Asensin viime viikolla työkoneeseeni rinnakkaisasennuksena Windows Vistan ja Outlook 2010 -ohjelman. En ole työskennellyt Windows-koneiden kanssa yli viiteen vuoteen. Samalla muistin, miksi en ole myöskään turhautunut tietokoneen käyttöön yli viiteen vuoteen.
Itse käyttöjärjestelmä asentui yllättävän mallikkaasti. Huolimatta siitä, etten edelleenkään ymmärrä, miksi käyttäjän pitää istua passissa käynnistelemässä konetta uudelleen puolen tusinan kertaa asennuksen aikana, meni tunnin kestävä asennus aika mukavasti. Lisäksi Parallels-ohjelma huolehti tarvittavien ajurien asennuksesta, joten en joutunut käymään läpi menneisyydestä tuttua ajurisotaa saadakseni käyttöjärjestelmän juttelemaan koneen kanssa.
Mutta sitten alkoi vanha tuttu Microsoft-savotta. Kun olin raahannut Outlook-asennusohjelman Windowsin työpöydälle, ilmoitti käyttöjärjestelmä, ettei ohjelmaa voi asentaa, ennen kuin Service Pack 1 on asennettu. Google ohjasi nopeasti Microsoftin asennussivulle. Sivulla suositeltiin Windows Updatea, joten otin neuvosta vaarin.
Avasin Windows Updaten. Kymmenen minuutin odottelun jälkeen Windows Update ilmoitti, että Windows Update pitää päivittää, ennen kuin voin asentaa muita päivityksiä. Varttia myöhemmin Windows Update oli päivitetty. Toisen vartin päästä se oli arponut esiin saatavilla olevat päivitykset. Niitä oli yhteensä 108 kappaletta. Valitettavasti yksikään niistä ei ollut Service Pack 1.
Ei muuta kuin takaisin Microsoftin sivuille. Sivuilta löytyi onneksi myös manuaalisesti ladattavat päivitykset. Valitettavasti niitä oli kaksi kappaletta. Päivitysten nimet olivat x86 ja x64. Oli siis ilmeisen selvää, kumman lataisin.
Klikkasin auki päivityksen x64. Kävi ilmi, että kyseessä oli 64-bittisen Windowsin päivitys. Koska asennukseni oli 32-bittinen Windows, palasin edelliselle sivulle. Muita vaihtoehtoja ei ollut, joten avasin x86-päivityksen sivun. Kuinka ollakaan, se oli tarkoitettu 32-bittiselle Windowsille. Täysin loogista.
Olin jo aikeissa ladata tarjotun paketin, mutta hämähäkkivaisto varoitti. Samassa huomasin, että 500 megan paketissa oli vain viisi kielivaihtoehtoa. Suomi ei kuulunut joukkoon. Viime hetkellä peruutin latauksen ja etsin sivun alalaidan valikkoviidakosta oikean version, joka sisälsi kaikki kielivaihtoehdot. Sivumennen sanoen, paketin koko oli prikulleen sama 500 megaa kuin rajoitetuilla kielivaihtoehdoillakin.
Puolen tunnin lataamisen jälkeen asennusohjelma ilmoitti, ettei kovalevytila riitä asennukseen. 500 megan Windowsin lisäosa tarvitsi nimittäin 7 gigatavua asentuakseen. Ei hätä tämän näköinen, tuumasin, ja suljin Windowsin. Säädin Parallels-ohjelmaan lisää kovalevytilaa ja buuttasin Microsoftin käyttiksen uudelleen. Nyt kovalevytilaa riitti yllin kyllin. Harmi vaan, että asennusohjelma oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Puolen tunnin uudelleen lataamisen jälkeen päivitys lähti viimein asentumaan. Tunnin asennuksen jälkeen kello läheni jo puolta yötä, mutta sain viimein Outlook-ohjelmankin asennettua. Vihdoin huokaisin helpotuksesta. Ajattelin, että pääsen viimein nukkumaan. Suljin Windowsin. Mutta kuinka ollakaan, Windows ei suostunutkaan menemään kiinni. Sen sijaan se ilmoitti: “Asennetaan automaattisia päivityksiä, osa 1/4.” Vasta kolme varttia myöhemmin pääsin viimein nukkumaan.
Tarinan moraali? Applen OSX-käyttöjärjestelmä asennetaan näin: laita levy asemaan, käynnistä asennusohjelma, puuhaa jotain mukavaa tunti, syötä tietosi käyttöjärjestelmään ja ala käyttää sitä. OSX-ohjelmisto asennetaan näin: laita levy asemaan, siirrä ohjelma Ohjelmat-kansioon ja poista levy asemasta.
Olin suloisesti unohtanut, minkälaista säätämistä Windowsin kanssa painiminen on. Jos et ole tietotekniikkainsinööri, suosittelen tutustumaan Mac-maailmaan. Takaisin ei ole tulemista.
Ajattelun ammattilainen 