Tulevaisuuden työmarkkinamurrokset edellyttävät muutoskyvykkyyden vahvistamista

Suomen toimintaympäristö muuttuu yhä ennakoimattomammin teknologisten, geopoliittisen ja taloudellisten murrosten seurauksena. Työmarkkinoiden murroksiin varautuminen edellyttää vahvaa ymmärrystä siitä, että epävarmuus on pysyvä olosuhde, ei poikkeus. Yhteiskunnan keskeisin tulevaisuusvalmius on siis kyky sopeutua muutoksiin ja hyödyntää niitä.

Teknologiamurrokset – erityisesti generatiivinen tekoäly – muuttavat työelämän rakenteita nopeasti. Muutokset kohdistuvat yksittäisiin työtehtäviin, mikä tekee osaamistarpeiden ennakoinnista vaikeaa. Samalla suurten vaikutusten ennakoimattomat tai epätodennäköiset tapahtumat (mustat ja harmaat joutsenet) näyttävät tihentyvän. Tämä korostaa tarvetta lisätä rakenteellista muutoskyvykkyyttä.

Suomen resilienssi on kansainvälisesti vahva, mutta antifragiliteettia – kykyä hyödyntää sokkeja ja muutoksia uusien mahdollisuuksien luomiseen – voidaan vahvistaa merkittävästi. Tähän voidaan vaikuttaa erityisesti:

  • varmistamalla kaikkien pääsy jatkuvaan oppimiseen,
  • nopeuttamalla nousevien teknologioiden käyttöönottoa,
  • tukemalla yrittäjyyttä ja innovaatiotoimintaa, ja
  • lisäämällä työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan joustavuutta.

Keskeinen suositus on siirtää tulevaisuuspolitiikan painopiste muutoskyvykkyyden vahvistamiseen. Kun yhteiskunnalliset rakenteet tukevat jatkuvaa oppimista, nopeaa sopeutumista ja innovaatioita, Suomi ei ainoastaan selviydy tulevista murroksista, vaan voi myös hyödyntää ne uuden kasvun ja kilpailukyvyn lähteinä.

Ongelman ydin on siinä, ettei kukaan osaa ennalta määritellä, mitkä osaamisalueet ovat tarkkaan ottaen disruptiouhan alaisia. Itse asiassa niin sanottujen mustien ja harmaiden joutsenten – eli ennustamattomien tai erittäin epätodennäköisten suurten vaikutusten tapahtumien – esiintymissykli näyttää myös kiihtyvän. Jo nyt 2000-luvun aikana tällaisia murrostapahtumia on esiintynyt lähes yhtä paljon kuin koko 1900-luvulla yhteensä.

Aiempia mustia ja harmaita joutsenia ovat muun muassa sosiaalisen median nousu, koronapandemia ja generatiivinen tekoäly. On luultavaa, että seuraava tällainen suurten vaikutusten tapahtuma tapahtuu 1–3 vuoden sisällä. Koska musta joutsen -tapahtumia ei voida ennustaa ja harmaa joutsen -tapahtumienkin toteutuminen on erittäin epätodennäköistä, on selvää, ettei kaikkiin tällaisiin skenaarioihin voidaan valmistautua.

Lisäksi on myös näkyvillä olevia potentiaalisia kriisejä, vaikkapa yleistekoälyn (AGI) kehittäminen tai USA-Kiina -suhteiden eskalaatio, joihin suhteessa yhteiskunnallinen valmiutemme on melko heikko. Onnistuessaan esimerkiksi yleistekoäly saattaisi käytännössä keskittää lähes kaiken asiantuntijatyön arvon pääasiassa palveluntuottajayrityksille, ja sen vaikutus työmarkkinarakenteisiin ulottuisi kaikkeen tietotyöhön. Jotkut asiantuntijat arvioivat tällaisten ratkaisujen olevan mahdollisia jo 5 vuoden sisällä.

On siis lähes varmaa, että lähitulevaisuudessa kohtaamme jälleen suuren kriisin tai disruption, johon emme ole ennalta varautuneet. Mustat joutsenet eivät ole enää vain villejä kortteja, vaan ne ovat normaali osa nykyistä toimintaympäristöä. Kuten Peter Hinssen totesi Nordic Business Forumissa 2025, maailma ei ole enää “new normal”, vaan olemme siirtyneet aikakauteen, jonka määritelmä on “never normal”.

