Länsimaissa on yhä vallalla pinttynyt käsitys siitä, että ajattelu on johdonmukaista ja rationaalista. Jo Aristoteleesta asti on ajateltu, että ihmiselle on tunnusomaista rationaalinen ajattelu: Stageiran vanhan ketun määritelmä ihmiselle olikin ”rationaalinen eläin.”
On harmillista, että tämä harhakäsitys saa yhä tukea akateemiselta tutkimukselta. Ei nimittäin tarvitse kuin vähän päätä kääntää, niin huomaa, että ihmiseläimen toiminnasta on rationaalisuus kaukana. Ihminen ei ajattele pääsääntöisesti loogisesti.
Ajatukset muodostuvat pääasiassa tottumusten eli assosiaatioiden mukaan.
Jos aina jyrähtää kun välähtää, opimme hyvin pian yhdistämään nämä kaksi asiaa keskenään. Mitään loogista yhteyttä tällaisten asioiden välillä ei välttämättä ole. Voihan hyvin olla, että aina sillä kellonlyömällä kun majakan valo sytytetään, ajaa rahtijuna kolisten ohitse.
Ihmisen toiminta on tosi asiassa hämmästyttävän irrationaalista, johtuen ajattelun assosiatiivisesta luonteesta. Jos Pasi liikkuu mukavan kaverin kanssa, on ennakko-oletus, että Pasi itsekin on mukava – vaikka emme tietäisi Pasista ennalta mitään.
Kuitenkin olettamus ihmisten rationaalisuudesta pitää pintansa. Finanssitieteessä oletetaan, että ihmiset ostavat osakkeita päättelemällä johdonmukaisesti. Addiktiotutkimuksessa väitetään, että kun kantakapakan Pena tarttuu pulloon, on takana tarkkaan harkittu pohdinto, jossa plussat ja miinukset on pantu ensin riviin. Tämä saattaa akateemikon kammiosta katsottuna vaikuttaakin uskottavalta. Mutta läheltä katsottuna on sanomattakin selvää, ettei johdonmukaisuus kuulu niihin sanoihin, joita Penan toilailusta tulisi käyttää.
Ihmisen ajattelu ei ole pääsääntöisesti loogista. Logiikka on ennemminkin akateemisten nokkelikkojen kehittämä systeemi ennustaa yhdenlaisten, sinänsä ihan käyttökelpoisten ajatteluprosessien tuloksia. Koska johdonmukainen ajattelu tuottaa usein toivotunlaisia tuloksia, on logiikka tietynlaisen ajattelutavan kuvantajana mitä loistavin. Se on siis kelpo työkalu – mutta kehno selitysmalli.
Looginen ajattelu ei ole myöskään ainoa tehokkaan ajattelun muoto. Esimerkiksi lateraalinen ajattelu voi tuottaa usein tuloksia monin verroin ketterämmin. Yleismaailmallisena ihmisen toiminnan selittäjänä logiikka tekee kehnoa jälkeä. Filosofin kammion ulkopuolella kun ihminen useimmiten on, hyvässä ja pahassa, irrationaalinen eläin.
Ajattelun ammattilainen 
60-luvun alussa Pertti Lindfors julkaisi Ylioppilaslehdessä maineikkaan kirjoituksen ”Alkoholismi ja intellektualismi”, jossa hän käsitteli niitä ristiriitoja, joita älyllisesti ajatteleva ihminen joutuu kohtaamaan yrittäessään parantua päihderiippuvuudesta. Kirjoituksen pääargumenttina on, että alkoholismista ei voi parantua ilman vaihtoehtoista elämänsisältöä ja että useimmat tarjolla olevat vaihtoehdot ovat sellaisia, että ajattelevan ihmisen on mahdotonta niitä omaksua, koska ne eivät kestä älyllistä kritiikkiä.
