Ennen lasten syntymää olin pitkälti yöihminen. Tein usein töitä pitkälle aamutunneille, joskus jopa kellon ympäri. Tässä avuksi tuli usein sikspäkki Battery-energiajuomaa.
Joitakin vuosia sitten Ilta-Sanomissa oli juttu energiajuomista. Jutussa todettiin, että Battery-tölkki piristää oikeasti tasan yhtä paljon kuin kahvikuppi. Energiajuoman piristävä vaikutus perustui siis lumevaikutukseen eli placeboon. Jutun luettuani keinotekoinen valvonta-apu lakkasikin välittömästi toimimasta.
Kärvistelin joitakin viikkoja ilman tehonsa menettäneitä energiajuomia. Lopulta jouduin tekemään käytännön syistä radikaalin päätöksen: päätin olla uskomatta Ilta-Sanomien juttua. Ennen jutun lukemista Battery-tölkki oli tehnyt oikein hyvin sen, minkä lupaa. Päätöksen jälkeen ihmelitku alkoi taas hissukseen toimia, enkä sen koommin antanut itselleni lupaa kiistää sen vaikutusta. Lumetta tai ei, se piti minut hereillä.
Lumevaikutus on noussut pinnalle viime aikoina etenkin psyykenlääkkeistä käydyissä tieteellisissä keskusteluissa. Viime kuukausina on ilmestynyt tutkimuksia, joissa on käynyt ilmi, että esimerkiksi masennukseen usein määrätyt serotoniinihormonin takaisinottoa hillitsevät SSRI-lääkkeet toimivatkin nippa nappa tehokkaammin kuin kontrolliryhmälle annettu sokeritabletti.
Tutkijat epäilevät, että sekin pieni ero saattaa johtua SSRI-lääkkeiden sivuvaikutuksista: potilaat uskovat paremmin tulevansa terveiksi saadessaan tuttuja oireita. Mutta onko sokeritabletin teho tosiaan silmänlumetta?
Jos ratkaisu toimii, on käytännön kannalta yhdentekevää perustuuko se lääkemolekyyliin vai omaan uskomukseesi.
Hereillä pysymiseen tai masennuksesta paranemiseen saadaan todistetusti apua menetelmillä, jotka saavat henkilön uskomaan lopputulokseen. Meissä kaikissa onkin valtava määrä voimavaroja, jotka oikein kanavoimalla saamme aikaan huikeita tuloksia.
Jos saamme todellisia tuloksia aikaiseksi, mitä väliä sillä on, käytämmekö siihen tieteellisesti testattuja kemikaaleja, vai ”huijaammeko” oman päämme toimimaan haluamallamme tavalla? Mitä lumetta se sellainen on, joka tekee ihan oikeasti sen, minkä lupaa?
Ajattelun ammattilainen 
”Jutussa todettiin, että Battery-tölkki piristää oikeasti tasan yhtä paljon kuin kahvikuppi. Energiajuoman piristävä vaikutus perustui siis lumevaikutukseen eli placeboon.”
Väitteesi hämää hieman. Siitä, että Battery-tölkillinen piristää yhtä paljon kuin kahvikuppi, ei niin millään seuraa että kummankin vaikutus perustuisi jäännöksettä plaseboefektiin.
Kyllä, osa vaikutuksest on selkeästi plaseboa. Mutta on vähän monimutkaisempi ilmiö kuin tuo. Kofeiini on addiktiivinen aine l. se vaikuttaa aivojen palkkiomekanismiin. Aivojen lisko-osat reagoivat jo pelkkään tietoisuuteen siitä, että ”nannaa” on luvassa nostamalla kierroksia. Tämä ei ole kuitenkaan sama kuin plaseboefekti.
Mutta kyllä se kumpaisenkin juoman sisältämä kofeiini ihan itsessäänkin piristää. Aivot toimivat hapella ja sokerilla, ja kofeiini lisää hapenkulkua aivoihin. Se myös toimii adenosiinin inhibiittorina. Esim. yöllä aivoihin on kertynyt adenosiiniplakkia, joka aiheuttaa tokkuraisen olon, ja kofeiini ”siivoaa” tätä ylenpalttista adenosiinia pois. Samasta syystä sen on todettu auttavan vähän mm. Alzheimerin tautiin. Battery sisältää myös huomattavia määriä sokeria, eli se nostaa verensokeria ja siten vaikuttaa suoraan aivojen suoritustehoon.