Johtuen markkinoiden ja työmarkkinoiden ennakoimattomasta kehittymisestä parhaiten erilaisiin tulevaisuusskenaarioihin valmistaudumme erityisesti lisäämällä yhteiskunnan resilienssiä ja antifragiliteetia. Tämä onnistuu panostamalla sellaisiin yhteiskuntarakenteisiin ja käytäntöihin, jotka lisäävät jatkuvaa oppimista, uusien teknologioiden nopeaa käyttöönottoa, innovaatiokyvykkyyttä ja työmarkkinoiden dynaamisuutta.

Luultavasti mikään tulevaisuuteen kohdistuva ennustuksemme ei sellaisenaan toteudu. Sen sijaan tulevaisuudenkestävää yhteiskuntaa rakennetaan vahvistamalla kansallista muutoskyvykkyyttämme – siis taitoja ja kyvykkyyksiä joiden avulla emme vain selviä muutoksista vaan voimme myös kääntää ne uuden kasvun ja kehityksen mahdollisuuksiksi.

Teksti on ote marraskuussa 2025 sivistysvaliokunnalle kirjoittamastani lausunnosta koskien valiokunnan tulevaisuusselontekoa. Lue koko lausunto täältä.

5 tapaa, joilla tekoälyn tuottavuushyödyt voidaan kääntää voitoksi

Kuluneen vuoden aikana on käynnistynyt ennennäkemätön siirtymä tietotyöstä ajatustyöhön. Siinä, missä vielä ennen marraskuuta 2022 tietointensiiviset työtehtävät kuten vaikkapa ohjelmointi, markkinointitekstin laatiminen tai kuvanluonti vaativat täysin ihmisen panosta, nyt tällaiset tehtävät voi suorittaa osittain tai kokonaan uusien tekoälyratkaisujen avulla. 

Vaikka esimerkiksi Microsoftin Co-Pilot -työkalut ovat vasta lanseerausvaiheessa, viime kuukausina on julkaistu jo useita tutkimuksia, jotka osoittavat, että jo nyt yleisesti saatavilla olevat tekoälyratkaisut kuten ChatGPT ja GitHub Co-Pilot tuottavat parhaimmillaan 17–55% tuottavuuslisän esimerkiksi konsultin tai koodarin työssä. Tämä tarkoittaa siis, että tekoälyä käyttävälle konsultille tai koodarille vapautuu viikossa 1–3 päivää lisää aikaa.

Nyt tietotyössä vasta opetellaan käyttämään uusia ratkaisuja. Kun esimerkiksi Co-Pilot -työkalut tulevat yleiseen käyttöön, se tarkoittaa, että tietotyön perustyökalut Wordista Exceliin tarjoavat kertaluokkaa laajemmat tuottavuushyödyt. Kun opimme käyttämään näitä työkaluja paremmin, ovat esimerkiksi yllä mainitut Harvardin ja MIT:n tutkimusten osoittamat tuottavuushyödyt luultavasti vasta alkusoittoa.

Kun tekoälyratkaisut yleistyvät, on kyseessä mittava siirtymä tietotyöstä ajatustyöhön. Ihmisen panos suorittavissa tietointensiivisissä työtehtävissä on vähäisempi, ja kaistaa vapautuu enemmän ajatustyöhön. Miten tätä vapautunutta aikaa ja ajattelun kaistaa voi sitten käyttää? Tässä viisi strategiaa, joilla yritykset voivat reagoida uusiin mahdollisuuksiin.

  1. Irtisanotaan ylimääräiset työntekijät lisävoittojen toivossa

Media mässäilee pelkoskenaarioilla, joissa robotit vievät ihmisten työt. Goldman Sachsin analyysin mukaan tekoälyratkaisut voivat johtaa jopa 300 miljoonan työpaikan vähennykseen. Lyhyellä tähtäimellä tämä voikin vaikuttaa fiksulta strategialta. Kun yksikkötuottavuus kasvaa esimerkiksi 50%, se tarkoittaa, että kymmenen ihmistä tekeekin viidentoista työt. Tällöin siis sama liikevaihto voidaan synnyttää huomattavasti pienemmillä kuluilla jolloin liikevoitto kasvaa. Moni yritysjohtaja voikin kokea tällaisen lyhytnäköisen voitto-osuuksien ylös pumppaamisen viehättävänä.