Tarjolla olevat raitistumismenetelmät jaetaan neljään kategoriaan: 1) maailmankatsomuksen menetelmä (esim. uskonto, AA tai politiikka); 2) elämäntehtävän menetelmä (työ ja harrastus); 3) Suurten Rakkauksien menetelmä; 4) paremmaksi ihmiseksi tekemisen menetelmä (psykoanalyysi, ryhmäterapia yms. psykologiset sielutekniikat).
Lindfors toteaa, että hänen kohdallaan Suurten Rakkauksien menetelmä epäonnistui rankasti. ”Yritin vakuuttaa eräälle naiselle, että jos hän odottaa minua vuoden, niin sitten olen raittiina. Se oli äärimmäisen typerä yritys.” Viinan juominen kuitenkin loppui ”vahingossa” epäonnistumisesta huolimatta.
Syyksi tapahtuneelle hän tulkitsee olleensa tässä asiassa ”niin kova jätkä”, että raitistuminen onnistui ilman ulkopuolista apua; sitä ennen hän oli juonut putkeen kolinaa, illodinia ja muita korvikealkoholeja. ”Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin itsemurha tai raitistuminen.”
Systematics,
Kiitos mielenkiintoisesta näkökulmasta!
Mielestäni on tässä tärkeää huomioida myös se, että johtuen tietoisuuden rajoituksista, useimmalla meistä on sellaisia uskomuksia, jotka tarkastelussa osoittautuisivat keskenään ristiriitaisiksi. Eli myös ajatteleva ihminen voi tarttua elämänsisältöihin, jotka ovat ristiriidassa hänen muiden uskomustensa kanssa, jos nuo muut uskomukset eivät siinä hetkessä ole mielessä.
Haluaisin lisätä esittämääsi listaasi vielä viidentenä kohtana erilaiset tapojen muuttamisen metodit, joita esimerkiksi Leo Babauta käsittelee esimerkillisesti Zen Habits -blogissaan. Tapojen muuttamismetodit perustuvat hyvin samantapaiseen prosessiajatteluun, kuin mihin oma kirjoitteluni ajattelun prosessiluonteesta nojaa.
Totta turisette!
Ihminen on kyllä paljon useammin irrationaalinen kuin usein me annemme itsemme uskoa. Tuo Pasi esimerkki viittaa musta aika suoraan Halo Efektiin. Me vedetään niin usein johtopäätöksiä joilla ei ole mitään logiikkaa. Ainakin itse huomaan toimivani näin ennen kuin tietoinen mieli pärähtää päälle. Ja mun oma mielipide on, että myös asiat kuten Systeemiajattelu on aika usein harhaa vaan meistä ah niin loogisetkin jutut perustellaan täysin ei-loogisilla asioilla. Mutta onko tässä mitään väärää? Mene ja tiedä…
Mutta hyvä postaus jälleen!
Epäjohdonmukaisin terveisin,
Tero Isokauppila
http://isokauppila.blogspot.com/
Tero,
Kiitos kommentistasi!
Haloefektistä on tosiaan Pasin kohdalla kyse. Ajattelussamme on paljon tämän tapaisoa assosiatiivisia rakenteita. Tietyssä mielessä voisi jopa väittää, että itse logiikkakin on pohjimmiltaan assosiatiivista.
Minua jäi kiinnostaaman, mitä tarkoitat systeemiajattelulla, ja miksi se mielestäsi on harhaa?
Mulla on ollut luettavana kirja, joka sivuaa tätä 2010 kommentoitua aihetta.
Kirjan mukaan toimintamme ja päätöksentekomme pohjautuvat intuitioon (= kokemusperäistä), mikäli meillä ei ole parempaa tietoa asiasta tai jos emme kykene, halua tai viitsi rasittaa aivojamme ajatustyöllä.
Ajatustyö tapahtuu muistin varassa, joka kirjoittajien mukaan toimii kahdella eri tasolla (tai kahta eri reittiä). 1-järjestelmä syöttää ideoita aikaisempien kokemusten pohjalta (intuitio) tai kokemuksia yhdistellen. 2-järjestelmä, mikäli se on valppaana, suodattaa pois ei-rationaaliset ideat.
