Daniel Simonsin tekemässä kokeessa osoitettiin, miten paljon havaintokokemus riippuu tarkkaavaisuudesta. Näetkö sen, mitä silmiesi edessä on?
Tag Archives: tarkkaavaisuus
Odessan Sherlock
Odessalainen tutkija hyppäsi Moskovan-junaan.* Seuraavalla asemalla hänen viereensä istahti nuori mies. Tutkija tarkasteli miekkosta ja päätteli nopeasti, ettei tämä näyttänyt maanviljelijältä. Sen perusteella juutalaistaustainen tutkija oivalsi, että miehen täytyi olla peräisin samalta juutalaisalueelta, josta hän itsekin oli kotoisin – muut kaupunkilaiset olivat maanviljelijöitä.
Juutalaiset tarvitsivat kuitenkin eritysluvan päästäkseen Moskovaan, ja tutkija oli tietääkseen ainoa, jolla tuo etuoikeus tällä hetkellä oli. Mies ei siis voinut olla matkalla Moskovaan. Juuri ennen Moskovaa sijaitsi kuitenkin pieni Samvetin kylä, johon lupaa ei tarvittu. Mies oli siis epäilemättä matkalla tapaamaan jotakin Samvetin juutalaisperheistä.
Samvetissa asui vain kaksi juutalaisperhettä: Bernsteinit ja Steinbergit. Bernsteinit olivat täydellisen epäsosiaalisia, joten ainoa mahdollisuus oli, että miekkonen oli matkalla tapaamaan Steinbergejä. Mutta miksi?
Steinbergeillä on kaksi tytärtä. Ehkäpä mies on siis jomman kumman tyttären aviomies. Sarahin mies oli mukava lääkäri Budapestista. Esther oli puolestaan naimisissa iäkkään liikemiehen kanssa. Miekkonen oli siis Sarahin aviomies, nimeltään Alexander Cohen, tutkija muisteli.
Koska Budapestissa vallitsivat voimakkaat juutalaisvastaiset liikkeet, ei mies todennäköisesti käyttänyt kuitenkaan enää syntymänimeään. Hän oli varmaankin siis muuttanut juutalaistaustaisen nimensä unkarilaiseen muotoon ”Kovatch”.
Tässä vaiheessa tutkija kääntyi nuorukaisen puoleen ja kysyi:
”Kuinka voitte, tohtori Kovatch?”
”Vallan mainiosti”, vastasi miekkonen säpsähtäen. ”Mutta kuinka ihmeessä te tiedätte nimeni?”
”No”, sanoi tutkija, ”sehän nyt on aivan itsestään selvää!”
*Kiitokset isälleni Timolle hauskasta anekdootista, jonka pohjalta kertomus on mukailtu.
5 askelta joulustressin lievittämiseen
Näin joulun alla alkaa kiire painaa päälle, ja stressikierrokset nousevat uusiin ulottuvuuksiin. Samalla kun töissä pitää saada hommat hoidettua ennen joululomia, pitäisi vielä shoppailla joululahjat ja järjestää joulujuhla kuusineen ja kinkkuineen. Ei mikään ihme, jos päätä alkaa pian kiristää vanne.
Ihmisellä on käytössään noin seitsemän yksikön kokoinen työmuisti. Siinä ovat koko tietoisen ajattelumme rajat. Jokainen päähän pälkähtävä ajatus varaa työmuistista yhden huomiokanavan. Kun mielessä on vaivaiset seitsemän ajatusta samaan aikaan, ei tietoinen toiminta ole enää mahdollista. Seinät kaatuvat päälle.
Samalla kun työmuistia pyörittävä etuotsalohko käsittelee tuon seitsemän yksikköä sekunnissa, jauhaa muu aivotoiminta hulppeat puolitoista miljoonaa yksikköä sekunnissa. Ei mikään ihme, että päähän putkahtaa milloin mitäkin.
Stressitaso nousee sitä mukaa, mitä enemmän työmuisti kuormittuu päähän pälkähtävistä asioista. Merkittävimpiä muistuttelijoista ovat hoitamattomat asiat. Tästä syystä tehtäväkentän konkretisoiminen ja haltuun ottaminen on yksi tehokkaimmista stressin lievittäjistä. Tässä viisi yksinkertaista askelta, joilla saat hoitamattomat asiat järjestykseen ja pystyt keskittymään olennaiseen.