Ts. kofeiini ”ihan oikeesti” parantaa suorituskykyä normaalista, minkä lisäksi se on joidenkin uusimpien tutkimusten mukaan jopa melko terveellistä. Sen sijaan toi ylenpalttisen sokerin nauttiminen taas ei ole, minkä takia noihin energiajuomiin kannattaa turvautua vain jos on ihan ehdoton pakko.
Markus,
Tärkeä huomio!
En suinkaan halunnut väittää, etteikö energiajuomalla ole myös kemiallisesti piristäviä ominaisuuksia. Omalla kohdallani merkittävää oli sen ero kahviin – tuohon aikaan olin aika tanakasti siedättynyt kahvin juontiin, ja energiajuomat toivat uuden tehokkaan kulman yötyöhön. Oli koko lailla jännittävää huomata, että kun en uskonut enää energiajuoman tehoon, se ei tehonnut *kahvia paremmin* – tehosi siis kyllä juuri mainitsemistasi syistä. Mutta kun päätin rikkoa aiemman uskomuksen vakuuttamalla itselleni, ettei Iltikseen ole luottaminen, alkoi energiajuoma toimia entiseen malliin – ja toimi monta vuotta sen jälkeenkin.
Kärjistin ehkä piirun liikaa. Tarkoitukseni ei ole suinkaan väittää, että *kaikki* vaikutukset ovat placeboa. Vaan ennemminkin, että jos tuloksena on konkreettinen vaikutus, on samantekevää, seuraako se molekyylistä vai uskomuksesta. Tässä siis piristeenä toimivat sekä kofeiini, että usko Batteryn energisoivaan luonteeseen.
Lopuksi: olen vähän eri mieltä tästä:
”Aivojen lisko-osat reagoivat jo pelkkään tietoisuuteen siitä, että “nannaa” on luvassa nostamalla kierroksia. Tämä ei ole kuitenkaan sama kuin plaseboefekti.”
Jos uskomus saa amygdalan pumppaamaan hormonit ylikierroksille, eikö se ole juuri sitä placeboa? Kyllähän siinä itse tuloksessa eli vaikutuksessa pelaavat kuitenkin ihan fysiikan lait. Ei kai placebo-efekti mikään henkimaailman juttu ole kuitenkaan :).
Päivitysilmoitus: Hyvä lume « marks treeniloki
Hyvä teksti! Onko tosiaan merkitystä mikä tarkalleen sen asian toimivuuden aiheuttaa? Ja onko ihmisellä oikeasti tietoa siitä oliko nyt sen uuden tuotteen ainesosa vai joku muu asia, mikä vaikka nyt parempaan oloon vaikutti? Eihän me kuitenkaan olla mitään koeputkia, johon voisi eristäen heittää yhden aineksen kerrallaan 🙂
Marks,
Siinähän se ongelma juuri on. Tiede pyrkii eristämään vaikuttavat ainesosat, mutta tosiasiassa kaikki vaikutukset syntyvät aina aika monimutkaisten vuorovaikutusten kautta.
Ajattelun arvoinen juttu jälleen, mutta tahtomattasi sorrut mielestäni lievään (utilitaristiseen) ylioptimismiin tässä. Väität, että ”jos tuloksena on konkreettinen vaikutus, on samantekevää, seuraako se molekyylistä vai uskomuksesta”. Tuohon masennuslääke esimerkkiisi viitaten yksilötasolla on toki näin, että kun inhimillinen kärsimys vähenee, niin on jokseenkin samantekevää mistä syystä se vähenee.
