Laajalti levinneen uskomuksen mukaan ihminen ajattelee yhden päivän aikana noin 50’000 ajatusta. Oli tässä perää tai ei, aika paljon säpinää yhdessä päässä tapahtuu päivän kuluessa. Ei siis mikään ihme, jos huomiokanavat menevät välillä tukkoon, eikä oman pään sisällöstä tahdo saada hetkeen tolkkua.
Ajattelu seuraa paljolti ympäristössä tapahtuvia muutoksia. Jos satut esimerkiksi baariin, jossa on televisio, saa tahdonlujuutesi olla zen-munkin tasoa, jotta ajatuksesi eivät lähtisi ajelehtimaan katodiputken sädemyrskyn tuudittamina. Useimmilla meistä silmät harhautuvat vaistonvaraisesti tuijottamaan katonrajaan ripustettua töllöä, vaikka päällä olisi Ostos-TV.
Ympäristö vaikuttaa radikaalisti ajattelutoimintaamme.
Normaali ajattelutoiminta on pääsääntöisesti reaktiivista. Ajattelemme siis useimmiten sitä, mikä nyt sattuu päähän pälkähtämään. Ajattelun ammattilainen pyrkii puolestaan proaktiiviseen ajatteluun. Proaktiivinen ajattelu tarkoittaa omista mielenkiinnon kohteistamme syntyvää ajattelua. Proaktiivista on esimerkiksi arvoituksen ratkaiseminen tai artikkelin työstäminen, päättelytyön tekeminen, mietiskely tai vaikkapa haaveilu.
Usein kuitenkin ajattelumme reaktiivisuus ja viettitoiminnot kampeavat ajatuksenjuoksun sivuun valitsemastamme aiheesta. Puhelin soi tai email piippaa, ja punainen lanka katkeaa jotta naps. Siksi häiriötekijät kannattaa pitää minimissään ainakin omassa työympäristössäsi. Kun haluat tehdä keskittyneesti töitä, sulje puhelin, laita työhuoneen ovi kiinni, siivoa työpöytäsi ja laita vaikka korvatulpat korviin. Näin häiriötekijät eivät kampea ajatteluasi raiteiltaan.
Häiriöiden eliminoimisen lisäksi ajattelun ammattilainen myös käyttää ympäristöään ajattelussaan. Ajattelu ei tapahdu vain pään sisällä – ajatteluprosessisi sisältävät usein myös elementtejä ympäristöstäsi. Ajattelun reaktiivisuus osoittaa tämän tehokkaasti: moni ajatus olisi jäänyt syntymättä ilman niitä alkuun panneita ympäristöärsykkeitä.
Ajatuksia voi ulkoistaa ympäristöön myös omalla toiminnallaan. Tyypillinen tapa ulottaa ajatusprosesseja ympäristöön on jättää esimerkiksi postiin vietävä kirjekuori oven eteen niin, että se tulee automaattisesti mukaan aamulla töihin lähtiessä. Näin ulkoistat ajatusprosessin, joka muutoin pyörisi mielessäsi muistuttelemassa siitä, että kirje pitää ottaa aamulla mukaan. Kun tiedät, että kirje tulee väistämättä mukaan aamutuimaan, ei siitä tarvitse enää hermoilla. Ajatusten ulkoistamiseen perustuu muuten myös ajattelunhallinta, johon voit tutustua esimerkiksi lataamalla tästä Ajattelunhallinnan oppaan.
Ajatteluprosessien ulkoistamista voit käyttää myös ajattelusi ohjaamiseen haluamaasi suuntaan. Voit esimerkiksi artikkelia kirjoittaessasi tehdä artikkelin aihepiiristä miellekartan ja ripustaa sen seinälle työpisteeseesi tai muulle näkyvälle paikalle, jossa haluat ajatustesi kiinnittyvän artikkelin aihepiiriin. Kun tulet työhuoneeseesi, silmäsi kiinnittyvät johonkin miellekartan kohtaan ja mielesi singahtaa saman tien jahtaamaan jotain artikkelillesi kriittistä oivallusta. Näin aktivoit aina miellekartan nähdessäsi työllesi keskeisiä ajatuksia ja kanavoit ajatuksesi pois esimerkiksi illalla odottavasta keittiön siivoamisesta.
