Tag Archives: muistaminen

Ennen oli paremmin – ja muita hyvän elämän myyttejä

13/05/2013

6 kommenttia

Internet on nykypäivän informaatioähkyn aiheuttaja numero yksi. Monet meistä unelmoivat ajasta ennen internetiä – kun sähköposti ei varannut huomiota joka toinen minuutti, kun Facebook-koukku ja klikkauskierre eivät uhanneet seinän takana. Kunpa nettiä pääsisi karkuun!

The Verge-lehden toimittaja Paul Miller sai netistä tarpeekseen. Hän rohkaistui ja löi hanskat tiskiin. Miller päätti irtautua netistä kokonaiseksi vuodeksi. Tulokset olivat hämmästyttävät.

Aluksi Miller oli onnensa kukkuloilla. Elämä ilman internetiähän on aivan huikeaa. Ihmissuhteet tapahtuvat kahviloissa, eivät Facebookin chatissa. Tieto löytyy kirjoista – ei loputtomasta googlauskierteestä. Ja keskittyminen on monin verroin helpompaa kun huomiota ei varaa tämän tästä internetin ihmemaa.

Mutta.

Alkuinnostuksen jälkeen Millerille alkoi valjeta, ettei asia kenties olekaan niin yksioikoinen kuin luulisi. Itse asiassa ilman internetiä monet nykyään itsestään selvät asiat muuttuvat tavattoman vaikeiksi. Tietoa ei löydykään noin vain tarvittaessa. Ei niille Facebook-ystäville tulekaan soitettua. Ja elämä ilman internetiä on oikeastaan tavattoman tylsää.

Juuri niin: elämä ennen internetiä ei ollut mitään riemukasta ihanasta ihmiskohtaamisesta toiseen kirmaamista. Päin vastoin, sohvalla tuli löhöttyä ihan yhtä paljon kuin nytkin. Silloin vaan aika kului kanavasurffaten tai Teksti-TV:tä tuijotellen. Nyt on sentään Facebook, jolla voi ottaa nopeasti ihanaan kaveriin yhteyttä, tai StumbleUpon, jolla voi aivottoman kanavapujottelun sijaan tehdä älyllisiä huippulöytöjä yhdellä hiiren klikkauksella.

Kuten kollegani Frank Martela on terävästi osoittanut viimeisissä blogikirjoituksissaan, aika kultaa muistot. Meillä on taipumus korostaa mennessä sitä, mikä on ollut hyvin – siis niitä aah niin ihania kahvihetkiä kavereiden kanssa. Samalla tylsyyden puuduttamat hetket vaipuvat unholaan yhdessä kaikkien niiden turhauttavien päätä seinään lyömisten kera, jotka nykyteknologialla ratkeavat sormia napsauttamalla.

Itse asiassa sama nostalgisointi kohdistuu ihan kaikkeen teknologiaan. Mietipä, kuinka ihanaa on lähteä vaikkapa kahden päivän patikkaretkelle metsän siimekseen. Kyllähän makkaranpaisto ja sateen ropinan kuunteleminen teltan kattoa vasten pesevät kuivan konttorityön sata–nolla. Mutta entäpä jos palattaisiinkin kokonaan tällaiseen elämänmuotoon? Jos joka päivä pitäisi raapia päätä sillä, miten pysyä lämpimänä tai saada ruokaa pöytään, ei se elämä enää niin auvoista olisikaan.

Ihanat väläykset nuotiotulesta tai älykännykättömästä kahvihetkestä muodostavat kontrastin arkeen, joka saa menneet elämäntavat näyttämään houkuttelevilta. Tosi asiassa teknologian kehityksellä on kuitenkin selkeä syy: se, että olemme halunneet ratkoa todellisia ongelmia. On kuitenkin aika siistiä, että on sähkövalo ja sisävessa, lentokoneet ja – kyllä – internet.

Nämä läpimurrot ovat vieneet ihmislajia hurjaa vauhtia parempaan suuntaan. Kyse ei ole myöskään vain siitä, että olisi vähän helpompaa kuin ennen. Myös inhimillisen kärsimyksen määrä on vähentynyt radikaalisti viime vuosikymmeninä, samalla kun yhä useampi voi tavoitella elämässään yksilöllisesti kiinnostavimpia päämääriä.

Koska teknologian inhimilliset haittapuolet (puhumattakaan muusta vielä selvittämättömästä kuten esimerkiksi ympäristökysymyksistä) ovat kuitenkin aivan todellisia ilmiöitä, mitä sitten tehdä? Amish-yhteisöön liittyminen tuskin ratkaisee ongelmia lopullisesti; ennen oli paremmin vain omassa mielikuvituksessamme.

Keskeistä olisikin nähdäkseni rakentaa juuri nuotiohetken tapaisia kontrasteja tavalliseen arkielämään. Vaikka internet on ihana asia, liika on aina liikaa. Siksi olisikin hyvä tehdä tilaa myös muulle elämälle. Laittaa läppärin kansi kiinni iltakuuden jälkeen. Tai pitää vaikkapa digipaastoja, kuten bisnesguru Tony Schwartz opastaa.

Pidä kerran tai pari kertaa vuodessa sellainen viikon breikki, että jätät kaikki datavitkuttimet laatikon pohjalle. Osta parin kympin peruskännykkä ja käytä sitä yhteydenpitoon. Osta hyviä kirjoja ja aikakauslehtiä ja satsaa laatuaikaan ystävien kanssa. Datapaasto antaa pääkopalle hetken tilaa rauhoittua ja antaa menneen ajan auvosta hetkeksi parhaat palat ilman, että menetät teknologian mukanaan tuomaa arjen edistystä.

Itse asiassa jutussa ei ole kyse sen ihmeellisemmästä asiasta kuin patikkaretkessäkään. Vaikka teknologia on tuonut elämäämme paljon hyvää, joskus tekee hyvää palata hetkeksi menneen ajan rytmiin.

Totuus on poliisiasia

17/10/2012

11 kommenttia

Filosofeja on vuosituhansia askarruttanut kysymys siitä, miten saamme selville jonkin väittämän totuuden. Vielä 1900-luvun alkuun asti ajateltiin naiivisti, että totuus on yksinomaan jonkin väitetyn lauseen vastaavuus asiaintilojen kanssa. Esimerkiksi lause ”lumi on valkoista” on tosi, jos lumi on valkoista. Tämä näkemys on kuitenkin ongelmallinen monesta syystä.

Oikeastaan väittämät ovat tosia tai epätosia vain tietyllä tavalla tulkittuna.

