Hymyn kaaosteoria

Istuin eilen kirjoittamassa väitöskirjaani Lasipalatsin yläkerrassa. Lasipalatsin pittoreski funkkistyyli luo muuten mitä sopivimmat puitteet kirjoitustyölle; suosittelen lämpimästi, jos kaipaat inspiroivaa työympäristöä.

Ennen yläkertaan siirtymistä hain Café Lasipalatsin tiskiltä kupillisen kuumaa valkoista teetä. Nuori tarjoilijatartyttönen tervehti säteillen, hymyillen sydämensä pohjasta. Samassa omatkin suupieleni suuntasivat vaistonvaraisesti kohti korvia, loskakelistä ja kastuneista sukista huolimatta.

Vilkaisin takanani seisovaa jonoa, ja huomasin, että minuun tarttunut hymy levisi taianomaisesti myös muuhun jonoon. Koko kuppila sähköistyi silmänräpäyksessä. Ihmiset nyt vaan näyttävät söpömmiltä hymy naamalla, ja muutenkin iloisuudesta tulee itsellekin iloinen olo. Ilo synnyttää lisää iloa.

Hämmästyin kuitenkin sitä, miten valtavan vaikutuksen yksi ihminen voi saada aikaan. Jos säteilevä tarjoilijaneito olisikin tarjoillut teet ja kahvit yrmeänä hymähdellen, niin kuin on usein maan tapa, olisi paikan vetovoima jysähtänyt kulmakuppilan tasolle. Nyt yhden ainoan ihmisen hymy onnistui herättämään koko kuppilan asiakaskunnan uuteen loistoon.

Yksi oikein sijoitettu hymy voi muuttaa toisen ihmisen päivän loskaisesta jurmuttamisesta riemujuhlaksi.

Parhaassa tapauksessa strategisesti väläytetty hymy muuntaa jopa kokonaisen kuppilan loskakelissä vuotavine kenkineen sisään raahautuneen asiakaskunnan säteileviksi ja innostuneiksi pulputtajiksi. Kuka tietää, kuinka kauas vaikutukset vielä kiirivät. Siinä on kaaosteoriaa kerrakseen.