Kaikki ympärilläsi vaikuttaa ajatteluusi työpisteelläsi sijaitsevista lappusista seiniä koristaviin julisteisiin. Ympäristömme ei koostu vain seinistä ja lippulapuista. Myös muut ihmiset ovat osa ympäristöämme, ja muiden läsnäolo vaikuttaa ajatteluumme ehkä kaikkein merkittävimmin.

Yhdessä ajatteleminen auttaa myös ylittämään oman ajattelun luontaiset raja-aidat.

Esa Saarinen kertoo ”J. T. Bergqvistin laskuopista”. Tämä entisen Nokia-johtajan mukaan nimetty ajattelutapa toimii seuraavasti. Jos tiimissä on kuusi henkilöä ja kaikki tuovat peliin ykkösen edestä ajattelua eli tekevät sen, mitä normaalisti osaavat, on lopputulos yksi: 1 x 1 x 1 x 1 x 1 x 1. Jos sen sijaan tiimissä on eripuraa, jännitteitä ja juonittelua, tuovat kaikki peliin vain 0,8-kertaisen ajattelupanoksen. Tällöin lopputulos onkin vain 0,26: 0,8 x 0,8 x 0,8 x 0,8 x 0,8 x 0,8 x 0,8. Jos tiimissä on puolestaan hyvä yhteishenki ja kaikki saavat osallistua, he saattavat tuoda peliin 1,2:n edestä ajattelua. Tällöin lopputulema on peräti 2,99.

Usein kun ideointia pitäisi harrastaa yhdessä, turvaudutaan yhä erilaisiin aivomyrskymenetelmiin. Ongelmana on, että aivomyrskyt eivät toimi. Kun joukko ihmisiä kerääntyy kokouspöydän ääreen kehittämään ideoita, tapahtuu normaalisti kaksi asiaa. Ensinnäkin esitetyt ideat ovat aika tavanomaisia. Ja toiseksi keskustelua dominoivat äänekkäimmät ja ulospäinsuuntautuneimmat osallistujat.

Aivomyrskyssä toimii kyllä se ydinajatus, jonka mukaan saadakseen hyviä ideoita pitää synnyttää suuri määrä ideoita. Mutta jotta yhdessä ajattelu johtaisi hedelmällisiin lopputuloksiin, täytyy ideointia tukea niin, että myös hiljaisemmat pääsevät osallistumaan täysimääräisesti – ja että myös hullummat ideat pääsevät esiin.

Ryhmässä ajattelun ilmapiirillä ja laadulla on valtava merkitys.

Ensin kannattaa määritellä selkeästi ja tarkkarajaisesti käsillä oleva ongelma. Esimerkiksi ”kehitä työskentelyprosessi uusien tiimien kesken”. Jos ideointisessioon on varattu tunti, kannattaa varata seuraavaksi kymmenisen minuuttia ideointiin virittäytymiseen esimerkiksi pyrkimällä ratkaisemaan joku humoristinen ongelma. Luovuustyöpajoissani keksimme usein aluksi tapoja rikkoa kookospähkinöitä M. A. Nummisen klassikkokappaleen tahtiin.

Seuraavat kymmenen minuuttia voi käyttää siihen, että jokainen kirjaa ylös Post-It-lapuille tai muille paperinpalasille ideansa yksin. Kun ideoita on kirjattu tarpeeksi, vaihda ideoita vierustoverin kanssa. Seuraavien kymmenen minuutin aikana kirjataan ylös oivallukset, joita vierustoverin ideat herättävät. Sitten keksityt oivallukset jaetaan kaikkien osallistujien kesken ja vasta sen jälkeen käydään avointa keskustelua. Näin jokainen osallistuja pystyy tuomaan oman ajattelunsa täysimääräisesti osaksi yhteistä ideointia.

Yhdessä ajatellessa olennaista on tehdä tilaa monenlaiselle ajattelulle ja antaa myös hiljaisemmille mahdollisuus ilmaista itseään esimerkiksi kirjoittamalla. Kriittinen ajattelu pitää saada ideoinnin alkuvaiheessa siirrettyä sivuun, ja tässä jokin lämmittelyharjoitus voi olla avuksi. Lopuksi kun ideoita on synnytetty riittävästi, niitä voidaan yhdistellä ja niistä voidaan keskustella. Joskus voi olla hyvä myös antaa ideoiden hautua vähän aikaa ja palata niiden pariin vaikkapa muutaman viikon jälkeen.