Jos vaihdamme kokonaan näkökulmaa, muuttuu itsestään selvänä aiemmin pidetty väittämä täysin päättömäksi. Kokeile vaikkapa hypätä kristillisestä viitekehyksestä ateistiseen. Tarkoittaako lause ”Jumala on hyvä” samaa? Edellisessä se on perususkomus, johon liittyy valtavan monimutkainen uskomusverkosto käytäntöineen. Jälkimmäisessä lause on silkkaa hölynpölyä, vähän niin kuin sanoisi, että ”Joulupukki pitää puurosta”.

Meillä on hirveän voimakas tarve ajatella, että maailma on tietynlainen ja tulkittavissa tietyllä ”oikealla” tavalla. Sama koskee myös omaa elämäämme ja muistojamme: asiathan ovat tapahtuneet niin kuin ovat. Sitoudumme tähän entistä enemmän siksi, että vaihtoehto tuntuu älyvapaalta. Eikö yllä sanotun nojalla seuraa, ettein mitään asioiden oikeaa laitaa ole? Kaikkihan voidaan tulkita ihan miten vaan. Jos muutan ajatteluni reunaehtoja riittävästi, voin pitää tätä läppäriä vaikkapa Felix Baumgartnerin ilmapallona ja niin edelleen, eikö niin? No ei.

Voimme vaihtaa perspektiiviä usein hyvin radikaalistikin. Lukemalla hengellistä kirjallisuutta ateisti voi löytää yllättäen hengellisen elämän ja kääntyä uskonnolliseksi – tai toisin päin, Bible Beltin farmari voi löytää ahaa-elämyksen Darwiniin tutustumalla. Tiedemies voi huomata, että koko tieteenhaaran reunaehdot on aseteltu väärin, ja parempi teoria löytyy, kun ne kyseenalaistetaan kokonaan; näin teki esimerkiksi Einstein. Ja yksinkertaisella harjoituksella on mahdollista muuttaa merkittävästi suhdetta omaan menneisyyteen. Mutta perspektiivi kohdistuu kuitenkin aina samaan asiaan: siihen, minkälainen maailma on.

Kuvittele talo, jonka yksi sivu on neliskanttinen ja toinen sivu kolmikulmainen. Pasi seisoo suoraan neliskanttista sivua vasten ja Pena kolmikulmaista sivua vasten. Pasi ja Pena ajautuvat loputtomaan nokkapokkaan, koska Pasi on sitä mieltä, että ”talo on neliskanttinen” on tosi, ja Pena sitä mieltä, että ”talo on kolmikulmainen” on tosi. Molemmat ovat tietysti oikeassa: talo on kumpaakin, riippuen tarkastelun näkökulmasta. Molemmat ovat myös yksimielisiä siitä, että ”talo on pyöreä” ei pidä paikkaansa. Tarkasteltu asiantila kun ei tarjoa kummallekaan tällaista tulkintaa. Asiat ovat ilman muuta jollakin tavalla – mutta emme koskaan voi lopullisesti ilmaista miten ne ovat kaikilla mahdollisilla tavoilla tarkasteltuna. Tästä syystä tulkinnanvaraa on aina.

Vaikka meillä olisi kaikkien tosien lauseiden joukko, voidaan myös toisenlainen näkökulma löytää kun reunaehtoja jumpataan riittävästi. Sekä lopullisen totuuden kaipaajat että sen suhteellistajat ovat siis itse asiassa molemmat oikeassa. Väittämät ovat tosia tai epätosia riippuen tulkinnan viitekehyksestä, mutta kuitenkin suhteessa siihen, miten asiat oikeasti ovat.

Totuuden vastakohta ei siis itse asiassa ole edes epätotuus: yksi tosi väitelause voi toisessa viitekehyksessä olla epätosi, ja toisin päin. Totuuden vastakohta on valhe: se, että ajattelet asioiden olevan jollakin lailla – mutta väität ihan muuta. Ehkäpä totuuden pohtiminen ei edes kuulu filosofeille. Kuten Ludwig Feuerbach aikanaan totesi, totuus on poliisiasia.

Hanki itsellesi loistava menneisyys

15/10/2012

5 kommenttia

Pelasin keväällä erinomaista Psychonauts-tietokonepeliä. Siinä nuori Razputin-poika seikkailee pelihahmojen mielissä ja suorittaa monenlaisia tehtäviä. Yksi Razputinin tehtävistä on emtionaalisen painolastin (emotional baggage) selvittely. Pitkin pelihahmojen mielten syövereitä on ripoteltu itkeviä matkalaukkuja, jotka piristyvät vasta, kun ne saavat oikeanlaisen nimilapun. Peliä pelatessani aloin miettiä, miksei samaa voisi soveltaa oikeassakin elämässä.

Muistojen tunnelataus riippuu siitä, miten suhtaudut niihin.

Aikani asiaa pohdittuani kokeilin uutta harjoitusta. Kirjoitin ensin ylös sellaisia muistoja, jotka mieleen pompatessaan aiheuttavat kurjan olon. Niin kuin sen, että olin ala-asteella koulukiusattu. Aloin miettiä, miten tällaiset negatiiviset muistot saisi piuhoitettua uusiksi. On ihan turhaa, että teen itselleni kurjan mielen muistelemalla kaksikymmentäviisi vuotta sitten tapahtuneita asioita.

Uudenlaisella nimilapulla vanha muisto muuttuu kuitenkin positiiviseksi. Pidin ala-asteella kovasti matematiikasta ja olin aika kova puhumaan. Kun olin vielä melko pullea, oli yhtälö valmista kauraa koulukiusaajille: suupaltti pullukka nörtti kun loistaa koululuokassa kuin ankka keskellä Senaatintoria.

Mutta mitä jos samaa asiaa tarkastelisikin toisin? Matemaattinen innostus kääntyi myöhemmin loogis-analyyttisiksi taidoiksi. Ja suupalttiudesta on paljon iloa luennointityössä. Näiden taitojen juuret ovat juuri tuossa samassa ajassa. Mitä jos tarkastelisinkin yhdeksänvuotiasta Lauria puhetaitoisena matemaattisena lahjakkuutena koulukiusatun suupaltin nörtin sijaan? Faktat tarjoavat mahdollisuuden kumpaankin näkökulmaan. Jälkimmäinen saa pahalle tuulelle. Edellisestä taas tulee hyvä mieli.