Oma työ- ja kotiympäristö kannattaa siis pitää mahdollisimman vapaana turhanaikaisista ajatustenherättäjistä. Sen lisäksi elinympäristöt kannattaa täyttää sellaisilla virikkeillä, jotka ohjaavat ajatteluasi haluamaasi suuntaan. Tällöin ajattelet kirkkaammin ja keskittyneemmin niitä asioita, joita haluat, eikä mielesi reaktiivisuus enää taajaan keskeytä hedelmällisiä pohdintoja.
Kirjoita siis vaikka heti jostakin tärkeästä projektista miellekartta tai yksityiskohtainen muistilappu ja ripusta se näkyville jonnekin, missä se tulee huomatuksi silloin, kun haluat ajatella projektiasi. Tuloksena ajatuksesi kirkastuvat ja kohdistuvat useammin sellaisiin asioihin, joita sinä itse haluat ajatella.
Ajattelun ammattilainen 
Tuli tuosta ajattelun ulkoistamisesta mieleen, että pitäs Lauri joku kerta turista tuosta inuitiivisen ja analyyttisen ajattelun suhteesta. Se kun liittyy meidän teemoihin voimakkaasti ja on aika keskeistä noissa kognitiivisen psykologian analyyttisen ja rationaalisen ajattelun teorioissa. Etenkin uskomusten (eli linkki meidän juttuihin) ja päätöksen teon osalta. Onko intuition käyttö päätöksen teossa ulkoistamista ajattelun ulkoistamista ja miten se on tehokasta? Intuitiivisen (implisiittisne) ajattelun ajatteluprosesseja kun on vaikea analyyttisesti ja tietoisesti pilkkoa taakse päin osaprosesseihin (eli mistä päätelmä – tai intuitio – tuli).
Tutustu esim:
https://www.u-cursos.cl/forestal/2009/1/SI015/1/material_docente/objeto/2568
ja
Click to access Evans_ARP_dual_processes.pdf
Jos nappaa 🙂
Tuo pään ulkopuolinen ajattelu on erittäin kiinnostava asia erityisesti näinä neurotieteen vahvoina aikoina, jolloin milloin mitäkin onnistutaan paikallistamaan tarkkarajaisesti tiettyihin osiin aivoja rakkautta ja uskonnollista kokemusta myöten. On ihan perusteltavaa pohtia, että onko ajattelua edes mielekästä yrittää jäsentää ilman sitä kontekstia missä ylipäätään tutkittava toiminta tapahtuu.
Mietinpä vaan, että kuinka paljon hukataan työtehoa keskiverto autokorjaamossa tai jossain muussa miesvaltaisessa konepajassa, koska siellä on vähän toisenlaiset mindmapit seinällä 🙂
Totta, Heikki. Ongelmahan on tiedossa, sille vaan pitäs tehdä vielä jotain (http://physrev.physiology.org/cgi/content/abstract/89/2/453) 🙂
Voisitko tapani laittaa sähköpostilla koko artikkelin kun ei päässyt abstraktia pitemmälle.
Tapani,
Nähdäkseni intuitio nousee harjaantumisesta. Voidaan ajatella, että ihmisellä on kolme kognitiivisen toiminnan resurssia: järki, tunne ja intuitio.
Järki nojaa kykyymme hyödyntää symboleita monimutkaisten prosessien käsittelyssä. Järjenkäyttöä rajoittavat kuitenkin työmuistin rajat: symbolipohjaisessa toiminnassa voimme toimia ainoastaan niin pitkään, kuin voimme pitää tietoisuudessamme toimintaan viittaavat symbolit. Näin ollen järki on aika rajallinen resurssi monessa aktiviteetissa – yritäpä vaikka kävellä järjen varassa, tiedostaen jokainen jalan asento. Järki on kuitenkin supertehokas resurssi toiminnan ohjaamisessa ja erilaisten prosessien valikoinnissa.
