Aiemmassa kirjoituksessa käsittelin oman elämän ydinalueiden tunnistamista. Onnellisuus perustuu käsittääkseni siihen, että päivittäinen toiminta tuottaa omaan arvomaailmaan nojaavia tuloksia. Ensimmäinen askel kohti onnellista elämää on siis tunnistaa, minkälainen toiminta on tosiasiassa juuri sinulle merkityksellistä. Toinen askel on mahdollistaa tuo toiminta täyspäiväisesti.
Monelle tässä prosessissa on kuitenkin pieni kompastuskivi. Siinä kohtaa, kun pitäisi alkaa listata niitä puuhastelun muotoja, jotka kirvoittavat iki-ihanan flow-kokemuksen arjen keskeltä, tuijottaa kylmä valkoinen paperi tuimana takaisin. Paperille saattaa ilmestyä pusertamalla ehkä rivi tai kaksi – mutta kokonaisvaltainen kartta omasta ydinihmisyydestä loistaa poissaolollaan. Syy tähän on yksinkertainen.
Meille opetetaan aika pienestä pitäen, että tekeminen on jotakin tylsää. Koulun penkkiä on kulutettava, jotta kokeista tulisi hyviä numeroita. Töissä on käytävä, jotta saadaan rahaa laskujen maksamiseen. Tuloksena on toimittajanokkelikko Ellen Goodmanin kuvaama tilanne:
”Normaali tarkoittaa sitä, että pukeudut vaatteisiin, jotka ostat töitä varten ja ajat läpi liikenneruuhkien autossa, jota maksat yhä – jotta ehdit töihin, joissa sinun on käytävä pystyäksesi maksamaan vaatteesi ja autosi, ja tilavan asuntosi, joka seisoo tyhjillään kaiket päivät, jotta sinulla olisi varaa asua siinä.”
Tosiasiassa käytössäsi on jatkuvasti valtava määrä vaihtoehtoja. Kukaan ei siis pakota sinua polkemaan koulussa opetettua uraa – kyse on viime kädessä omasta päätöksestäsi. Kun tiedät mitä tehdä, on vain ajan kysymys, ennen kuin keksit keinot sen tekemiseksi. Kysymys kuuluukin, kuinka selvittää, mitä tehdä.
Jos pystyt täyttämään yhden A4-arkin ydintoimillasi, olet jo hyvässä vauhdissa. Jos paperi ei sen sijaan täyty luonnostaan, ei ole syytä vaipua epätoivoon. Asia on nimittäin nähdäkseni näin:
Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua tehdä. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea.
Jos et siis vielä tiedä tarkalleen, mitä haluat elämälläsi tehdä, kokeile sydämesi kyllyydestä. Aloita uusi harrastus, pidä siitä kiinni vähintään puoli vuotta ja katso, puhutteleeko se todella sinua. Kokeile hulluilta ja villeiltä tuntuvia vaihtoehtoja – koskaan ei voi tietää, missä kutsumuksesi piileskelee. Mieti, mikä lukemassasi tai näkemässäsi kiinnostaa – voisiko jokin virike avata uusia näkökulmia. Jos et ole vielä unelmatyöpaikassasi, vaihda työpaikkaa, jos se on suinkin vain mahdollista.
Aloita askel kerrallaan täyttämään ydintoimiesi listaa. Kun saat listan täyteen, mieti seuraavaksi, kuka on se henkilö, joka tekee kaikkia noita asioita, mikä hänen ammattinsa on, minkälaista elämää hän elää. Vaihtoehtoja on varmasti runsaasti. Valitse niistä se, joka on nykyolosuhteisiisi nähden realistisin, kaunein tai haastavin, omasta luonteenlaadustasi riippuen. Tartu sitten toimeen. Tulokset puhuvat puolestaan.
Ajattelun ammattilainen 
Ihan hieno juttu ja varmasti toimisikin. Siinä on vain yksi suuri pulma: useimmilla ei ole varaa eli rahaa elämiseen niin paljon, että voisi täytellä papereita ja mielikseen kokeilla kaikenlaista hassunhauskaa ja mukavaa.