Emotionaalisen painolastin setvimiseksi nimittämäni tekniikka kuuluu samaan kognitiivisen uudelleenjärjestelyn tekniikoiden sarjaan kuin aiemmin esittelemäni erehdysten hallinta ja tik tak -menetelmäkin. Se toimii näin: kirjoita ensin ylös kaikki sellaiset muistot, joista tulet pahalle tuulelle. Mieti sitten, miten voisit tarkastella samaa asiaa positiivisesti. Mitä hyvää muistamistasi tapahtumista on seurannut? Millä tavoin ne ovat vaikkapa vahvistaneet luonnettasi tai ajatteluasi? Tai voisitko löytää samalta ajanjaksolta jotain muuta positiivista, joka kannattelee elämääsi? Kirjoita nyt kunkin muiston alle uusi ja positiivinen tapa suhtautua siihen. Näin rakennat mieleesi kokonaan uudenlaisen, positiivisten muistojen verkoston aiempien negatiivisten muistojen sijaan.

Rakentamalla suhtautumistapasi kielteisiin muistoihisi uudelleen muunnat ne ahdistavista ajatusmadoista miellyttäviksi ja piristäviksi tuulahduksiksi menneisyydestä. Näin et myöskään joudu enää rypemään menneessä, vaan voit siirtää katseesi kohti tulevaa. Piuhoita siis muistosi positiivisiksi ja hanki itsellesi loistava menneisyys.

Mitä ajatukset ovat?

05/05/2010

9 kommenttia

Ajatukset ovat sitten kumma juttu. Yhtäältä ne ovat meille kaikkein läheisin ja tutuin osa omaa olemassaoloamme. Toisaalta tiedämme niiden luonteesta yhä kovin vähän. 1900-luvun vakiintunut käsitys oli, että ajatukset ovat aivotoimintaa. Tai ne vähintäänkin nousevat jollakin mystisellä tavalla aivotoiminnasta.

Tutkimustulosten kertyessä on kuitenkin osoittautunut, ettei ajattelua voi rajata yksinomaan pään sisään. Filosofit David Chalmers ja Andy Clark ovat peräti väittäneet, että ajattelu laajenee väistämättä ihmisen ympäristöön.

Tehdäänpä yksi koe. Laita silmät kiinni ja kuvittele ruusua. Sellaista punaista kukkaa, joka annetaan rakkaalle tai ylioppilaalle lakkiaisjuhlissa. Pyri muodostamaan ruususta mahdollisimman eläväinen kuva mielikuvituksessasi. Näetkö ruusun? Hyvä.

Mikä on näkemäsi ruusun ajatus? Onko se mieleesi ilmaantunut kuva? Onko se etuotsalohkossasi tapahtunut sähkökemiallinen muutos? Onko se platoninen idea, joka leijailee sielusi silmissä? Rohkenisin väittää, että se on kaikkea tätä.

Ajatukset ovat prosesseja, jotka tuottavat tunnistettavan lopputuloksen.

Ruusun ajatus on prosessi, johon kuuluu ainakin seuraavanlaisia osasia: kehotukseni kuvitella ruusua; valonsäteet, jotka välittävät tekstin ruudulta silmiisi; silmiesi, näköhermojesi ja aivojesi näkökeskuksen yhteispeli jotka muuntavat fotonipommituksen aivotoiminnaksi; hermotoiminta takaraivolohkosi ja otsalohkosi välillä; aivosähkökemialliset muutokset etuotsalohkossasi; ja lopuksi oma kokemuksesi ruusun kuvasta. Jos mikä tahansa osa prosessia eliminoitaisiin, ei ajatusta olisi. Vai olisitko juuri äsken ajatellut ruusua, jos en olisi kehottanut?

Ajatukset ovat prosesseja. Ajatusprosessien osat voivat myös sijaita ympäristössäsi. Tämän takia voit ohjailla ympäristöllä ajatteluasi, ja tämän vuoksi ympäristö vaikuttaa myös mielialoihisi.

Moniin ajatuksiin liittyy myös tiedonhakua ja prosessointia. Jos kysyn sinulta, minä vuonna Napoleon taisteli Waterloossa, voit kaivaa tiedon aivojesi muistivarasto hippokampuksesta – tai katsoa sen Googlesta. Jälkimmäisessä tapauksessa ulkoistat osan ajatusprosessia, mutta tulos – ja näin ollen itse ajatus – on sama: vastaus kysymykseen.

Samaten, jos kysyn, paljonko on 1528 x 329, voit ulkoistaa laskutoimituksen taskulaskimelle – tai jos olet päässälaskunero, suorittaa sen päässäsi. Kummassakin tapauksessa tuloksen tuottavaan prosessiin liittyy osa, jossa tulos tuotetaan. Missä se tuotetaan on yhdentekevää itse lopputuloksen, ja näin ollen kokonaisen ajatuksen muodostamisen kannalta.

Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa. Voit tehostaa omaa ajatteluasi merkittävästi hyödyntämällä ympäristöäsi ja nykyteknologiaa. Alkuun pääset esimerkiksi tutustumalla Filosofian Akatemian Laajennetun mielen oppaaseen. Lataa se maksutta täältä.

Keksijäneron salainen ase

15/03/2010

4 kommenttia

Leonardo da Vinci oli epäilemättä yksi kaikkien aikojen suurimmista neroista. Renessanssin pellepeloton oli tiettävästi alansa huippu niin keksijänä, anatomina, taidemaalarina, kuvanveistäjänä kuin muusikkona ja seremoniamestarinakin. On hämmästyttävää, että niin paljon lahjakkuutta siunaantui yhdelle erityisyksilölle.

Aika moni ajattelee luullakseni, että Leonardolla on täytynyt olla erityislaatuinen geeniperimä. Tosiasiassa keksijänero oli aatelismiehen ja palvelustytön avioton lapsi; suvussa ei tiettävästi ollut merkittävää aiempaa erityislahjakkuutta. Leonardo oli kuitenkin pohjattoman kiinnostunut kaikesta jo pojanklopista lähtien. Hän harjaantui moniosaajaksi siksi, että jokainen vastaantuleva haaste kietoi hänet pauloihinsa.

Intohimonsa vuoksi Leonardo vietti vuosikaudet maalarimestari Verrocchion oppipoikana viimeistellen mestarin teoksia kellon ympäri, seurasi ihmisiä ja luontokappaleita luonnoslehtiö kädessään ympäri Firenzeä, paneutui anatomiaan viettämällä päiväkausia tutkimalla ihmisruumiita Milanon ja Rooman sairaaloissa ja täytti muistikirjansa mitä mielikuvituksellisimmilla luonnoksilla erilaisista mekaanisista laitteista.