Tunne on puolestaan nähdäkseni evoluution kautta syntynyt reaktiivinen toimintamalli, joka edesauttaa henkiinjäämistä luonnontilassa. Tunnereaktiot ovat siis eräänlaista hormonaalista optimointia. Tunteet ovat kuitenkin aika problemaattisia ympäristössä, jossa kulttuuri on muuttanut radikaalisti toiminnallista kenttää. Erityisesti aggressio, joka on oikein kätevä toimintamalli kaurismetsällä tai leijonapainissa on vaikkapa nakkijonossa hiukan konstikas.
Intuitio ohjaa puolestaan pääsääntöisesti suurinta osaa toimintaamme. Määrittelen intuition harjaantuneena toimintana, eli automatisoituna toimintana, joka ei perustu evolutiivisiin, reaktiivisiin toimintamalleihin. Tässä mielessä intuition käyttö ei siis ole varsinaisesti ajattelun ulkoistamista, vaan todellista ammattiajattelua. Toki intuitiivisissa prosesseissakin voi kuitenkin olla ulkoisia elementtejä, niin kuin kaikissa ajattelun ja toiminnan prosesseissa – ajattelu ei yleensä tapahdu pelkästään pään sisällä.
Päätöksenteko on kaikkein tehokkainta silloin kun toimit intuition varassa, jos toimit kentällä, jossa olet harjaantunut. Formulakuskin tai aivokirurgin ei siis kannata tapella intuitioitaan vastaan. Sen sijaan harjaantumattomalle intuitiota ja tunnereaktiota on käsittääkseni hankalaa erottaa toisistaan. Siksi harjaantumattoman kannattaa useimmiten turvautua järkeen – tai jatkaa harjoittelua.
Tässä mielenkiintoinen tutkimus intuitiosta toissavuodelta:
Click to access EXPLORING%20INTUITION%20AND%20ITS%20ROLE%20IN.pdf
Lauri, pari vasta heittoa ja kiitos muuten blogista, jota on mukava lukea ja joka saa omatkin kammiotieteelliset nystyrät soveltamisvaihteelle!
”Nähdäkseni intuitio nousee harjaantumisesta.” ”ei perustu evolutiivisiin, reaktiivisiin toimintamalleihin”
Tässä mennään ristiin määrittelyissä. Itselle intuitiivinen tiedonkäsittely on laajempi käsitys (etenkin juuri tuon kaksoisprosessointiteorian valossa, josta linkittelin ylhäällä). Se ei ole vain automatisoitunutta analyyttis-rationaalista ajattelua vaan se sisältää myös intuitiivisia tiedonkäsittelyn osia, jotka ovat sisäsynteyisiä (eli evolutiivisiin valmiuksiin perustuvia). Tätä on aika paljon tutkittu. Tuo esittämäsi määritelmä sopii varsin hyvin nimenomaan siihen, miten intuitiivisiksi ”hiljaiseksi tiedoksi” muuttunutta analyyttistä/rationaalista tietoa määritellään.
Ja sitä omaa käsitteen määrittelyä:
Intuitiivinen tiedonkäsittely pohjautuu osin myös valmiisiin biologisiin valmiuksiin (esim. intuitiivinen kykymme peilata tunteita ja non-verbaalia viestintää, kykymmä havaita intentionaalisia agentteja jne.), jotka sitte kehittyvät ja muokkautuvat harjaantumisen kautta. Se, että näillä on eri asteisia pohjia biologiassa toisaalta tehostavat prosessointia, toisaalta altistavat biasseille, koska inutiitiiviset tietomoduulit ovat evoluution kautta nousseita tehokkaita, mutta proksimaalisia tiedon prosessointijärjestelmiä. Toisaalta myös kokemus voi altistaa ne biasseille (tunteiden luvussa esim. persoonallisuushäiriöissä tyypilliset fakkiutuneet tulkinnat toisten toimista).
Se mitä järjen rajoituksista sanoit, allekirjoitan.
Kommentti: ”järki, tunne ja intuitio.”