1. Kerää kaikki tehtävät yhteen paikkaan
Pidä aina mukanasi muistikirjaa. Kirjoita uudet vastaan tulevat tai mieleen juolahtavat tehtävät ylös heti kun ne ilmaantuvat. Käytä muistikirjaa vain keräämiseen – älä mieti asiaa sen enempää. Näin saat mielessäsi risteilevät ajatusohjukset haarukoitua talteen niin, etteivät ne pommita sarjatulella etuotsalohkoasi.
Keräämällä mieleesi juolahtavat ajatukset ylös ulkoistat ne. Kun vielä varmistat, että jokainen vihkoon keräämäsi askare tulee varmasti hoidettua, lakkaa mielesi muistuttamatta niistä. Näin työmuistisi vapautuu käytettäväksi kulloinkin käsillä olevalle tehtävälle. Parhaassa tapauksessa tuloksena on miellyttävä flow-tila, jossa kaikki soljuu eteenpäin kuin itsestään.
2. Koosta keräämistäsi tehtävistä luotettava järjestelmä
Pelkkä kerääminen ei vielä riitä rauhoittamaan mielesi syövereitä. Keräämisen lisäksi on huolehdittava siitä, että kerätyt tehtävät myös tulevat hoidetuiksi. Tästä syystä kannattaakin rakentaa järjestelmä, joka on kaikenkattava ja luotettava.
Järjestelmän on oltava kaikenkattava, sillä muuten päähän pesiytyneet hoitamattomat tehtävät muistuttelisivat yhä itsestään. Sen on oltava luotettava, sillä jos et luota systeemiisi, ei siihen luota alitajuntasikaan.
3. Pura keräämäsi tehtävät konkreettisiin osatoimiin
Järjestelmäsi on myös oltava konkreettinen – muutoin joudut aina listojesi kanssa plärätessäsi miettimään pääsi puhki, mitä aiot tehdä seuraavaksi. ”Joululahjojen ostaminen” on esimerkiksi tehtävänä auttamattoman epämääräinen: minkälainen toimi on joululahjojen ostaminen? ”Osta Lego-paketti Penan pojalle” on puolestaan selkeä ja tarkkarajainen askare, jonka voit suorittaa heti, kun Legoja on käsillä.
Henry Fordin mukaan mikään tehtävä ei ole erityisen vaikea, kun sen jakaa riittävän pieniin osiin. Pura siis keräämäsi tehtävät osiin tunnistamalla, mikä on se seuraava konkreettinen askel, jonka tehtävä vaatii edetäkseen. Näin et joudu vaivaamaan päätäsi listaasi tarkastellessasi, vaan voit hoitaa askareet nopeasti ja ketterästi yhden toisensa jälkeen.
4. Jaa listat konteksteihin
Kreikkalaisfilosofi Epiktetus on todennut, että ainoa tie onneen on lakata huolehtimasta siitä, mihin ei voi vaikuttaa. Jos olet unohtanut puhelimesi kotiin, on aivan turha huolehtia hoidettavista puheluista – et mahda niille mitään ennen kuin saat kapulasi taas käteen.
Jaa siis keräämäsi tehtävät vielä listoihin sen mukaan, missä ne voi suorittaa, tai mitä ne vaativat. Näin pystyt nappaamaan käteesi aina sen listan, joka sopii parhaiten olosuhteisiisi. Hyviä listoja ovat esimerkiksi ”koti”, ”toimisto”, ”puhelin” ja ”tietokone”.
5. Ajoita keräämäsi tehtävät
Listaan keräämillesi toimille kannattaa antaa lopuksi määräpäivä. Näin ne tulevat varmasti hoidettua ajallaan. Lisäksi kunakin päivänä erääntyvät vain sille päivälle ajoitetut askareet. Näin et joudu huolehtimaan yhden päivän aikana koko tehtäväkentästäsi.
Anna kokoamillesi toimille määräpäivät ja listaa ne määräpäiväjärjestykseen. Kun teet tämän operaation esimerkiksi kerran viikossa, pysyy järjestelmäsi myös jatkuvasti ajan tasalla. Kerää vielä iltaisin omaan listaansa seuraavana päivänä erääntyvät tehtävät. Näin varmistat, että tehtävät tulevat hoidettua ajallaan, eikä alitajuntasi tarvitse kantaa niistä huolta.