Intohimonsa ansioista Leonardo harjaantui kuin huomaamattaan huippuosaajaksi kaikilla niillä aloilla, jotka häntä sattuivat kiinnostamaan. Ja kun keksijänerolla oli siunaantunut kiinnostuksen kohteita tavattoman monta, oli legenda viimeistelyä vaille valmis.

Yksin kiinnostus ja harjoitus eivät kuitenkaan tee vielä neroa. Löydökset ja oivallukset pitää vielä kyetä jäsentämään käyttökelpoisiksi kokonaisuuksiksi. Koska ihmisen, neronkin, työmuistiin mahtuu kerrallaan vain noin seitsemän yksikköä, eikä pitkäkestoisen muistiin pääsystä ole aina takeita, tarvitaan mutkikkaiden kokonaisuuksien hahmottamiseksi apuväline.

Käytännössä historian joka ikinen keksijänero onkin turvautunut yksinkertaiseen apuvälineeseen, jonka avulla oivallukset ovat jäsentyneet ja kiteytyneet historiallisiksi läpimurroiksi Sforzan hevosesta hehkulamppuun.

Keksijänero arkistoi oivalluksensa.

Useille meistä muistiinpanojen tekeminen muistuttaa mieleen koulussa tai yliopistossa opettajan painostuksesta tapahtuneen tajunnanvirran taltioinnin. Puisevan luennoitsijan papatuksen dokumentointi on kaukana haltioituneesta inspiraatiosta. Siksipä moni vieraantuukin muistiinpanojen tekemisestä. Päivittäin vastaan tulee kuitenkin roppakaupalla hyviä ideoita, jotka lepattavat tiehensä, jollemme nappaa niitä heti talteen.

Pitämällä mukana muistikirjaa varmistat, että saat kaverisi nasevan letkautuksen varmasti talteen, pyydystät metron penkillä lojuneesta lehdestä mehevän sitaatin, tai taltioit junaa kiinni juostessa päähäsi pälkähtäneen kuningasajatuksen myöhempää käyttöä varten. Erityisesti luovalla alalla työskenteleville muistikirja on kullanarvoinen jo ihan mielenrauhankin takia. Kuten säveltäjäsuuruus Hector Berlioz totesi: ”Jokainen säveltäjä tietää sen tuskan ja epätoivon, joka syntyy idean unohtamisesta silloin kun sitä ei ole ehtinyt kirjoittaa ylös.”

Kun muistiinpanoja alkaa kertyä enemmän, katoavat loistoideat kuitenkin keskinkertaisten joukkoon. Inspiraatiota kaivatessa sekalaisia lippulappusia täynnänsä pursuava laatikko ei houkuttele luokseen. Tästä syystä muistiinpanot kannattaa myös arkistoida niin, että löydät aina halutessasi tarvitsemasi. Jos muistiinpanoja on muutamia kymmeniä, riittää yksi kansio. Jos niitä on satoja, tarvitset jo useamman eri aihealueen mukaan nimetyn mapin.

Kun muistiinpanoja alkaa kertyä tuhansia, tarvitset monimutkaisemman arkistointijärjestelmän. Thomas Edison jätti jälkeensä hulppeat viisi miljoonaa sivua muistiinpanoja; tiettävästi hän pääsi silti käsiksi mihin tahansa muistiinpanoon enimmillään viidessä minuutissa. Jos haluat päästä näppärästi käsiksi haluamaasi tuhansienkin muistiinpanojen joukosta, voit tutustua esimerkiksi Filosofian Akatemian Laajennetun mielen oppaassa esiteltyyn neliulotteiseen muistiinpanojärjestelmään.

Keksijäneron salainen ase on idea-arkisto. Pidä siis mukanasi aina kirjasta, johon merkitset ideat heti kun ne yllättävät, ja jota käytät ajattelusi jatkeena silloin kun jalostat ideoitasi eteenpäin. Kun vielä arkistoit säännöllisesti oivalluksesi aihealueiden mukaan, keräät varsinaisen ideoiden aarreaitan ennen kuin huomaatkaan.

Mistä luova nero saa ideansa?

12/02/2010

1 kommentti

Luovan neron arkkityyppi on baskeri kallellaan Pariisin yössä hoippuva taiteilijanrenttu. Tähän muottiin ovat sopineet aikanaan niin kirjailijasankarit Ernest Hemingway ja James Joyce, kuin kultakurkku Jim Morrison ja taiteilijalegenda Pablo Picassokin. Luova työ näyttäisi ensi silmäyksellä lankeavan yksiin holtittoman elämäntyylin kanssa. Ovatpa jotkut tutkijat väittäneet jopa löytäneensä geneettisen yhteyden luovuuden ja hulluuden välillä.

Luovuus karkaa tosiaan harvoin lentoon kahdeksasta neljään saman kaavan mukaan puurtaessa. Luova työ tarvitsee virikkeitä. Jos jokainen päivä on edellisen hiilikopio, ei mikään sytytä ajatusta juoksuun kohti uutta ja kirkasta ideaa. Kafkamainen virkamiespoloinen uurtuu rataansa eikä pian enää osaa kuin reagoida kaavamaisesti vastaan sattuviin tapahtumiin.

Luovuus ei kuitenkaan löydy pullon pohjalta, ei liioin reppu selässä Pariisin yöstä. Toki maailmanmatkailu ja jopa viinan kanssa läträäminenkin voivat johtaa uusiin ideoihin – mutta ideat yksin eivät vielä tee juuri mitään.

Vasta ideoiden toteutus seuloo jyvät akanoista.

Luovan työn ongelma on nähdäkseni seuraavanlainen. Ideoiden saaminen vaatii virikkeitä. Mitä sekavampi elämä on, sitä virikkeellisempi se on. Ideoiden toteutus puolestaan vaatii järjestelmällisyyttä. Kestokänni tai reppuelämä nousevat nopeasti sanojen teoiksi saattamisen esteeksi. Näyttäisi siis siltä, että yksillä on ideat ja toisilla kyky niiden valmiiksi hiomiseen. Mutta kuka osaa sekä syödä että säästää kakun samaan aikaan?

Liki pitäen kaikki maailmanhistorian luovat nerot ovat tämän tempun onnistuneet tekemään. Jopa viinaan menevät rock-tähdet kykenevät työskentelemään studiossa keskittyneesti kuukausikaupalla. Kantakapakan Rape ei välttämättä löytäisi edes studiolle asti.