Kuinka intuitio ja tunne eroavat? Eikö intuitio ilmene tietoisesti toisinaan ”fiiliksenä” että tämä on oikein tai että tämä on parempi? Siis esim. päätöksenteko tilanteessa, jossa on liian monta muuttujaa ”järkeiltäväksi”? Intuitiolla ja tunteilla on voimakas linkki keskenään…
Toki tässä on käsitekikkailua (esim. se, miten intuitio määritellään jne.), mutta itselläni tuo ajatus menee niin, että ”intuitiivinen tiedonkäsittely” tuottaa toisinaan tunteita toimintaa ohjaamaan. Ja toisinpäin: jos mietitään, mistä aggressio tai jokin tuntemus kumpuaa, niin nopean automaattisen intuitiivisen käsittelyn pohjalta. Tässä siis tarkoitukseni on sanoa, että tunteiden taustallakin on jotain prosessointia, joka omassa päässäni limittyy ”intuition” alle.
Alunperin tuo juttusi sai pohtimaan etenkin tietoisen ja ei-tietoisen tiedonkäsittelyn keskinäistä suhdetta. Ajatusleikkinä onko todellisuus ”trialistinen”, eli intuitio -> rationaalinen/tietoinen ajattelu -> pään ulkoiset jutut, jotka kaikki ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Esim. ulkoinen vihje herättää intuitiivisen tuntemuksen, joka nousee tietoisuuteen, joka vaikuttaa tietoiseen päätöksentekoon. Tai tietoisesti sijoitettu ulkoinen muistivihje herättä rationaalisen muistikuvan, joka jatkuvasti toistettuna muuttuu intuitiivisesti (muistat aamulla pakata esineen x-mukaan pikku hiljaa automaattisesti lähes ei-tietoisesti)…
Tuo artikkeli, jonka linkkasit on hyvä. Näköjään samoja juttuja pohditaan vähän eri puolilta ja tuossa näyttäs olevan vähän monipuolisemmin tuota aihetta kuin tylsässä kognitiivisessa perustutkimuksessa, johon oon pääosin perehtyny…
Ja vielä kommentti tuohon järkeen, joka liittyy myös tuohon linkkinä olleeseen juttuunkin päätöksenteon osalta:
Itse vielä jakaisin järjen kykyyn (~IQ) ja itsereflektio/objektiivinen ajattelu/ rationaalinen ajattelu. Tästä IQ:n ja ”järjen” erosta on ollu paljo läppää viime aikoina,
http://yalepress.yale.edu/yupbooks/book.asp?isbn=9780300123852
tossa kirjassa lienee ois asiaa käsitelty paremmin kuin artikkeleissa, joita oon lukenut, mutten ole vielä itse ehtinyt lukemaan, vaikka lukulistalla on. Perusidea on, että päätöksenteko ja ”järkeily” on enemmän kuin pelkkä kömpelö psykometrinen IQ, jota liian usein yleistetään laajemmaksi ”järjen” mittariksi. Tämä siis kieltämättä intuitiivista osaa päätöksenteossa. Sen sijaan konteksti ja pään ulkopuoleinen todellisuus jäänee tuossa vielä integroimatta kokonaisukuvaan…
Tapani,
Kiitos oivaltavista kommenteista! Muutamia huomioita:
”[Intuitio] ei ole vain automatisoitunutta analyyttis-rationaalista ajattelua”
Totta – intuitio on ennen kaikkea harjaantumisen kautta syntynyttä operatiivista kyvykkyyttä toimia tietynlaisissa tilanteissa tehokkaasti. Intuitiiviset prosessit voivat siis toki sisältää myös evolutiivisten prosessien osia — peräti sisältävät niitä väistämättä ollakseen tehokkaita. Mutta itse katson, että intuition perusluonne on kuitenkin se, että intuitiivinen kyvykkyys syntyy kokemuksen ja harjaantumisen perusteella, kun taas tunnepohjainen toiminta perustuu fundamentaalisemmin biologiseen rakenteeseemme (esim. tietynlaiseen hormonieritykseen jne.).