Kun käytössäsi on kattava järjestelmä, jossa tehtäväkenttäsi on pilkottu konkreettisiin osatoimiin ja järjestelty sen mukaan, missä ne voi suorittaa, osaa tiedostamaton mielesi lakata muistuttelemasta hoitamattomista asioista. Näin alitajuntasi vapautuu sellaiseen käyttöön, missä se on parhaimmillaan, esimerkiksi ideointiin ja uuden keksimiseen. Samalla myös työmuistisi vapautuu ja pystyt keskittymään häiriöttä aina käsillä olevaan tehtävään. Tuloksena mieli on kuin vettä vaan, ja työskentely kuin kuplia puhaltelisi.
Lisää vinkkejä stressittömään työhön löydät Filosofian Akatemian Ajattelunhallinnan oppaasta. Lataa se maksutta täältä.
Pipariksi meni
Linnunradan käsikirja liftareille -teoksesta kuuluksi tullut Douglas Adams istui kerran kahvilassa lukemassa lehteä. Hän oli ostanut kahvin kaveriksi pussillisen pikkuleipiä. Yhtäkkiä samassa pöydässä istunut ventovieras mies avasi pussin mitään sanomatta ja otti sieltä pikkuleivän.
Adams katsoi vierasta hölmistyneenä. Britti kun oli, hän ei kuitenkaan nostanut mekkalaa. Sen sijaan hän otti itsekin tyynesti pikkuleivän pussista. Vieras nappasi taas yhden, kirjailija toisen. Ja näin jatkui pussin pohjalle saakka.
Tuntui kuin aikaa olisi kulunut ikuisuus, vaikkei pikkuleipiä oikeasti ollut kuin kourallinen. Lopulta vieras nousi ylös, vilkaisi Adamsia merkitsevästi ja poistui sitten kahvilasta. Adams huokaisi helpotuksesta, yhä hölmistyneenä vieraan käytöksestä.
Hän nousi ylös pöydästä ja taitteli kasaan sanomalehtensä. Lehden alla oli Adamsin oma, avaamaton pikkuleipäpussi.
Oletko höyhen vai teräskuula?
En oikein pidä kauhuelokuvista. Muistaakseni viimeisin katsomani kauhuelokuva oli The Ring. Elokuvan katsottuani en saanut nukuttua viikkoon.
Nähdäkseni tämä johtuu siitä, että kyetäkseni tekemään riittävän tarkkarajaisia erotteluja tutkimustyössäni olen joutunut opettelemaan reagoimaan herkästi erilaisiin hienovaraisiin havaintoihin. Herkkyydellä on kuitenkin hintansa. Kun avaa itsensä maailmalle, ei sydän ole enää suojassa entiseen malliin. Kuvaruudulta väläyksenomaisesti hyppäävä mörkö jää kummittelemaan uniin.
Pohtiessani asiaa tulin ajatelleeksi, että ihmiset voi jakaa reaktioherkkyyden nojalla kahteen erilaiseen ryhmään.
Jotkut ovat höyheniä, toiset taas teräskuulia.
Höyhen on sellainen, joka värähtää pienestäkin tuulenvireestä. Se reagoi kaikenlaisiin muutoksiin ja pystyy heti sanomaan, kun jotakin tapahtuu. Höyhenellä on vilkas mielikuvitus, joka saattaa joskus jopa valvottaa yökaupalla.
Teräskuula puolestaan menee minne haluaa kulkematta lähtöruudun kautta. Se ei juuri välitä, jos vähän puhaltaa. Teräskuula pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Sen motto on: ”kyllä se siitä.”
Höyhenen ongelma on, että siinä vaiheessa kun tuuli yltyy, se joutuu herkästi puhurin vietäväksi – ja päätyy ties minne. Höyhenen tuleekin olla ennalta viisas: kauhuleffa kannattaa jättää vuokraamon hyllyyn.
Teräskuula taas on puhureilta vankasti suojassa. Sen ongelmana on kuitenkin, ettei se aina näe, kuka jää alle, kun se vierii eteenpäin. Siksi teräskuulan kannattaakin puolestaan olla tarkkana elämässä edetessään.
Kovat kokemukset kasvattavat kovan nahan – tarttuivat ne sitten TV-ruudulta tai karusta elämästä. Pumpulissa kasvaa puolestaan vain untuvaa, joka huljuttelee puhurien mukana sinne tänne. Kumpikaan luonne ei ole itsessään hyvä tai huono. Mutta oman luonteen tunteminen auttaa toimimaan paremmin.