Normaalisti ihmisellä on riittävästi kyvykkyyttä keskittyneeseen työskentelyyn. Tavallisesti luovan työn esteenä on siis ideoiden niukkuus. Myös arkisempi elämä on kuitenkin täynnä inspiraationlähteitä, kun vaan avaa silmänsä – ja taltioi ideat niiden ilmaantuessa. Ideat ovat ohikiitäviä. Jos ei loistoajatusta taltioi heti sen yllättäessä, voit olla varma, että muutaman minuutin kuluttua se on jo lepattanut tiehensä.

Erinomainen tapa ruokkia luovuutta arkiympäristössä on pitää yllä ideahautomoa. Tämä helposti toteutettava idea on ollut keksijänerojen ja taiteilijasuuruuksien runsaudensarvi. Ideansa ovat pyydystäneet muistikirjaan niin Leonardo, Edison, Picasso kuin Hemingwaykin.

Ideahautomo on inspiraatioarkisto, johon taltioit kaikki päivän mittaan saamasi ideat sekä esimerkiksi mielenkiintoiset lehtileikkeet, sitaatit ja verkkosivustot. Pidä mukanasi muistikirjaa, johon kirjaat oivallukset niiden yllättäessä. Lajittele ne aihealueittain joko kansioihin tai tietokoneohjelmaan esimerkiksi kerran viikossa. Näin voit uutta työtä aloittaessasi poimia soveliaan mapin ja selata, mitä ideoita olet aiheesta saanut. Valkoisen paperin kammo on pian pysyvästi tiessään.

Erinomainen apu ideahautomon digitaaliseen ylläpitämiseen on muistiinpano-ohjelma Evernote. Lataa ilmainen ohjelma täältä. Lisää vinkkejä luovan työn siivittämiseen löydät Filosofian Akatemian luovan työn oppaasta. Lataa maksuton opas täältä.

Ota käyttöön laajennettu mielesi

27/01/2010

11 kommenttia

Neurotieteen tämänhetkisen käsityksen mukaan ihmisen pitkäkestoiset muistot tallentuvat aivojen keskiosassa sijaitsevaan merihevosen muotoiseen hippokampukseen. Tämän pienehkön elimen uskotaan siis toimivan eräänlaisena ajattelun kovalevynä.

Ajattelutoiminnan kannalta on kuitenkin yhdentekevää, sijaitseeko käyttämäsi informaatio hippokampuksessasi vai vaikkapa muistikirjassa.

Ajattelun kannalta informaation sijaintipaikalla ei ole merkitystä – kunhan pääsemme informaatioon käsiksi tarpeeksi nopeasti.

Jos hippokampuksesi korvattaisiin riittävän nopealla kovalevyllä, et huomaisi mitään eroa. Jos kovalevy puolestaan sijaitsee serverifarmilla, mutta pääset sen sisältämään informaatioon käsiksi sekunneissa, on informaatio käytettävissäsi siinä, missä mieleenpainamasikin.

Tällaiset pohdinnot kuuluivat vielä kymmenen vuotta sitten tieteiskirjallisuuteen. Viimeisen kahden vuoden aikana tilanne on kuitenkin muuttunut radikaalisti. Kosketusnäytölliset älykännykät, Googlen entisestään parantuneet semanttiset operaattorit ja vuonna 2008 toimintansa aloittanut verkkomuistipalvelu Evernote tuovat informaation nyt sekunneissa käytettäväksesi, missä ikinä oletkaan.

Andy Clarkin ja David Chalmersin laajennetun mielen hypoteesin mukaan ajatustoiminta ei ole vain aivotoimintaa. Jos aivotoiminnon voi ulkoistaa, on se yhdentekevää itse ajatuksen kannalta, kunhan ulkoistaminen ei hidasta itse ajatustoimintaa.

Nykyaikana pääset Googlen ja Wikipedian avulla mobiililaitetta käyttäen mistä tahansa käsiksi kaikkeen internetin sisältämään informaatioon sekunneissa. Jos taskussasi on iPhone, on internetin informaatio käytännössä yhtä nopeasti käytettävissäsi kuin jos olisit painanut informaation mieleesi.

Käyttämällä mobiililaitetta voit hyödyntää internetin sisältämää informaatiota yhtä nopeasti kuin koulussa oppimaasi. Ja tallentamalla itsellesi tärkeän informaation Evernote-verkkopilveen pääset siihen sekunneissa käsiksi mistä tahansa missä on internet. Tällöin tiedät kaiken, minkä internet tietää, etkä unohda mitään, minkä olet tallentanut Evernoteen.

Jos haluat ottaa käyttöön laajennetun mielesi, lataa täältä upouusi Filosofian Akatemian Laajennetun mielen opas 1.0. Oppaassa neuvotaan, miten saat Googlen ja Wikipedian vasteajat painettua muutamiin sekunteihin, miten voit rajata internetin tietotulvasta itsellesi olennaisen informaation ja miten voit tallentaa internet-pilveen kaiken tarpeellisen informaation niin, että se on käytettävissäsi missä tahansa, milloin tahansa. Ota käyttöön laajennettu mielesi: tiedä kaikki, löydä kaikki, älä unohda mitään.

Rautaisannos hidasta aikaa lataa akut uuteen vuoteen

21/12/2009

1 kommentti

Ajattelu ei tapahdu vain pään sisällä. Ajattelumme on sen sijaan vuosi vuodelta yhä verkottuneempaa: päähän putkahtavista ajatuksista yhä useammat saavat nykyaikana alkunsa planeetan toisella puolella. Samaten nykyteknologia mahdollistaa yhä ketterämmän ajattelun ulkoistamisen: ajatukset joita emme juuri nyt tarvitse voi siivota odottamaan käyttöä esimerkiksi verkkopilveen, älykännykkään – tai vaikkapa muistivihkoon.

Ajattelun verkottuminen mahdollistaa yhä rikkaamman ja luovemman ajattelutyön. Samalla ajattelun ulkoistaminen mahdollistaa stressittömän keskittymisen käsillä olevaan asiaan: kun siivoat juuri nyt tarpeettomat ajatukset ajattelunhallintajärjestelmään, on käytössäsi täydet seitsemän huomiokanavaa, ja työ sujuu kuin tanssi.

Joskus tekee kuitenkin hyvää palauttaa ajattelu ihan perinteiseen biologiseen lähipiiriin. Hidas aika mahdollistaa omaan ajatteluun tutustumisen, ja laadukas ajanvietto perheen ja hyvien ystävien kanssa edesauttaa hyvinvointia. Joskus onkin hyvä vetää johto seinästä ja irrottautua hetkeksi verkottuneen elämän hektisyydestä.