”Kuinka intuitio ja tunne eroavat?”
Nähdäkseni juuri siinä, että intuitio perustuu harjaantumiseen. Tässä pitää muuten huomauttaa, että harjaantuminen voi tarkoittaa sekä tietoista harjoittelua, että ei-tietoista habituoitumista.
”Eikö intuitio ilmene tietoisesti toisinaan “fiiliksenä” että tämä on oikein tai että tämä on parempi? Siis esim. päätöksenteko tilanteessa, jossa on liian monta muuttujaa “järkeiltäväksi”? Intuitiolla ja tunteilla on voimakas linkki keskenään…”
Olet oikeassa. Juuri tästä syystä intuitiivisen toiminnan tunnistaminen edellyttää muitakin kriteerejä, kuin vain ”hyvän fiiliksen”. Intuitio ja tunnereaktiot menevät tosiaan usein sekaisin. Voidaan siis ajatella, että tunnepohjaiset prosessit ja intuitiiviset prosessit ilmenevät usein tietoisesti tai fenomenaalisesti samanlaatuisina.
”Ajatusleikkinä onko todellisuus “trialistinen”, eli intuitio -> rationaalinen/tietoinen ajattelu -> pään ulkoiset jutut, jotka kaikki ovat keskenään vuorovaikutuksessa.”
Nähdäkseni ajatukset ovat kokonaisvaltaisia prosesseja, joissa on useimmiten sekä neuronaalisia että ulkoisia komponentteja. Näistä prosesseista on kerrallaan tietoisia vain murto-osa. Näin ollen intuitiona voitaisiin siis pitää niitä ajatusprosesseja, joita emme tiedosta. Tätä kaiketi Freud tavoitteli alitajunnan käsitteellään.
Intuitiivisesti, tai operationaalisesti, voimme kuitenkin käsitellä valtavan monimutkaisia ajatus- ja toimintaprosessien verkkoja ilman, että niitä tarvitsee erikseen tiedostaa. Siksi esimerkiksi pianisti voi soittaa kokonaisen konserton ajattelematta välttämättä nuottiakaan.
Käsitteelisen selvyyden vuoksi voisi olla hyvä erotella vielä tiedostamattomat intuitiiviset prosessit ja tiedostamattomat tunneperäiset prosessit.
”Esim. ulkoinen vihje herättää intuitiivisen tuntemuksen, joka nousee tietoisuuteen, joka vaikuttaa tietoiseen päätöksentekoon.”
Tavallaan ulkoinen vihje on osa itse ajatusprosessia — se on välttämätön, jos kohta ei riittävä ehto ajatusprosessin toteutumiselle.
”päätöksenteko ja “järkeily” on enemmän kuin pelkkä kömpelö psykometrinen IQ, jota liian usein yleistetään laajemmaksi “järjen” mittariksi.”
Näin on. IQ mittaa vain tietynlaista, hyvin kapeasti rajattua toiminnallisuutta. Tästähän on esimerkiksi Howard Gardner taittanut peistä jo vuosikausia. Luin muuten juuri tänään mielenkiintoista New Scientistin artikkelia aiheesta, jossa — nähdäkseni oikein — väitetään, että IQ:n mittaamat ominaisuudet ovat vain yksi komponentti siinä, mitä pidetään yleensä älykkyytenä tai järkenä. Eli kyseessä on vähän samanlainen juttu, kuin pituus koripalloilijalla: jos sinulla on sitä, on helpompi olla huippu, mutta pätkäkin voi tulla huippupalloilijaksi oikealla tekniikalla.
Linkki tässä:
http://www.newscientist.com/article/mg20427321.000-clever-fools-why-a-high-iq-doesnt-mean-youre-smart.html
Vielä Lauri pari kommenttia kommenttien kommentteihin 🙂
Intuitiosta ja evoluutiosta: idea on nimenomaan yhdistää nämä, ei erotella. On todettavissa, että tietyillä kognitiivisilla prosesseilla on biologinen pohja, joka sitten muokkautuu (yleensä voimakkaasti) harjaantumisen kautta. Näin myös intuition kohdalla. Mielenkiintoista onkin se, että millainen se pohja evoluution kautta on ja näkyykö se arjessa? Voidaan sanoa, että ainakin osin näkyy, esim. hyvin tutkittujen varsin universaalisten heuristisen päättelyn biassien kautta jne. (joihin myös kuitenkin vaikuttaa harjaantuminen). Eli en tahdo näitä vastakkain asetella vaan pohtia vuorovaikutusta ilmiasunkannalta.
