Meillä on taipumus ajatella, että mielikuvituksen ja todellisuuden välillä on tarkka raja. Jotkut asiat ovat tosia. Toiset puolestaan mielikuvituksen tuotetta. Ihmistä, joka elää mielikuvitusmaailmassa pidetään psykoottisena ainakin viimeistään silloin, jos hän ei kykene enää suoriutumaan arkisista askareistaan. Tämä käsitys on kuitenkin nähdäkseni harhainen.
Me elämme kaikki mielikuvitusmaailmassa.
Iso osa tosina pitämistämme uskomuksista on mielikuvituksen tuotetta. Itse asiassa uskomusten ja tosiasioiden välillä ei tarvitse edes olla suoraa yhteyttä. Ajattelu kun on tuskin mahdollista ilman jonkinlaista tieto-opillista ydinkäsitteistöä. Amerikkalaisfilosofi W.V.O. Quine kuvasikin osuvasti uskomuksia verkostona, jossa mikä tahansa uskomus voidaan tehdä todeksi hyväksymällä riittävästi muutoksia toisaalla.
Koko kognitiivinen apparaattimme toimii myös ihan älyttömän taloudellisesti. Jos joku uskomus toimii edes välillisesti, siitä pidetään kiinni, jos ei ole aivan pakko luopua. Tämän takia on yhtä helppoa olla ateisti kuin tunnustuksellinen uskovainenkin: aika harva kokemus voisi osoittaa tällaisen perususkomuksen vääräksi.
Arkiuskomukset eivät ole kuitenkaan perususkomuksia ongelmattomampia. Itse asiassa myös aika iso osa arkisista uskomuksista on myös mielikuvituksen tuotetta.
Aika iso osa meistä ajattelee dinosarusten näyttäneen suurin piirtein sellaisilta kuin Jurassic Parkissa. Tosi asiassa kenelläkään ei ole harmainta aavistustakaan miltä dinosaurukset näyttivät. Jos taas puhutaan vaikkapa Napoleonista, näet nopeasti mielessäsi pikkumiehen käsi takinliepeessä ratsastamassa sotakentille. Tämä Napoleon on kuitenkin ihan yhtä paljon mielikuvituksesi tuotetta kuin dinosauruksetkin.
Ehkäpä konkreettisimpana esimerkkinä voisi käyttää sitä, mitä ajattelet siitä, mitä muut ajattelevat sinusta. Varmaankin keksit jonkun henkilön, joka pitää mielestäsi sinua pölkkypäänä. Tämä on lähes aina mielikuvituksesi tuotetta: harvaa ihmistä kiinnostaa kukaan toinen ihminen niin paljon, että hän ajattelisi tästä arjen tuoksinassa yhtikäs mitään. Ihmiskäsitykset syntyvätkin yleensä vasta vuorovaikutustilanteissa. Jos oletat, että toinen pitää sinusta, hän todennäköisesti pitää sinusta.
Iso osa uskomuksistamme perustuu mielikuviin ja – niin – mielikuvitukseen. Jotkut uskomukset ovat enemmän mielikuvituksellisia kuin toiset. Toisilla taas on jo aika paljonkin kokemuspohjaa – ainakin kunnes toisin todistetaan.
Mielikuvitus ja todellisuus myös vaikuttavat toisiinsa koko ajan. Unelmat perustuvat kokemukseesi ja sitä kautta todellisuuteen. Esimerkiksi nukkuessasi päivän aikana aivojesi rakennetta muuttaneet kokemukset pulpahtavat unissa pintaan samalla kun aivokuoren hermoverkot kiinteytyvät. Mutta todellisuus muuttuu myös unelmien mukaan: kun uskallat haaveilla ihanista asioista ja laitat itsesi niiden eteen likoon, alat muuttaa todellisuutta enemmän unelmiesi kaltaiseksi.
Unelmien ja todellisuuden raja on liukuva. Todellisuus synnyttää unelmia – ja unelmat todellisuutta. Kuten Albert Einstein kerran sanoi: ”Minussa on riittävästi taiteilijaa, jotta uskallan käyttää mielikuvitustani. Tieto on rajallista. Mielikuvitus pitää sisällään koko maailman.”
Päivitysilmoitus: Kannattaa tavoitella! | Totuus löytyy raudasta
aivan … katso
Eino Kaila sanoisi tähän, että tietomme todellistuu siirtymällä arkikokemuksen fenomenaalisesta havaintokohteista asteittain kohti fysikaalisia ja f-esineitä. Fenomenaaliset havaintoelämyksemme ovat varmasti subjektiivisesti vaikuttuneita, mutta fysikaalis-tieteellinen perspektiivimme todellisuuteen ei enää sisällä laadullisia, yksilöstä toiseen oletetttavasti vaihtelevia kokemuksia. Kaila katsoikin juuri invarianssin lisääntymisen olevan mahdollinen tie todellisuuteen: siinä missä fenomenaalinen arkikokemuksemme ”taittuneesta” airosta saattaa olla harhainen – riippua saatavilla olevasta valon määrästä jne. – fysikaalinen näkökulma ei muutu miksikään: Snellin lain avulla saamme aina laskettua tiedettyjen muuttujien avulla arvon ”taittumiselle”. Tämä laskeminen ei riipu tutkijan henkilökohtaisista uskomuksista, vaan tietyistä intersubjektiivisesti testattavista empiiristä vakioista ja luonnonlaeista.
Niinhän se on. Mielikuvitus on ihmeellinen asia, kuten on energiakin. Prof emer Johannes Lehtonen on puhunut psyykkisestä energiasta. Olisikohan siinä evästä nykyajan valtaisan masennuslääkebuumin ratkaisuun. Mielikuvitusenergiaa tarvitaan ihmisten psyykkisten paineiden helpottamiseen. Hienoa, että akateeminen tutkimus muuttuu ja uudistuu. Mukava lukea blogiasi. Kiitos.
Kaikkea hyvää toivottaa
Liina
Päivitysilmoitus: 5 asiaa, jotka kannattaa tehdä ennen kesälomaa | Ajattelun ammattilainen
Niin totta tuo mitä kirjoitat. Oletan tässä, että puhut mielikuvitusmaailmasta tarkoittaen samaa, mitä joku muu nimittää henkilökohtaiseksi todellisuudeksi. Yleensä kuvataan, että todellisuus syntyy mielessä, mieli luo koetun todellisuuden, sen ainoan todellisuuden joka meillä kaikilla on. Me elämme kaikki omassa mielikuvitusmaailmassamme – jokainen aivan omassaan, nimitämme sitä koetuksi todellisuudeksi.
Suurin osa riidoista ja muista väärinymmärryksistä johtuu siitä, että oletamme, että muut elävät samassa mielikuvitusmaailmassa kuin me itse. Näin ei suinkaan ole – mutta meille ei ole sitä kerrottu siellä, mistä suurin osa uskomuksistamme peräisin, koulussa, mediassa, politiikassa ja auktoriteettien taholta yleensä. Nämä tahot pyrkivät luomaan monia yhteisiä mielikuvituksen tuotteita – kollektiivisia uskomuksia, media näkyvimpänä tekijänä.
Mitenkähän tämän tiedon saisi leviämään kouluihin – ei tämä minusta niin vaikeaa ole, ettei sitä peruskoulussa voisi opettaa. Vai onko?
Päivitysilmoitus: 10 lyhyttä ajatusta | Ajattelun ammattilainen
Päivitysilmoitus: Unelmointi on taitolaji « Minna Liminka