Istuin eilen kirjoittamassa väitöskirjaani Lasipalatsin yläkerrassa. Lasipalatsin pittoreski funkkistyyli luo muuten mitä sopivimmat puitteet kirjoitustyölle; suosittelen lämpimästi, jos kaipaat inspiroivaa työympäristöä.
Ennen yläkertaan siirtymistä hain Café Lasipalatsin tiskiltä kupillisen kuumaa valkoista teetä. Nuori tarjoilijatartyttönen tervehti säteillen, hymyillen sydämensä pohjasta. Samassa omatkin suupieleni suuntasivat vaistonvaraisesti kohti korvia, loskakelistä ja kastuneista sukista huolimatta.
Vilkaisin takanani seisovaa jonoa, ja huomasin, että minuun tarttunut hymy levisi taianomaisesti myös muuhun jonoon. Koko kuppila sähköistyi silmänräpäyksessä. Ihmiset nyt vaan näyttävät söpömmiltä hymy naamalla, ja muutenkin iloisuudesta tulee itsellekin iloinen olo. Ilo synnyttää lisää iloa.
Hämmästyin kuitenkin sitä, miten valtavan vaikutuksen yksi ihminen voi saada aikaan. Jos säteilevä tarjoilijaneito olisikin tarjoillut teet ja kahvit yrmeänä hymähdellen, niin kuin on usein maan tapa, olisi paikan vetovoima jysähtänyt kulmakuppilan tasolle. Nyt yhden ainoan ihmisen hymy onnistui herättämään koko kuppilan asiakaskunnan uuteen loistoon.
Yksi oikein sijoitettu hymy voi muuttaa toisen ihmisen päivän loskaisesta jurmuttamisesta riemujuhlaksi.
Parhaassa tapauksessa strategisesti väläytetty hymy muuntaa jopa kokonaisen kuppilan loskakelissä vuotavine kenkineen sisään raahautuneen asiakaskunnan säteileviksi ja innostuneiksi pulputtajiksi. Kuka tietää, kuinka kauas vaikutukset vielä kiirivät. Siinä on kaaosteoriaa kerrakseen.
Ajattelun ammattilainen 
Ei tarvita edes pittoreskia funkkistyyliä, kun tuosta hymystä on kummallista apua. Olen käynyt ikäihmisten kerhossa, jossa istuvat melko iäkkäät ihmiset yrmyn näköisinä. Siihen kun sitten tulee ja räväyttää hymyn kysyessään onko tilaa, niin koko pöytäkunta alkaa hymyillä ja selittää, että tilaa on.
(Tuossa alussa hymyilin ihan tahallani hiukan tuhmasti…)
Puhut asiaa. Omalla hymyilyllä voi saada myös ihmeitä aikaan.
Allekirjoitan : )
Stanislaw Lem vitsaili jossain, että ihmiset eivät naura siksi, että olisivat iloisia, vaan ovat iloisia siksi että nauravat. 🙂
Markus,
Joitakin vuosia sitten totesin, että tämä pitää pitkälti paikkansa. Jos on kurja olo, vetämällä suun virneeseen alkaa elämäkin hymyillä, ihme kyllä. Tosin rohkenisin väittää, että Lemin sutkaus ei ole poissulkeva, vaan että hymyn ja ilon suhde toiminee molemmin päin.
Kuulostaa mukavalta paikalta istua kannettavan kanssa – tarkoitatko sitä kirjastoa, ravintolaa vai mitä?
Lasipalatsin yläkerrassa on heti portaiden päässä kirjaston aulassa työtila, jossa on pöytiä ja virtapistokkeita läppäriä varten. Tila on rauhallinen ja viihtyisä, ja alakerrassa on erinomainen irtoteevalikoima. Suosittelen :).
Päivitysilmoitus: Kulutusjuhla » Tarjoilijan hymyllä on hämmästyttävä voima
Pitää mainostaa, että Turun kauppatorilla (ihan reunalla) on kahvila, josta saa tänäpäivänäkin ihka ehtaa pannukahvia, mitä upeimman ja säteilevimmän hymyn kera. Käyn ko. kahvilassa vain siitä syntyvän energian vuoksi (etenkin silloin kun masentaa)… ja tietysti siksi että pannukahvi on vain hitosti parempaa kuin tavallinen… *suosittelen*
Kuulostaa hyvältä. Täytyy pistää korvan taakse seuraavaa Turun visiittiä varten :).
Kerro kun olet tulossa, niin tarjoan sulle sen kupillisen 😀