Höyhenen kannattaa ennakoida voimakkaasti vaikuttavia tilanteita. Teräskuulan on taas hyvä kanavoida voimavaroja ympäristön tarkkailuun. Näin leijut tai vierit puhuri kerrallaan kohti parempaa elämää.
Näin rakennat itsellesi kollektiivisen alitajunnan
Alitajunta on merkillinen juttu. Yhtäältä vaikuttaa ilmeiseltä, että mieleemme kätkeytyy prosesseja, joista emme ole tietoisia. Toisaalta ajatus tajunnasta, jota ei tajuta, on äkkiseltään kovin ristiriitainen. On kuitenkin selvää, että jostakin päähän pälkähtää milloin minkäkinlaisia ajatuksia. Aivoissamme ja ympäristössämme tapahtuvat prosessit kytkeytyvät ajoittain tietoiseen mieleemme, jolloin voimme ohjata niitä haluamallamme tavalla. Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa.
Alitajuista ajattelua voi myös laajentaa hyödyntämällä verkon tarjoamia työkaluja.
Käyttämällä Twitter-palvelua pystyt pienellä vaivalla synnyttämään jatkuvan ideavirran, joka toimii kuin aina vireessä oleva alitajunta. Twitteriin rakennettu kollektiivinen alitajunta pulputtaa mieleesi uusia oivalluksia samalla tavoin kuin biologinen alitajuntasikin.
Twitteristä löytyy valtava joukko maailman huipputekijöitä niin tieteen, taiteen, musiikin kuin urheilunkin saralla. Monet heistä kirjoittavat Twitter-virtaansa mielenkiintoisia oivalluksia, napakoita linkkivinkkejä, innostavia sitaatteja ja osuvia huomioita arjestaan.
Kuvittele, että alitajuntaasi muuttaisivat asustamaan Stephen Hawking, John Cleese ja vaikkapa Lost-TV-sarjan käsikirjoittaja Damon Lindelof. Twitterin avulla se onnistuu käden käänteessä. Samaten löydät Twitteristä teknogurujen pohdintoja, inspiroivia sitaatteja ja esimerkiksi piilaakson tuoreimmat kuulumiset kuukausikaupalla ennen valtamediaa.
Toimi seuraavasti. Tee itsellesi Twitter-tili. Käytä sen jälkeen Twitterin hakutoimintoa ja etsi itseäsi kiinnostavia ihmisiä. Voit myös selata aihealueittain järjestettyä Twellow-tietokantaa. Tarkista, että löytämäsi ihmisen Twitter-virta sisältää sinua oikeasti kiinnostavaa informaatiota. Jos löytämäsi henkilö twiittaa sinua kiinnostavia juttuja, seuraa häntä.
Kun synnytät noin viidenkymmenen huipputekijän Twitter-kokoelman, saat näiltä huipuilta suoraan ideoita ja inspiraatiota reaaliajassa. Aivan kuin alitajuntaasi olisi muuttanut rekkalastillinen maailman huippuajattelijoita. Tuloksena on kollektiivinen alitajunta, josta saat jatkuvasti uusia oivalluksia.
Lisää linkkejä ajattelun tehostamiseen verkon avulla löydät Filosofian Akatemian Laajennettu mieli -oppaasta. Lataa se maksutta täältä.
Mikä ihmeen alitajunta?
Alitajunta, tai tiedostamaton, on yksi psykologian kiistellyimmistä käsitteistä. Kysymys alitajunnan luonteesta pakenee vastausta kuin liukas ankerias. Mikä se sellainen tajunta on, jota ei tajuta? Mielekkäämpää onkin kysyä, mitä alitajunta tekee.
Alitajunnastasi kumpuaa jatkuvasti uusia ajatuksia.
Ajattelu ei perustu pelkästään tekemiisi valintoihin. Sen sijaan pieni osa aivoissasi käynnissä olevista prosesseista rekisteröityy ajoittain etuotsalohkoon, ja mieleesi pulpahtaa ajatus. Tästä syystä esimerkiksi idean synnyttäminen käskystä on niin vaikeaa: hippokampuksessasi ja amygdalassasi tapahtuvaa hermosolujen säpinää kun on hiukan hankalaa säädellä tietoisesti.