Ongelmien ratkominen on haastavaa ajatustyötä, se vaatii hyvää itsekontrollia ja syö runsaasti energiaa (rypälesokeria kuluu), mutta aivot (tai mikä nyt ajattelua sitten ohjaakaan) pyrkivät toimimaan mahdollisimman vähällä rasituksella. Niinpä, ellei henkilö ole älykäs, nopeasti fokusoituva tai hyvällä itsekurilla varustettu (kaikki toistensa ”synonyymejä”), lopputulos syntyy usein nopean ajattelun eikä syvällisen pohdinnan kautta. Päätöksen lopputulosta ohjaavat lisäksi aikarajoitteet ja palkkiot. Kaikilla ei ole itsekuria odottaa, vaan he valitsevat nopean palkinnon.
Virheelliset päätelmät harvoin pohjautuvat faktoihin, vaan nimenomaan niiden huomiotta jättämiseen. Jos on joutunut käyttämään itsekontrollia aamupäivän (yrittänyt tehdä vaikutusta muihin, seurustellut vieraan kulttuurin edustajien kanssa, vältellyt syömistä), tehot syvällisemmälle ajattelulle voivat olla kadoksissa iltapäivällä.
Syvissä vesissä uivan kyky ratkaista ongelmiaan voi johtua siitä etteivät ratkaisumallit ole henkilölle ennestään tuttuja. Yksikin esimerkki voi riittää oivaltamaan ongelman ytimen. Toiseksi, jos ei ole tottunut pohdintaan, tekee helposti vääriä päätelmiä. Kolmanneksi, vain toisten, pohdintaan kykenevien, ihmisten kautta opit näkemään itsesi. Itsetuntemus on tärkeää henkisen kasvun tiellä. Muitakin syitä varmasti löytyy, mutta nämä tulivat päällimmäisinä mieleen.
Taas yksi osa laajaa ”aivopesusta heräämisen” kokonaisuutta. Blogisi on loistava herättelijä, joka varmasti monen kohdalla käynnistää kokonaisvaltaiseen menestykseen johtavan ahaa-elämysten sarjan.
Olli,
Kiitos kommentistasi! Samaa voi sanoa omasta blogistasikin.
Niin totta! Kyllä ne ovat lähinnä tutut toiminta/ajattelu/suhtautumis mallit ja sosiaaliset ”pakotteet” jotka ihmisten toimintaa ohjaavat. Yllättävän harva edes ajattelee koko asiaa, siis sitä että miksi toimii siten kuin toimii, harva uskaltaa kyseenalaistaa itseään.
”Kirjoituksen pääargumenttina on, että alkoholismista ei voi parantua ilman vaihtoehtoista elämänsisältöä”
Aivan näin. Monessa muussakin asiassa. Taannoin televisiosta tuli dokkari ja jälkipyykkiä aiheesta anoreksia ja siitä parantuminen. Ihmettelin oikein huolella näitä ”parannusmetodeita”, koko touhu näytti keskittyvän vanhoista tavoista poispääsyyn. Onko realistista että homma onnistuu, kun anoreksia on käytännössä elämäntehtävä ja merkittävin yksittäinen elämänsisältö potilaalle. Ihme homma ettei kukaan asiaan ammatikseen perehtynyt nostanut mitenkään esille sitä että mitä tilalle. Jotain ihmisen on tehtävä, ei tyhjän tähden elää, tai hyvin tympeää se on.
Siinä mielessä olen humanisti että ymmärrän kyllä mainiosti miksi ihminen toimii usein niin kovin irrationaalisesti, mutta mielestäni jokaisen pitäisi voida kyseenalaistaa itsensä ja kysyä miksi, eikä tämänkään välttämättä tarvitse muutokseen johtaa, mutta kyllä se muuttaa tapaa jolla tätä maailmaa katsoo.
Timo,
Juuri näin. Useat aika kookkaatkin elämänongelmat jopa seuraavat urautuneista ajatusmalleista. Siksi onkin välillä hyvä ravistella omaa ajatteluaan uusille urille. Tässä esimerkiksi lateraalinen ajattelu on oivallinen työkalu.