Tämä strategia on kuitenkin monella tapaa pöljä. Toki näin voidaan ihan laskennallisesti tehdä isompi siivu voittoa lähikvartaalien liikevaihdosta. Mutta ilo on lyhytaikainen, etenkin siinä vaiheessa kun tuonnempana linjaamillani tavoilla toimivat yritykset muokkaavat markkinarakenteita, puhumattakaan irtisanomisten negatiivisista motivaatiovaikutuksista yrityksessä. Jos työnantaja kääntää tuottavuuslisän likinäköiseksi lisävoitoksi, on todennäköinen lopputulos pitkällä tähtäimellä supistunut markkinaosuus silloin kun merkittävää lisäarvoa tuottavat kilpailijat valtaavat uusia markkinaosuuksia.

2. Pudotetaan hintoja ja kasvatetaan kysyntää

Yritys voi myös toimia kuten esimerkiksi James Bessen linjaa työmarkkina-automaatiota käsittelevässä paperissaan ja kääntää tuottavuuslisän kuluttajan hyödyksi laskemalla hintoja. Tällöin on luultavaa, että kokonaiskysyntä kasvaa ja usein kilpailukykyisen tuotteen halvemmalla tarjoava toimija voi jopa vallata markkinoita vakiintuneemilta toimijoilta.

Tämä strategia voi johtaa jopa kokonaistyöllisyyden kasvuun kun kasvava kysyntä synnyttää paineita tuotantopuolelle. Toki hintojen laskuun liittyy myös riskejä, ja tämän strategian kannattavuus perustuukin ennen kaikkea tarkkasilmäiseen analyysiin omasta potentiaalisesta kokonaismarkkinasta ja nykyisestä markkina-asemasta.

3. Panostetaan uusiin markkinoihin markkinaosuuksien kasvattamiseksi

Jos yrityksellä vapautuu 20%–50% uusia resursseja, tämä aika voidaan käyttää myös siihen, että olemassa olevat työntekijät alkavat skaalata yrityksen toimintaa uusille markkinoille. Jos vaikkapa koodarifirma palvelee nyt vain pääkaupunkiseudulla, voi myynti ja tuotanto suunnata osan työajasta esimerkiksi Turun ja Tampereen seudulle, jolloin uusilta alueilta saadut asiakkaat kasvattavat liikevoittoa merkittävästi. Samoilla kuluilla saadaan lisää liikevaihtoa.

Harva yritys toimii markkinoilla, joissa yritys palvelee maksimaalista kokonaiskysyntää. Jos vapautuneet resurssit käännetään myyntiin ja markkinointiin, voi omaa markkinaosuutta kasvattaa merkittävästikin. Vaikka lyhyellä tähtäimellä käteen jäävä voitto voi olla pienempi, palkitsee strategia pidemmällä tähtäimellä etenkin kun likinäköistä lisävoittoa tavoitelleet yritykset karsiutuvat pois olemassaolevilta markkinoilta kun ne eivät pysty enää vastaamaan kasvaneeseen kysyntään.

4. Panostetaan tutkimukseen ja kehitykseen kokonaismarkkinan kasvattamiseksi tai uusien markkinoiden synnyttämiseksi

Yritys voi myös käyttää vapautuneen työajan R&D-toimintaan kehittääkseen uusia tuote- tai palveluinnovaatioita, joilla ei pelkästään vallata suurempia osuuksia olemassaolevilta markkinoilta, vaan kasvatetaan kokonaismarkkinaa tarjontalähtöisesti tai luodaan jopa kokonaan uusia markkinoita. Riittävän innovatiivisella tuotteella kun on mahdollista synnyttää kysyntää jopa siellä, missä sitä ei koskaan aiemmin osoittaneet, kuten vaikkapa älypuhelimet, kännykkäpelit – tai generatiiviset tekoälyratkaisut – osoittavat.