Ongelmaksi masennuslääkkeiden plasebo-vaikutus muodostuu silloin kun tarkastelee asiaa laajemmin ja erityisesti taloudellisista näkökohdista. Masennuslääkebisnes on maailmanlaajuisesti useiden miljardien (sic!) eurojen bisnestä ja iso siivu tästä bisneksestä rahoitetaan erilaisten sairasvakuutus tai Kela-systeemien kautta ns. yhteiskunnan pussista. Näin ollen meillä on kaikilla yhteinen intressi, että mihin rahat syydetään.
Käytännössä masennuslääkkeiden valtava käyttö tarkoittaa myös sitä, että siihen tupatut miljardit eurot (ja jenit ja dollarit) ovat jostain muusta vaihtoehtoisesta hoidosta pois. Tällä tarkoitan lähinnä psykososiaalisia hoitomuotoja perhetyöstä ja kotikäynneistä aina psykoterapiaan asti. Esim. suomessa vallitsee sellainen hoitoonohjausjärjestelmä, että keskivaikean masennuksen kohdalla psykiatriseen erikoissairaanhoitoon (ns. avohoitoon) voi tehdä lähetteen vasta kun terveyskeskuksessa on kokeiltu kahta eri masennuslääkettä ilman, että potilas saa niistä vastetta. Kunkin kokeilun tulee kestää yleensä vähintään kuukauden, sillä masennuslääkkeen tehon oletetaan alkavan 2-4 viikon kuluessa sen aloittamisesta. Jonostusajat mukaan lukien tämä johtaa siihen, että em. kaltaisessa tapauksessa potilaalla kestää helposti puoli vuotta, että hän pääsee ammattilaisen kanssa keskustelemaan ongelmistaan – siihen asti tarjotaan helposti vain sitä pilleriä.
Itse olen siinä määrin ”tiedeuskovainen”, että edellytän yhteiskunnan ja terveydenhuoltojärjestelmän tarjoavan sellaisia hoitoja, jotka ovat tehokkaita ja tuloksellisia SEKÄ (tieteellisesti) perusteltuja. Jos subjektiivinen kokemus hoidon hyödyllisyydestä on hoidon hyvyyden ainoa mitta, niin samalla voidaan kaikenmaailman reikiterapiat ja homeopatiat sekä henkiparantajat ottaa osaksi terveydenhuoltojärjestelmäämme.
Lopuksi kiinnostuneille iltalukemiseksi lääketeollisuuden korruptoituneisuutta käsittelevä pätevä juttu:
http://www.nybooks.com/articles/22237
Heikki,
Kiitokset erittäin avartavasta kommentista!
Itse näen tässä ongelmana sen, että tiede rajaa tarkastelutapansa vuoksi pois paljon käytännössä toimivia vaihtoehtoja. Ja, kuten on esimerkiksi SSRI-lääkkeiden laita, tarjoaa tilalle vaihtoehtoja, jotka eivät itse asiassa toimi konkreettisesti lainkaan niin usein, kuin tutkimustulosten nojalla voisi olettaa.
Itse haluan pitää silmät auki kumpaankin suuntaan. Mielestäni keskeinen kysymys on, miten löydetään konkreettisia ja toistettavia metodeja, joilla voidaan parantaa ihmisten elämänlaatua. Mielestäni on pohjimmiltaan yhdentekevää, perustuvatko ne sitten kaksoissokkokokeisiin tai perimätietoon, sikäli jos voidaan osoittaa, että metodit toimivat.
Yksi juttu mietittäväksi: perimätieteellinen lääkitys on pitänyt pintansa tuhansia vuosia. Kuinka monta sellaista lääkettä on yhä käytössä, jotka olivat käytössä 50 vuottta sitten? Mieleeni tulee äkkiseltään aspiriini ja antibiootit. Entä 20 vuotta sitten? Kenties moni lääke saa näiltä oikeasti toimivilta vaihtoehdoilta luvattoman kirkkaan sädekehän.
Onhan energiajuomissa myös paljon tauriinia, josta wikipedia kertoo melko vähän. Hetken googlailu antaa seuraavia tuloksia, jotka ovat siis suoria lainauksia eri sivuilta:
It has been established that taurine concentration is extraordinarily high in the developing brain, and falls of sharply thereafter.
It is thought to be helpful with anxiety, hyperactivity, poor brain function and epilepsy as well as hydrating the brain.