Osa alitajuntasi mieleen putkauttamista ajatuksista on mieluisia oivalluksia. Toiset taas saattavat olla stressaavia muistutuksia hoitamattomista töistä. Edelliset kannattaa poimia talteen niiden yllättäessä. Jälkimmäiset voit puolestaan ulkoistaa ajattelunhallintajärjestelmään. Näin ne eivät varaa huomiotasi silloin kun et voi niille mitään tehdä.
Jos idean synnyttävä prosessi on tiedostamaton, et voi säädellä sitä tietoisesti. Voit kuitenkin harjaantumisen kautta kehittää alitajuntaasi synnyttämään mieluisampia ajatuksia esimerkiksi ajatuksia ohjailemalla. Harjoittelemalla voit maksimoida käyttökelpoiset ideat. Siinä voit hyödyntää esimerkiksi lateraalista ajattelua tai erilaisia luovuustekniikoita.
Voit myös laajentaa ideoita tuottavaa alitajuntaasi hyödyntämällä laajennettua mieltäsi. Tällöin synnytät verkkotyökalujen avulla jatkuvasti uusia ja hyödyllisiä ajatuksia tuottavan ideavirran. Kirjoitan kollektiivisen alitajunnan rakentamisesta lisää keskiviikon blogipostauksessa.
7 mestariajattelijan ydintaitoa
Ajattelu on taitolaji. Kukaan ei synny maailmaan nerokkaana mullistavia keksintöjä suoltavana pellepelottamana. Elämämme ensiviikkoina osaamme kaikki samat kaksi asiaa: syödä ja parkua. Jos haluat opetella taitavaksi ajattelijaksi, kannattaa perehtyä ainakin seuraavaan seitsemään mestariajattelijan ydintaitoon. Kussakin taidossa tulet mestariksi harjoituksen kautta.
1. Logiikka
Logiikka on yksi fantastisimpia älyllisiä työkaluja, joita olemme keksineet. Logiikka ei tee sen vähempää, kuin ilmaise ajattelumme syvimpiä säännönmukaisuuksia. Näin siis silloin, kun ajattelemme johdonmukaisesti. Loogis-analyyttinen ajattelu tarjoaa huikeat mahdollisuudet avartaa ymmärrystäsi oman ajattelusi rakenteesta. Siksi logiikan tuntemus on keskeinen mestariajattelijan taito. Logiikan perusteet saat helpoiten haltuun tutustumalla johonkin logiikan alkeet esittelevään teokseen. Hyviä aloituspaikkoja ovat esimerkiksi Aristoteleen Ensimmäinen analytiikka tai hieman tuoreemmassa kirjallisuudessa Seppo K. Miettisen riemastuttava Logiikka: perusteet.
2. Lateraalinen ajattelu
Albert Einsteinin mukaan mielikuvitus on kaikki kaikessa. Tieto kohdistuu siihen, mitä jo osataan; mielikuvitus puolestaan paljastaa tulevaisuuden löydöt. Loogis-anayyttisen järjen varassa voimme tarkastella vain murto-osaa niistä ihmeistä, joita maailmalla on tarjottavana. Usein merkittävät läpimurrot edellyttävätkin logiikan ylittävää ajattelua, lateraalista ajattelua. Lateraalisessa ajattelussa tyypilliset ennakko-oletukset hylätään, ja omaa ajattelua koetellaan mielikuvituksellisin keinoin. Lateraalisessa ajattelussa pääset hyvin alkuun tutustumalla esimerkiksi Edward de Bonon aiheesta kirjoittamiin kirjoihin. Tilaa itsellesi de Bonon perusteos täältä.
3. Argumentaatiotaito
Winston Churchillin mukaan puhetaito on tärkein kaikista ihmiselle suoduista taidoista. Kyky vakuuttavan argumentin muotoiluun onkin ilman muuta aivan keskeinen mestariajattelijalle: jos järkeilysi ei vakuuta, ei sillä ole mitään virkaa. Olennaista taitavalle argumentaatiolle on sekä kyky muodostaa johdonmukaisia ja eheitä argumentteja että taito muotoilla argumentit retorisesti vakuuttavasti. Taitavan argumentoinnin makuun pääset tutustumalla esimerkiksi Juhana Torkin fantastiseen kirjaan Puhevalta. Syventävää ja teknisempää osaamista kartutat esimerkiksi tarttumalla Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttlian perusteokseen Argumentti ja kritiikki.