Joulun aikaan onkin hyvä jättää tietokone avaamatta, vaihtaa älykännykkä hetkeksi perinteiseen puhelimeen – tai jättää puhelin kokonaan kaapin pohjalle. Rautaisannos hidasta aikaa lataa akut uutta vuotta varten niin, että ajatus juoksee taas tuoreeltaan verkottuneena.

Ajattelun ammattilainenkin vetäytyy loppuvuodeksi bittiavaruudesta ja kytkeytyy tietoverkkoihin taas tammikuun alussa.

Kiitos kaikille kuluneesta syksystä, loistavista kommenteista ja uusien ajatusten herättämisestä! Lennokkaita ajatuksia, rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

PS. Kurkkaa täältä Filosofian Akatemian joulukortti.

7 tärkeää mielenruokaa

04/12/2009

6 kommenttia

Ajattelu ei tapahdu Platonisessa ideamaailmassa, vaan tässä ja nyt. Siksipä taitava ajattelu edellyttää myös sitä, että ajattelija itse on napakassa toimintakunnossa. Kuten jo Spartan jäyhät sotaurhot tiesivät kertoa, terve sielu viihtyy terveessä ruumiissa. Vaikkei ajattelu olekaan pelkkää aivotoimintaa, ovat aivot kuitenkin ajattelijan keskeinen työväline. Siksi on erityisen tärkeää nauttia ruokaa, joka pitää aivot hyvässä vireessä. Tässä siis seitsemän maukasta mielenruokaa, jotka edesauttavat ajattelutoimintaasi ja nostavat hyvinvointiasi. Lisää kommentteihin omat kulinaariset mielenvirkistysvinkkisi.

1. Lohi Aivoruokien ylivoimainen ykkönen on lohi. Lohi sisältää sekä omega-rasvahappoja, että D-vitamiinia. Aivot ovat hyvin rasvapitoista kudosta, ja vaikkei aivojen rasva-aineenvaihdunnasta paljoa vielä tiedetäkään, on ilmeistä, että erityisesti omega-rasvahapot edesauttavat merkittävästi aivotoimintaa. Omegahappojen vajaus ei vain hidasta järjenjuoksua, vaan voi myös edesauttaa masennusta. Samaten D-vitamiinin vajaus voi vaikeuttaa ajattelutoimintaa. D-vitamiini on tärkeää etenkin näin kaamosaikana, kun aurinko on harvoin nähty vieras. Lohi piristää siis sekä pääkoppaa että mielialaa. Ja jos lohi ei maita, voit syödä jotain muuta rasvaista kalaa, kuten tonnikalaa, silliä tai makrillia.

2. Jogurtti Jogurttia väitetään keski-aasialaisten heimojen pitkän iän salaisuudeksi. Oli miten oli, terveellistä tämä hapanmaitotuote ainakin on. Jogurtti sisältää B12-vitamiineja, jotka ovat tärkeitä hermosolujen myeliinituppien muodostumiselle: B12-vitamiinin puute hidastaa ajatuksenjuoksua. B12-vitamiinia saa myös lihasta, kananmunista ja muista maitotuotteista. Bonuksena jogurtti on hyvä maitohappobakteerien lähde. Viime aikojen terveyden supersankaria tutkitaan tällä hetkellä niin urheilurasituksesta palauttajana kuin allergioiden poistajanakin. Maitohappobakteereilla näyttäisikin olevan suotuisa vaikutus ruumiin puolustusjärjestelmiin. Kun nokka ei vuoda, juoksee ajatuskin paremmin.

3. Mustikat Mustikat ovat luksusluokan antioksidanttien lähde. C-vitamiinipitoisuuden, pirteän värin ja raikkaan makunsa lisäksi mustikat näyttäisivät tutkimusten mukaan hidastavan aivojen ikääntymisestä johtuvaa rappeutumista. Niiden sisältämä antosyaniini vaikuttaa myönteisesti myös immuunijärjestelmään. Mustikoiden lisäksi myös muut marjat ovat erinomaisia hyvinvoinnin lähteitä. Ajattelun ammattilaisen päivä lähteekin loistavasti käyntiin marjacocktail-kupposella.

4. Vihreä tee Myös vihreä tee on erinomainen antioksidanttien lähde. Lisäksi vihreä tee virkistää pääkoppaa. Vihreä tee ei kuitenkaan synnytä samanlaista riippuvuussuhdetta kuin kahvi, jos kohta teerituaaliin onkin helppo hurahtaa, kuten voi omin silmin todeta esimerkiksi visiitillä Japaniin tai Englantiin. Parhaimmillaan vihreä tee on irtoteestä haudutettuna, mutta esimerkiksi Clipperin luomupussiteet eivät ole yhtään hullumpia nekään.

5. Suklaa Suklaa ja kaakao ovat erinomaisia flavonoidien lähteitä. Ne edistävät sekä ajattelutoimintaa että hyvinvointia. Suklaa vapauttaa myös endorfiineja, ja mukavintahan se on ajatella, kun on kivaa. Suklaalla on toki omat haittavaikutuksensa, ja siksipä kaakaopommi kannattaakin nautiskella joko juomana tai mahdollisimman kaakaopitoisena (yli 80%) suklaana. Pala tai kaksi päivässä riittänee – jos tahdonvoima riittää rajan vetämiseen.

6. Kahvi Kahvi virkistää ajatuksenjuoksua ja pitää pirteänä myös pitkinä iltoina. Kofeiini tehostaa lyhytkestoista muistia ja reaktioaikoja, joten se on erittäin hyödyllinen lisäkierrosten lähde tiukan paikan tullen. Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan kuppi kahvia päivässä saattaa myöskin suojata aivotoiminnan rappeutumiselta estämällä kolesterolin haittavaikutuksia. Kahvin käytön kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen – kofeiinikoukkuun on helppo jäädä.

7. Punaviini Viini on viisasten juoma. Punaviinin terveysvaikutuksista käydään jatkuvasti aiheellisesti peitsentaittoa. Yleisesti vaikuttaisi vallitsevan kuitenkin yksimielisyys siitä, että lasillinen punaviiniä illassa on koko lailla hyväksi niin mielelle kuin ruumiillekin. Alkoholi on tietysti liiallisesti nautittuna tuhoisaa hermosoluille ja muillekin ruumiintoiminnoille, mutta viimeaikaisten tutkimusten valossa näyttäisi kohtuudella nautittuna ehkäisevän muun muassa iän mukanaan tuomia aivosairauksia, kuten Alzheimerin tautia. Punaviini on myös oivallinen seurustelujuoma, ja lienee sanomattakin selvää, että hyvässä seurassa ajatus vasta juokseekin!