Tuo tilalle nostamisen problematiikka on käsittääkseni osin samaa ongelmakenttää, johon viittasin taannoisessa kirjoituksessani ”iPadin dilemma” – on suunnattoman helppoa kritisoida ja sanoa, mitä jokin ei ole. Mutta toimivien uusien ratkaisujen esiin nostaminen vaatii huomattavasti enemmän paukkuja, samoin kuin hienojen uusien asioiden tunnistaminen.
Minulle ei ihan selvinnyt, puhuttiinko kirjoituksessa ihmillisestä toiminnasta/ajattelusta, tutkimuksessa käytettävästä rationaalisuusoletuksesta vai logiikasta oppiaineena. En kuitenkaan usko, että on montaakaan ihmistä, joka väittäisi ihmisen olevan rationaalinen.
Timo: ”Kyllä ne ovat lähinnä tutut toiminta/ajattelu/suhtautumis mallit ja sosiaaliset “pakotteet” jotka ihmisten toimintaa ohjaavat.
– –
Onko realistista että homma onnistuu, kun anoreksia on käytännössä elämäntehtävä ja merkittävin yksittäinen elämänsisältö potilaalle.”
Mihin elämänsisältöjä tarvitaan, kun kerran itse kirjoitat, että ihminen toimii lähinnä tavan sekä pakotteen mukaan? Anoreksiasta parantuminen on siis ensimmäisen ajatuksesi mukaan mahdollista tapoja ja sosiaalista ympäristöä muokkaamalla.
Antti,
Käytän termejä ’johdonmukaisuus’, ’rationaalisuus’ ja ’loogisuus’ suurin piirtein samanarvoisesti tekstissäni. Filosofisen tarkkarajaisesti kussakin on kyse hieman eri asiasta. Johdonmukaisuus tarkoittaa loogista seuraussuhdetta, rationaalisuus johdonmukaista toimintaa ja loogisuus puolestaan ajattelun ja/tai kielen rakenteellisuutta, johon edelliset nojaavat. Käytännössä kaikki kolme lankeavat nähdäkseni enemmän tai vähemmän yksiin.
Huomion kohteena tekstissä on ennen kaikkea akateemisessa tutkimuksessa esiintyvä rationaalisuusoletus, jota uskotaan pystyttävän kuvaamaan logiikan avulla.
Lienet oikeassa siinä, että harva ihminen pitää ihmisen toimintaa rationaalisena. Mutta valitettavan moni tutkija näin tekee, esimerkiksi liiketaloustieteessä ja addiktiotutkimuksessa. Nähdäkseni liiallisen rationaalisuuden olettaminen on kuitenkin pitkälti tuhoisaa.
Sinun kirjoitukset, Lauri, esittävät usein haasteen. Siksi ne kai niin kiinnostavia onkin. Ainakin oma filosofinen mieleni alkaa hakemaan vastaväitteitä (ehkä silloinkin kun ei siihen olisi tarvetta …). Tässäkin tapauksessa olisin kyllä taipuvainen olemaan samaa mieltä. Mutta – – eikö toisaalta voi kääntää asiaa toisinkin päin. Meillä voi olla harhakuva siitä, että asiat on hyvin irrationaalisia, silloinkin kun niiden takana on tietty johdonmukaisuus. On helppo uskoa, että länsimaissa on hyvin vahvana (harha)käsitys siitä, että ihminen voi omalla älyllään hallita asioita. Mutta jos johdonmukaisuuden ja rationaalisuuden ajattelee jotenkin laajemmin, esimerkiksi kykynä ja taitona seurata assosiaatioita tai epämääräisiä vihjeitä tai tapoina (sekä hyvinä että huonoina) tai vaikka lateraalisena ajatteluna, niin eikö silloin helposti alkaisi löytyä jotain ”logiikkaa” sieltäkin mikä ensin vaikuttaa ”irrationaaliselta”. Eli haluaisin itse mennä kahteen suuntaan. Pois liiasta uskosta rationaalisuuteen ja johdonmukaisuuteen ja samalla hakemaan uudenlaista johdonmukaisuutta sieltä, missä se ei heti näy. Onkohan tämä irrationaalista vai rationaalista :-).