4. Tarkkaavaisuus
Kuten Sherlock Holmes teroitti, totuus on yksityiskohdissa. Mihin kiinnität huomiota uuden ihmisen tavatessasi? Olemme jokainen valtavan erilaisia yksilöitä, mutta samalla viestimme ulkoasullamme, puhetyylillämme ja eleillämme hulppean yleismaailmallisia asioita. Jos haluat oikeasti ymmärtää kanssaihmisiäsi, kannattaa kiinnittää huomiota kaikkiin niihin pieniin asioihin, jotka tekevät noista ihmisistä juuri sen, mitä he ovat. Siinä avuksi voi olla esimerkiksi jokin keskeinen ruumiinkielen opas. Sellaisen voit tilata itsellesi vaikkapa täältä.
5. Uteliaisuus
Lähes jokainen mielenkiintoinen filosofiassa esitetty lause päättyy kysymysmerkkiin. Miksi minä olen tällainen kuin olen? Mitä on tieto? Miksi on olemassa ylipäätään mitään? Ainoastaan esittämällä oikeat kysymykset on mahdollista löytää tarvittavat vastaukset. Uteliaisuuttasi voit harjaannuttaa esimerkiksi arvoitusten parissa. Kattavan valikoiman haastavia arvoituksia löydät täältä.
6. Kiinnostus
Vain tekemällä sitä, mistä sinä itse olet kiinnostunut voit oppia mestariksi. Joku on oikeasti ollut niin julmetun kiinnostunut madagaskarilaisista kovakuoriaisista, että on viettänyt kuukausikaupalla viidakossa niitä tarkkaillen ja tullut siinä samassa lyömättömäksi kovakuoriaisguruksi. Kovakuoriaiset eivät kenties ole sinun juttusi, mutta jokin taatusti on. Löytämällä oman kiinnostuksen kohteesi harjaannut aivan varmasti siinä mestarilliseksi ajattelijaksi, joka tietää alastaan kaiken. Jos pidät siitä, mitä teet, käy harjoittelukin kirjaimellisesti kuin leikki. Oman kutsumuksen löytämisessä voi olla avuksi esimerkiksi Leo Babautan blogi Zen Habits.
7. Intuitio
Ajattelutaidon keskeisin resurssi on intuitio. Järki kykenee käsittämään kerrallaan noin seitsemän yksikköä. Intuitiivinen kyvykkyytemme käsittelee puolestaan ketterästi kymmeniätuhansia tapahtumia kerrallaan. Järjellä ja logiikalla saamme upeita juttuja aikaan, mutta intuition rinnalla järki jää auttamatta kakkoseksi. Intuitiiviseksi huippuajattelijaksi kehityt harjoittelemalla muita ajattelun taitoja määrätietoisesti. Kun siis löydät sen alan, josta olet aidosti kiinnostunut, pane itsesi likoon koko mielen- ja ruumiinpainollasi ja opettele ne ajattelutaidot, jotka ovat juuri sinulle tärkeimmät. Niin koulit intuitiosi huippuunsa siten, että lopulta itse Sherlock Holmeskin kalpenee rinnallasi. Ajattelu kun on taitolaji.
Älä kulje onnesi ohi, osa 1/2
Brittiläinen psykologi Richard Wiseman julkaisi joitakin vuosia sitten kirjan nimeltä The Luck Factor.* Kirja käsittelee Wisemanin tutkimuksia, joissa seurattiin onnekkaita ja epäonnekkaita ihmisiä. Kävi ilmi, että satunnaismuuttujien osalta onnenpekat eivät poikenneet merkittävästi epäonnisista. Toisin sanoen onnekkaina itseään pitävät eivät voittaneet lotossa tai raaputusarvassa sen useammin kuin epäonnisetkaan.
Siitä huolimatta onnekkaina itseään pitäneet pärjäsivät silmiinpistävästi paremmin elämässä ja olivat myös yleisesti onnellisempia. Onnekkaina itseään pitävillä käy myös tosiaan useammin flaksi.
Monet tilanteet, joissa onni potkaisee eivät ole suinkaan riippuvaisia puhtaasti satunnaismuuttujista.
Wisemanin tutkimuksessa selvisi, että onnekkaat erottaa epäonnekkaista kourallinen asenne-eroja. Onnekkaat pyrkivät aktiivisesti löytämään uusia onnistumisen mahdollisuuksia arkipäivän tuoksinassa. Reagoimalla nopeasti eteen sattuviin tilanteisiin voi oman elämänsä suuntaan vaikuttaa hyvinkin radikaalisti.