7 loistavaa työkalua ajattelun ammattilaiselle

21/11/2009

3 kommenttia

Ajattelu ei tapahdu vain pään sisällä. Ajattelun ammattilainen hyödyntää ajatustyössään myös monenlaisia apuvälineitä muistivihkoista miellekarttoihin. Nykyaikana yhä merkittävämpää osaa ajattelutyöstä kannattelevat monenlaiset tietokoneohjelmistot ja nettisivustot. Esittelen tässä seitsemän lyömätöntä ajattelun ammattilaisen digitaalista työkalua.

Nämä ohjelmat ja nettisivustot auttavat sinua muistamaan aivan kaiken, synnyttämään globaalin, kollektiivisen alitajunnan, opiskelemaan huippuyliopistoissa, altistamaan itsesi ennennäkemättömällä tavalla maailman uutisille, keskittymään häiriöttä kirjoittamiseen, pitämään dokumenttisi järjestyksessä ja treenaamaan mielesi kesäkuntoon.

1. Evernote: Lisämuisti mielellesi
 www.evernote.com

Ylivoimainen ykkönen kaikista ajattelun softa-avuista on runsas vuosi sitten julkaistu muistiinpano-ohjelmisto Evernote. Evernote vaikuttaa ensi silmäyksellä vaatimattomasti digitaaliselta muistivihkolta. Ensivaikutelma kuitenkin pettää. Evernote ei ole mitään vähempää kuin konkreettinen laajennus omalle muistillesi.

Jos haluat muistaa jonkin asian, on yhdentekevää onko muistosi koodattu hippokampukseesi, vai sijaitseeko se internet-pilvessä. Jos saat palautettua asian samassa ajassa mieleesi, ei sen sijainnilla ole käytännössä merkitystä. Evernote on tietääkseni ensimmäinen ohjelmisto, jolla muistiinpanon haun vasteajat ovat parhaimmillaan biologisen muistamisen tasoa, enimmillään muutamia kymmeniä sekunteja. Tämä johtuu kahdesta seikasta.

Ensinnäkin, Evernoteen pääsee käsiksi kaikkialla. Missä vaan, missä pääset nettiin, pääset Evernoteen. Näin muistosi kulkevat mukanasi vaikkapa älykännykässä. Vielä ketterämmin Evernoteen pääset käsiksi, jos satut omistamaan iPhonen, Blackberryn tai Palm Pre:n. Näille älypuhelimille on julkaistu omat Evernote-ohjelmansa.

Toisekseen, Evernoteen pystyy rakentamaan moniulotteisia muistiinpanomatriiseja. Siinä vaiheessa, kun muistiinpanoja on kertynyt tuhansia, voi yksittäisen muistiinpanon palauttaminen avainsanahaulla olla mahdotonta. Mutta toimivan matriisin avulla pääset sekunneissa käsiksi haluamaasi tietoon.

Kirjoitan paraikaa Evernoten ja nettiteknologian käyttöön liittyvää laajennetun mielen opasta, joka ilmestynee viimeistään alkuvuodesta 2010. Siinä esittelen tarkemmin muun muassa, miten tuhansia muistiinpanoja järjestyksessä pitävän matriisin saa rakennettua Evernoteen käden käänteessä.

2. Twitter: Kollektiivinen alitajunta
 www.twitter.com

Myös Twitterin kohdalla ensivaikutelma pettää. Ensi silmäyksellä Twitter vaikuttaa irralliselta Facebookin tilapäivitykseltä, jolla tuntuu olevan käyttöä vain teini-ikäisille kahvitteluseuraa kaipaaville ja Ashton Kutcher -faneille. Tosiasiassa Twitter on kuitenkin yksi hämmästyttävimpiä verkottumistyökaluja, mitä on toistaiseksi keksitty. Oikein säädettynä Twitter toimii fantastisena kollektiivisena alitajuntanasi.

Twitter on täynnä kohinaa – informaatiota, joka on omien elämänongelmiesi kannalta yhdentekevää. Iso ongelma Twitterin käyttämisessä onkin säätää Twitter-tilisi niin, että sinne ilmaantuu pääasiassa vain sellaista informaatiota, joka on juuri sinulle käyttökelpoista. Twitteriin kirjoittavat tuttaviesi lisäksi nimittäin myös lukemattomat maailman huipputekijät. Olit sitten toimihenkilö, kirjailija, sarjakuvataiteilija, rock-muusikko, IT-asiantuntija tai poliitikko, on todennäköistä, että koko joukko hengissä olevia idoleitasi kirjoittaa ajatuksiaan Twitteriin. Tämä tarkoittaa huikeaa jatkuvasti päivittyvää intellektuaalista pääomaa. Eliminoimalla Twitter-kohinan kykenet synnyttämään häikäisevän kollektiivisen alitajunnan, josta saat jatkuvasti uusia ideoita maailman huipputekijöiltä.

Twitter-kohinan eliminointi tarkoittaa sitä, että seuraat ainoastaan sellaisia Twitter-kirjoittajia eli twiittaajia, jotka kirjoittavat jatkuvasti itsellesi aidosti mielenkiintoisista aiheista. Jos siis joku täyttää Twitter-kanavasi turhanaikaisella säpätyksellä, pudota hänet pois tililtäsi. Etsi Twitterin hakutyökalulla omia idoleitasi ja alasi vaikuttajia ja katso, mitä he twiittaavat. Jos informaatio on sinulle hyödyllistä, lisää nämä henkilöt tiliisi. Voit myös selailla netistä löytyviä teemojen mukaan järjestettyjä Twitter-palstoja ja löytää kokonaan uusia itseäsi kiinnostavia Twitter-tuttavuuksia. Aloittaa voit esimerkiksi Twellow-sivustolta. Ajattelun ammattilaisen Twitter-syötteen voit tilata klikkaamalla tästä.

Kannattaa myös kurkata, keitä itseäsi kiinnostavat ihmiset seuraavat – monesti myös he ovat kannaltasi kiinnostavia. Kun keräät tilillesi muutamia tusinoita itseäsi kiinnostavia, aktiivisia twiittaajia, synnytät kollektiivisen alitajunnan, josta saat jatkuvasti uutta, itsellesi ajankohtaista ja merkittävää informaatiota. Tuloksena on häikäisevä virta oivalluksia, linkkejä ja ajankohtaisia uutisia, jotka muut kuulevat vasta kuukausien päästä!

