytyy hymy. Kiitos tarinasta, joka kirvoitti hymyn heti aamutuimaan 🙂
rulla pataan
Kuinkahan paljon me tehdään asioita tiedostamatta miksi, vaikka voisi tehdä toisinkin.
samaa opetussarjaa:
”poikaseni – muut sanoo että vedä se ajoissa pois – mutta
minä sanon että nyppää se pois …