20-vuotiaana olin maailman fiksuin mies. Vastaus ongelmaan kuin ongelmaan tuli suoraan turkin hihasta. Mikään haaste ei ollut liian suuri ylitettäväksi. Kun tarkastelin jotain ongelmaa, ei kestänyt aikaakaan, kun ratkaisuehdotus oli jo näköpiirissä.
On harmillista, että ihminen tyhmenee radikaalisti vanhetessaan. Mitä enemmän asioihin paneutuu ja niistä ottaa selvää, sitä selvemmäksi oma tietämättömyys käy. Mitä enemmän opettelee, sitä enemmän löytää uutta opittavaa, syvennettävää ja ymmärrettävää.
Etenkin lukeminen tyhmentää: mitä enemmän luen, sitä paremmin tajuan, kuinka vähän tajuan mistään mitään. Onneksi lukeminen on sentään mukavaa. Onpahan siitä jotakin iloa.
Kai sitä täytyy olla jonkinlainen intellektuaalinen masokisti, että tätä hommaa jaksaa silti tehdä. Tätä vauhtia lienen viimeistään viisikymppisenä degeneroitunut takaisin pikkuvauvan tasolle.
Antiikin Sokrates eli 70-vuotiaaksi. Elämänsä aikana hänkin teki lopulta vain yhden merkittävän löydöksen, joi myrkkymaljan ja kuoli pois. Vanhan Sokrateen pitkän pohdiskelun lopputulosta mukaillen: ”Minä mitään mistään tiedä.”
Ajattelun ammattilainen 
Niin nuorena ottaa sen vastauksen heti-mulle-heti ajattelulla. Vanhempana huomaa, että on monia eri vaihtoehtoja ja osaa kenties katsoa laajemmin asioita. Siitäkö tämä ”turhautuminen” tai liekö ilo nähdä asioissa vaihtoehtoja 🙂 – ei kannata sen vuoksi tuota myrkkymaljaa vielä ainakaan juoda. Iloa ja eloa aina sataan vuoteen asti!
Onneksi nuorena en todellakaan tiennyt, mitä kaikkea en tiedäkään. Tässä päälle 50 kympin sopivan kypsässä iässä on ainakin minulle (onneksi) eletyn elämän myötä kertynyt tiettyä mielen ja tunne-elämän kestokykyä, minkä vuoksi voin ahdistumatta kohdata sen, että tietäminen ja tietämättömyys kulkevat käsikädessä. Jotain olen mielestäni oppinut ja samalla tajunnut, miten paljon onkin oppittavaa. Toivottavasti mieli ei iän myötä rapistu, vaan kykenee ihmettelemään vielä monta vuosikymmentä. Olisi esim kiva tietää, tuleeko sitä viisauttakin hankittua jnkv tässä elämän varella. Vanheneminen voi tyhmentää ja viisastuttaa. Vanha ja viisas on päämäärä, jota kohti kannattaa kurottaa. Osa tietämistä on myös tietää, mitä ei tiedä. Ajattelun viikkon virittäytyen.
Kiti Müller
Ja kaikista eniten tyhmistyvät filosofit… 😉
Parikymppisen filosofinalun on kuitenkin ehkä vain hyvä olla rajattoman itsevarma ja kaikkitietävä. Silloin itsetunnosta on ehkä vielä jotakin jäljellä nelikymppisenäkin.
Tähän teemaan liittyen loistavaa lukemista on Daniel Keyesin kirja Kukkia Algernonille.
Suomen kieli on hienoa. -> Tietäminen on kuin tien mukaan kulkemista. Ymmärtäminen taas asian asian rajaamista ja sisään sulkemista. Molemmat kuvaavat erillaisia tietämyksen tasoja….
Nuorena on musta ja valkoinen, iän ja kokemuksen karttuessa tulee mukaan niitä harmaan sävyjä. Onneksi nuorena ei tiedä kaikkea mitä tietää vanhempana.
…tai onneksi nuorena ei tiedä kaikkea mitä ei tiedä vanhempana =)
No niinpä…
Voiko taloustiede olla uskon asia? Kysymys lienee retorinen. Jos jotain taloustieteen suuntaa ei voi falsifioida, se lienee pikemminkin uskonto. Jos taas voi falsifioida -> se voi olla tiedettä, mutta voi olla myös jotain muuta…
Niin, ja kiitos inspiraatiosta. Innostuin sitten bloggaamaan tästä aiheesta pidemmältikin, vaikken ehkä viisaammin
Saara,
Kiitos, erittäin mielenkiintoista pohdintaa! Sallinet, että linkkaan tekstisi suoraan tähän?
http://www.filosofianpuutarha.blogspot.fi/2012/11/filosofi-tyhmistyy-vanhetessaanonneksi.html
Oi, kun tunnen pienten aivosolujeni lisääntyvän tämän tiedon valtameren äärellä. Joskus ajattelen että olisi parempi olla tietämättä mistään mitään ja tietäisin kuitenkin tietäväni. Se mitä tiedän on aivan loistavaa, mutta se vasta kliimaksin aikaan saa, kun tiedän tietäväni että tiedän tietäväni kuitenkaan mistään mitään ja jatkan matkaani etsien tietoa.
http://www.medspricechart.com/|viagra without a prescription 3546 http://www.getyouredmedication.com/|sildenafil >:OOO