Taurine has been advocated to enhance attention, cognitive performance, and feelings of well being.
Taurine is present in high levels in the brain, where it is presumed to act as a neurotransmitter.
Onpas Batteryssa myös Guaranauutetta, josta kaikkitietävä Google osaa sanoa seuraavaa:
The plant is associated with an abundance of positive effects, such as improved performance, fat burning, prevention of diseases, stimulation of brain activity and enhanced potency.
Memory, alertness and mood were increased by the two lower doses, confirming previous results of cognitive improvement following 75 mg guarana.
Toki tölkissä energiajuomaa ja kupissa kahvia on sama määrä kofeiinia, mutta ei siinä koko totuus ole. Toisaalta tuskin kukaan odottikaan Ilta-Sanomilta tutkivaa ja kriittistä journalismia.
Olet oikeassa – toki energiajuomissa pelaavat muutkin ainesosat kuin kofeiini.
Mielestäni tapauksesta teki mielenkiintoisen juuri se, että huolimatta energiajuomien koostumuksesta, ne menettivät käytännössä tehonsa kun lakkasin uskomasta niihin. Ja kun taas palautin mieleni luottamuksen niihin, ne toimivat aivan kuten ennenkin. Eli omalla suhtautumisellani oli ainakin tässä tapauksessa valtava merkitys käytännön vaikutuksen kannalta, eli kuinka hyvin energiajuoma piti minut hereillä.
”Lumevaikutus on noussut pinnalle viime aikoina etenkin psyykenlääkkeistä käydyissä tieteellisissä keskusteluissa. Viime kuukausina on ilmestynyt tutkimuksia, joissa on käynyt ilmi, että esimerkiksi masennukseen usein määrätyt serotoniinihormonin takaisinottoa hillitsevät SSRI-lääkkeet toimivatkin nippa nappa tehokkaammin kuin kontrolliryhmälle annettu sokeritabletti.
Tutkijat epäilevät, että sekin pieni ero saattaa johtua SSRI-lääkkeiden sivuvaikutuksista: potilaat uskovat paremmin tulevansa terveiksi saadessaan tuttuja oireita. Mutta onko sokeritabletin teho tosiaan silmänlumetta?”
Plasebonkin voi tehdä monella tavoin. Erityisen tehokas plasebo on ollut ilmeisesti joissain harvoissa tutkimuksissa testattu sivuvaikutuksellinen plasebo eli niin sanottu aktiivinen plasebo (engl. active plasebo tai concealed placebo). Sokkoutettujen mielialalääketutkimusten yleinen ongelma on ollut se, että potilaat pääosin arvaavat oikein sen, ovatko plaseboryhmässä vai lääkeryhmässä, koska oikean lääkkeen käyttäjistä pääosa saa yleensä sivuvaikutuksia. Ongelma on tunnettu 1960-luvulta asti, ja aktiivisen plasebon tutkimukset ovat olleet pitkään ratkaisu, jolla tähän ongelmaan on koitettu vastata. Lääketehtaiden rahoittamissa tutkimuksissa ei tavata edelleenkään käyttää aktiivista plaseboa, koska lääkkeiden vaikuttavuus näyttää aktiivista plaseboa vasten usein huonommalta kuin ei-aktiivista plaseboa vasten, mutta joissain yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimuksissa käytetään aktiivista plaseboa vertailukohtana.
Plasebo-ryhmässä sivuvaikutuksia kokevien osuus on usein alle 20 %, eli lumesivuvaikutuksiakin kyllä koetaan. Joitain mielialalääketutkimuksia on tehty aktiivisella plasebolla, jonka pitäisi aiheuttaa sivuvaikutuksia, mutta joka ei sisällä lääkitsevää ainetta. Niissä raportoitu teho on ollut jokseenkin sama kuin SSRI:llä. Yksi selitys voi olla siinä, että tuoreiden tutkimusten mukaan aivojen serotiniinipitoisuus ei ole masennukseen sellaisessa syy-yhteydessä kuin aikoinaan SSRI-lääkkeitä kehitettäessä luultiin.