Sami,
Kiitos kommentista! Nostat esiin mielestäni tärkeän huomion. Mainitsemasi kaltaisia tilanteita seuraa usein esimerkiksi lateraalisessa ajattelussa, jossa ratkaisu löytyy aluksi näennäisen epäloogisesti. Kun ongelma ja ratkaisu ovat tiedossa, on usein kuitenkin myös osoitettavissa looginen yhteys niiden välille.
Jos laajennat johdonmukaisuuden ja rationaalisuuden mainitsemallasi tavalla, olen kanssasi pitkälti samaa mieltä. Luulisin tosin, että aika moni loogikko muuttuisi tässä kohtaa punaiseksi.
Oma kantani on, että logiikka on ennen kaikkea tapa mallintaa tietyn tyyppistä johdonmukaista ajattelua, joka on hyvin käyttökelpoista vaikkapa oikeussalissa, mutta joka ei lähestulkoon aina riitä esimerkiksi ongelmanratkaisussa.
Voisiko muuten sitten ajatella, että ehdottamasi laajennuksen jälkeen rationaalisuus tarkoittaisi jonkinlaista konsistenttiutta? Eli jos joku kykenee kerta toisensa jälkeen tuottamaan samat tulokset samoin metodein, on toiminta rationaalista, vaikkei sitä pystyisikään mallintamaan olemassaolevilla logiikoilla?
Päivitysilmoitus: Vakuutuspaperi ajatuspyörteessä « Ajattelun ammattilainen
Päivitysilmoitus: Win 8 illassa Microsoftilla | Karin blogi
Päivitysilmoitus: Syy vai seuraus | Sekalaista höpinää
Tekstin taustalta paistaa modernissa mittakaavassa tavanomaiset kognivistiset virhekäsitykset.
Ei rationaalisuus ole mikään kognitiivinen metafyysinen ominaisuus jota ihmisen ajattelu ilmentää tai sitten ei ilmennä, enkä kyllä mielestäni törmää teksteihin missä näin oletettaisiin. Rationalismi on lähestymistapa totuuteen, ja siten rationalismi ilmentää filosofian historiassa ideaalista ajattelua. Rationaalisuudesta on etsitty tavallaan viisasten kiveä ja siis pyritty löytämään miten totuus voitaisiin johtaa rationaalisista ja selkeästi ilmaistuista periaatteista. Ja tässä roolissa rationalismi on ensisijaisesti vastakohta perinteisille uskonnollisille käsityksille totuudesta, ja sen nousu sijoittui hyvin valistuksen aikaan jolloin paavin ja vanhojen monarkioiden pyhä valta kumottiin. Rationalismi voidaan nähdä siis eräänlaisena eettisenä liikkeenä.
Samaa voi sanoa logiikasta; logiikan tutkimuksen tarkoituksena on ollut Aristoteleestä lähtien löytää kiveen kirjoitettuja argumentatiivisia prinsiippejä joilla korjata argumentaatiossa ilmeneviä toistuvia väärinkäsityksiä. Kun sanotaan että jokin on loogista, tarkoitetaan sitä että jostain ilmaistusta asiasta loogisesti seuraa jotain muuta, ja tällä siis viitataan _sanottuun_, ei ajatteluun. Eikä se myöskään asetu mitenkään vastakkain minkään muunlaisen ajattelun, kuten ”lateraalisen” ajattelun kanssa.
Pelkkä assosioiminen ja reagoiminen sellaisenaan ei ole ajattelua, joka tarkoittaa mileteiden yhdistelyä ja kehittämistä kiellisesti ympäristöstä riippumatta.
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/04/pirkanmaan-demariehdokkaat-ja-rotumurhapeilineurooni