Emootioiden ja intuition erosta; päällekkäin asettelua varmasti on eikä näiden kahden suhde ole selvä. Esim. somaattisen merkin teoria on tästä hyvä esimerkki (http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.114.1001&rep=rep1&type=pdf). Tuossa ei intuitiosta paljoa puhuta, mutta moni asia on helposti ymmärrettävissä myös intuitio-tutkimuksen käsitteillä. Jotain yhdentymistä näissä varmasti tapahtuu, kun tutkimus etenee, tiedä häntä. Perusfiilis kuitenkin on, että emootioiden osuus tulee korostuun seuraavan 10-20 vuoden aikana kognitiivisessa tutkimuksessa, koska tähän asti ne on ollut eroteltua omaan karsinaan hard sciencessä pitkään.
Ja Herra Stanovitsihän se tuossa new scientistissäki on osana jutun aihetta, konvergenssiä 🙂
Tapani,
Olet oikeassa – toki kaikella toiminnallamme on myös evolutiivinen pohja. Sen määräävyys ei kuitenkaan ole nähdäkseni kriittinen, koska harjaantumisen ja innovaation avulla myös evoluution asettamia rajoja voidaan ylittää.
Ja emootioiden ja intuition suhde on kyllä mielenkiintoinen. Molemmathan synnyttävät automatisoituneita tai reaktiivisia toimintamalleja, joten näiden toisistaan erottaminen voi olla hankalaa. Kenties tunteita ja intuitiota pitäisikin käsitellä yhteisen kattokäsitteen alaisena, ja eriöidä niitä vaikkapa funktionaalisesti tai jotenkin muuten, mene tiedä.
Tuo viimeisin linkki ei muuten toiminut – voisitko lähettää paperin vaikkapa mailitse?
Heikki, Tapani,
Nähdäkseni ajattelua ei voi useimmiten erottaa ympäristöstä. Jos joku ajatus saa syntynsä vain tietyissä olosuhteissa, eivätkö nuo olosuhteet ole silloin osa sitä prosessia, joka ajatuksen synnyttää? Eli jos ne eliminoidaan, eliminoidaan itse ajatuskin.
Kiitos, Tapani, vielä oivallisista linkeistä! Tutustun linkittämiisi artikkeleihin pikimmiten.
Ja Heikki, kommenttisi automekaanikon mindmapista osuu mielestäni naulan kantaan. Samalla tavalla on meille muillekin hyödyllistä tuumata, onko työympäristössä jotain sellaista, joka synnyttää jatkuvasti harhaanjohtavia ajatuksia.
Tuotat kiinnostavia ja hyödyllisiä artikkeleita liukuhihnalla.
Oli hienoa, että kirjoitit myös meille vieraskynän hyvejohtajuusblogiin. Toivottavasti saadaan jatkoa.
Johtaminen.org on myös lisännyt linkkejä tiettyihin kirjoituksiisi. Varmasti myös jatkossakin.
Hei Lauri, yritin kommentoida mutta kommenttini ei tullut näkyviin? [Voit poistaa tämän jos ja kun löydät edellisen kommenttini tähän kirjoitukseen.]
Jason,
Kiitos kommentista!
Jostakin syystä WordPressin spam-filtteri oli napannut aiemman kommenttisi, pelastin sen sieltä.
Juttu hyveiden soveltamisesta on yhä mietinnössä. Ilmoitan kun se alkaa muotoutua tarkkarajaisemmin.
Päivitysilmoitus: Rautaisannos hidasta aikaa lataa akut uuteen vuoteen « Ajattelun ammattilainen