Yksinkertaisesti on elätettävä itsensä jollakin työllä ja palkkioksi riittää siitä saatava palkka, joka toivottavasti riittää elinkustanuksiin. Eikä tämä ratkaisu ole ollenkaan huono ja surkuteltava. Ihan tavallinen elämä riittää useimmille ihmisille. Sitä voi suositella useimmille muillekin, erityisesti niille, jotka uskovat omaan ”luovuuteensa”, vaikka eivät ole sitä löytäneet, koska sitä ei yksinkertaisesti ole. Hauska vöyhöttely rentouttaa ja juovuksissakin on mukava olla.
Tammikuu44,
Kiitos kommentistasi!
Nähdäkseni lähestulkoon jokaisella on sen verran aikaa ja rahaa, että ehtii täyttää yhden A4-arkin tai miettiä hetken sitä, mihin aikansa käyttää. Uuden harrastuksen hankkiminen tai oman elämän tarkastelu ei edellytä miljoonatuloja.
Mielestäni pelkkä palkka on huono motivaattori työlle. Nähdäkseni tämä pätee myös toisin päin: myös työnantajan on kannattavampaa palkata työstään motivoitunut työntekijä. Mutta ennen kaikkea työntekijän kannattaisi etsiä sellainen työ, joka sytyttää itsessään. Uskoisin, että sellainen on löydettävissä lähes jokaiselle.
En muuten tarkoita tässä ja aiemmassa kirjoituksessani kutsumuksen löytämisellä suuruuteen tähtäämistä. Kyse on juurikin ihan tavallisesta elämästä – mutta sellaisesta elämästä, joka palkitsee itsessään. Olen aika varma siitä, että jokaisella on sellainen kutsumus, jonka löytäminen itsessään palkitsee, oli se sitten hiusten leikkuu, auton ajaminen tai sinfonioiden säveltäminen. Olennaista on löytää se juttu, joka saa oman sydämen sykkimään.
Mielestäni kukaan ihminen ei ansaitse vähempää kuin voida hyvin ja olla onnellinen.
Päivitysilmoitus: Blogisuositus: Ajattelun ammattilainen | Tänä päivänä
Päivitysilmoitus: Siili, kettu ja siilikonsepti: Mistä tiedän, mitä minun pitää tehdä? « Ajattelun ammattilainen
Päivitysilmoitus: 5 yksinkertaista askelta hyvään elämään « Ajattelun ammattilainen
Terve Lauri,
olen todellakin samaa mieltä siitä, että jokaisen on mahdollista löytää sellainen homma missä oikeasti voi tuntea olevansa merkityksellinen. Olen itse useastikin tehnyt tuota vihko-käteen-ja-ajatuksia-ylös -toimintaa ja se on selkeyttänyt jokaisella kerralla ainakin hitusen sitä, mihin suuntaan pitäisi seuraavaksi mennä.
Pidän valtavasti blogistasi ja ajatuksistasi mitä nyt olen näitä postauksia lukenut. Ehkä sen vuoksi, että ne ovat niin lähellä omiani? Olisi hieno kyllä turista joskus enemmänkin!
Juuso,
Kiitos kommentistasi! Kaikenlainen ajatusten ylöspano selkiinnyttää nähdäkseni merkittävästi ajukopan sisältöä. Kun ajatukset harhailevat alitajunnan syövereissä, niihin on vaikea vaikuttaa. Mutta kun ne saa pyydystettyä paperille, on niihin helpompi päästä käsiksi.
Oma blogisi vaikuttaa myös mielenkiintoiselta!
Päivitysilmoitus: Miksi tsemppaaminen ei kannata? | Ajattelun ammattilainen
Päivitysilmoitus: Unelmoijan pieni muistikirja « Unelmasta totta
Päivitysilmoitus: Elämäsi merkittävin taito