Jos esimerkiksi vapautunut 20% työaika käytetäänkin tutkimus- ja kehitystyöhön koko organisaation laajuisesti, syntyy vaikkapa tuhannen ihmisen kokoisessa yhtiössä suurella todennäköisyydellä uudenlaisia oivalluksia, joiden pohjalta olemassa olevaa asiakaskuntaa voidaan palvella entistä paremmin. Uusia asiakkaita on mahdollista valloittaa sellaisilta sektoreilta, jotka aiemmalla tarjoomalla eivät olisi olleet mahdollisia. Esimerkiksi teleoperaattoriyritys voi laajentaa vaikkapa henkilökohtaisten GPT-tekoälyratkaisujen kehittämiseen asiakkaille ja näin kasvattaa merkittävästi omaa kokonaismarkkinaansa.

5. Panostetaan jatkuvaan oppimiseen ja kokeiluihin epäsärkyvyyden lisäämiseksi

Epäsärkyvyys eli antifragiliteetti tarkoittaa kykyä luoda rakenteita ja prosesseja, jotka hyötyvät muutoksesta. Useimmiten yritykset ovat muutoksen kanssa pulassa, koska niiden prosessit on virtaviivaistettu palvelemaan tietyllä tavalla rakentunutta markkinaa. Jos vaikkapa kovamuovisten peruskännyköiden kysyntä on huipussaan, mutta yhtäkkiä asiakkaat alkavatkin hamuta ainoastaan älypuhelimia, on sliipatun logistiikkaverkon Kiinasta Kokkolaan laatineen yrityksen haastavaa kääntää suuntaa tyhjästä ilmaantuneeseen uuteen markkinaan.

Nassim Talebin kirjassaan Antifragile lanseeraama epäsärkyvyyden käsite tarkoittaa kykyä hyötyä erilaisista virheistä, haasteista ja epäjatkuvuuskohdista. Se seuraa esimerkiksi siitä, että yritys luo rakenteita, joiden seurauksena muutokset luovat mahdollisuuksia, sen sijaan että ne uhkaavat yritystoimintaa. Yksi hedelmällinen tapa lisätä yrityksen antifragiliteettia on varata jokin osa työajasta jatkuvalle oppimiselle ja kokeiluille. Hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta on Googlen aikanaan harjoittama ”20% sääntö”, jonka perusteella Googlen työntekijät saivat käyttää päivän viikossa tällaisiin aktiviteetteihin. Säännön puitteissa keksittiin esimerkiksi Gmail-sähköposti.

Kehitysajalla työntekijät voivat vapaasti kehittää itseään, opiskella uutta tai kokeilla uusia tuote-, palvelu-, myynti- tai markkinointi-ideoita. Vaikka tällaisella uudella osaamisella tai oivalluksella ei olisi juuri nyt markkina-arvoa, kun markkina keikahtaa uuteen asentoon, voi organisaatiossa kokeilun kautta syntynyt osaaminen nousta mittaamattoman arvookkaaksi. Esimerkiksi tekoälyn parissa puuhasteleminen ei vielä 2022 alkuvuodesta ollut suurimmalle osalle yrityksiä arvokasta – kun taas nyt voi olla mittaamaton kilpailuetu, jos työntekijöiden joukosta löytyy tekijöitä, jotka tajuavat, miten uudet ratkaisut toimivat.

Olemme siirtymässä ihmisen suorittamasta tietotyöstä ajatustyöhön, jossa ihminen ja tekoäly työskentelevät saumattomasti yhdessä. Jo nyt tunnistetut tuottavuushyödyt ovat mittavia. Luultavasti tämä on vain alkusoittoa sille, mitä näemme lähikuukausina ja -vuosina. Esimerkiksi maanantaina OpenAI:n julkaisema uusien GPT-agenttien luominen kaupalliseen käyttöön on luultavasti taas merkittävä harppaus eteenpäin tekoälyn hyötyjen lisäämisessä, puhumattakaan hiljattain käynnistyneestä Microsoftin tekoälytyökalujen lanseerauksesta, joka viimeistään tuo tekoälyn kaikkien tietotyöläisten arkeen.

Muutoksessa voi toimia monella tavalla. Luultavimmin voittajiksi nousevat ne toimijat, jotka osaavat hyödyntää muutosta pitkäjänteisesti. Lyhytnäköinen voitontavottelu karsii sen sijaan perinteisemmät toimijat lopulta pois. On täysin mahdollista, että meillä on käsillä ennennäkemätön tilaisuus kehittää tekoälyn avulla ajatustyöstä inhimillisempää ja innostavampaa kuin koskaan aikaisemmin.