3. iTunes U: Huippuyliopisto kotikatsomossa
www.apple.com/education/mobile-learning/

Applen iTunes University on fantastinen tiedon aarreaitta. iTunes U:sta voit ladata koneellesi kokonaisia lukuvuoden pituisia luentosarjoja maailman huippuyliopistoista. Vielä kolmisen vuotta sitten tähän oppiin pääsi käsiksi vain pulittamalla satojen tuhansien taalojen lukuvuosimaksut. Tarjolla on luentoja Yalesta, Cambridgesta, UC Berkeleystä, Stanfordista… Filosofiaa, psykologiaa, fysiikkaa, biologiaa, historiaa, taloustiedettä… Luennoitsijat ovat sekä tietotaitonsa että esiintymiskykynsä puolesta huippuluokkaa, ja isolta näytöltä katsottuna videoidut luennot pääsevät hyvin lähelle aitoa oppimistilannetta. Ääniluennot voit puolestasi ladata MP3-soittimeesi vaikkapa juoksulenkille. Kysymyksiä ei virtuaaliyliopistoissa voi tietenkään esittää – mutta kenties voit metsästää mielenkiintoisen luennoitsijan Twitter-tiliisi ja esittää kysymyksesi siellä!

4. iGoogle: Maailman uutiset yhdellä silmäyksellä
 www.igoogle.com

Alan Mooren klassikkosarjakuvassa Watchmen maailman fiksuimmaksi mieheksi tituleerattu Ozymandias vietti mielellään aikaa televisioilla peitetyn seinän edessä. Televisiot näyttivät ohjelmaa muutamia sekunteja kerrallaan, ja näin Ozymandias kykeni muodostamaan nopeasti kattavan intuitiivisen käsityksen siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Tiettävästi myös Spede Pasanen harrasti samanlaista monen television tuijottelua. Vaikka kymmenien televisiokanavien yhtäaikainen seuraaminen voikin olla ahdistava kokemus, on itse ajatus uutisoinnin kattavasta seuraamisesta kiehtova.

iGoogle on Googlen personalisoitava etusivu. iGoogleen voi asentaa kaikenlaisia härpäkkeitä peleistä Gmail-tiliisi. Erityisen käytännöllinen sivustosta tulee, kun lataat siihen monipuolisesti erilaisia uutispalveluita: Hesari, BBC, CNN, New York Times, Le Monde, Deutsche Welle, Al Jazeera, Fox News, Dagens nyheter… Tällöin näet yhdellä silmäyksellä, mitä maailmalla puhutaan. Silmäiltyäsi otsikot voit lukea tarkemmin itseäsi kiinnostavat jutut. Parhaassa tapauksessa voit seurata uutisointia itseäsi kiinnostavasta aiheesta aina tieteellisiin alkuperäisjulkaisuihin asti. Uutiset kirjoitetaan aina jostakin näkökulmasta; seuraamalla erilaisista lähtökohdista kirjoitettua uutisointia syntyy maailman tapahtumista rikkaampi ja todellisempi kuva kuin vain yhtä valtamediaa seuraamalla.

Lisäksi voit ladata erillisille sivuille itseäsi kiinnostavia blogeja ja uutisportaaleja. Näin pysyt jatkuvasti ajan tasalla siitä, mitä alallasi tapahtuu. Voit tehdä helposti uuden välilehden valitsemalla aihealueen, esimerkiksi ”Art”, ”Psychology”, ”Physics” jne. iGoogle ehdottaa tällöin joukkoa aihepiiriin sopivia gadgettejä. Voit myös toki poistaa tai lisätä gadgettejä mielesi mukaan.

5. Writeroom: Keskity kirjoittamiseesi
 www.hogbaysoftware.com

Kirjoittaminen on sitä miellyttävämpää, mitä paremmin pystyt keskittymään itse kirjoittamiseen. Writeroom keskittyy olennaiseen: tekstiin ruudulla. Kyseessä on koko ruudun varaava tekstinkäsittelyohjelma, jossa ei ole juuri muita ominaisuuksia. Voit siis keskittyä kirjoittaessasi itse sanomaan ilman, että ruudulle levinneet ikonit ja avoimet ohjelmat varaisivat jatkuvasti huomiokanaviasi, tai ilman että innostuisit leikkimään kirjasimilla tai kikkailemaan muotoiluilla. PC-käyttäjien iloksi ohjelmasta on hiljattain ilmestynyt klooni nimeltä Darkroom. Sen voi ladata täältä.

6. Yep: Artikkelit aina käsillä
 www.ironicsoftware.com

Vaikka Applen tietokoneet ovatkin merkittävä stressiä vähentävä tekijä tietotekniikkaa päivittäin käyttäville, pyrin tässä katsauksessa keskittymään ohjelmistoihin, jotka ovat saatavilla sekä Macille että PC:lle. En kuitenkaan ole toistaiseksi törmännyt Yep:in toiminnallisuuteen PC:llä, ja koska kyseessä on niin loistava ohjelmisto kenelle tahansa lukutoukalle, päätin sen tässä nostaa esille.

Yep on PDF-tiedostojen lajitteluohjelma. Se mahdollistaa PDF-tiedostojen seurannan tietokoneella ja monipuolisten tägimatriisien luomisen tiedostoille. Yep:in nerokas tapa käyttää tägejä sopii PDF-tiedostoille kuin nenä päähän: valittuasi kansion, Yep tarjoaa vain niitä tägejä, joita on valitsemassasi kansiossa olevilla tiedostoilla. Näin löydät tuhansien artikkelien, e-kirjojen ja lehtijuttujen joukosta hetkessä haluamasi. PC-käyttäjien onneksi Evernotella pääsee nykyään hyvin lähelle Yep:in toiminnallisuutta, jos kohta aivan yhtä elegantti Evernote ei PDF-tiedostojen käytössä olekaan.

7. Lumosity: Jumppaa aivosi kesäkuntoon
 www.lumosity.com

Lumosity on Stanfordin yliopistossa kehitetty erinomainen aivojumppasivusto. Monipuolisesti erilaisia ajatustoimintoja harjoittavat pelit auttavat harjaantumaan esimerkiksi keskittymisessä, muistamisessa ja tilanhahmottamisessa. Sivusto on kuukausimaksullinen, mutta sitä voi kokeilla maksutta. Sivuilla on myös usein täysin maksuttomia yksittäisiä pelejä.

Aivojumppaa kritisoidaan usein siitä, että aivojumppa harjoittaa itse asiassa taitavammaksi vain itse harjoitteessa. Näin lieneekin karkeasti ottaen asian laita. Mutta jos harjoittelet riittävän monipuolisesti, kuten on mahdollista Lumosityn pelien kanssa, on harjoittelusta todennäköisesti hyötyä myös käytännön ajattelutyössä.