Jos esimerkiksi juhlissa vastaan sattuu unelmatyöpaikan henkilöstöpäällikkö, ryhtyy onnenpekka heti juttusille tajuten tilaisuutensa tulleen. Epäonninen puolestaan kohauttaa olkapäitään, tilaa uuden drinkin ja toteaa: ”Ei se mua kuitenkaan palkkaa.”
Onnekkaat ovat myös optimisteja: pankkiryöstön yhteydessä ampumahaavan saanut hannuhanhi kiittää onneaan siitä, ettei henki lähtenyt hötäkässä. Akuankka puolestaan soimaa kehnoa lykkyään kuukausikaupalla siitä, että tulikin mentyä väärään pankkiin.
Olennaisinta onnekkuudessa on valppaus: aktiivinen uusien mahdollisuuksien etsiminen mitä epätodennäköisimmistä paikoista. Jos päämääränäsi on vaikkapa uuden työn löytäminen, palkankorotus, elämäsi rakkauteen törmääminen tai uuden, terveellisemmän elämäntavan omaksuminen, pidä silmäsi auki joka päivä mahdollisuuksien varalta ja oleta onnistuvasi.
Koskaan ei voi tietää, milloin onni potkaisee. Osuman saadaksesi saatat kuitenkin joutua hieman siirtämään takapuoltasi.
*Tilaa kirja itsellesi täältä.
Miten ohjaat ympäristöllä ajatteluasi?
Ympäristösi vaikuttaa ajatteluusi. Kun kävelet kadulla, mainosjuliste vie ajatuksesi etelänlomaan ja toimistotalon julkisivuremontti tuo mieleesi aidanmaalausurakan. Hyödyntämällä ympäristösi voit myös itse ohjata ajatteluasi. Siivoamalla turhan rojun pöydiltä häiritsemästä vapautat mieleesi tilaa ja valitsemalla oikeanlaisia sisustuselementtejä ohjaat ajatuksiasi mieluisaan suuntaan.
Jokainen koti- ja työympäristöösi valitsemasi esine ohjaa jollakin tavalla ajatteluasi.
Luovassa työssä kannattaa käyttää miellekarttoja, jotka ripustat seinälle työpisteesi läheisyyteen. Ajatuksesi saattavat normaalisti harhailla siellä täällä päivää aloittaessasi. Jos olet sen sijaan ripustanut työpisteeseesi tehtävääsi kuvaavan miellekartan, sytyttää ympäristöön kätkemäsi ärsyke ajatuksesi juoksuun ennalta määräämääsi suuntaan heti työhuoneeseen astuessasi. Miellekartta, mind map, on oivallinen tapa koordinoida ajatusten virtaa.
Toimi siis seuraavasti. Kun aloitat uuden projektin, kirjoita sen nimi keskelle A4-kokoista paperia. Ympyröi aihe ja kirjoita sen ympärille kaikki, mitä projektistasi tulee mieleen. Ympyröi kaikki sanat, ja yhdistä ne keskenään viivoilla niin, että tuloksena on helposti ja intuitiivisesti tarkasteltava kartta, jossa joukko projektillesi keskeisiä avainsanoja kytkeytyy johdonmukaisesti toisiinsa. Pyri täyttämään koko paperi erilaisilla avainsanoilla. Jos välillä sutii tyhjää, jätä pahvi pöydälle, hörppää kuppi kahvia ja palaa sitten toimen pariin.
Kun olet saanut miellekarttasi valmiiksi, ripusta se sellaiselle paikalle, josta näet sen heti työpisteeseesi tullessasi. Näin miellekarttasi tarjoaa sinulle jatkuvasti virikkeitä, jotka ohjaavat työtäsi haluamaasi suuntaan, ja katkaisee käynnissä olevat, tehtäväsi kannalta turhat ajatusprosessit. Tuloksena ohjaat ajatustesi polttopisteen tarkasti käsillä olevaan projektiin, ja työnteko on keskittynyttä, rentoutunutta ja miellyttävää.
Lisää vinkkejä luovan työn siivittämiseen löydät Filosofian Akatemian Luovan työn oppaasta. Lataa maksuton opas täältä.
Ajattelun ammattilainen 